HOMO! Ensi-ilta Kansallisteatterin päänäyttämöllä (juttukommentit)

Päivillä on tänään Brysselissä EU:n sisäministerien kokous, jossa puhutaan Romanian ja Bulgarian liittämisestä Schengen-alueeseen. Hänellä oli siis varsin hyväksyttävä syy olla poissa. Toivottavasti sihteeri löytää ministerille mahdollisimman pian sopivan ajankohdan käydä katsomassa hänen vahvimpaan osaamisalueeseen näin läheisesti liittyvä näytelmä.

Aamulehden paperiversion sivulla B18 oli eilen 21.9. artikkeli otsikolla ´Kaikki ulos kaapista. 7 väitettä, miksi homo on hyvä nostaa näyttämölle´.

Pirkko Saisio vastasi AL:n kysymyksiin, että muun muassa siksi, että homokeskustelun taso on kehno. ”Suomessa homokeskustelua käydään harhaisesti fundamentalistikristittyjen ehdoilla”.

Loput vastaukset voi jokainen lukea itse. Aamulehti löytyy useimmista Suomen kirjastoista. Saisio kommentoi lopuksi Nokia Mission Markku Koiviston tapausta ja kysyy: ”Mutta mitä tapahtuu miehelle, johon Koivistolla oli suhde?”

Iltasanomat oli kysellyt tänään, miksi Päivi Räsästä ei nähty HOMO!:n ensi-illassa. Räsänen viittasi Brysselin matkaansa. Hänellä ei kuulema ole myöskään aikaa myöhemmin katsoa näytelmää. Räsänen kertoi ettei tunnista itseään näytelmän kansanedustaja ja fundamentalisti Hellevi Teräksestä.

Ennen ensi-iltaa pidetyssä lehdistötilaisuudessa näyttelijöiltä tivattiin suoraan sitä, josko "joku heistä pitäisi väärästä sukupuolesta". Saisio vastasi arvelunaan, että kaikki olisivat heteroita. Asia varmistui vielä esityksen yhteydessä. Ian Fleming (28. toukokuuta 1908 – 12. elokuuta 1964) brittiläinen kirjailija muistetaan parhaiten James Bond -romaanisarjasta. Jokaisessa lukemassani Bond-kirjassa oli yksi ennakkoluuloinen viittaus homoseksuaalisuuteen. Muistan yhden kohdan, jossa hän kirjoitti homon voitavan tunnistaa siitä, etteivät ne osaa viheltää. Kaikki HOMO!-näytelmän miehet osoittivat edellisen perusteella olevansa heteroita, koska esityksessä he joukolla vihelsivät ja hyvin. :-)

En ole kaivellut todisteita, mutta Ian Flemingiä on väitetty kaappihomoksi. Hänellä oli vaimo ja yksi lapsi. Ja sehän ei tunnetusti ole mikään todiste.

Helsingin Sanomien tänään ilmestynyt osin ylistävä, osin varauksellinen arvio HOMO!-musikaalista.

http://www.hs.fi/kulttuuri/teatteri/artikkeli/Homo+riisuu+asenteelliset+aseista/HS20110923SI1KU01v29

HOMO-musikaalin suurin ongelma ja floppi on se, että se toistaa vanhaa kliseetä siitä, että kaikki ei-heterot olisivat muka "homoja". Tuohan on se monesti aika ikäväkin painolasti-klisee, jota heteroitten lailla täysin homot - siis vain ja ainoastaan omasta sukupuolestaan kiinnostuneet - joutuvat kantamaan harteillaan - ja jota heteromaisesta aviolitto- ja julkielämästään käsin "homostelevat" omantunnontuskitta leimaavat. Saision musikaalin katsovat heterothan kävelevät musikaalista ajatuksissaan se kahtiajaon homo / hetero -mielikuva, jossa kaikki miestenvälinen seksuaalinen käyttäytyminen on piilotettu homojen hartioille.

HOMO-musikaalissakin kaikki se biseksuaalin olemuksen ja avioliiton ohessa tapahtuva, vain ylikorostuneen seksuaalinen käyttäytyminen leimataan homojen hommaksi. Biseksuaali-kaapin tuplaovet pidetään nimeltä visusti kiinni.

Koskahan joku kykenee tekemään BISEKSUAALI-musikaalin ja avaamaan tuon ihmisryhmän omintakeista maailmaa? Tain sellaisen muskaalinhan voisi tehdä vaikka nimellä "Anna nuori mulle mun nuoruus takaisin".

HOMO-musikaali siis toistaa samaa vanhaa kahden säkeistön virttä, eikä kykene tarkastelemaan nimeltä esim. "kaappi-homojen" asenteita homoja kohtaan ja sen mahdollisia historiallisiakin ulottuvuuksia. Eli vaikkapa sitä, mikä asenne ja kuva avioliitossa olevilla, mutta avioliiton ohessa seksipainotteista "homostelua" harjoittavilla on sekä omaan "miesrakkauteensa" että täysin miesrakkaisiin homoihin.