Miten tapasit kumppanisi?

Tuolla hieman ylempana edellisessa viestissani sanoin, ettei minulle luultavasti ole kumppanini kanssa tulevaisuutta, mutta olemme nyt olleet jo 8kk yhdessa.. Tosin asiaa saattaa helpottaa se, etta muutin pois Japanista elokuussa, ja ollaan nyt oltu kaukosuhteessa ja nahty vaan kaks kertaa.. Nyt taas ens helmikuussa han on tulossa Suomeen.. Sita odotellessa..

kaksikymmentä vuotta yhdessä ja tavattu alkujaan samalla työmaalla eli kuorma-auton ratissa a siitä se lähti...

Tukholman Baltic Battle-partyviikonloppuna. Viimeinen klubi-ilta ja viimeiset minuutit ennen sulkemista. Tämä oli kaksitoista vuotta sitten, naimisissa olemme olleet viisi vuotta.

Netissä tavattiin ... olin silleen että "jos ei tästä muuta heru niin kupillinen kahvia" kun olimma kahville menossa. Tämä viisi vuotta sitten ja edelleen ollaan kimpassa.

**

Taivassalon ruokavarastossa. oltiin yhdessä 4v, 3.5v yhteinen asunto..

=D

kauheessa humalatilassa maman baaritiskillä.... melkein vuosi ollaan oltu kimpassa, saa nähdä miten käy.... kaks itsepäistä härkää ja hullu elämäntilanne... katellaan ny päästäiskö kumminkin vaik jouluun asti samaa matkaa...

Taalla Torontossa,Bar Quest 1975.Han oli niin komea,mutta ympari juovuksissa.Kannoin hanet vessaan kun ei jaksanut kavella.Silla aikaa bartender katkaisi minut pois,vei olutpulloni.Laittoi minut ulos.Mutta Brian sai olla vaikka oli paissaan.Sitten nahtiin myohemmin toisessa paikassa.Istuttiin ja puhuttiin.Kysyin mita teet tana iltana,han sanoi tulen sinulle.Eika ole vielakaan lahtenyt.

Olen intohimoinen tasavertaisuusaktivisti. Minulla on Suomessa ollut kaksi pitkää yhdessäasumis-rakkaussuhdetta. Ensimmäisen rakkauteni tapasin Setan historian ensimmäisessä hallituksessa. Kumppanini on Setan perustajajäseniä ja minä vedin sen periaateohjelman tekemistä. Yhdessäasumista ja yhdessäaktivismia kesti 7 vuotta.

Toisen suhteeni solmin Aids-tukikeskuksessa, jonka perustamisprojektissa olin mukana ja jonka ensimmäisiä työntekijöitä olin. Kumppanini oli tekemässä vapaaehtoistyötä toisten puolesta, kuten minäkin, emmekä kumpikaan ole hiv-positiivisia. Yhdessäasumista ja yhdessäaktivismia kesti 10 vuotta.

Molemmissa suhteissa intohimoinen heittäytyminen tasavertaisuustyöhön ja väsymätön toiminta siinä yhdisti meidät - ja erotti. Yksi esikuvistani, Nelson Mandela, totesi muistelmiensa lopulla omasta elämästään, että voimakas sitoutuminen kansalaisoikeustoimintaan saattaa vaarantaa parisuhteen.

tuttujen ja ystävien kautta tutustunut

Annankadun DTM:ssä kolmisen vuotta sitten.

Tyttöystäväni ystävätär oli yhteinen tuttumme. Päätti sitten ruveta 'parittamaan' meitä. Muutaman kuukauden kuluttua huomasimme kyllä itsekin ilman opastusta, että tämä on SE juttu. :) Niin, ja paikkana ravintola.

Isoroban Bugatissa, jos joku vielä muistaa (tai pääsi jo silloin ravintolaan).

Löysin tyttöystäväni "vahingossa" jos niin vois sanoa...Olin ysävälläni viettämäs iltaa ja sen serkku tuli sinne kanssa.Iltaa kohden tämän "serkun" kans välit läheni ja oli pientä pussailua mukana...Huomena 21.4.2006 tosta illasta tulee vuosi täyteen ja suhde syvenee entisestään:) Ei ne aina baarista löydy, se voi tapahtuu ihan sattumaltakin.

