En tiedä, mitä tietoa Veiström ja Panula ovat tarjoilleet, mutta usein tällaisissa jutuissa syyttävä sormi osoittaa toimittajaa, joka on tehnyt muistiinpanonsa hutiloiden, oikonut mutkia suoraksi ja jättänyt tekstinsä tarkistamatta haastatelluilla...
Toimittajat eivät osaa enää pikakirjotusta. Muutenkin ollaan aika huolimattomia. Varsovan Pridellä minua tuli haastattelemaan suomalaistoimittaja. Hänellä ei ollut lehtiötä mukana - kynänkin jouduin lainaamaan. Muistiinpanot hän teki päivälehden laitaan. Onneksi juttua ei koskaan julkaistu. Tällaisista virheet syntyvät.
Tuskinpa HS:n toimittaja on säveltänyt tekstiä! Taitaisi lohjeta mehukkaat naurut HS:n toimituksessa jos lukisivat edelliset kommentit. Vaikka edesmenneellä ystävälläni Kari S. Tikalla oli tapana sanoa "toimittajilla jää aina kaikki oleellinen pois ja epäoleellisestakin puolet on väärin" niin rohkenisen epäillä, että nyt ongelma on heppoisella pohjalla oleva Veiströmin Helsingin homo-historia!
Toimittajien ammatitaito erityisesti HS:ssä on erittäin korkealla tasolla eikä vaeltaja2006:n epäuskottavalta kuulostavalla anekdootilla (joko henkilö ei ollut toimittaja tai tarina on keksitty) vahvistettu kommentti saa minua uskomaan, että syy epätarkkuuksiin on toimittajan. Eiköhän samat virheet löydy Q-lifen esitteistä...
Ei Helsinki ole mitenkään suvaitsevainen kaupunki. Miksi tulla tänne palelemaan.
Epäisännänmaallisesti kehottaisin käyttämään rahat sellaisessa paikassa, jossa ihmisoikeuksia kunnioitetaan enemmän.
Kun vuonna 2006 olin yhteydessä Helsingin kaupungin matkailutoimistoon Tom of Finland –näyttelyn tiimoilta, sanottiin sieltä varsin suoraan, ettei asia kosketa heitä millään tavalla. ”Toimittakaa tiedot näyttelystä, niin painamme ne tapahtuma tietoihin”. Juuri ennen yhteydenottoani iltasanomissa oli ollut koko sivun juttu, jossa Helsingin kaupungin matkailutoimisto hehkutti kiinnostustaan homomatkailun lisäämiseksi. Mitenkähän tosissaan sillä puolella ollaan kiinnostuneita homomatkailun lisäämisestä. Ehkä on vain poliittisesti korrektia antaa sen suuntaisia lausuntoja, kun aihe nousee muuten esille kuten nyt queer- matkailuseminaarin tiimoilta.
Onneksi Helsingin kaupungin taidemuseo lähti Berndt Arellin johdolla täysillä hankkeeseen mukaan, (lautakunnan kristillisen liiton jäsen tosin kirjautti pöytäkirjaan eriävän mielipiteensä). MSC-Finland sai hienon huipennuksen 30-vuotisjuhlallisuuksiinsa ja ToF arvoisensa muistonäyttelyn.
"JuhaniV
17.03.2009, 14:30 Kuten esimerkiksi Amerikassa?"
(Kerrankin teen lyhyen lainauksen, kun JuhaniV minua niistä aina muistuttaa)
Jos Palm Springsissä on jotain vikaa, niin se on minulta jäänyt huomaamatta. Epäheteroita on kaupungin väestöstä kolmannes, mutta se ei kyllä vastaa todellisuutta - sinne kun tulee hlbt-ihmisiä turisteina vielä paljon enemmän.
Kuinkahan paljon hlbt-ihmisiä on Helsingissä prosentteina.
Minusta jonkinlainen arvio olisi tehtävissä: kuinka paljon Heseta on suhteessa väkilukuun suurempi kuin muut Setan alajaostot. Tässä voidaan ottaa huomioon se, että landepaukkulassa jäsenyys oletettavasti kiinnostaa enemmän.
