Nyt on kyllä jotenkin pettynyt olo. Helppo luvata mutta kun alkaa tehdä mieli, niin unohdetaan asiat. Eihän tämä mikään iso asia yksistään ole mutta periaate tasolla vähän kyllä nyt tuli petyttyä. Ehkä seuraavissa vaaleissa voi taas jotain muita kuin vihreitä äänestää sitten.
Ei mitään uutta sateenkaaritaivaan alla, että avioliittolupaukset eivät aina ole niin vedenpitäviä. Toki ehkä tuo Sinnemäen naimalakosta luopuminen parempi vaihtoehto avioparille, kuin naimalakon jatkaminen aviossa ja avioparin eläminen selibaatissa. Järki aina voittaa näissä naima-asioissakin - toivottavasti terve järki voittaa myös avioliittolaissamme piakkoin ja kaikki aviorakkaat voivat virallistaa naimahalunsa.
Tällä italialaisella Anton Montillahan on mainetta toiminnasta neo-kommunistisissa liikkeissä, erityisesti No Borders -aate eli ajatus vapaasta liikkuvuudesta yli rajojen (siis esim. Suomenkin itäraja).
Anton Montin kirjoitus "Valkoinen on taistelun väri, hyvästi punainen ja vihreä" Voima-lehdessä 2000/08 herätti keskustelua. Siinähän julistettiin ns. valkohaalari-protestiliikkeen osin väkivaltaakaan kaihtamatonta ideologiaa.
Monti on asunut Suomessa jo pitkään ja tuli 2003 esille tälläisessä tapauksessa, sekä on ollut esillä mielipidekirjoituksillaan
Ei kai tuossa ole mitään sen kummempaa, jos kyse naimisissa olevatkin voivat olla "tukilakossa". Onhan se ristiriitaista, mistä persuhenkiset nettikommentoijat ottavat tietysti kaiken irti.
Siviilisäätynsä muuttaminen tällaisesta lupauksesta huolimatta on lupauksen rikkominen. Ei siitä mihinkään pääse. Minäkin tunnen lievää pettymystä.
Noh, minä en varmaankaan ole ykkösluokan asianomistaja henkilökohtaisesti, koska tämän homon ääntä eivät tällaisella konkreettisella vaalilupauksella onnistuneet ostamaan. Ehkä sitten jonkun kumminkin. Homona tietysti tuntuu nyt vähän silleen halvalta kauppatavaralta.
Kyllä Anni Sinnemäki rikkoi selkeästi useimpien vakavasti otettavaksi ymmärtämän yksiselitteisen lupauksen.
Vielä raskauttavampaa tapauksessa on se, että hän oli tuon lupauksen ensimmäinen allekirjoittaja - siis esimerkkinä muille. Nyt vähin äänin lupauksensa rikottuaan - asiahan tuli ilmi vasta jälkeenpäin - hän osoittaa, että hänen mielestään se mitä tapahtuu ennen vaaleja voidaan surutta vaalien jälkeen unohtaa.
Tosin tuollaiset lupaukset eivät minunkaan äänestyskäyttäytymistäni ratkaise - mutta lupauksen rikkominen on kyllä astetta voimakkaampi osoitus siitä, kenen puheisiin kannattaa luottaa ja kenen ei. Vihreiden puheenjohtajan vaihduttua olin sitä mieltä, että vaihdos tapahtui parempaan suuntaan, ja tämä tapahtuma vain vahvisti tuota käsitystäni.
Politiikassa tulee yhden jos toisenkin joskus tehdyksi höhliä asioita.
Tilannetta ei kuitenkaan paranna koko jutun lakaiseminen maton alle.
Itse en tosin pitänyt tuota alkuperäistä symbolista elettä niinkään höhlänä, mutta teeskentely ettei sitä olisi koskaan tapahtunutkaan, oli sitäkin hölmömpää.
Höhlä sinänsä, että lupauksena naimalakko tuo ajetulle agendalle joksenkin kepeän vaikutelman; "Jos noikaan ei saa, niin ei mekään". Heteroilla on varaa valita naimisensa.
Eiköhän tuo ollut rouva Sinnemäen henkilökohtainen päätös, lakko ja naimisiin meno.
Nuo myötätuntolakot ja solidaarisuus on ok, hyvän asian perässä ei voi kampanjoida turhaan.