Jennyn teehuoneella. Päivää en muista. Siitä alkoi ainakin 20 v yhdessä

Vanha kaveri lapsuudesta tuli pitkästä aikaa moikkaamaan minua ja kävelyreissulla jutellessa sekä vanhoja muistelleessa

huomattiin että kemiat sopii yhteen , jotenka päätettiin alkaa seurustelemaan .

Ensimmäinen kuukausi seurustelua takana ja hyvin menee .

hmm... Taidan lisätä tarinani koska samanlaista en tältä palstalta löytänyt.olen koko ikäni luullut olevani täysin hetero,mutta en ikinä löytänyt miestä josta saisin kaiken "tarvitsemani"...joten miehiä saattoi olla viisi kerrallaan!Olen mielestäni niihin aikoihin pitänyt lesboja ja homoja vastenmielisinä.kunnes...parasystäväni alkoi seurustelemaan naisen kanssa,tulin erittäin hyvin juttuun kyseisen ihmisen kanssa.jossain vaiheessa huomasin kauhukseni että taidan olla ihastunut häneen.Minun onnekseni heidän suhde ei toiminut.Mitenkään kaveri mielessä he ei eronnut mutta silti sanoin ystäväni exälle että voidaanhan me silti pitää yhteyttä.ensimmäisen kerran menimme sitten kahville muutaman päivän päästä heidän erostaan ja se oli siinä!!!!siitä päivästä lähtien olemme olleet yhdessä ja viime lokakuussa rekisteröitiin parisuhde.Olen oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni uskollinen ja rehellinen...Eli unelmien prinssi olikin PRINSESSA!!!ja olen erittäin ylpeä ja onnellinen vaimostani.
Tästä kaikesta on kulunut vasta vuosi ja täytyy myöntää että välillä painin näiden asioiden kanssa.Muutos oli kuitenkin aika hurja,luulen että vielä vaikeampaa siitä tekee sen että kaiken tämän kokee aikuisiällä.Onneksi vaimoni on uskomaton ihminen, hän jaksaa kuunnella ja keskustella näistä asioista.

Kauniina syyspäivänä ystävä esitteli ystävänsä, siinä ohessa kun tehtiin valtakunnallisesti tärkeitä päätöksiä. Se oli hetki se. Silloin kohtasivat halit, nyt kohtaavat huulet.Tommin tavoin, kaukkarin merkeissä. Ehanaa <3

Tapasin kumppanini netin deittipalstan kautta. Yhdessä oltu vajaa vuosi. Välillä kävi mielessä, että sitä oikeaa ei koskaan kohdalleni osukaan, mutta niin se vain kävi ja onnellisia ollaan.

En tiedä onko otsikon alla sallittua kommentoida myös mennyttä suhdetta (joka vieläkin muutaman vuoden jälkeen tuntuu NIIN elämäni rakkaudelta:) ), mutta kuitenkin meillä kävi niin, että olimme parhaita ystäviä, ei- kuin paita ja perse, ja loppujen lopuski Se tunne yllätti täysin molemmat...*hymy* Siitä seurasi puolentoista vuoden seurustelu (tarkkaa aikaa ei voi sanoa, koska ei kumpikaan pysty täysin nimeämään päivää mistä se kaikki täysin alkoi), joka oli elämäni parasta aikaa! Että siis tiivistys: meillä se oli täysin tiiviistä ystävyydestä!:) *snif*

Setan nuorten ryhmässä tavattiin... aika pitkään meni ennen kuin löysimme toisemme, mutta nyt ollaan onnellisia... :)

Me löysimme toisemme netin välityksellä. Mikähän sivusto se oikein oli, en enää muista. Olin menenttäny jo toivoni, kun ainoat vastaukset oli vaan joltain seksiseuraa etsiviltä, mutta lopulta tärppäsi. Ekasta viestistä tuli viime viikolla vuosi täyteen. Yhdessä ollaan asuttu pari viikkoa. Ihanaa on ollu. toivottavasti saadaan elää elämämme yhdessä loppuun asti.