... ja niin edelleen.
Tulee ihan ikävä sinne. Palm Springs on kaiken lisäksi melko pieni kaupunki, vaikka Coachellan laaksossa sillä onkin kilpailijoina heti Cathedral City ja Palm Desert.
Palm Springsissä olleet levittävät kaiken lisäksi myönteistä kuvaa Palm Springsistä maailmalla. Minusta Helsinki on kuin Teheran Palm Springsiin verrattuna.
Jo lyhyt vilkaisu Palm Springsin sivuihin riitti vakuuttamaan, että se on aavikolla ja että siellä on paljon erilaista tekemistä.
Helsingistä vastaava haku antaa erilaisia baareja, mutta ei mitään tekemistä. Mitä varten Helsinkiin ylipäätään tullaan, silakkamarkkinoitako? Helsinki on tylsä, pimeä ja kolea, suomalaiset ovat tylyjä ja sisäänpäinkääntyneitä.
Sijaintiamme pohjoisella havumetsävyöhykkeellä voi kyllä käyttää samoin kuin Palm Springs käyttää aavikkoa, silloin tosin ollaan jo Helsingin ulkopuolella.
Vein yhden unkarilaisen meren jiälle eikä hän ollut ollut koskaan minkään vesialueen jiällä aikaisemmin, saati meren.Unkarilaisen mielikuva suomalaisista oli se, että täällä ollaan väkivaltaan taipuvaisia ja töllöttimessä ja rahoissa on jokin hanhi.
Noh, vaikka tämä elokuun lopusta kesäkuun puoliväliin kestävä Helsingin syksy on toisinaan hieman ankeaa aikaa, niin ainakin juhannuksesta elokuun loppupuolelle Helsingissä on ainakin omasta mielestäni miellyttävä tunnelma; kaikenlaista tekemistä löytyy aika paljon ja vielä enemmän paikkoja vain olla. Katsella ihmisiä ja nauttia pääkaupungin kesästä. Ja on täällä jonkin verran "homoelämääkin".
Poriksen jorinat ovat kuin suomalaisilta entisiltä stalinisteilta. Yksi heistä virnisteli Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen, että heille aikanaan Neuvostoliitossa kaikki oli kaunista, jopa roskatynnyrit. Kielteinen, uskoa horjuttava jätettiin huomiotta. No tällaisiahan ne uskovaiset usein ovat. Stalinisteilta monella maailma romahti kun itäinen Vatikaani lopetti olemassaolonsa. Joku ryhtyi harrastamaan hidasta itsemurhaa ryyppäämällä, toinen otti hengen itseltään muilla keinoin, joistakin tuli aidosti uskontouskovaisia ja jotkut käätyivät ihannoimaan USA:ta. Kummallinen tämä ihmisen mieli.
Lyhyt kommentti Vaeltajalle: miksi toimittajan pitäisi osata pikakirjoitusta kun digisanelukoneen saa halvalla? Kiinassa niitä näprätään muutaman sentin tuntipalkalla....
Sitä minäkin ihmettelen, että niitä ei ole enemmän käytössä. Ja nykyään jokainen digikamera toimii myös sanelukoneena. Minun digikameroillani (vanhoilla ja uudella) voi jokaisella äänittää kaksi tuntia yhteen menoon yhdellä napin painalluksella.
Sanelukoneen ongelma on, että tallenne pitää purkaa kuuntelemalla ja siinä tuhraantuu aikaa, jos ei pikkuisen opiskele äänenkäsittelyn tekniikkaa. Pikakirjoitusta voi silmäillä kuten mitä tahansa tekstiä. Mutta pikakirjoitus ei ole enää tätä päivää. Vahinko. Tunnen asiaa, koska olen sitä opiskellut taannoin vapaaehtoisesti omalla ajalla.
Vähän menee ohi teeman, mutta tämä on vastausta kysymykseen: Voiko lehtijuttuihin päästä virheitä.
JuhaniV 16 / 18
17.03.2009, 21:48 "Poriksen jorinat ovat kuin suomalaisilta entisiltä stalinisteilta. Yksi heistä virnisteli Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen, että heille aikanaan Neuvostoliitossa kaikki oli kaunista, jopa roskatynnyrit. Kielteinen, uskoa horjuttava jätettiin huomiotta."
