Miehekästä miestä, seksiä ja pornoa.
Jukan kanssa vaihdettiin pari ajatusta siitä, onko ukkomies tai hetero haluttava ja seksikäs vai ei. Ja että tästä aiheesta voisi jutella enemmänkin. No jutellaan sitten:
Olen aika erakoitunut sinkkuhomo, ja harrastan irtosuhteita silloin tällöin. Välillä menee pari kuukautta ettei tapahdu mitään, kun ei tee mielikään, mutta sitten taas pitää saada jotakin.
Viimeksi mulla oli pari vuotta kuvioissa ukkomies, joka ei fyysisesti ollut erityisen mielenkiintoinen, mutta parasta hänessä oli estottomuus. Hän teki kaikki mitä keksin pyytää, ensin vähän vastentahtoisesti mutta makuun päästyään hoiti hommat oikein mielellään. Kysyi pari kertaa, onnistuisiko mitenkään, että hän kävisi säännöllisesti ja useammin, vaikka kerran viikossa. En ryhtynyt moiseen, vaikka usein tavattiinkin. Mä en saanut siitä suhteesta mitään, koska tapaamisista puuttui läheisyys ja minun kiinnostus häntä kohtaan. Käytimme siis hyväksi toinen toisiamme. Kumpikin sai kiimaansa mitä halusi. Ei muuta. Mulla oli sama tyhjyys joka session jälkeen, se sama fiilis kuin yksin gay-baarista lähtiessä - miksi mä teen tätä?
Pornoa katselen vaihtelevasti, ja nykyisin painopiste on heteroporno, koska heteropornossa äijät on miehekkäämpiä ja vähemmän teennäisiä, vaikka tiedän, että valhetta ja teeskelyä se kaikki on pääosin.
Käyn ulkona tosi vähän, ja siitä on kohta kymmenen vuotta, kun viimeksi läksin gay-baarista jonkun mukaan. Homomiehet, ne jotka Helsingin seudulla on vapaita, ei jostain syystä ihmeemmin kiinnosta. Kaljan kittaamiseksi ne baari-illat menee. Tuntuu aika turhalta luoda niihin kontaktia, vaikka ihan kelvolliselta näytän. Heteromiehet on mielenkiintoisempia, komeampia ja seksikkäämpiä kuin homot, mutta tiedän että superkomeita homojakin on olemassa, ne on vaan kaikki varattuja ja asuvat jossain muualla, kaukana tavoittamattomissa. Ja siellä ne saa ollakin, en mä niitä kuitenkaan saisi :)
Aiheesta keskustelu on tosiaan parempi täällä erillisellä listalla, kuin Orlandon tapahtumien yhteydessä.
Aihe on mielenkiintoinen ja minusta on hyvä yrittää tulkita omia ajatusrakennelmiani ja seksuaalisuuttani - ja ehkä silloin tällöin opiakin jotain itsestäni. Toivottavasti tästäkin keskustelusta saisin jonkin uuden ajatuksenkipinän.
Jotekin en ollut täysin tyytyväinen siihen, miten kirjoitin mielipiteeni siitä, että "ukkomiehet eivät kiinnosta, varsinkin jos nillä on pentuja". Se on liian yksioikoinen ajatuskulku, ja jotenkin haluaisin avata sitä itselleni paremmin: miksi ajattelen noin, mikä siinä on taustalla? Onko ajatus ehdoton, vai voisiko se joskus joustaa?
1965 kirjoitti:
> "Mä en saanut siitä suhteesta mitään, koska tapaamisista puuttui läheisyys ja minun kiinnostus häntä kohtaan."
Tuon lukiessani heräsi tunne, että tästä se varmaan minun kohdallani on kyse. Jos haluan suhdetta - vaikka vain seksisuhdetta - niin minulle on tärkeää se, että suhteessa on läheisyyttä ja vastavuoroista kiinnostusta. Jostain syystä ajattelen, että heteronaimisissa oleva ukkomies ei tällaista tarjoa. Tämä on minulta hieman typerä ajatuskulku, sillä en ole asiaa koskaan kokeillut. Ehkä joku heteroukkomies olisikin halunut läheisen suhteen... mutta sitten olisin varmasti alkanut murehetia sitä, miten vaimo ja lapset kuvioon käyvät.