Jouduimme sattumalta samaan autoon bileiden jälkeen. Hänen tuttavansa tunsivat minun tuttavani. Alusta asti toisen kanssa oleminen oli vaan todella luontevaa. Ihan kun oltais aina tunnettu. Tapahtumasta alkaakin jo olla kuusi vuotta. Yhdessä edelleen :o)

Oman puolisoni tapasin deitti.netin kautta. Jostain syystä satuin vastaamaan hänen to-del-la tylsään ilmoitukseensa, mutta siitähän se sitten lähti. Viikon ajan meilailimme ahkerasti, sitten soittelimme viikon ajan ja sitten päätimme tavata: ei muuta kuin koirat ja tavarat autoon ja lajoin viikonlopuksi hänen luokseen parinsadan kilometrin päähän. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja nyt olemme olleet yhdessä yli neljä vuotta ja esikoinen syntyi kuukausi sitten <3 Eli kyllä Sen Oikean sitten tunnistaa, kun tapaa -No Hätä ;)

Tavattiin harrastuksen parissa, pelattiin vuosikaudet samassa joukkueessa salibandya.Vapaa-ajalla tehtiin kaikenlaista yhdessä. Oltiin tunnettu noin 3 vuotta kun kolahti lopullisesti. Nyt yhdessä 1,3 vuotta ja saman katon alla asuttu 10kk. Erittäin onnellisia ollaan. <3

Vastataan nyt tähänkin sitten.

Ikiaikaisessa kantapaikassani vanhassa kotikaupungissani tuo tuli
kaikenlaisia säätöjä sisällään pitäneitten monien vuosien jälkeen vastaan.
Ns. baari-ilta oli meneillään molemmilla.

Eli J&M:ssä (silloin välillä Studio, sitä ennen vuosia J&M) Turussa.
Muutenkin mukava paikka, sanon yli kymmenen vuoden kokemuksella.

Varsin romanntisesti: Setan uudenvuoden bileissä klassisesti pokkasin ja pyysin tanssimaan. Tovin minua silmäiltyään mies vastasi myöntävästi ja yhteisiä tanssiaskelia riitti toistakymmentä vuotta. Viime talven ja kevään aikana erottiin, hän kasvoi minusta erilleen, ei mitään kolmiodraamaa. Ei helppoa jäädä yksin, kun edelleen rakastaa.

Baarissa tai netissä oon tavannu kaikki poikaystäväni. Nykyinen tarttui mukaan Herculeksesta.

Omat harrastukset tuntuvat vähän huonoilta paikoilta löytää poikakaveria. Riippuen harrastuksesta joko harjoitusympäristön hienoisesta homofobisesta vireestä tai yleisestä puhumattomuuskulttuurista. Kadulla en osaa flirttailla, ja yleensäkin ne miehet joihin kiinnittää huomiota yleensä paljastuvat heteroiksi.

tavattiin 5vuotta sitten yhteisten ystävien kautta. Siinä vaiheessa kummatkin oltiin vielä heteroita, vaan ei enää sitten kun nähtiin toisemme..

Mä ja tyttöystäväni tapasimme chatissa ja nyt on takana jo vähän yli vuosi. Chatissa heitettiin vaan vitsiä ja siitä se lähti, sen jälkeen alkoi armoton kirjoittelu mesessä ja kun meset laitettiin kiinni niin jatkettiin puhelimitse, parin viikon kirjoittelun jälkeen tavattiin ja sen jälkeen ollaankin oltu erottamattomia :).

Mun nimipäivänäni paikallisissa Turun Setan bileissä 8 vuotta sitten. En ollut nähnyt siippani ennen missään ja jotain herrassa oli sellaista, joka kiinnostukseni herätti. Yhteinen tuttavamme sitten esitteli meidät toisillemme ja baarista jatkoimme jatkoille ja jatkoilta mun luokse nukkumaan (ja siis todellakin vain nukkumaan ;-)). Siitä se sitten alkoi...

-DA-

Nyt menee off-topic. Miksi meillä Suomessa on tapana sanoa "joo mielelläni näkisin sut uudestaan", jos tarkoitetaan että "ei nyt varsinaisesti kiinnosta"? Olen siis kymmeniä miehiä deittaillut, vain yhden hyvän löysin, mutta hän ei sitten kuitenkaan tiennyt mitä halusi. Takaisin aloitusruutuun.

Mä nyt sitten jatkan aiheesta silläkin uhalla, että se on off-topicia.