Johtuisikohan se siitä, että sen kielteisen toivat julki jotkut muut ihan riittävässä määrin? Sama se on Helsingin ja Suomen väkivaltion kanssa - kaikki siniristin aivopesemät hypettävät niin kovasti, ettei minulle tule ikinä tarvetta sanoa mitään myönteistä Suomesta tai Helsingistä.
Samalla tavoin jotkut ovat katsoneet tarpeeksi mustamaalata Yhdysvaltoja tai Venäjän federaatiota, niin minä taas pyrin tuomaan esille myönteisiä asioita näistä väkivaltioista. Ikinä ei ole tarvetta mustamaalata niitä, sen tekee kyllä joku muu riittävissä määrin. Mitä ilmeisimmin tällaisen rasistisen mustamaalaamisen tarve on saada suomalainen väkivaltio näyttämään lintukodolta, kas kun maailmalla avoimin silmin matkailevat suomalaiset näkevät oitis asian olevan toisin. Toisaalta suomalaiset ovat nyt niin köyhiä ettei ole varaa matkustaakaan minnekään, joten ei synny kateuttakaan muita maita kohtaan.
Samaa tunne minulla on Jehovan todistajista, jotka valittavat, että me luopiot puhumme heistä aina vain pahaa. Ei minulla ole pelkästään huonoa sanottavaa niistä, itse asiassa suurin osa kokemuksistani on myönteisiä, mutta kun he itse kehuvat itseään niin estoitta niin minun omatuntoni käskee puuttumaan moiseen valheeseen.
Helsinki heinäkuussa on kuin San Francisco, kylmä ja viimainen, mutta päin vastoin kuin San Francisco - tyhjä ihmisistä.
Henkilökohtaisuuksiin menevät ja asiattomat kommentit pistävät silmään tässäkin keskustelussa! Veiströmin levittämät väärät tiedot (kts. Olli Stålström) Helsingin homo-historiasta on leimattu toimittajan ammattitaidottomuuden piikkiin ja suositeltu jopa nauhurin käyttöä! Kirjoittajat eivät selkeästi tiedä mitään toimittajien työtavoista. Tiettyjen kirjoittajien olisi syytä mennä itseensä...
Olen pannut merkille, että täällä nautitaan siitä, että saadaan lyödä tänne kirjoittavia mitättömistä asiaviheistä. Ymmärrän, että Olli Stålström haluaa korjata virheitä, kun hän on laajasti tutkinut ja kirjoittanut homohistoriasta. Mutta eikö tässä uutisessa ollut tärkeää se, että homot ja matkailu sai näin paljon julkisuuutta. Täällä tartutaan toisarvoisiin asioihin eikä nähdä metsää puilta.
Olen joskus tehnyt tämäntyyppisen virheen: ---jonkun maan parlamentissa oli käsitelty parisuhdelakia ja äänestystulos oli 102-88. Siitäpä alkoi meteli. Ei se ollut 88 vaan 87. Ikäänkuin sillä asialla olisi jotain merkitystä. Se oli painovirhe ja niitä voi tulla kenelle tahansa. Mutta nyt kaiken kirjoittamani luotettavuus asetettiin kyseenalaiseksi. Hassua.
*****
Olli Stålström korjasi matkailujutun epätarkkuudet erittäin asiallisesti.
Anna minulle jarru (Give Me a break)! Keskustelun aihe on HS:n julkaisema artikkeli Helsingistä Queer-matkakohteena. Vaeltaja2006, Public eye, JuhaniV ja Krister ovat "asiantuntevasti" leimanneet toimittajan syylliseksi artikkelin asiavirheisiin. Tosiasiassa kyse on Veiströmin ja edellä mainittujen nimimerkkien kohdalla aivan muusta kuin "mitättömistä asiavirheistä" . Fakta eivät ole hallussa ja asiat ymmärretään täysin väärin mutta siitä huolimatta aktiivisesti levitettään väärää tietoa...!