Eli ilmeisesti oma ajatuskulkuni menee näin: heteronaimisissa olevien miesten kanssa ei ole mahdollista tehdä lähestä suhdetta (vaikka vain seksisuhdetta) - ja jos sellainen jotenkin syntyisi, niin tilanne vain vaikeutuisi, sillä kuviossa olisi sitten vaimo ja mahdollisesti lapset mukana. Ei, en halua tehdä elämästäni monimutkaista tällaisten asioiden kanssa.
Kun vielä tuohon lisää sen, että itse koen mielenkiintoisiksi ja seksikkäiksi miehet, jotka ovat homoja ja myös näyttävät sen, ei heteroelämää elävä mies kiinnosta.
Millaisisita homon oloisista miehistä pidän? Ei, en innostu siitä, jos joku matkii Pirkka-Pekka Peteliuksen karikatyyrihahmoja. Mutta miehekäs mies, jonka tunnistan homoksi, on kiinnostava. Heteronaimisissa olevien miesten suhteen tällaista tunnetta en ole tunnistanut. Joskus - harvemmin Suomessa - näkee kadulla kahden komean uroksen kulkevan käsi kädessä ja se näky lämmittää mieltä!
Minulla on myös vahva fetissi naamakarvoihin, niin se rajoittaa aika paljon sitä kuka minua kiinnostaa.
1965 kirjoitti:
> "Viimeksi mulla oli pari vuotta kuvioissa vaki-imuri, ukkomies, (...)"
Ulkomailla asuessani fuck-buddyt olivat itselleni normaalia elämää monen vuoden ajan, mutta ero tuohon kertomaasi on se, että heidän (kaikki homoja) kanssaan oli mukavaa niin sängyssä kuin muutenkin. Varsinaista satunnaisseksiä oli yleensä baareissa, ja kotiin en kovin montaa kertaa ole miestä tuonut... jos toin, niin yleensä ne siirtyivät tuohon luokkaan "fuck-buddy" tai jopa suhteeksi.
Ajatuksena "vaki-imuri" kuulostaa lähtökohtaisesti ihan hyvältä... mutta toki voi olla aika tylsää toimintaa, jos se on vain toistuvaa pallien tyhjentämistä.
1965 kirjoitti:
> "Käyn ulkona tosi vähän, ja siitä on kohta kymmenen vuotta, kun viimeksi läksin gay-baarista jonkun
> mukaan. Homomiehet, ne jotka Helsingin seudulla on vapaita, ei jostain syystä ihmeemmin kiinnosta."
Helsingin baareissa ei ole takahuoneita, joten jos seksiseuraa hakee, niin on tuotava joku kotiin tai mentävä tämän kanssa hänen kämpille. En ole koskaan pitänyt siitä, että toisin uuden tuttavuuden asunnolle, joten ulkonakäynnille pitäisi olla jokin muu syy.
Kun en käytä alkoholia, niin baarielämä ei kauheasti tarjoa - varsinkin kun viihdyn oikein hyvin omissa oloissani ja hiljaisessa tilassa. Niinpä Helsingissä ollessa kävin lähinnä kahvilla iltapäiväpaikoissa.
Suomessa lisäksi ihmetyttää se, että baarissa aina joku humalainen tulee sönköttämään jotain. Vaikka olisin selvästi kaveriporukassa ja emme kaipaa seuraa, niin eikö pian joku työnnä siihen väliin ja vaatii keskustelemaan hänen kanssaan. Ja kun sitten yrittää sanoa, että meillä on tässä juttu kesken, niin usein saa haistattelut päällensä. Missään muulla kuin Suomessa en ole törmännyt siihen, että olisin jotenkin velvollinen viihdyttämään ventovierasta humalaista keskustelemalla hänen kanssaan - varsinkaan kun esim. mitään katsekontaktia ei ole tapahtunut.
Toinen Suomen outous turvaseksin asema. Vastaan tulee miehiä, jotka haluavat että heitä naidaan ilman kumia. Kun sitten sanon, että olen hiv-positiivinen, niin heihin iskee paniikki ja usein he poistuvat paikalta johonkin yllättävään syyhyn vedoten. Eli nämä miehet antavat panna itseään ilman kumia, kunhan kumppani ei tiedä/kerro olevansa hiv-positiivinen. Varmaan moni näistä on itsekin saanut tuolla menetelmällä tartunnan, mutta eivät vain tiedä sitä.
