Aluksi toisenlainen paljastus. Radio Suomi kertoi juuri Unkarin uudesta medialaista. joka astuu kuulemma voimaan jo ennen joulua. Ulkomaiden, järjestöjen ja tiedotusvälineiden protestit eivät pysty vaikuttamaan Unkarin diktatuurihallintoon. Unkarin kulttuuriministeri torjuu kaikki vastakkaiset mielipiteet entiseen neuvostotyyliin. -Uusi uljas Eurooppa?
Wikileaks paljastaa, mutta onko se oikein vain väärin (juttukommentit)
Tässä tuore tv-dokumentti WikiLeaksistä:
Dokument inifrån: Wikileaks - med läckan som vapen
Sveriges Television SVT Play (12.12.2010)
http://svtplay.se/v/2258261/dokument_inifran/wikileaks_-_med_lackan_som_vapen
Katsottavissa netissä 16. tammikuuta 2011 saakka.
Dokument inifrån: Wikileaks - med läckan som vapen
Sveriges Television SVT Play (12.12.2010)
http://svtplay.se/v/2258261/dokument_inifran/wikileaks_-_med_lackan_som_vapen
Katsottavissa netissä 16. tammikuuta 2011 saakka.
"Ei siis olisi pitänyt panna nettiin suurta määrää dokumentteja, joita sitten muut joutuvat analysoimaan."
Toimituksen virhekäsitys. Nettiin pääsee dokumentteja sitä mukaan kun ne läpäisevät Wikileaksin sensuurin. Läpipääsy on hidasta ja dokumenteista on sensuroitu mm. nimiä.
Politiikka:
Täälläkin tuttu Alexander Stubb vastustaa USAn ystävänä (ja kenties henkilökohtaisista syistä?) Wikileaksiä vahvasti. Mihin lie Alexander täältä hävinnyt Gay Priden iskun jälkeen.
Oras Tynkkynen otti myönteisen kannan, vaikka onkin hallituspuolueessa.
Puolueista ainoastaan Piraattipuolue on virallisesti myönteinen, muilla puolueilla ei ole kantaa. Piraattipuolue sen takia, kun Ruotsin Piraattipuolue tarjosi Wikileaksille serverit.
Yleensä, mitä kauempana puolue tai poliitikko on vallan ytimestä, sitä myönteisempi se on Wikileaksille. Oras Tynkkynen siis tuskin on ministerihississä. Sukupuolikin on ihan väärä.
Toimituksen virhekäsitys. Nettiin pääsee dokumentteja sitä mukaan kun ne läpäisevät Wikileaksin sensuurin. Läpipääsy on hidasta ja dokumenteista on sensuroitu mm. nimiä.
Politiikka:
Täälläkin tuttu Alexander Stubb vastustaa USAn ystävänä (ja kenties henkilökohtaisista syistä?) Wikileaksiä vahvasti. Mihin lie Alexander täältä hävinnyt Gay Priden iskun jälkeen.
Oras Tynkkynen otti myönteisen kannan, vaikka onkin hallituspuolueessa.
Puolueista ainoastaan Piraattipuolue on virallisesti myönteinen, muilla puolueilla ei ole kantaa. Piraattipuolue sen takia, kun Ruotsin Piraattipuolue tarjosi Wikileaksille serverit.
Yleensä, mitä kauempana puolue tai poliitikko on vallan ytimestä, sitä myönteisempi se on Wikileaksille. Oras Tynkkynen siis tuskin on ministerihississä. Sukupuolikin on ihan väärä.
Tiedot on vuodettu laittomasti, mutta joukossa on myös sellaisia asioita, joiden salaamiselle ei ole laillisia perusteita. Joskus kuitenkin laillinen ei ole oikeudenmukaista eikä oikeudenmukainen laillista. Wikileaks on ainakin toistaiseksi välttynyt "väärin sammutettu" -tuomiolta.
Vuodoilla on saatu keskustelua siitäkin, että mitkä ovat laillisen salauksen perusteet ja millä valvotaan, että perusteita noudatetaan. Tiedän Suomestakin julkisen sektorin toimijoita, joilla on tapana pistää kaikki ikävä salaiseksi, vaikkei juridista perustetta ole ollenkaan.
