Itse asiassa kirkko näyttää toteuttavan useammassakin asiassa linjaa, jossa hyväksytään jokin, mutta ei kuitenkaan anneta ihmisten elää siten. Tämä tuli mieleeni siitä, kun ystäväni, evlut-kirkon pappi, meni naimisiin. Hän ei nähnyt olevan mahdollista, että pappi elää avoliitossa, vaikka kirkko suostuukin avoliitossa syntyneiden lasten kastamisen, siunaamiset yms. Eli kirkko ei silti hyväksy omien työntekijöidensä elämässä sellaista, mikä periaatteessa muuten hyväksytään.
Missä oli logiikka?
Missä oli logiikka?