Juu, samaiseen ilmiöön olen törmännyt niin omakohtaisesti kuin ystävienkin kertomana. Voisko tämä ristiriitaisuus johtua vääränlaisesta hienotunteisuudesta? Eli ei sanota suoraan, koska ei haluta loukata - vaikka sitten paradoksaalisesti epärehellisyyys loukkaakin enemmän. Tai sitten halutaan selvitä tilanteesta "vähällä" eli annetaan ymmärtää, että on kiinnostunut, koska silloin ei tarvitse kohdata toisen mahdollista pettymystä, eikä ainakaan tarvitse ruveta selvittämään "miksi". Kolmas mieleentullut vaihtoehto on se, että fiilikset vaan muuttuu/ ei tiedetä mitä loppujen lopuksi tahtoo. Eli vaikka sanoessaan "joo mielelläni näkisin sut uudestaan" oikeesti myös tarkoittaa sitä, niin se kiinnostus sitten vaan jostain syystä lopahtaa ennen "luvattua" yhteydenottoa... :-/

Joskus on omalla kohdalla tullut mietittyä, että olikohan sitä niin innostunut/kiinnostunut, ettei huomannut niitä pieniä eleitä, jotka olisivat kertoneet, ettei kiinnostus ollutkaan molemminpuolista. Toisaalta pitäisi myös voida luottaa siihen, että ihmiset todella tarkoittavat sitä mitä sanovat, ettei tarvitse "vainoarhaisesti" ruveta analysoimaan toisen jokaista elettä, katsetta, äänenpainoa tai sanallisen ilmaisun todenmukaisuutta - hulluksihan siinä tulee!

Mutta sitten se pähkinäinen kysymys: Onko olemassa jotain "ideaalitapaa" tai "deitti-etikettiä", jonka mukaan ihmisten toivottaisiin toimivan trehvitilanteissa? Ja onko muuta keinoa olla tahdikkaasti antamatta "väärää toivoa", kuin sanoa jotain tyyliin että "oli kivata tavata, mutta tämä tais olla mun osalta tässä"? Entä pitäiskö jollain tapaa ilmoittaa, jos fiilikset muuttuu eli ettei sittenkään tahtoisi tavata toiste?

Moikkarallaa!
Mun nimi on Mari, asun Italiassa ja tyoskentelen Sosiaalikasvattajana. Tyokaverini Stefano (italialaisen Setaa vastaavan Arci Gay:n kenttaasiamies) haluaisi tutustua suomalaisiin poikiin/miehiin. Tassa siis uusi tilaisuus kaikille tutustua kivaan mieheen, vaikkakin toisella puolella Eurooppaa.. ei tama silti niin kaukana Suomesta nykyisten yhteyksien valityksella ole. Itsekkin lentelen kolmisen kertaa vuodessa aika halvalla edes takasin..
Yhteyden ottojen pitaisi tietty tapahtua englanniksi jos ei italia suju ;)
Stefanolle voi kirjoittaa osotteeseen Pierallis@libero.it
Jos joku tuttu sattuu muuten lukemaan taman viestin niin saa mullekkin kirjotella kuulumisia!
Terveisia kaikille ihanaan Suomen maahan! Luv ya Finland

- Mari

Tapasin hänet eräässä naisten keskusteluryhmässä. Ensimmäisellä kerralla kiinnitin häneen huomiota: poikamainen älykäs nainen, elämänviisautta täynnä, hyvin periaattellinen. Ajattelin, ettei häntä varmaan kiinnosta minunlaiseni naisellinen ulospäinsuuntautunut "hömppä" . Jälkeenpäin hän kertoi, että hän ajatteli lähestulkoon samoin: ettei minua - älykästä varmakäytöksistä kaunotarta" heh - kiinnostaisi hänenkaltaisensa nainen. Mutta seuraavalla kerralla tavatessamme samassa ryhmässä olin aivan myyty ja otin häneen jälkikäteen yksityisesti yhteyttä sähköpostilla. Vaihdoimme ajatuksia kirjoittamalla ja pian kävimme kahvilla. Ja siitä se sitten alkoikin ja jatkuu...

Yläasteella hän oli rinnakkaisluokalla (olen vielä nuori, kun juuri 18 täytin). Ensin meistä tuli ystäviä ja nyt olemme olleet yhdessä paria päivää vaille puoli vuotta. Jonkin sorttista juttua ollut jo melkein yksi ja puoli vuotta.

