Too little too late!
Teologisiin perusteluihin tuijottava unohtaa pitkän pätkän historiaa: on monia asioita joita Raamattu kieltää aivan yhtä selvästi kuin homoseksuaalisuuten, mutta jotka on valittu sivuuttaa ajastaan jääneinä. Teologiset perustelut ovat vain yksi, mutta eivät missään tapauksessa määräävä osa päätöksen tekemistä. Jos antaudutaan yksin teologien mielipiteen varaan jää päätös rammaksi.
Rukoushetki on aivan samanlainen kyykytys kuin yhteisen sukunimen poistaminen parisuhdelaista eduskunnassa. Se ei ole tyhjää parempi vaan paremminkin "rub it on their face". Jos kirkolliskokous hyväksyy rukoushetken, se haistattaa pitkät paskat kristityillä homoilla ja lesboilla. Luvassa on jälleen uusi aalto eroja. Toisaalta niin käy myös jos rukoushetki hyväksytään. Minä pidän vähimpänä hyväksyttävänä tasona siunaamista, mutta senkin yhdenvertaisuus voidaan kyseenalaista. Se rinnastaa mies- ja naisparit pareihin joiden toinen osapuoli ei kuuluu evl-kirkkoon. Ainoa oikea ratkaisu olisi siis mies- ja naisparien vihkiminen.
Hohhoijaa en vaan voi ymmärtää... Miettisivät Suomen ja Suomen kirkon maineen kannalta. Sukupuolineutraalin avioliiton sallivien valtioiden määrä voi vain kasvaa.
Lähetin seuraavanlaisen kommentin Hesarissa ja AL:ssä olleeseen uutiseen. Hesari ei julkaissut, joten tässä Aamulehden julkaisema:
Papithan siunaavat tällä hetkellä ostoskeskuksia, maanteitä, lemmikkieläimiä ja monta muuta kohdetta.
Papit saavat nykyisin siunata rekisteröidyssä parisuhteessa elävien kodin eli esim. tiskialtaan, vessanpytyn, parvekkeen jne. Papit eivät kuitenkaan saa siunata tässä kodissa elävää pariskuntaa.
Kun kuuntelee 10000 euroa kuukaudessa ansaitsevien piispojen käsityksiä ihmisyydestä ja ihmisarvosta, ei todella tiedä, itkisikö vai nauraisi. Suomesta on nykyisin vaikea löytää yhtä ihmisvihamielistä organisaatiota kuin kirkkoimperiumi.
Lähettäjä: Hannu, Tre | ke 10.11. klo 18:29
Hesari ei ole kahteen viikkoon suostunut julkaisemaan yhtäkään kommenttiani. Lähetin ylläolevan sekä rekisteröidyllä nimimerkilläni että keksityllä. Molemmista Hesari kiitti kuten se on kiittänyt kaikista muistakin viimeisen kahden viikon aikana lähettämistäni kommenteista. Yksikään ei ole ilmestynyt enkä ole saanut mitään ilmoitusta hyllyttämisen syistä. Onneksi mm. Aamulehti on tässä asiassa vapaamielisempi.
Todella raskain mielin luen tätä uutista. Toki se oli odotettavissa ja toki kirkolliskokouksen jäsenten vastustava enemmistö on jo nyt tiedossa. Silti.
Muotoilut tuntuvat syvän loukkaavilta, suorastaan räävittömiltä. "Vapaamuotoinen rukous homoparien puolesta on kirkolle riittävän myönteinen mahdollisuus." Riittävän???
Kun katsotaan mitä kirkko opettaa rukouksesta katekismuksessaan, voidaan todeta, että jos tällainen vapaamuotoinen rukous ei hehkuta Jumalan kasvojen edessä kiitosta siitä, että henkilö on saanut tai parin muodostamat henkilöt ovat saaneet häneltä homoseksuaalisuuden lahjan, rukous toimenpiteenä on toisena vaihtoehtona lähinnä avunpyyntöä Jumalalta hädän edessä tai muuta jonninjoutavaa jutustelua hänen kanssaan.
Koska kirkko tuskin suostuu muodostamaan sellaista vapaamuotoista tekstiä, joka hehkuttaisi kiitosta homoseksuaalisuuden lahjasta, ja yleinen vapaamuotoinen jutustelu Jumalan kanssa rukouksen keinoin on vaikea pukea suositukseksi, jäljelle jää lähinnä tämä hädän ja avunpyynnön näkökulma. Homoseksuaalisuus olisi siis ihmisen hätä, jonka takia pitäisi pyytää Jumalalta apua!
Tämähän on taas yksi kirkon käytännön tapa suorastaan vittuilla homoseksuaaleja päin naamaa, jos maalliset ihmiset eivät tunne kirkon syvällisiä oppeja, vaan pyrkivät vain saamaan kirkolta sen tarjoamia elämänkaaren kattavia elämyskokemuksia, alkaen vastasyntyneen kasteesta päätyen hautaan siunaamiseen!
"On tullut kuulemma monenlaisia kyselyjä ja arvosteluja minun kirjoitusteni takia, ennen kaikkea 16.9.2010 Uudessa Suomessa julkaistun homokirjoitukseni johdosta."
HS:
Kirkolliskokouksessa poromies Jomppanen ajaa Vuotson kappelin asiaa ja ihmettelee homokohua.
Kysymys homopareista saa Jomppasen hiukan huokaamaan. "Sitä kuule kun elää susirajan tuolla puolen, niin siellä kaikki ovat samassa asemassa keskenään."
"Välillä miettii, onko meillä täällä kokouksessa edes oikeutta puhua näin isoista asioista, melkein päättää ihmisten taivaspaikoista."
Entäpä jos me homot alkaisimmekin ajaa voimalla kappelia Vuotsoon?
Siunauksen haluavat voivat mennä seuraavan kerran jonoon kun lemmikkieläimiä siunataan. Puoliso vain kaulapantaan kiinni ja sitten odottamaan omaa vuoroa!
Ja tässähän äänestettiin ja päätettiin siitä, saako homoparin kanssa rukoilla. Ei edes siitä, saako PARIN puolesta rukoilla. Parisuhteessa elävien yksilöiden puolesta päätöksen mukaan voi.
Siunata voi melkein mitä tahansa (mikä ei ole syntiä), kuten kauppakeskuksia ja armeijan osastoja. Rukoillakin voi yleensä ihan kenen kanssa tahansa, eritoten murhamiesten ja muiden eksyneiden. Rukoileminen on yleensä hyväksyttyä ihan kaikissa tilanteissa. Nyt sentään selvä enemmistö oli sitä mieltä, että homopari ei muodosta tästä ihmisen historian ainoaa poikkeusta. Osa oli eri mieltä.
Tuo kirkolliskokouksen meininki alkaa vaikuttaa näin ulkopuolisen silmissä lähinnä perverssiltä. Mitään logiikkaahan koko hommasta ei löydy. Satapäinen joukko kirkon korkeita henkilöitä pähkäilee päiväkausia onko homopareja edes olemassa, saatikka voiko kirkollista siunausta heille antaa. Samaan aikaan ostoskeskuksia siunataan sujuvasti ilman yhdenkään vastustajan moitetta.
Oikeasti, eihän kokouksessa homoista puhuttu loppujen lopuksi, vaan kenellä on Suomen luterilaisessa kirkossa valta.
Olen tarkastellut kirkon parisuhdekeskustelua tieteelliseltä kannalta Kotimaa24-sivustolla olevassa blogissani, joka on jo viikon ollut sen blogimetsän luetuin ja kommentoiduin puheenvuoro:
