Liiketoiminta, kuten kahvilabusiness on aivan oma osaamisalueensa. Aatteelliset järjestöt kompastelevat näissä asioissa tavan takaa. Muistissani on suurella metelillä Pohjois-Esplanadille Helsinkiin avattu "jeesuskuppila". Sen piti palvella erityisesti "oikean" uskonnollisen asenteen omaavia ihmisiä erilaisilla tapahtumilla. Homoille ei näyttänyt löytyvän sijaa.
Tuo rajaus toivottavista ja ei toivottavista ihmisistä karkotti ison joukon niitä, jotka muuten olisivatkin käyttäneet hienolla paikalla sijaitsevan kahvilan palveluksia. Omat joukot eivät mitä ilmeisimmin myöskään lähteneet palveluksia käyttämään.
Taisi tuo jeesuskuppila pari vuotta sinnitellä, kunnes lopetti toimintansa. En ole jaksanut tutkia, tekikö konkurssin vaiko vain lopetti.
No, löytyyhän toki niitä hyviä huonoja esimerkkejä paljon lähempääkin.
Ihmetyttäähän se monenkin järjestön ja tilojen käyttötoiminta.
Osin onnekkaita ovat ne, jotka joskus ovat saaneet esim. testamentilla tilat tai muuten hankkineet ne omikseen.
Eniten yleensä kummastuttavat nuo yökerhot, jotka ovat avoinna n. klo 22 - 03:30 eli 5:30 tunnin ajan ja lopun päivästä tyhjän panttina - kuten tuo Mannerheimintienkin entisessä Uuden Suomen toimituksen tiloissa oleva... mahtaakohan kauan rahat riittää vuokran ja toimintakulujen maksuun.
Kahvilatoiminta on erittäin kannattavaa puuhaa, kuten monista päivästä toiseen jonoja keräävistä kahviloista voi päätellä.
Samojen tilojen käyttö päiväsaikaan kahvilana ja ilta-/yöaikaan baarina ja yökerhona ei olisi mitenkään huono ja toteuttamiskelvoton idea. Ongelmana on vain ollut (kuten esimerkiksi Ison-Roban tapauksessa oli), että molempia toimintoja pystyvät äärimmäisen harvoin vetämään ja hoitamaan samat henkilöt.
Kyseessä on täysin oma liiketoimintansa, joka edellyttää omaa erityisosaamista. Samojen ihmisten johdolla ja hallussa jompikumpi (useimmiten juuri se kahvilatoiminta) jää pelkäksi sivubisnekseksi, ja tämän asiakas huomaa heti "kahvilaan" astuttuaan. Siispä hän hakeutuu seuraavan kerran oikeaan kahvilaan, jossa toimintaan on oikeasti keskitytty ja sitä pidetään tärkeänä.
Esimerkiksi Mannerheimintiellä päiväsaikaan tyhjillään seisovissa tiloissa olisi sadantuhannen euron mahdollisuudet perustaa päivällä toimiva näköalakahvila. Pelkällä sijainnilla ja näkymillä kahvila ei kuitenkaan myy, vaan tarvitaan myös houkutteleva tarjonta ja viihtyisä sekä päivätoimintaa varten lavastettava kodikas ja siisti vaaleasävyinen ympäristö. Tärkeimpänä kuitenkin lämminhenkinen ja vastaantuleva kahvilahenkilöstö ilman yökerhon hektiseen tai baarin viileään tyyliin urautunutta asiakaspalvelua.