Kun tämä oli tapahtunut muutaman kerran, niin mielenkiinto seksiin suomalaisten kanssa loppui liki täysin. Jos harrastan seksiä, niin en halua tehdä siitä turvaseksin opetustilannetta ja antaa infoa siitä mitkä ovat tartuntariskit ja mikä on turvallista ja mikä ei. Voin sen kyllä tehdä, mutta jossain muussa tilanteessa.
Ulkomaalaisten (siis Ruotsin eteläpuolelle mentäessä) kanssa tällaista "hiv-käyttäytymisongelmaa" ei ole. Ulkomaalaiset ovat yleensä miettineet etukäteen mikä on turvallista/turvatonta ja mihin asettavat omat rajansa. Ruotsi taas on Suomestakin jäljessä tässä asiassa.
Kaikista näistä asioista johtuen en ole käynyt baareissa todella pitkään aikaan... viimeksi olin muistaakseni baarissa kun oli ulkomaalaisia kylässä ja heille piti näyttää paikkoja.
No nyt ei ole baareihin menemistä, sillä muutin pari vuotta sitten takaisin Lappiin. Vaikka Helsinki on hieno paikka, niin jotenkin Lappi on kuitenkin minulle selvästi parempi paikka asua.
Seksiä löytyisi varmasti täälläkin, mutta en ole innostunut hakemaan seuraa aktiivisesti eikä turvaseksin opettaminen kiinnosta. Itse käyn ulkomailla matkoilla ja täällä käy kavereita kylässä.... se on tähän asti riittänyt.
1965 kirjoitti:
> "Pornoa katselen vaihtelevasti, ja nykyisin painopiste on heteroporno, koska heteropornossa äijät
> on miehekkäämpiä ja vähemmän teennäisiä, (...)"
Sanoisin itse, että heteropornossa miesten tyyli on erilainen kuin homopornossa. Suurin osa heteropornon miehistä ei kiinnosta minua (no, ei homopornossakaan), mutta hetskupuolella näkee ehkä useammin sellaisia "könsikkäitä" jotka ovat minun makuuni. Ehkä tuo "vähemmän teennäisiä" osuu määritelmänä lähelle.
Homopornon puolella löytyy miehiä, jotka ovat kuvissa todella komeita ja näyttäviä. Mutta sitten kun näkee olemuksen ja liikkeet, niin seksikkyys katoaa hyvin äkkiä. Komeaa, kyllä, mutta liian pitkälle viilaatu, hiottu, raffinoitu ja sliipattu. Mutta nämä tyypit ovat varmasti monen muun makuun, sillä niille näyttää olevan kysyntää, kun tarjontaakin kerran riittää. Hyvä, että kaikki eivät pidä samoista asioista!
Fetissipuolella homoporno taas peittoaa heteropornon täysin. Jotenkin heteropornon fetissimaailma näyttää minusta todella omituiselta ja täysin epäseksuaaliselta. Se on usein selvää kulissia ja kiiltokuvamaista maailmaa, kun taas homopornon puolella näkee, että "nuo tyypit tykkäävät tehdä juuri tuota". Ja jos ne tyypit ovat makuuni, niin sellainen tuotanto saa mielenkiintoni.
1965 kirjoitti:
> "Heteromiehet on mielenkiintoisempia, komeampia ja seksikkäämpiä kuin homot,"
Hmmm... itse olen hieman eri mieltä. Jotkut heterot ovat todella komeita ja mukavaa katsottavaa, mutta jotta he olisivat minulle myös seksuaalisesti mielenkiintoisia, niin tarvitsisin mukaan sen homo-elementin ja mahdollisuuden molemminpuoliseen kiinnostukseen. Ja se luonnollisesti hetroista puuttuu.
Jukka kirjoitti:
> "Eli ilmeisesti oma ajatuskulkuni menee näin: heteronaimisissa olevien miesten kanssa ei ole mahdollista tehdä läheistä suhdetta (vaikka vain seksisuhdetta) - ja jos sellainen jotenkin syntyisi, niin tilanne vain vaikeutuisi, sillä kuviossa olisi sitten vaimo ja mahdollisesti lapset mukana. Ei, en halua tehdä elämästäni monimutkaista tällaisten asioiden kanssa."
