mina en ole koskaan ollut saunassa,enka sitten tieda enka kaipaa siita.
Vieraillessani Suomessa ihmiset ovat pyytaneet tulevaan mukaan,en ole kiinnostunut siita.Sauna on teilla tarkeaa, se on hyva. Tiedan sen "Parannus" arvon iholle joka hoyry puhdistaa ja koko rentoutumisen sen jalkeen. Olen kuullut jotkut pesee vain kerran viikossa saunassa, kasiaan he ei pese usein. Onko totta?
Todella outo tulkinta tuo, että saunan merkitys tai arvostus olisi jotenkin vähentynyt, koska treenitunnin jälkeenkin käydään saunassa. Päin vastoin, sehän on kasvanut. Joulusaunan merkitys on ehkä vähentynyt, samalla kun saunassakäynti on arkipäiväistynyt omien kerrostalosaunojen yleistyessä.
Ennen vanhaan kun vesi jouduttiin kantamaan ämpärillä kaivosta ja kuumentamaan padassa hellalla, ei ollut tavatonta, että vartalo pestiin vain kerran viikossa lämmitettävässä, pihan perällä olevassa saunassa. Kovimmilla pakkasilla saunan lämmityskertojakin saatettiin vielä harventaa. Saunapäivä oli silloin todellinen juhlapäivä. Kädet taas pestiin silloin kun ne olivat likaiset.
Nuo ajat ovat Suomessa kuitenkin käytännössä kaikkialla jääneet taakse jo vuosikymmeniä sitten.
Joulupäivän kunniaksi katsoin nyt uudestaan dokumentin Miesten vuoro. Näin sen aikanaan teatterissa heti valmistumisensa jälkeen. Olin näytöksessä ainut katsoja. Silloin se kouraisi koskettavasti ja hyvin syvältä. Niin kävi nytkin.
Dokumentti näyttää suomalaisen miehen hiljaisen ja peitetyn puolen. Sen puolen, jota ei juurikaan toiselle miehelle näytetä: todellisen herkkyyden ja haavoittuvuuden ja haavat joita elämä on miehelle aiheuttanut.
Omat kokemukseni saunomisista miesten porukoissa ovat olleet sellaisia, että olen koettanut välttää miesporukoiden saunoja. Niissä oman kokemukseni mukaan pitää juoda viinaa ja puhua naisista seksiobjekteina. Kaksi teemaa, jotka eivät minua henkilökohtaisella tasolla kiinnosta. Armeijan jälkeen killan saunailloissa oli vieläkin vastenmielisempi lisäpiirre, homojen mollaaminen.
Yllättävästi jumppasalin saunassa, rankan harjoittelun jälkeen joskus on syntynyt hyvinkin kiinnostavia keskusteluja. Ei toki varsinaisia avautumisia, kuten tässä elokuvassa. Kohtaaminen jumpanjälkeisessä saunomisessa on varsin lyhyt.
Tuota elokuvaa katsoessani tuli mieleeni sana "saunaterapia". Siinä aivan tavallinen ihminen antaa toimivaa terapiaa toiselle olemalla vain läsnä ja kuuntelemalla, ottamalla vastaan ja kenties kannustamalla toista kertomaan tunteistaan.