Alun paljastukset tuntuivat harmittomalta juoruilulta, kuten Ranskan presidentin nimittämisellä herkkänahkaiseksi tai Saksan kanslerin nimittämistä tylsäksi varman päälle pelaajaksi. Sitten alkoi tulla tykimpää tietoja: huolehtiiko ulkomainen öljy-yhtiö (moikka, hallituksen pj. Jorma O.) Afrikkalaisen valtion hallituksen korruptoimisesta ja pyörittää maata miten tahtoo? Huijasivatko kaksi maata Ruotsia hävittäjäkaupoissa (julkinen hankinta)? Onko Lähi-idän totalitaarisissa, median vapautta rajoittavissa valtioissa hallituksen linja täysin päinvastainen, kuin mitä ulos annetaan ymmärtää? Eikö Suomen Nato-jäsenyys olekaan kiinni Suomen haluttomuudesta vaan siitä, että Suomi olisi liian idealistinen siihen järjestelmään?
Ymmärrän hyvin, että 250 000 sähkettä ei lasautettu sensuroimatta verkkoon tuosta vaan. Siitä ei ole mitään iloa kenellekään, jos kerrotaan että afganistanilaisen Matti Meikäläisen (osoitetiedoin varustettuna) kerrotaan vasikoineen jonkun. Toiseksi: sisältö kilpailisi keskenään siitä, mikä saa skandaalinhakuisimman otsikon. Wikileaks pelasi varman päälle siinäkin, että se poimi kaksi suurta englanninkielistä sanomalehteä Atlantin molemmin puolin sekä ranskan-, saksan- ja espanjankielisen maailman valtalehtiä. Tällä voi varmistaa senkin, että yhdessä maassa tuomioistuimen julkaisukielto ei hävitä uutista.
Jokaista uutista ei kannata ottaa absoluuttisena totuutena. Materiaalista iso osa on yksittäisten diplomaattien näkemyksiä asioista eikä diplomaatit ole samasta muotista tehtyjä.
Kokonaisuudesta on nyt (13.12.2010) nähty pieni osa. Nähtäväksi jää, että kuinka suuri osa lopuista on sisällöltään uutisarvoista. Joka tapauksessa "lampun henki" on nyt päästetty irti, eikä sitä voi enää tunkea takaisin. Valtioiden toimintaan vaikutuksia voi olla käytännössä kaksi: joko salailua lisätään upottamalla siihen valtavasti resursseja eli tehokkuutta ja joku vuotaa kuitenkin joskus (joko inhimillinen vuoto tai tekniikka pettää), tai sitten toimintakulttuuria muutetaan läpinäkyvämpään suuntaan (eurooppalaisempi trendi). Totuudella on aina ollut ikävä tapa pompsahtaa pinnalle ennemmin tai myöhemmin.
Vuodoilla on saatu keskustelua siitäkin, että mitkä ovat laillisen salauksen perusteet ja millä valvotaan, että perusteita noudatetaan. Tiedän Suomestakin julkisen sektorin toimijoita, joilla on tapana pistää kaikki ikävä salaiseksi, vaikkei juridista perustetta ole ollenkaan.
Alun paljastukset tuntuivat harmittomalta juoruilulta, kuten Ranskan presidentin nimittämisellä herkkänahkaiseksi tai Saksan kanslerin nimittämistä tylsäksi varman päälle pelaajaksi. Sitten alkoi tulla tykimpää tietoja: huolehtiiko ulkomainen öljy-yhtiö (moikka, hallituksen pj. Jorma O.) Afrikkalaisen valtion hallituksen korruptoimisesta ja pyörittää maata miten tahtoo? Huijasivatko kaksi maata Ruotsia hävittäjäkaupoissa (julkinen hankinta)? Onko Lähi-idän totalitaarisissa, median vapautta rajoittavissa valtioissa hallituksen linja täysin päinvastainen, kuin mitä ulos annetaan ymmärtää? Eikö Suomen Nato-jäsenyys olekaan kiinni Suomen haluttomuudesta vaan siitä, että Suomi olisi liian idealistinen siihen järjestelmään?
Ymmärrän hyvin, että 250 000 sähkettä ei lasautettu sensuroimatta verkkoon tuosta vaan. Siitä ei ole mitään iloa kenellekään, jos kerrotaan että afganistanilaisen Matti Meikäläisen (osoitetiedoin varustettuna) kerrotaan vasikoineen jonkun. Toiseksi: sisältö kilpailisi keskenään siitä, mikä saa skandaalinhakuisimman otsikon. Wikileaks pelasi varman päälle siinäkin, että se poimi kaksi suurta englanninkielistä sanomalehteä Atlantin molemmin puolin sekä ranskan-, saksan- ja espanjankielisen maailman valtalehtiä. Tällä voi varmistaa senkin, että yhdessä maassa tuomioistuimen julkaisukielto ei hävitä uutista.
Jokaista uutista ei kannata ottaa absoluuttisena totuutena. Materiaalista iso osa on yksittäisten diplomaattien näkemyksiä asioista eikä diplomaatit ole samasta muotista tehtyjä.
