Virolaisessa nettilehdessä Delfissä jatkuu joka päivä keskustelu homoista. Tänään on vuorossa psykologi Tönu Lehtsaar. Hän varoittelee, että nyt ollaan menossa kohti neuvostoaikoja. Enää ei saa sanoa, mitä mieltä on, vaan on vaiettava ja oltava pakosti tolerantti eli suvaitseva. Neuvostoaikana saattoi paeta maasta länteen, mutta nyt sekään ei tule kysymykseen, koska homoja kaihtavan on muutettava arabimaihin löytääkseen sielunveljiä.
Yksi nykyaikaa luonnehtiva asia on seksualismi. Siitä puhutaan, sitä tutkitaan ja sitä seksualismia on monenlaista. Eestissä tämä asia nousi esiin homoteeman yhteydessä. Nyt ollaan kuitenkin ajautumassa vaikenemisen aikaan. Enää ei voi vapaasti ilmaista todellisia tuntemuksiaan ja ajatuksiaan siitä asiasta. Nyt ollaan astumassa vähemmistön diktatuuriin. Se tuo mieleen neuvostoajan. Näin siis psykologi Tönu Lehtsaar.
Ja edelleen: Totuudesta tulee rangaistavaa. Nyt saa esittää vain poliittisesti korrekteja näkemyksiä. Kun Peeter Mardna muisteli pari kuukautta sitten, että homot olivat hänen opiskeluaikanaan sen näkemyksen mukaan sairaita, siitä nousi hirveä haloo ja Mardna pakotettiin pyytämään anteeksi.
On kuin neuvostoaikana. Rangaistuksen pelossa on vaiettava. Virolaisessa korkeakoulussa yksi opettaja opetti, että homoseksualismi on riippuvuuden kaltainen tila, ja hän perusteli asiaa tutkimustiedolla. Yksi opiskelija protestoi ja sanoi, että kyseessä on geenien aiheuttama ominaisuus. Homopiirit reagoivat, opettaja kutsuttiin johdon puheille ja hänelle ilmoitettiin, että riippuvuusteoria ei vastaa koulun linjaa. Tönu Lehtsaar ei mainitse oppilaitoksen nimeä, koska työntekijöitä ollaan siellä vähentämässä.
Vaikeneminen ideologisoi tiedettä. Homoseksualismin juuret ovat hyvin epäselvät. Geneettistä taustaa ei ole todistettu. Elinyhteisön vaikutus lienee olennainen. Voidaan olettaa, että 1-3% ihmisistä on synnynnäisesti homoja. Kuitenkin tutkimukset kertovat, että homoja olisi jopa 10%. Nämä loput 7% ovat ilmeisesti "tyylihomoja" eli "glamuurigeitä". He ovat homopropagandan uhreja. Tämä on psykologisesti MIELENKIINTOINEN ONGELMA. Näiden "homojen" tutkiminen ei ehkä ole sallittua. Tiede etsii totuutta, mutta totuutta ei saa etsiä.
Homojen suvaitsijat puhuvat siitä, että suvaitseminen kuvaa yhteiskunnan kehitysastetta. Väkisin tulee mieleen neuvostoajan kriteerit: kehittynyt maailmankatsomus.
Kun katsotaan taaksepäin, voi huomata, että homoseksualismia on ollut koko historian ajan. Mutta länsimaissa sitä on pidetty kaikkialla sairautena, häpeänä, syntinä ja perverssiona. Nyt länsimaat ovat tulleet uuteen kehittysvaiheeseen. Yhteiskunnan kehitystä muka kuvaa homojen suvaitseminen ja homopropaganda (geiparaatit). Näin kauas olemme kehittyneet.
Vaikenemisen aika on tuonut uusia ilmiöitä. Viime vuoden lopulla Viron koulutusmessuilla olivat mukana omalla kioskillaan myös homonuoret. Mitä tekemistä sillä asialla on koulutuksen ja opintovalintojen kanssa? Ensi vuonna siellä ovat varmaan kaikki yhteiskunnan vähemmistöt mukana.
Homojen vastustajat ovat homofobeja. Se ei ole ihan selvää, ketkä kuuluvat homofobeihin. Ilmeisesti kaikki, jotka eivät ole lojaaleja homoideologialle, kuuluvat homofobia-luokkaan. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että homovastaisuus alkaa estää virkaan nimittämisen. Tönu Lehtsaar kertoo, miten hän vuosia sitten oli työhönottoryhmässä. Siinä ryhmässä oli yksi homo ja hän kyseli kaikilta virkaa hakevilta, mitä mieltä nämä ovat homoseksualismista. Nykyään omista mielipiteistä kannattaa vaieta.
Mitä jää jäljelle niille, jotka eivät lähde mukaan homoideologiaan? Jos ei halua pitää homoseksualismia normaalina esim. konservatiivisten arvojen, tieteen tulosten tai talonpoikaisajattelun vuoksi, on erilaisia keinoja hoitaa asia, esim. vaikeneminen. Viimeinen mahdollisuus on muuttaa pois niin kuin neuvostoaikana, jolloin muutettiin länteen. Nyt se ei ole hyvä ratkaisu. On etsiydyttävä ilmeisesti arabimaihin.
