Voisiko joku selittää, miksi luterilaisen kirkon on tarjottava minulle erityisiä hengellisiä palveluja sen vuoksi, että työnnän mielelläni penikseni miehen anusaukkoon? Huomioidaanko tämä jotenkin esimerkiksi saarnassa? En koe, että kyseisen mieltymykseni takia tavallinen sunnuntaijumalanpalvelus olisi jotenkin puutteellinen. Että tällaiset terveiset sinne Riihimäen suuntaan tänään.
Blueriver, minä en tiedä suhdettasi kristinuskoon, kristilliseen seurakuntaan tai vaikkapa ev-lut kirkkoon. En siis osaa arvioida hengellisiä tarpeitasi tai verrata sunnuntaisia kirkossakäyntejäsi muiden kirkossakäynteihin. Itselläni ei ole henkilökohtaista suhdetta kristinuskoon, kristilliseen seurakuntaan tai vaikkapa ev-lut kirkkoon. En siis voi myöskään käsitellä asiaa kokemuspohjalta.
Olen epäuskonnollisuudestani huolimatta ymmärtänyt, monilla ihmisillä on ilmeinen tarve uskonsa puitteissa ja yhdessä omaan viiteryhmään kuuluvien seurakuntalaisten kanssa kokea hengellistä yhteyttä nimenomaan siten, että elämän sateenkaarevakin puoli huomioidaan. Toiset voivat kokea sen vahvemmin ja kokonaisvaltaisemmin kuin peniksenä anusaukossa.
Ja kun usko on joillekin osa elämää, niin miksi luterilaisen kirkon _ei_ pitäisi tarjota erityisiä hengellisiä palveluja sen perusteella, että kuuluu johonkin erityiseen ryhmään?
Riihimäen seurakunnan kirkkoherra Sirpa Viherä kiirjoittaa blogissaan siitä, tarvitaanko erityistä messua sateenkaariväelle. Hänen mielestään: tarvitaan niin kauan, kuin sellaisen järjestämisestä joudutaan keskustelemaan.
Onko tälle erityisryhmälle tarjottava erityistä evankeliumia?
Ei saane puhua synnistä, koska motonanne on: älkää tuomitko?
Blueriverin kysymys on aiheellinen, eikä ole saanut kunnon vastausta.