Tapasimme noin 7 vuotta sitten cityn gay chatissa. Juttelimme tovin ja
päätimme jatkaa jutustelua livenä. Sovittiin treffit sillan alle ja sen jälkeen
olemme olleet erottamattomat :)

Pakko laitta omankin vastauksen. Ensi(homo)rakkaus oli naapuripoika, suhde oli lyhyt mutta vaikuttava. Toisen tapasin Mamassa, ei edes ollut mitenkään tarkoitus ku vaan kaverina tutustua, toisin kävi.
Nykyisen aviopuolisoni (voiko näin sanoa rekisteröidystä suhteesta? ainakin haluaisin) näin ensimmäistä kerta synnytysosastolla kun hän oli 3pv vanha. Eipä mammat hiekkalaatikolla ainakaan meille povanneet moista tulevaisuutta :D

Mieleeni on jäänyt nuorena kuulemani todella vanhan homon (oli ollut tsaarin armeijan upseerin rakastettu) "aforismi":
"Elämäni parhaat ystävät olen tavannut pisuaareissa".

Kertokaa, onko sinne baariin sitten pakko mennä, koska mistään muualta en tyhjään elämääni miestä löydä. Onko asia niin, että "baariin tai elä yksin".Nimittäin inhoan baareja, enkä ole elämässäni koskaan käynyt yhdessäkään yksin. En myöskään tanssi. Ajatus vielä homobaarin seinänvierustalla seisomisesta on niin kauhean vastenmielinen kuin olla voi. En ole muuten mikään epäsosiaalinen ihminen.

Deittaillu iloisesti useita vuosia, ilman mitään tulosta. Ikää 21 enkä edelleenkään ole edes "seurustellut" tai tehnyt mitään siihen oikeasti verrattavaa. Nautin kyl sinkku elämästä, mut tästä kyl riittäs jaettavaksi jollekki toiselle.

Nimimerkin "vassur" kysymykseen: Baariin ei ole pakko mennä. Kumppani voi löytyä ihan hyvin jostain muualtakin. Mutta matkassa on mutta.

Kiitos tämän vallalla olevan hetero-olettamuksen, olet hetero niin kauan kuin jotain muuta viestit. Lisäksi on olemassa pelko hankalaan tilanteeseen päätymisestä, jos mies lähestyy toista miestä ilman, että tämän suuntautuminen (tai edes asenne) on ennakkoon tiedossa. Tästä syystä kaupan kassajonossa alkanut kahden samaa sukupuolta olevan yhteinen taival on perin epätodennäköistä - ainakin verrattuna kahden eri sukupuolta olevaan.

Nettikin on mahdollinen paikka löytää suhde, joskin vaikuttaa siltä, että mm. isot ennakko-odotukset ja jonkinlainen "kiire" tutustumisessa voivat tehdä tempun - ja ihan mukavaan ja sopivaankin ihmiseen tutustuminen lähemmin jää tapahtumatta.

ja... kun on "haku päällä", on aina aika isot ennakko-odotukset. Mitä jos sitä elämän tyhjyyttä koettaa aluksi täyttää vaikka harrastuksilla ja muilla keinoilla, ja unohtaa miehen etsimisen? Kun ei ole, niin ei sitten? Ja sitten saattaakin käydä niin, että yllättävänkin tuttavuuden hammasharja ilmestyy saman kylpyhuoneen lavuaarin reunalle...

Kyllä menen 100 x mieluummin homobaariin kuin heteroräkälään. Homoräkäläkin on parempi kuin heterovastaava. Sitä paitsi ei siellä ole pakko juoda, jos ei huvita. Voi sitä mennä yhdistystoimintaan mukaan, mutta siellä ei miestyypissä ole paljon valinnan varaa. Ravintolassa näkee paljon enemmän.

Tavattiin netissä, ja muutettiin kämppiksiksi. Molemminpuolista kiusaamista ja jahkailua kesti puoli vuotta, ja muutaman kuukauden päästä on vuosi seurustelua takana. :)

Tapasin nykyisen miesystäväni baari-illan jatkoilla. Hän toi tupakkaa kundille. jonka kanssa minulla oli treffit. Nyt 5 vuotta yhteistä taivalta takana.