*****
Kun tutkii Tönu Lehtsaaren henkilökuvaa, sieltä paljastuu, että hän oli vuosina 1990-1991 Amerikassa opiskelemassa baptistikoulussa. Se tieto tekee artikkelin ymmärrettävämmäksi.
Yksi nykyaikaa luonnehtiva asia on seksualismi. Siitä puhutaan, sitä tutkitaan ja sitä seksualismia on monenlaista. Eestissä tämä asia nousi esiin homoteeman yhteydessä. Nyt ollaan kuitenkin ajautumassa vaikenemisen aikaan. Enää ei voi vapaasti ilmaista todellisia tuntemuksiaan ja ajatuksiaan siitä asiasta. Nyt ollaan astumassa vähemmistön diktatuuriin. Se tuo mieleen neuvostoajan. Näin siis psykologi Tönu Lehtsaar.
Ja edelleen: Totuudesta tulee rangaistavaa. Nyt saa esittää vain poliittisesti korrekteja näkemyksiä. Kun Peeter Mardna muisteli pari kuukautta sitten, että homot olivat hänen opiskeluaikanaan sen näkemyksen mukaan sairaita, siitä nousi hirveä haloo ja Mardna pakotettiin pyytämään anteeksi.
On kuin neuvostoaikana. Rangaistuksen pelossa on vaiettava. Virolaisessa korkeakoulussa yksi opettaja opetti, että homoseksualismi on riippuvuuden kaltainen tila, ja hän perusteli asiaa tutkimustiedolla. Yksi opiskelija protestoi ja sanoi, että kyseessä on geenien aiheuttama ominaisuus. Homopiirit reagoivat, opettaja kutsuttiin johdon puheille ja hänelle ilmoitettiin, että riippuvuusteoria ei vastaa koulun linjaa. Tönu Lehtsaar ei mainitse oppilaitoksen nimeä, koska työntekijöitä ollaan siellä vähentämässä.
Vaikeneminen ideologisoi tiedettä. Homoseksualismin juuret ovat hyvin epäselvät. Geneettistä taustaa ei ole todistettu. Elinyhteisön vaikutus lienee olennainen. Voidaan olettaa, että 1-3% ihmisistä on synnynnäisesti homoja. Kuitenkin tutkimukset kertovat, että homoja olisi jopa 10%. Nämä loput 7% ovat ilmeisesti "tyylihomoja" eli "glamuurigeitä". He ovat homopropagandan uhreja. Tämä on psykologisesti MIELENKIINTOINEN ONGELMA. Näiden "homojen" tutkiminen ei ehkä ole sallittua. Tiede etsii totuutta, mutta totuutta ei saa etsiä.
Homojen suvaitsijat puhuvat siitä, että suvaitseminen kuvaa yhteiskunnan kehitysastetta. Väkisin tulee mieleen neuvostoajan kriteerit: kehittynyt maailmankatsomus.
Kun katsotaan taaksepäin, voi huomata, että homoseksualismia on ollut koko historian ajan. Mutta länsimaissa sitä on pidetty kaikkialla sairautena, häpeänä, syntinä ja perverssiona. Nyt länsimaat ovat tulleet uuteen kehittysvaiheeseen. Yhteiskunnan kehitystä muka kuvaa homojen suvaitseminen ja homopropaganda (geiparaatit). Näin kauas olemme kehittyneet.
Vaikenemisen aika on tuonut uusia ilmiöitä. Viime vuoden lopulla Viron koulutusmessuilla olivat mukana omalla kioskillaan myös homonuoret. Mitä tekemistä sillä asialla on koulutuksen ja opintovalintojen kanssa? Ensi vuonna siellä ovat varmaan kaikki yhteiskunnan vähemmistöt mukana.
Homojen vastustajat ovat homofobeja. Se ei ole ihan selvää, ketkä kuuluvat homofobeihin. Ilmeisesti kaikki, jotka eivät ole lojaaleja homoideologialle, kuuluvat homofobia-luokkaan. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että homovastaisuus alkaa estää virkaan nimittämisen. Tönu Lehtsaar kertoo, miten hän vuosia sitten oli työhönottoryhmässä. Siinä ryhmässä oli yksi homo ja hän kyseli kaikilta virkaa hakevilta, mitä mieltä nämä ovat homoseksualismista. Nykyään omista mielipiteistä kannattaa vaieta.
Mitä jää jäljelle niille, jotka eivät lähde mukaan homoideologiaan? Jos ei halua pitää homoseksualismia normaalina esim. konservatiivisten arvojen, tieteen tulosten tai talonpoikaisajattelun vuoksi, on erilaisia keinoja hoitaa asia, esim. vaikeneminen. Viimeinen mahdollisuus on muuttaa pois niin kuin neuvostoaikana, jolloin muutettiin länteen. Nyt se ei ole hyvä ratkaisu. On etsiydyttävä ilmeisesti arabimaihin.
*****
Kun tutkii Tönu Lehtsaaren henkilökuvaa, sieltä paljastuu, että hän oli vuosina 1990-1991 Amerikassa opiskelemassa baptistikoulussa. Se tieto tekee artikkelin ymmärrettävämmäksi.