Mitä ilmeisimmin tähän asiaan pitää palata. Olen ehtinyt nähdä ohimennen jonkin uutisen, jossa klinikan johtaja Marcus Bachmannin taustoja on selvitetty. Hänellä sen uutisen mukaan olisi jonkinlainen todistus psykologian alalta, mutta sekin on mitä ilmeisemmin nk. todistustehtaan kirjoittama. Uutisessa puhuttiin psykologian kirjekurssista Bachmannin kohdalla.
Teekutsuliikkeen kuningattariin kuuluva Michele Bachmann on kertonut homojen olevan from Satan. Jumala on kuulemma ihan henk.koht. ilmoittanut hänelle, että homot ovat pahoja.
Artikkeli, jonka alussa edustuskuva Bachmannista:
Puoliso Marcus Bachmann, homonparannusklinikan johtaja, haluaa barbaarit (siis meidät homot) kuriin ja nuhteeseen. Marcus esittää mielipiteitään tiedotusvälineissä hyvin innoissaan. Hänen esiintymisensä on lähinnä tätimäistä.
Kuvassa Marcus on tälläytynyt esiintymiskuntoon:
Oletteko muuten huomanneet, että Bachmannit muistuttavat ulkonäöltään ja naurettavine mielipiteineen erästä suomalaispariskuntaa? Heidän nimensä on muistaakseni Räisänen tai jotain sinnepäin.
Homoseksuaalisuus näyttää olevan kitkusieluisille kristityille hyvin, hyvin mielenkiintoinen aihe niin USA:ssa kuin täälläkin. Katsoin eilen tallenteena tuota TV 2:n Homoilta ohjelmaa. Siinä Päivi Räsäsen esiintymisestä ja esittämistä puheenvuoroista tuli mieleen tuo eläinsatu, jossa kettu sanoo pihlajanmarjoja happamiksi.
Ei pidä unohtaa, kuinka homoseksuaaleja on syrjitty, väheksytty, halveksittu, suljettu vankiloihin, sairaaloihin ja yhteisöjen ulkopuolelle, sekä tuhottu keskitysleireissä. Kaikki tuo pelkästään ihmisen seksuaalisen suuntautuneisuuden vuoksi. Tapahtuneille julmuuksille kristilliset kirkot ja -tahot antoivat hiljaisen hyväksyntäntä.
Seksuaalinen suuntaus, oli se mikä tahansa, on itsessään neutraali, samoin kuin sukupuolisuus. Arvot tulevat mukaan elämää elettäessä riippumatta seksuaalisuudesta ja seksuaalisesta suuntauksesta. Se, että viime vuosikymmenten aikana homoseksuaalit ovat enenevässä määrin tulleet esiin ja osoittaneet ja osoittavat vastuun kantamista niin itsestään, kumppaneistaan, kuin myös yhteiskunnallisesta valveutuneisuudestaankin, näyttä olevan hiertävä kivi kitkusieluisten kristittyjen kengissä ja se tekee heille kipeää. Sen kivun he ovat itse aiheuttaneet itselleen omalla suhtautumisellaan ihmisyyteen ja ihmisarvoihin, joiden nykyaikaan päivittämiseen heillä ei ole viellä ollut kykyä tai halua.
Niin, tai näin, ryhdikkäitä ja raikkaasti ajattelevia ja toimivia kristittyjäkin on. Kristittyjä, jotka elävät nykyisyydessä ja joiden ihmis- ja elämänarvot ovat ajantasalla, voi tervehtiä ilolla. Ilolla siksikin, että vuorovaikutuksessa heidän kanssaan syntyy keskustelua, joka on rakentavaa, elämää eteenpäin kehittävää, rehtiä, älykästä ja elämän aikaa tuhlaamatonta.
Elämänaika, omansa jokaisella, on arvokas sinäänsä. Siitä jokainen on itse vastuussa Elämälle. Se on Elämän Leiviskä, jota on syytä hoitaa ja puolustaa kunnolla, antamatta sitä minkään kitkusieluisen tahon turmeltavaksi. Seksuaalisuudestaan ja seksuaalisesta suuntauksestaan on syytä olla ylpeä aina ja kaikkialla. Niitä, kuten myöskään oman elämänsä aikaa, ei pidä jättää kitkusieluisten elämänajanvarkaiden haltuun tuhlattavaksi ja pilattavaksi.