Tuli mieleen myös se, että koska sillä ukkomiehellä on perhe, hänen läheisyyden tarpeensa lienee jo pääosin tyydytetty. Minä olen se, joka tässä suhteessa saa kaikkein vähiten. Toisaalta pinnallinen purkautumistapa on siistiä, ei tarvitse siivota jälkiä, vatvoa ihmissuhteisiin liittyviä asioita, eikä haistella toisen jättämiä hajusteita petivaatteissa. Homma hoituu kuin laboratoriossa.
On ukkomiehiä, jotka haluaisivat myös hellyyttä, halauksia ja suudelmia.
1965 kirjoitti:
> "Tuli mieleen myös se, että koska sillä ukkomiehellä on perhe, hänen läheisyyden tarpeensa lienee
> jo pääosin tyydytetty. Minä olen se, joka tässä suhteessa saa kaikkein vähiten."
Tuohan on varmasti täysin totta!
Ja tuosta pääsenkin sitten seuraavaan ajatukseeni: Jos ukkomiehen tarpeet tulevat nyt tyydytetyksi, niin miksi minä kantaisin mitään huolta hänestä? Vapaaehtoisestihan hän olisi tällaisessa kuviossa mukana.
Toki vaimo ja perhe ovat vielä mahdollisena ongelmana ajatuksissani kolkuttamassa... mutta jos ukkomies on tyytyväinen, niin ehkä hänellä menee paremmin myös perheen kanssa. On tavallaan hänen vastuullaan, että homma sujuu rehellisesti ja hallitusti kotiin päin. Miksi minä aina ajattelen, että vastuu on tässä asiassa minulla? Ilmeisesti olen aika hölmö tässä ajatuskuviossani.
1965 kirjoitti:
> "Heitän vaan mällit äijän nieluun ja siinä kaikki. Toisaalta pinnallinen purkautumistapa on siistiä,
> ei tarvitse siivota jälkiä, vatvoa ihmissuhteisiin liittyviä asioita, eikä haistella toisen jättämiä
> hajusteita petivaatteissa"
Itse en laittaisi vastaan, jos tällainen mahdollisuus tulisi tarjolle. Tietenkin riippuu siitä miehestä, että kiinnostaisiko hän seksuaalisesti minua. Mutta kyllähän tuollainen olisi vaihtoehto joidenkin päivien omille runkkutuokioille.
Hieman asennemuutosta se minulta kyllä vaatisi: tähän asti fuck-buddyt ovat olleet myös ystäviä. Jos joku tulisi käymään vain imemään tai pantavaksi, niin hieman siitä olisi minulle opettelua, yleensä kun tuolaiset seksitapaukset olen kohdannut baarien takahuoneissa tai puistoissa. Ehkä ei pitäisi ajatella, että tuollainen suhde olisi fuck-buddy vaan jotain muuta, jossa toimivat eri säännöt.
Mutta ehkä tässä oppii vanhakin koira uusille tavoille? Sen näkee kun tulee joku tällainen tulee jossain vaiheessa minuakin vastaan. Nyt ei ole mitän tuollaista tiedossa tai haussa.
Ehkä tästä porukasta suurin osa on vegetaristeja, kun eivät uskalla kirjoittaa lihallisista mieliteoistaan mitään, edes huumorimielessä.
Ymmärrän kyllä - mutta toisaalta - ei tänne kaikkia yksityiskohtia tarvitse valuttaa.
Miehekkyys ja homous tuntuvat muodostavan pienimuotoisen paradoksin. Väittäisin, että heteron ja homon miehen "keskiverto" sijaitsee piirun verran erillään. Toki poikkeuksiakin on.
"Mutta miehekäs mies, jonka tunnistan homoksi, on kiinnostava."
"Homopornon puolella löytyy miehiä, jotka ovat kuvissa todella komeita ja näyttäviä. Mutta sitten kun näkee olemuksen ja liikkeet, niin seksikkyys katoaa hyvin äkkiä."
Esim. juuri tällaista paradoksia tarkoitan. Mielestäni elementit, joista homon miehen tunnistaa ovat juuri niitä, joita keskimäärin harvemmin löytää heterolta mieheltä (ja väitän, keskimäärin useammin heterolta naiselta).
Asiaan liittyy muitakin paradokseja.
"Mutta miehekäs mies, jonka tunnistan homoksi, on kiinnostava."
Tällaiseen urheilija-mieheen törmäsin salilla kevät-kesällä, mutta harmittavaa kyllä, häntä ei ole näkynyt siellä sen jälkeen. En ole täysin varma, oliko hän miehistä kiinnostunut mutta kovin hanakasti hän tuli seuraani ja katseli minua kauempaakin.
