Pappien väitteistä lapsista varsinaisina syyllisinä ja pappien ollessa nimenomaan uhreina, mieleeni tulevat psykopaatit, jotka toimivat juuri näin. He väittävät usein uhrin olevankin syyllinen koko tilanteeseen ja saavat joskus asiantuntijatkin uskomaan noita puheita. Tarkempi tarkastelu saattaa kuitenkin kääntää lopulta asiat toisinpäin.
Pappi on aikuinen ja lapsi on lapsi. Eroavaisuus joka suhteessa on niin iso, ettei moisille väitteille ole tilaa.
Kymmenisen vuotta sitten silloinen Tamepereen emeritus piispa Paavo Kortkangs analysoi katolisille vierailleen, jotka olivat katolisen koulun opettajian, katolisen kirkon sisäisiä ongelmia. Hän toi esille papiston rekrytoinnin vaikeudet. Erityisesti hän korosti pakollisen selibaatin aiheuttaaa ongelmaa, jonka nykyiset nuoret kokevat ylipääsemättömänä vaikeutena. He eivät ole valmiita sellaiseen uhraukseen omassa elämässään.
Tosin hän ei maininnut mitään pedofiliasta tai muista vastaavista ongelmista. Puhui vain selibaatin pakollisuuden aiheuttamista ongelmista.
