Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa piispa on pappi, jolle on annettu erikoistehtäviä. Hän on hiippakuntansa hengellinen johtaja ja ylin opettaja. Tämän ohella hän on kirkon virkakunnan, ennen kaikkea pappien, valvoja ja ohjaaja. Piispalla on vastuu siitä, että kirkossa toimitaan kirkon tunnustuksen mukaisesti.
Piispan tulee edistää hyvää työyhteyttä seurakunnissa ja seurakuntien yhteistyötä. Lisäksi hän on hiippakunnan ylin hallinnollinen virkamies, tuomiokapitulin puheenjohtajana hän johtaa kirkollista hallintoa alueellaan.
Jos piispa saa keskustella vain ylevistä teologisista probleemista, kuten siitä osallistuiko Jeesus luomistyöhön, mutta ei saa ottaa kantaa hiippakuntalaistensa arkielämän ongelmiin, kauas on pappisvirka etääntynyt siitä paimenen tehtävästä, joksi se oli kai alun perin tarkoitettu. Pääasiaksi on noussut, etteivät kasukan liepeiden kultaukset tahriudu rapaan.
Arvelen, että ainakaan Riekkinen ei tule pitämään suutaan kiinni eläkkeelläkään, ehkä hän tuntee itsensä jopa vapaammaksi kertomaan mielipiteensä, kun hiippa ei enää paina ohimoilla.
Veikkaan Kari Kuulan tarkoittavan sitä, että piispan kannattaa pysyä mahdollisimman hiljaa seksuaalivähemmistöjä koskevassa keskustelussa, jotta kirkolle ei aiheutuisi mitään vahinkoa. Kuula ei enää itse osallistu aiheesta käytävään keskusteluun.