Toinen komistus (varmaan hetero) ilmestyi viereeni tänään uimastadionin pukukopeilla ja myöhemmin suihkussa. Vaikka suihkussa tuli vilkaistua kropasta muitakin paikkoja kuin komeita pakaroita, päällimmäinen tunne oli, että olisin halunnut halata häntä. Miehekkyys on juuri tätä, se on paljon enemmän kuin pelkkää tyrkky-seksuaalisuutta, joka homoille on tyypillistä.
Heteromiehen komean kropan sisällä on jotain enemmän, kuin miehekkään homon sisällä. Siltä minusta tuntuu. Mutta en kuvittele, että se on absoluuttinen totuus.
"Heteromiehen komean kropan sisällä on jotain enemmän, kuin miehekkään homon sisällä."
Hmm... Mitä tarkoitat tällä? Itsetuntoa? Homoissa näyttäisi kieltämättä olevan useammin jotain haavottuvaa. Ei aina. Edit: mutta itse asiassa taidan joskus pitää myös tuosta haavoittuvaisuudesta. Se, kun tuntuu muokkaavan ihmisestä laaja-alaisemman ja huomioon ottavamman.
Itse yhdistän heteromiehiin konstailemattomuutta, suoraviivaisuutta, joukkuehenkeä ja huumoria. Koristelemattomuutta.
Se, mitä en arvosta heteromiehissä on, miten geneerisen aseettomaksi he menevät tissien edessä. Lienee biologiaa. Harmittomissa olousuhteissa se on hellyyttävää. Mutta tiukoissa paikoissa, esim. työtehtävissä, heterot miehet ovat oikeasti joskus sokeita naisten taholta tulevalle manipuloinnille ja se saa heidät näyttämään silmissäni heikoilta. Enkä millään jaksaisi näitä hassunhauskoja "läppiä" tossun alla olemisesta.
"Heteromiehen komean kropan sisällä on jotain enemmän, kuin miehekkään homon sisällä."
Ehkä se on seksuaalisen identiteetin selkeys, jonkinlainen sisäinen rauha tuon asian suhteen, mikä heteroiden olemuksesta heijastuu. Ne on jotenkin enemmän "jalat maassa". Kun ei tarvitse koko ajan miettiä, minkälainen pitäisi olla että kelpaa. Kun ei esitä mitään, on olemus levollinen ja luonnollinen. Ja se jos mikä on aistikasta, ainakin minun mielestä. Se vetoaa minuun, ja siksi viihdyn heteromiesten seurassa. Ihan kuin saisin heistä itsekin virtaa tai jotain.
Mutta ei kaikki heterot ole minusta kiinnotavia, tietenkään, mutta monet on.
Kun minulle selvisi, ettei Ranneliike tarkoitakaan runkkaamista, vaan naismaisen homon vispaavaa kättä, olin jonkin aikaa masentunut. Miksi tuo pienen vähemmistön ele piti laittaa kuvaamaan koko homoyhteisöä? Se on tasapäistämistä ja epäreilua homojen enemmistöä, tavallisia ja miehekkäistä homoja kohtaan. Onhan runkkaaminen sentään aika miehekästä touhua, jota heterotkin harrastaa.
Niin, no, enemmistöt usein seisovat tukevammalla maaperällä kaikkinensa. Aina löytyy poikkeuksia. (Tarkoitan: toisinaan vähemmistöt nousevat esikuvalliseen asemaan.)
Eikös runkkailu ainakin ennen ole ollut merkki luuseroinnista, koska skoraamisen sijaan on joutunut tyytymään nyrkkikyllikkiin?
Veltto ranneheilautus ei tietty sekään ehkä (ainakaan tällä hetkellä) ole kovin voittajatunnus...
Toista olisi, jos ranneliike viittaisi vaikkapa jonkin ohjaimen, sauvan, mailan, pallon tai teknisen välineen käsittelyyn?
Sitä toitotetaan, että olisi parempi toimia vapaasti kuin sensuroida itseään. Kun on tutustunut erilaisiin ihmisiin, en ole varma mikä strategia on loppuviimein hyvä. Näyttäisi siltä, että sekä pidättelemätömät neitihomot että "äärimaastoituvuuteen" kouliutuneet homot ovat loppuviimein yhtä onnettomia ja yksinäisiä?