Ekan kerran tavattiin kotibileissä. Olin siellä toisen kanssa, mutta hän oli huomannut mut. Pari kuukautta myöhemmin törmättiin uudestaan, ja silloin poikaystävä, jonka kanssa niissä kotibileissä olin ollut, oli muuttunut exäksi. Hän pyysi mua treffeille, ja mä sanoin joo. Ekat treffit oli vappuna 2003. Siitä saakka on rakastettu paljon, vaihtelevalla menestyksellä. :)

Töissä tavattiin.:)

Ystävä vähän avitti, suuntaan jos toiseenkin, töni meitä kohti toisiamme. Tapasimme livenä ensimmäisen kerran muutaman ihmisen baari-istunnolla. Ahkeraa toistemme silmäilyä pöydän yli...

Siitä se lähti, aika nopeastikin alun jälkeen. Nuori suhde vielä, mutta valtavalla potentiaalilla. Oikein hirvittää, miten kaksi ihmistä voi sopia toisilleen ja miten helposti kaikki meiltä sujuu <3

katkeraksi vetää. katkeraksi vetää.

Tapasin tyttöystäväni kotibileissä ja koska hän on tosi ujo tapaus, kaverini pisti vähän avittaen ja tarjosi hänelle paukun ja juttu alkoi luistamaan. Eipä varsin romanttista aluksi mutta kyllä se siitä lähti. :D

EX-puolisoni tapasin kotipaikanunnan Setan bileissä. Mut vaan yksinkertaisesti iskettiin lupaa kysymättä ja reipas neljä vuotta olitiin suhteessa. Jokunen ns. "seurustelu suhde" on myös löytynyt chat/deittipalvelujen välityksellä. Nykyisen mieheni tapasin jäähallin pukuhuoneessa 1 1/2v sitten, jonkun aikaa on jo yhdessä asuttu ja hyvin menee.
Eli kaikkea baareista, chattäilusta ja harrastuksista on tullut kokeiltua. Ja nykynäkymin voin sanoa että vakavemmin otettava kumppani löytyi harrastusten kautta. Tosin mitään muutakaan tapaa en voi alkaa mollaamaan.

saunasta löytyi. Käytiin tupakilla ja vaihdettiin yhteystietoja. Kohta vuosi yhdessä asumista ja olemista. =)

Melkein 10 vuotta sitten laitoin ilmoituksen deitti.netiin ja siitä se lähti. Muutettiin yhdessä ulkomaille kun oltiin oltu yhdessä 2,5 vuotta, hyvin selvittiin siitä alun stressistä ja arki on arkea nykyään.

En ole kai vastannut tähän, mutta annankadun demarilla tavattiin ja aikaa taitaa tammukuussa tulla 16 vuotta. Sinänsä huvittavaa että ekat vuodet oli tappelua jatkuvasti, mutta nyt on vaan matkanteko parantunut koko ajan...=)

Yhteisen naispuolisen ystävän kautta. Täysin sattumalta, yksi kevättalvinen ilta, riemukkaan teatteriesityksen jälkeen tavattiin ensimmäisen kerran.

tapasin ensi kerran tyttö/naisystäväni setan bileissä reilu kolme kuukautta sitten. satuimme istumaan samassa pöydässä ja sosiaalisina tapauksina ajauduimme juttelemaan kaikenlaista ja sitten suukotteleen. liekki leimahti heti ensi silmäyksellä ja palaa koko ajan kirkkaammin. :) jännä muuten, että ei ole ollut koskaan puutetta "ehdokkaista", päinvastoin...ehkä siksi, että en ole ikinä tarkoituksella etsinyt mitään tai ketään.

Olimme tyttöystäväni kanssa opiskelijoita, samassa oppilaitoksessa, mutta tunteneet toisiamme mistään.
Yhtenä päivänä koulussa kävelin hänen luokseen ja sanoin suoraan: "Olen katellut sua jo jonkin aikaan ja mietin, että tykkäätkö sä edes tytöistä".
Ensin vastaus oli kieltävä, kun ei sitä itsekään ollut sillon vielä tajunnut, mutta siitä se ajatus sitten lähti. Muutaman viikon päästä oli ekat treffit jne.
Olisin kai voinut hienovaraisemminkin yrittää tutustua ja tiedustella suuntautumista, kysymällä vaikka kahville ja silloin, kun hän olisi ollut yksin suuren kaverilauman sijasta.. :)
Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, nyt ollaan oltu yhdessä jo pitkään pitkään....