Kokonaisuudesta on nyt (13.12.2010) nähty pieni osa. Nähtäväksi jää, että kuinka suuri osa lopuista on sisällöltään uutisarvoista. Joka tapauksessa "lampun henki" on nyt päästetty irti, eikä sitä voi enää tunkea takaisin. Valtioiden toimintaan vaikutuksia voi olla käytännössä kaksi: joko salailua lisätään upottamalla siihen valtavasti resursseja eli tehokkuutta ja joku vuotaa kuitenkin joskus (joko inhimillinen vuoto tai tekniikka pettää), tai sitten toimintakulttuuria muutetaan läpinäkyvämpään suuntaan (eurooppalaisempi trendi). Totuudella on aina ollut ikävä tapa pompsahtaa pinnalle ennemmin tai myöhemmin.
Maailman tiedotusvälineitä harmittaa, kun eivät ole itse saaneet mitään selville, vaan parin ulkopuolisen täytyy toimittaa materiaalia. Median tiedonpuute johtuu varmaan siitä, että sitä kiinnostaa uutisten sijaan enemmän tieto, ken tähtösten kanssa tanssii. VikiLeaksin kannattaisi tarjoilla paljastuksiaan pienissä erissä, jolloin tiedotusvälineillä olisi puuhastelemista seuraavat 10 vuotta.
"Ymmärrän hyvin, että 250 000 sähkettä ei lasautettu sensuroimatta verkkoon tuosta vaan."
Verkkoon on lasautettu 250 000 otsikkoa. Sisältö julkaistaan sitä mukaan kun ne läpäisevät Wikileaksin sensuurin.
Muita huomionarvoisia uutisaiheita olivat Euroopan salaiset ydinasevaltiot ja se, että Venäjä ja USA vakoilevat Suomen armeijaa yhteistyössä.
Sähkeiden otsikoiden perusteella USAn vakoilun erityisen seurannan kohteena on ollut Martti Ahtisaari. Muistettakoon, että hän toimi aktiivisesti myös yrityselämässä.
"VikiLeaksin kannattaisi tarjoilla paljastuksiaan pienissä erissä, jolloin tiedotusvälineillä olisi puuhastelemista seuraavat 10 vuotta."
Juuri näin ne tekevätkin ja tämä on edellä todettu.
"Tiedän Suomestakin julkisen sektorin toimijoita, joilla on tapana pistää kaikki ikävä salaiseksi, vaikkei juridista perustetta ole ollenkaan. "
Selvästi virkamieslain vastaista toimintaa. Virkamieslakia ei käytännössä noudateta ollenkaan. Virkamiehet pidetään myös tahallaan pimennossa heidän työnsä laillisista velvoitteista.
Suomessa joillakin hallinnon aloilla käytännössä kaikille virkamiehille on kertynyt irtisanomisperuste virkamieslain rikkomisesta. Jäljelle jäisi vain ministeri, joka ei ole virkamieslain alainen.
Myös toimielimet toimivat virkamieslain alla, kuten tuomioistuimet.
Verkkoon on lasautettu 250 000 otsikkoa. Sisältö julkaistaan sitä mukaan kun ne läpäisevät Wikileaksin sensuurin.
Muita huomionarvoisia uutisaiheita olivat Euroopan salaiset ydinasevaltiot ja se, että Venäjä ja USA vakoilevat Suomen armeijaa yhteistyössä.
Sähkeiden otsikoiden perusteella USAn vakoilun erityisen seurannan kohteena on ollut Martti Ahtisaari. Muistettakoon, että hän toimi aktiivisesti myös yrityselämässä.
"VikiLeaksin kannattaisi tarjoilla paljastuksiaan pienissä erissä, jolloin tiedotusvälineillä olisi puuhastelemista seuraavat 10 vuotta."
Juuri näin ne tekevätkin ja tämä on edellä todettu.
"Tiedän Suomestakin julkisen sektorin toimijoita, joilla on tapana pistää kaikki ikävä salaiseksi, vaikkei juridista perustetta ole ollenkaan. "
Selvästi virkamieslain vastaista toimintaa. Virkamieslakia ei käytännössä noudateta ollenkaan. Virkamiehet pidetään myös tahallaan pimennossa heidän työnsä laillisista velvoitteista.
Suomessa joillakin hallinnon aloilla käytännössä kaikille virkamiehille on kertynyt irtisanomisperuste virkamieslain rikkomisesta. Jäljelle jäisi vain ministeri, joka ei ole virkamieslain alainen.
Myös toimielimet toimivat virkamieslain alla, kuten tuomioistuimet.