Hyvä judge, käytä myös vähän sitä jarrua. Ensinnäkin keskityt aivan epäolennaisuuksiin koko keskustelussa. En myöskään ole leimannut ketään, minkä huomaisit kyllä lukiessasi viestini. Totean vain että kaikki, mitä toimittajat lehteen kirjoittavat, ei aina välttämättä perustu autenttisiin heille esitettyihin lausuntoihin. Tästä nimenomaisesta tapauksesta minulla ei ole tarkempaa tietoa.
Ihmettelen toisaalta, millä perusteella väität "tosiasiassa" kyseessä olevan sitä tai tätä. Olitko paikalla, kun haastattelu tehtiin, vai ovatko asianosaiset kertoneet sinulle mitä siinä yhteydessä on puhuttu?
Jos esim. kiistattomat tosiasiat (lainsäädäntö) ja SETAn leimaaminen syrjintää harjoittavaksi ravintoloitsijaksi ovat mielestäsi epäolennaisuuksia niin en pysty enää kommentoimaan! Jokainen lukutaitoinen voi lukea tämän keskusteluketjun ja lukemattomat muut ja tehdä omat johtopäätöksensä...
Keskustelusta keskusteleminen on aina vähän tylsää, mutta todettakkoon, että huomiot ja mielipiteet esitetään siellä missä niihin on syytä riippumatta keskustelun otsikosta. Tässä viestuketjussa on nähdäkseni keskitytty siihen, että Helsingin Sanomissa esitettiin vääriä tietoja mm. ravintola Gambrinin historiasta. Johtuipa tämä sitten haastateltavien tietämättömyydestä tai toimittajien huolimattomuudesta, niin johtopäätös on, että jopa tässä aina erittäin suurella ammattitaidolla tehdyssä HS lehdessä voi olla virheitä. Vääristä tiedoista on periaatteessa aina vastuussa julkaisija.
Uskon, että Riitta Kaihovaara tekee hyviä ja luetettavia juttuja. Jokainen toimittaja joutuu kuitenkin kantamaan sitä mainetta mikä hänen julkaisufoorumillaan on, esimerkiksi minun silmissäni MOT ohjelman epäluotettavuus.
Tämän kaltainen keskustelu eri lehtien ja tv-ohjelmien luotettavuudesta on mielestäni tärkeää ja yksi tämän foorumin keskeisiä tehtäviä.
Hesarin sinänsä myönteishenkisessä jutussa on muutama ongelma, jotka olisi hyvä saada korjattua.
Siinä väitettiin, että ravintola Gambriniin päästettiin vain miehiä, paitsi naisteniltoina. Väärin. Setassa, jonka periaateohjelmaa olin tekemässä, oli millimetrin tarkka sukupuolisesta tasa-arvosta ja vaalimme huolella sukupuolipariteettia.
Toinen epäselvyys on, että jutussa väitetään homoista tulleen rikollisia vuonna 1894. Tämä usein toistettu väite, saattaa antaa mielikuvan, että homous olisi ollut sallittua siihen saakka. Kuitenkin siitä säädettiin kuolemanrangaistus 1608, ja rangaistukset säilyivät, vaikka lainsäädännössä välillä vaiettiin homoudesta kun pelättiin että sen mainitseminen saattaa levittää homoutta.
Itse olisin myös tehnyt selväksi, etteivät homot vain "kaikonneet" Vanhan kellarista, vaan paikan omistaja aloitti avoimen ja aktiivisen syrjintäkampanjan, jolla homot karkotettiin paikasta, joissakin tapauksissa ihan henkilökohtaisesti ulos heittäen. Vanha haluttiin siivota paremmin tuottavaksi "kunnialliseksi" heterotanssipaikaksi. Tämä oli esimekki törkeästä syrjinnästä ja ajojahdista - vaikka toisaalta Vanhan Kellarista oli muodostunut mielestäni melko synkkä gay-getto. Homojen poisajamisen jälkeen avattiin ensimmäiset avoimesti (muut kuin Setan) homopaikat, H2O Eerikinkadulla. Avoimuutensa takia siellä oli aivan toinen, reippaampi tunnelma.