Pakko huomauttaa, että Haavisto osallistui jo muutama viikko sitten Uutisvuotoon, jossa onnistui erittäin hyvin.. vakuutti ainakin minut rentoudellaan ja huumorillaan.
"Hän on vielä aivan liian nuori." Olen täysin eri mieltä! Haavisto on 53-vuotias, juuri sopivan ikäinen presidentiksi mielestäni. 60+ ehdokkaat ovat Halosen aikalaisia - nyt olisi aika saada hieman nuorempaa verta kentällä. Kommentit Haaviston kokemattomuudesta kummastuttavat todella! Miehellä on 30 vuoden kokemus poliittisesta vaikuttamisesta hyvin korkeissa asemissa suomalaisessa ja kansainvälisessä politiikassa.. jos se ei riitä, niin mikä sitten? Kyseessä on mies, joka ei ole halunnut paistatalla lööpeissä, vaan on keskittynyt tekemään töitään.
Mielestäni Haavistolla on erittäin hyvät mahdollisuudet kakkoskierroksella. Ja mitä tulee puolison rooliin kampanjassa, se on ollut täysin riittävä - tässä valitaan Suomelle presidenttiä, ei mitään tosi-tv -paria.
"Hän on vielä aivan liian nuori." Minäkin olen, Kataisen ja Urpilaisen ikäisenä, täysin eri mieltä. Miksi ihmeessä presidentin pitäisi olla eläkeläinen?!
Eihän Haavisto ole Suomen poliittisessa eliitissä enää iältään mitenkään nuori. Toteuttava valta maassa on siirtymässä tai jo siirtynyt myöhäiskolmikymppisille ja alkunelikymppisille. Naruista ainakin oikealla vetävät tahot ovat kyllä tietenkin osittain paljon vanhempia. Ei "nuoruus" ole Haavistolle keskeinen este tai kelpoisuusvaje.
En nähnyt Pekka Haaviston haastattelua, kun maalle - Ypäjälle - ei ole tullut hankituksin televisiota. En siis voi komnmentoida toimittajien kysymyksiä enkä Pekan vastauksia. Sen sijaan JuhaniV:n tekstiin muutama.
JuhaniV kaipailee Suomen homoliikkeelle johtajaa/edustushenkilöä ja harmittelee, ettei Pekka nuorena kiinnostunut ympäristökysymysten sijasta homoliikkeestä, ja arvelee, että tuloksia olisi näkynyt nykyistä enemmän. - Ja kapsahtaa historiattomuuteen.
Suomalaisen homoliikkeen historia ei ole yksilösuorituksia, vaan kollektiivista. Toki yksilöillä oli varsinkin liikkeen alkuvaiheissa, 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alkupuolella, oleellinen vaikutus. Veli Hyvärinen ja Jorma Elovaara tulevat ensimmäisinä mieleen.
Otan tähän esimerkkinä pyrkimyksen vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon ja lainsäädäntöön. Siinä on ollut oleellista yhteistyö avarakatseisten heteroiden kanssa.
Seitsemänkymmentäluvun lopulla ja seuraavan vuosikymmenen alkupuolella pidettiin yhdessä edistysmielisten kansanedustajien kanssa esillä vuoden 1970 seksuaalirikoksia koskeneisiin lainmuutoksiin sisältyneitä epäkohtia - aivan hyvin tietäen, etteivät ne lakialoitteiden kautta korjaannu.
Seta-lehti tenttasi useiden vaalien alla ehdokkaita/puolueita, ja Seta järjesti muutamia vaalipaneeleita.
Parisuhdelain alkutahdit lyötiin Tarja Halosen oikeusministerinä nimittämän perhetoimikunnan tehtävänannossa ja mietinnössä 1990-luvun alussa. Ensimmäistä kertaa Setalla oli edustajansa virallisessa valmisteluelimessä.
Parisuhdelain aikaansaamisen historia alkaa konkreettisena alkuvuodesta 1993 ja päätyy lain säätämiseen syksyllä 2001. Tuloksen saavuttamisessa oli ratkaisevaa homoliikkeen aktiivien yhteistyö avarakatseisten heteroiden kanssa.
Sama koskee myös myöhempiä lainmuutoksia - perheen sisäinen adoptio, hedelmöityshoidot - samoin ajankohtaisia pyrkimyksiä muuttaa avioliittolaki tasa-arvoiseksi.
Ja vanhat tavoitteet, muun muassa suojaaminen syrjinnältä, ovat mukana nykyisessä lainsäädännössä.
Edellä oleva koskee siis vain yhtä, ei kuitenkaan vähäarvoista, siivua yhteiskunnassa. Pelkät lait eivät tietenkään ratkaise kaikkea, mutta niillä ja niistä käytävällä keskustelulla on vaikutuksensa laajemmin yhteiskuntaan, ilmapiiriin, asenteisiin. Paljon on edelleen sellaista, joka vaatii muutosta - lainsäädännössäkin.
Minun on vaikea nähdä, mitä sellaista, jota vielä puuttuu, olisi saavutettu sillä, että homoliikkeellä olisi tai olisi ollut karismaallinen johtaja tai edustushenkilö - ikioma "kekkonen".
Jorma Hentilä on tässä oikeassa. Hyvin monet ovat olleet rakentamassa HomoSuomea sellaiseksi kuin se on tänä päivänä. Hentilä itse on yksi näistä merkittävistä toimijoista ja vaikuttajista.
Yksinkertaistin asiaa tuolla kommentillani voimakkaasta edushenkilöstä. Sellaista joka tapauksessa toivon Suomeen. Mielessäni oli vaikkapa Englannissa vaikuttava ihmisoikeustaistelija, joka näkyvästi ja jopa oman terveytensäkin uhalla on nostanut esille epäkohtia tuossa yhteiskunnassa. Nyt hänen työtään pidetään hyvin tärkeänä.
Kiitos Jorma Hentilä kommentistasi. "Homomannekiineilla! ei olisi saavutettu mitään vaan tärkeintä oli erityisesti Hentilän verkostoituminen ja lobbaus avarakatseisten heteroiden joukossa.
Minusta homokysymyksen liika henkilöityminen yksittäisen voimahahmon ympärille olisi vaarallinen tie. Jos tällainen henkilö töppäisi pahasti tai hänen menneisyydestään löytyisi jotain vähemmän mairittelevaa, olisi tämän edustushenkilön ongelma silloin koko edustamansa ryhmän ongelma.
Jorma Hentila vaatimattomaan tapaansa nostaa esiiin kollektiivit, mutta jos etsimme yksiloita, niin harva on yhta paljon tehnyt hlbti asioiden eteen kuin Jorma itse, ja tekee tietysti edelleen.
