Heteron/homon näytteleminen vaatii sen, että tunnustetaan olemassa oleviksi joitakin stereotyyppisiä piirteitä, jotka ovat yleisön tunnistettavissa homoiksi tai heteroiksi piirteiksi.
Hyvä näyttelijä näyttelee roolihahmoa ja tulkitsee sitä monipuolisemmin kuin vain seksuaalisen suuntautumisen pohjalta ja stereotypioihin perustaen. Hän näyttelee ensisijaisesti ihmistä eikä vain homoa tai heteroa. Muuten päädytään parodiaan, ja vaikka kaikki tunnistavatkin Åttå-lonkerohomon, ei kukaan kai väitä tämän edustavan kaikkia homoja tasapuolisesti?
Outoa, että homous koetaan sellaiseksi roolin piirteeksi, että näyttelijän täytyy erikseen mainita, ettei ole oikeasti homo. Ei kai kukaan Sir Hopkinsiakaan sarjamurhaajaksi luule, enkä muista hänen erikseen maininneensa olevansa ihan vain tavallinen ihminen. Kertoo mielestäni näyttelijän ja yhteiskunnan oudosta suhtautumisesta homouteen suhteessa muihin, paljon mustempiinkin teemoihin, joita elokuvat käsittelevät.
Mielestäni kyseessä on myös näyttelijän epäpätevyys (ja epäkypsä ajattelu), sillä on yleisön aliarvioimista, jos olettaa vaadittavan ääneen sanottavan, että roolihahmo ja näyttelijä ovat eri asia. Toisaalta, ehkä katson asiaa vähemmistön enkä enemmistön kannalta
Jostain syystä se, kun hetero näyttelee homoa on mukamas vieläkin iso juttu. Vähän sama kuin että miehellä olisi naisen vaatteet.
Mutta jos homo näyttelee heteroa (tätähän on tapahtunut elokuvan alkuhistoriasta lähtien), se ei ole mitenkään erikoista kuten ei sekään, että naiset ovat käyttäneet housuja jo parikin sataa vuotta.
Tuossa uutisessa pisti heti silmään lause: "Elokuvan ensi-illassa näyttelijät erityisesti teroittivat, että heteroja ollaan ja suutelukohtaukset onnistuivat vain Jack Danielin avulla". Aina kun joku tuntee tarvetta noin kovasti vakuutella, herää ainakin itselläni heti epäilys seikan todenperäisyydestä. En usko, että kenenkään, joka on todella varma itsestään, tarvitsee vakuutella mitään kenellekään.
Muistan lukeneeni jostain yhden James Francon haastattelun, missä häneltä kysyttiin millaista oli suudella Sean Pennia elokuvassa "Milk" ja hän vastasi, että mikäs siinä, mitä nyt viikset vähän kutitti. Eikä perään tarvittu mitään "ja minähän olen sitten 110% hetero"-täsmennyksiä. Eivätkä sellaisia muistaakseni tarvinneet "Brokeback Mountainin" näyttelijätkään kun heiltä aikoinaan haastatteluissa kysyttiin, millaista oli suudella toista miestä.
Minusta juuri tuollaisista seikoista tunnistaa sekä ammattitaitoisen näyttelijän että itsestään varman ihmisen.
Sitten on vielä noita Bi-luokan näyttelijöitä.
Biiseksuaalithan yrittävät kovasti näytellä. Hehän näyttelevät vaimolleen heteroa ja yrittävät myös välistä näytellä homo-miehelle aitoa homoa. Kumpikaan näytteleminen toki ei useinkaan mene aidosta - siihen kun ei pelkkä "sen" näytteleminen alkuunkaan riitä.