Sekin on jännä, että miten kukakin humorisoi "ämmätunnusten" (ranteen heilautus, homoässä, "girlfriend!", korkkarit) avulla ja kuka taas "äijätunnusten" (käsiin sylkemisen esittäminen, hauiksen pullistelu, äänen mörentäminen, teknologiaan/urheiluun viittaaminen) avulla. Ja miten kenelläkin irtoaa näiden edessä huumori. Itse ehkä kuitenkin yhdistän tätä leikittelyä hyvään itsetuntoon. Vaikka ei se aina toimi.
Pitää muistaa myös se, että homomies katselee tavallaan ulkopuolisena heteromiesten keskinäistä käyttäytymistä uimahallin suihkussa. Eihän heteromiesten tarvitse juurikaan kilpailla keskenään, ja siitä se levollisuuden vaikutelma osittain syntyy. En tiedä minkälaista homojen uimahallin suihkussa olisi, ja olisiko siellä yhtä leppoisa tunnelma. San Franciscon matkaajat ehkä osaavat kertoa tästä jotain. Ja miltä se taas vaikuttaisi heteromiehen näkökulmasta.
Ei hitto, eihän ne olekaan vertailukelpoisia. Heteromiehet eivät ole kiinnostuneita toisistaan, kun taan homomiehet ovat, eli heterot pitäisi laittaa suihkuun naisten kanssa. Veikkaan että tässä asetelmassa heteromiesten hauraus ja levottomuus tulisi selkeämmin esille.
"Ei hitto, eihän ne olekaan vertailukelpoisia."
Niin tämäkin asetelma on paradoksi. Tavallaan homomies joutuu sekä riiailemaan että kilpailemaan saman poppoon kanssa, kun taas heteromiehillä nämä kaksi asiaa osuvat selkeästi eri ihmisryhmiin - heteromiesten kanssa kilpaillaan, naisia vikitellään.
Kilpailua on myös monenlaista. Luulen, että homot kilpailevat keskenään esim. miehisyydessä. Erityisesti homomestojen ulkopuolella tapahtuvaa miehen suunnalta pokaamisen kohteeksi joutumista ei välttämättä pidetä ihan niin yksiselitteisenä asiana... Kohde voi kokea sen koettelevan omaa miehisyyttä.
Olen itsekin miettinyt seksuaalisuuden merkitystä ihmisen olemuksessa ja käytöksessä. Olen itse miehekäs ja monen mielestä aivan komea mies. Kuitenkin tiedän esim. nuorten huomaavaan tosi nopeasti, että olen homomies. Teidän sen ammattini puolesta. Olen ajatellut sitä ja en osaa sanoa, miksi seksuaalisuus näkyy ulospäin. Kilpailusta heteroiden välillä olen hieman eri mieltä. Kaikki miehet ovat kilpailijoita keskenään, vaikka oltaisiin pelkässä miesseurassa. Se näkyy miesten kukkoilevana käytöksenä ja pullisteluna. Olen myös huomannut, että miehiä kiinnostaa toiset miehet seksuaalisesti, vaikka olisikin heteroseksuaali.
Seksuaalinen kiinnostusta on hieman vaikea kuvata, mutta esim. minua eivät kiihota naismaiset miehet, eivät etenkään alistuvat miehet. Seksuaalisuus on enemmän kiihottumista toisen persoonasta ja ulkonäöstä. Olen kiinnostunut enemmän itseni kaltaisista miehistä ja siinä tulee monesti pulmaksi seksin toteutus, kun molemmat haluavat toteuttaa itseään samalla tavalla. Siihen löytyy usein ratkaisuna se, että kumpi haluaa enemmän ja ottaa ohjat käsiin. Onhan sitä monesti melkein painittu tasavertaisena ja ratkaisuna on ollut tasapeli. Seksissä on kuitenkin tärkeää tunne, vaikka se olisi pelkkää kiimaa. Kaikkien kanssa ei tunnetta valitettavasti tule, vaikka ulkoiset puitteet olisivat kunnossa. Pitkässä suhteessa tärkeintä on toisen kunnioittaminen, rakastaminen sekä tunteiden näyttäminen. Silloin elämä on helpompaa molemmille. Olen ollut suhteessa yli kymmenen vuotta, ja toivottavasti olemme vielä pitkään yhdessä.