Palataksemme vielä Homoiltaan, johon osallistui myös "hieman" pihalla oleva Sonja Falk. Hän on sepustanut pitkiä litanioita kiihkouskovaisten lehteen Homoillan jälkeen. Sonjan kirjoitelmat paljastavat, että hän on täysin ulalla samoin kuin miehensä Mika, jonka muistamme homonparannusjutun puuhahenkilöistä. Sonja on blogeissaan ihan oma tynnyrissä kasvanut itsensä:
Vaikka Sonja mokasi Homoillassa eikä päässyt Eduskuntaan, hänellä on ollut onnea kohdata enkeli. Jutusta ei käy ilmi, oliko tämänkertainen enkeli hetero, homo, bi vai kenties trans:
"Homoseksuaalisuus näyttää olevan kitkusieluisille kristityille hyvin, hyvin mielenkiintoinen aihe niin USA:ssa kuin täälläkin."
Niin, ketäs muutakaan nuo tahot voisivat enää kivittää. Juutalaisten, kehitysvammaisten, tummahipiäisten kurmoottaminen on nyt 2000-luvulla jo taakse jäänyttä elämää.
Jos kerran avioliiton salliminen kaikille aiheuttaa maailmanlopun, eikö kiihkokristittyjen tulisi teoriassa kannattaa liittoja tai ainakin ottaa neutraali kanta liittoihin. Näet maailmanlopun seurauksena paratiisi tulee maan päälle, ja kaikilla on sitten kivaa (jos muistan oikein uskontotunneilta).
Mutta ennen kuin "kaikilla" tai edes "pelastetuilla" voi olla kivaa, pitää mahdollisimman moni saada höyrähtämään eli käännytetyksi näiden hihhuleiden aatteen kannattajiksi ja rahoittajiksi.
Joten siitä syystä, vaikka toinen minä "pian" tulevasta maailmanlopusta julistaakin, nämä "valaistuneet" eivät mitenkään voi olla sallimassa muille onnellista elämää, vaikka se oman julistuksen mukaan ennenaikaiseen maailmanloppuun johtaisikin. Kauheinta tuotteensa markkinoinnille nimittäin olisi, kun ihmisoikeuksien ja tasa-arvon edistymisestä huolimatta ei luvattua maailmanloppua tulisikaan.
On ilo herätä uuteen päivään ja huomata päivä päivältä kuinka yhä enenevässä määrin tulee esiin, näilläkin sivustoilla, itseään arvostavia, rakastavia ja kunnioittavia miestä rakastavia miehiä ja naista rakastavia naisia. Se on upeaa! On ilo liikkua elinympäristössään, missä milloinkin, ja havaita kuinka niin miestä rakastavat miehet kuin naista rakastavat naisetkin voivat liikkua vapaasti niin yksin kuin kumppaninsakin kanssa iloisina ja onnellisina. Itsensä arvostamisesta, rakastamisesta ja kunniooittamisesta seuraa toisen ja toisten arvostaminen, rakastaminen ja kunnioittaminen. Asioista oppii olemaan erimieltä rakentavasti ja asiallisesti. Se mahdollistaa asioiden ja arvojen uudelleen päivittämisen päivästä päivään, sillä itki tai nauroi elämä kulkee eteenpäin. Se aika, jonka itsekukin tässä elämässään viettää, on liiaan arvokasta tuhlattavaksi kitkusieluiseen piehtarointiin. Päivittämällä ihmis- ja elämänarvonsa nykyisyyteen on mahdollista tuulettaa savuista kitkusieluaan, jolloin ei tarvitse elää elämäänsä pellit kiinni ja pillit tiukalla. Toki, joka niin haluaa, voi elää elämänsä kuin tyttö tynnyrissä tai poika savupirtissä haikaillen tuhansien vuosien taakse menneisyyteen, joka ei koskaan palaa.
Niin, tai näin, elämäsi on sinun. Jälleen tulee mieleen tuo Eeva Kilven runo, jossa hän sanoo näin: " Siis kauneutta on. Rakkautta on. Iloa on. Kaikki maailman kurjuudesta kärsivät, puolustakaa niitä! "
