Olemme tarvinneet Ulf Månssonin lakiasiantuntemusta useita kertoja. Hänen ammattitaitoonsa olemme olleet tyytyväisiä. Aion jatkossakin tukeutua häneen.
Tein aikanaan sateenkaari-ihmisten testamenttiasiassa jutun Z-lehteen (en muista, oliko lehden nimi jo ehtinyt muuttua). Månsson tarkasti käsikirjoituksen ja ehdotti siihen myös joitakin tarkennuksia.
Tuossa kyseltiin, että näinköhän EU:ssa käsitellään jatkossakin Suomen ihmisoikeusasioita. No varmuudella, sillä oikeuslaitoksemme on henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan todella pahassa jamassa. Ei siinä ole väliä, tuliko siinne nyt kuka tahansa yksi tuomari lisää. Jossain muussa mättää pahasti. Luulen, että resursseissa ja useiden erityisalojen osaamattomuudessa. Tuomarinhan pitää osata muutakin kuin juridiikkaa.
Päätöksiä voidaan eri oikeustahoissa tehdä täysin eri suuntaan toisistaan, mikä jo sekin kertoo pahasta osaamattomuudesta tai että lakeja olisi pikaisesti korjattava, jos niitä tuomarit voivat tulkita täysin päinvastaisiin suuntiin. Tällainen jos mikä edistää nykyistä asemaamme EU:n asiantuntijapiireissä, siellähän naureskellaan meille.
Tuomareilta odottaisi esim. tuomoiden vankkoja perusteluja pykäliin viitaten ja asiassa pysymistä. Nyt joissain päätöksissä on ihan asian vierestä olevaa tavaraa, jolla ikäänkuin tuetaan sitä omaa päätöstä, vaikka asialla ei olisi suoranaisesti mitään tekoa keskeisen asian kannalta. Tämä jos jokin on myös ihmisoikeusasia, sillä hommahan menee tätä kautta ns. oikeusmurhaksi.
Kaiken lisäksi oikeuden ketju voi kestää tavallisissa asioissa, joista on kirjalliset (!) todisteet, jopa 6-7 vuotta. Se on jo usealle konkan paikka, kuten perheellemme. Sekä taloudellinen että henkinen.