Haluaako joku valaista onko tässä jokin glbtiq-yhteys?
Näyttelijä kalle Juurela kuollut (juttukommentit)
Monet näissä piireissä tunsivat Kalle Juurelan ja hän hänellä oli monia hlbti-ystäviä.
Ehkä joku Näissä piireissä voisi kirjoittaa Koko kansan Kupletti-Kallesta obituaarin jos siihen on tarvetta..?
http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2010/02/kalle_juurela_on_kuollut_1418230.html
http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2010/02/kalle_juurela_on_kuollut_1418230.html
Obituaaria (negrologi eli muistokirjoitus) en sentään tohdi kirjoittaa, mutta pienen muistuman (anekdootti) kuitenkin.
Työskentelin 80-luvun puolivälissä eräässä gourmetravintolassa, jossa myös Kalle Juurela sattui pistäytymään. Kallen itsellensä tilaama riekko, kaksi perhosen malliin aseteltua rosé -paistettua halkaistua riekonrintaa, (nänniä, kuten Kalle sen tilasi), tuotiin pöytään kuvulla peitetyllä lautasella. Kuvun noustessa ylös kumpusi Kallen suusta rääkäisy, joka hiljensi koko ravintola salin. ”Mitä herran jumala!!! Yritättekö te tappaa minut… Raakaa linnunlihaa!! Viekää se heti pois.” Lautanen hävisi sen siliän tien keittiöön ja sieltä pikimiten läpikypsäksi paistettu riekko taiteilijan eteen - asiakashan on aina oikeassa.
Toinen jo edesmennyt näyttelijä Seppo Kolehmainen kertoi ennen kuolemaansa tarinan siitä miten eräs ihailija (siis Kallen) erehtyi luulemaan Seppoa Kalleksi eikä millään suostunut uskomaan erehtyneensä henkilöstä, mutta se onkin sitten pidempi tarina.
Kalle Juurelaa lämmöllä muistaen.
Työskentelin 80-luvun puolivälissä eräässä gourmetravintolassa, jossa myös Kalle Juurela sattui pistäytymään. Kallen itsellensä tilaama riekko, kaksi perhosen malliin aseteltua rosé -paistettua halkaistua riekonrintaa, (nänniä, kuten Kalle sen tilasi), tuotiin pöytään kuvulla peitetyllä lautasella. Kuvun noustessa ylös kumpusi Kallen suusta rääkäisy, joka hiljensi koko ravintola salin. ”Mitä herran jumala!!! Yritättekö te tappaa minut… Raakaa linnunlihaa!! Viekää se heti pois.” Lautanen hävisi sen siliän tien keittiöön ja sieltä pikimiten läpikypsäksi paistettu riekko taiteilijan eteen - asiakashan on aina oikeassa.
Toinen jo edesmennyt näyttelijä Seppo Kolehmainen kertoi ennen kuolemaansa tarinan siitä miten eräs ihailija (siis Kallen) erehtyi luulemaan Seppoa Kalleksi eikä millään suostunut uskomaan erehtyneensä henkilöstä, mutta se onkin sitten pidempi tarina.
Kalle Juurelaa lämmöllä muistaen.
Kiitos Keesi hienosta muistosta; toisinaan on hyvä kuulla miten uutisen takaa nousee ihminen ja persoona.
-Tunsin Kallen monia vuosia. Olin usein auttelemassa Häntä pikku remonttijutuissa. Siihen aikaan oli lyhyt matka vain kadun yli. Välillä lounastimmekin yhdessä jossakin läheisessä ravintolassa. Tänä aikana näin Hänen elämässään oikeat hyvät ja huonotkin hetket.
-Kallella oli hieno posetiivi, jolla hän myös ihmisiä viihdytti. Sekin vain alkoi olla Hänelle jo liian raskas, itsensä siirreltäväksi, vaikka tilaisuuksia olisi ollut.
