Paarma: Homoseksuaalisuuden alkuperä ei selvä (juttukommentit)

mukavaa, että kirkosta löytyy edes yksi Ihminen.

Aina välillä kuulee kommentteja siitä, että arkipiiska Jukka Paarman linja vaihtelee ja on aina välillä negatiivisesti seksuaalivähemmistöihin suhtautuva, mutta aina kun minä kuulen Paarman puhumisia, se puhuu järkeviä ja edustaa sellaista kirkkoa, joka minussa herättää toivoa siitä, että on olemassa fiksujakin kristittyjä.

Tai siis että korostan nyt vielä, että itsekin olen kristitty ja että tämä siis lähinnä siksi, että useimmiten on kamalaa kuunnella niitä ulosteromantiikasta saarnaavia kääpiä ja vihan ajamia tekopyhiä katkeria verenimijöitä.

Minusta Paarma jauhaa vanhaa puhkikulunutta levyä. On ihan yhden tekevää onko homoseksuaalisuus valittua tai ei, sillä ei ole mitään kantamaa sen hyväksyttävyyteen. Jos voin valita käytänkö oikeaa tai vasenta kättä kirjoittamiseen on se aivan yhtä moraalinen valinta. Jos kirkon korkein johtaja ei kykene ylittämään ikivanhaa ja hyödytöntä väittelyä siitä onko homoseksuaalisuus valinta vai ei, en ihmettele että kirkko on niin keskiaikainen. Ketään muuta ei enää kiinnosta homoseksuaalisuuden synnynnäisyys tai opittavuus, ympäristö vai geenit, valittu vai ei, mutta vanhoilliskristilliset jaksavat jauhaa samaa paskaa uudestaan ja uudestaan. Kuitenkaan millään edellisistä ei ole mitään merkitystä kun homo- ja heteroseksuaalisuus ovat vain saman seksuaalisuuden erilaisia ilmenemismuotoja, kolikon kääntöpuolia. Niin syyt tai hyväksyttävyydet kulkevat siten myös käsi kädessä.

En ole koskaan pitänyt Paarmasta. Minusta hän on hidas tohvelisankari, eikä hänestä ole luotsaamaan modernia kirkkoa. Arvostan esimerkiksi Riekkistä ja Huovista paljon enemmän.

Tero Kankaanperä kirjoitti: "Minusta Paarma jauhaa vanhaa puhkikulunutta levyä."

Olen samaa mieltä. Keikutaan lausunnoissa kahden näkökannan välillä ympäripyöreästi, yhdelle puhutaan yhtä, toiselle toista. Populismia.