Eli kannattaa lähestyä kiinnostava ihmisiä ihan suoraan, omalla kohdalla ainakin toiminut aina. Se ei pelaa joka pelkää! :)

Noin 8 vuotta sitten netissä ja nykyään maailman ihanimman vauvan ylpeitä isiä:)

Etsin neljä vuotta sitten nuorehkoa miestä, joka haluaisi kuunnella kaltaiseni
miehen kanssa Bachin H-mollimessua saman sängyn päällä. Löytyi :)

Tapasin kumppanini aikoinaan Gambrinissa. Nyt on oltu yli 20 vuotta yhdessä. Välillä myrskyä, välillä tyyntä...

35v yhdessa, naimisissa. Myrskyja ja tyynta, myos , yksi ero , ja taas takaisin. Mielen kiintoista.

Kovin vaikeata ainakin tuntuu oman poikaystävän löytäminen olevan, sen voin ainakin epäröimättä sanoa. Itse olen pian 39-vuotias mies, jonka edellinen seurustelusuhde päättyi pian 4 vuotta sitten ja sen jälkeen onkin ollut vain haku päällä. Monet noista sinänsä varmasti hyvistä keinoista törmätä siihen oikeaan eivät läheskään kaikille lähinnä asuinpaikasta johtuen sovi. Itse asun pienellä paikkakunnalla, vaikkakin Helsingin kupeessa, mutta eipä täällä homojen "harrastepiirejä" ole ja tuttavapiirini koostuu pelkästään heteroista, joille olen ainoa homotuttava eli ne harrastukset ja yhteisten tuttujen kautta tutustumiset on pois suljettu. Baarissa tulee käytyä ehkä parin kuukauden välein mutta eipä ole sieltä löytynyt, ehkä osittain siitä syystä, että tulee kuitenkin niin harvoin käytyä, ettei oikein tutustu "piireihin" ja todennäköisyys, että juuri sillä kerralla se oikea olisi myös samassa ravitsemusliikkeessä, on aika pieni. Ainoaksi keinoksi jää melkeinpä sitten netti, jota olenkin ahkerasti ja monin eri tavoin käyttänyt (juttelen chateissa, profiili on qruiserissa, deitti-ilmoitus jatkuvasti parissa paikassa..) Treffejä on sitten ollutkin tässä vuosien mittaan ainakin 100 mutta eipä ole sitäkään kautta natsannut, kaikki on aina siihen yhteen kahviin/olueeseen jäänyt. Treffeillä olen ollut oma iloinen itseni ja jutellut niitä näitä enkä mielestäni ainakaan ole antanut epätoivoni tulla esiin, vaikka sitä sisällä alkaa jo aikalailla ollakin tässä vaiheessa... Mutta ehkä vielä joku päivä se aurinko paistaa tähänkin risukasaan! =)

oltiin sillon samassa roolipeliporukassa aluksi ja ystävyydestä alkoi :)

Tavattiin yli neljä vuotta sitten ja oltiin parhaita ystäviä ensin. Aika kliseistä kaiketi, mutta nyt seurustellaan ja asutaan yhdessä :) Toistaiseksi ainakaan ei ole tullut tilannetta, että edes harkittaisiin eroavamme. Ehkä se ystävyyspohja on jotenkin lujittanut meitä jo aikasemmin tätä varten niin pienistä alamäistäkin selviää puhumalla :)

Alan vähitellen ajatella sitäkin mahdollisuutta, että mä en tule ikinä löytämään sitä kumppaniani. Elää pitää silti jotenkin... :)

Kaikki alkoi ihan alkuun pelkkänä ystävyytenä, erään pohjoismaisen sivuston kautta ;) . Erinäisten juonenkäänteiden kautta sitten ajauduimme seurustelemaan. Nyt kihloissa ja kesällä parisuhteen rekisteröinti edessä. :)

Alkujaan ystäväni kautta, kysellen tästä ihanasta tytöstä ja sitten myöhemmin alettiin keskustella. Yhdessä oltu vasta puol vuotta ja kihloissa neljä :D

Moi,

Kirjoituksestasi on aikaa, mutta yritetään. Nimittäin minulle on käynyt tismalleen sama juttu. Olen 42v mies.
Miten sinulla nyt menee?

Yst. Jesse