-Hopeanuolet elokuvan näyttelemisestä Hän nautti yli kaiken. ”Kerrankin saan olla roolissa, jossa voin olla oikein ilkeä. Lähes kaikki muu kun on ollut pelkkää ihmisten hauskuuttamista.” Kalle totesi kokien todella suurta haastetta roolissaan. Kallen vankka mielipide oli, että huonosti näytelty rooli on katsojan halveksimista. Ja sitä nykyisin tuntui olevan vähän yhdessä sekä toisessa teatterissa vikana. Hyvät näytökset Hän muisti kyllä kehua vaikka ”taivaisiin” asti.
-Yhtä asiaa Hän aina toivoi: Että joku olisi kirjoittanut Hänen elämänkertansa. Kallella oli kodissaan eteisen penkkinä iso puinen penkki-arkku ääriään myöten lehtileikkeitä elämänsä taipaleelta. Toivottavasti ne eivät joudu hukkaan. Siinä olisi jollekin tutkijalle/kirjailijalle työsarkaa kerrakseen järjestellä ja muistelmateoksen kirjoittamiseksi.
-En tiedä vaistosiko Kalle, ettei enää paljon aikaa ole jäljellä, kun onnellisena esitteli CD-levyä jonka oli ollut laulamassa. ” Piti käydä laulamassa niin kauan kun sanat vielä muisti ja pystyi,” Hän hyväntuulisesti heitti. Tietysti me kaikki vanhenemme, mutta harva niin värikästä elämää on elänyt kuin Hän. Muuten hyvässä kunnossakin ikäisekseen Hän oli, sekä saanut elää ihanien ystävien kera.
-Kallen avara sydän näkyi hänen tukiessa myös vähempiosaisia.
Hänen sukulaisten ja ystävien kaipuun määrää ei sanoilla voi kuvailla.
”Niin kuin kasvot kuvastuvat vedessä,
niin ihmisen sydän toisessa ihmisessä"
Simo
-Kallella oli hieno posetiivi, jolla hän myös ihmisiä viihdytti. Sekin vain alkoi olla Hänelle jo liian raskas, itsensä siirreltäväksi, vaikka tilaisuuksia olisi ollut.
-Hopeanuolet elokuvan näyttelemisestä Hän nautti yli kaiken. ”Kerrankin saan olla roolissa, jossa voin olla oikein ilkeä. Lähes kaikki muu kun on ollut pelkkää ihmisten hauskuuttamista.” Kalle totesi kokien todella suurta haastetta roolissaan. Kallen vankka mielipide oli, että huonosti näytelty rooli on katsojan halveksimista. Ja sitä nykyisin tuntui olevan vähän yhdessä sekä toisessa teatterissa vikana. Hyvät näytökset Hän muisti kyllä kehua vaikka ”taivaisiin” asti.
-Yhtä asiaa Hän aina toivoi: Että joku olisi kirjoittanut Hänen elämänkertansa. Kallella oli kodissaan eteisen penkkinä iso puinen penkki-arkku ääriään myöten lehtileikkeitä elämänsä taipaleelta. Toivottavasti ne eivät joudu hukkaan. Siinä olisi jollekin tutkijalle/kirjailijalle työsarkaa kerrakseen järjestellä ja muistelmateoksen kirjoittamiseksi.
-En tiedä vaistosiko Kalle, ettei enää paljon aikaa ole jäljellä, kun onnellisena esitteli CD-levyä jonka oli ollut laulamassa. ” Piti käydä laulamassa niin kauan kun sanat vielä muisti ja pystyi,” Hän hyväntuulisesti heitti. Tietysti me kaikki vanhenemme, mutta harva niin värikästä elämää on elänyt kuin Hän. Muuten hyvässä kunnossakin ikäisekseen Hän oli, sekä saanut elää ihanien ystävien kera.
-Kallen avara sydän näkyi hänen tukiessa myös vähempiosaisia.
Hänen sukulaisten ja ystävien kaipuun määrää ei sanoilla voi kuvailla.
”Niin kuin kasvot kuvastuvat vedessä,
niin ihmisen sydän toisessa ihmisessä"
Simo
Mikähän mahtoi olla tuon cd:n nimmin ja milloin tehty?