"Olen itse miehekäs ja monen mielestä aivan komea mies. Kuitenkin tiedän esim. nuorten huomaavaan tosi nopeasti, että olen homomies....Olen ajatellut sitä ja en osaa sanoa, miksi seksuaalisuus näkyy ulospäin."
Joku voisi ohittaa tämän "rekvisiitan" (pukeutumisen, huolitelluisuuden jne.) aiheuttamalla efektillä. Monen ihmisen omakuva myös on erilainen kuin mitä ympäristö näkee.
Sitten on se kysymys, näkyykö seksuaalinen orientaatio todella objektiivisin mittarein tarkasteltuna ulospäin. Tästä on olemassa jonkin verran tutkimuksia. Esim. tässä lähes 400:n ihmisen aineistossa löytyi kasvonpiirteistä parametrejä, jotka korreloivat itseilmoitettuun seksuaalisen orientaatioon (Likert skaala: 1-7). Tulkinnassa tulee olla varovainen: 1. itseilmoitettu seksuaalinen orientaatio ei liene tarkka mittari todelliselle seksuaaliselle orientaatiolle, etenkään Likert skaalalla ilmaistuna, 2. kasvonpiirteiden populaatiotasoisia normiarvoja (vaatii useita tuhansia-kymmeniätuhansia ihmisiä, joihin tuloksia peilata) ei liene olemassa, 3. osallistujien rekrytointi: osallistuuko tutkimuksiin edustava joukko? Esim: osallistuvatko vain hyvän itsetunnon omaavat, ulkonäöllisesti "kelpaavat" ihmiset?
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25550146
Mutta millä tavalla esim. homot ja heterot eroavat ulkoisesti toisistaan? Tässä tutkimuksessa 80 random opiskelijaa arvioi kasvonpiirteitä. Homomiehillä ne arvioitiin "nais-mies mosaiikiksi" ja homojen kasvot arvioitiin keskimääräistä maskuliinisemmiksi kuin heteromiesten. Arvioitujen kasvojen lukumäärä oli vain 66 ja lisäksi heille maksettiin osallistumisesta. Kasvojen "maskuliinisuus" ja "ei-maskuliinisuus" arvoitiin Likert skaalalla ja jäi yksittäisen arvioijan henkilökohtaiseksi mielipiteeksi, mikä on maskuliinista ja mikä ei (ei yhtenäisiä kriteerejä).
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24132775
Muitakin vastaavia löytyy.
Itse en pitäisi kaukaa haettuna, että jos aivot ovat "sateenkaariset", ja toisaalta, koska naisen ja miehen ulkoiset piirteet ovat keskimäärin toisistaan erotettavissa, etteikö vastaavaa keskimääräistä erotettavuutta voisi liittyä myös sateenkaariväen ulkonäköön.
Edellä keskustelussa on aika paljon ihan huuhaajuttua. Hetero on vain sellainen, joka pitää vain eri sukupuolesta.
bisset eivät ole yhtään heteroita.
Kysymyshän on maskuliinisuudesta tai feminiinisyydestä ja sekä heteroissa että bisseissä on tosi pajon tosi feminiinisiä, tunnetusti.
Sinällään aika pervo ja epäolennainen keskustelu, sillä eivätkä heteromiehet ja etenkään akka-miehet ole homomiehelle yhtään kiinnostavia, koska nuohan eivät ymmärrä yhtään miehekkäästi hyvän päälle. Eiväthän heterot ole lainkaan kiinnotuneita toisesta miehestä (jos on, silloin ei ole hetero olenkaan) ja taas jos joku ukkeli on kiinnnostunut naisesta, harrastaa naisseksiä, niin ei hänessä ole ainesta, ei asenne- eikä muutakaan kykyä miestenkesken aidon miehekkäsäti olemiseen.
Jos miehessä ei ole kunnolla miestä ja munaa hyvän päälle, miestä miehelle, niin ei siinä mikään ulkonäkö tms auta yhtään.
Rakastaminen ja rakastelu kun ei ole mitään vaa pinnallista, vaan syvällistä, mentaalisestikin.
Kyvyttömyyttähän on paljon ns. homopornossa, jossa on läjäpäin bisukoita puuhastelemassa ja meno sen mukaista, vajaata. Niissähän on monissa jutut ja puuhastelut, kuin pimperopuuhat olisi väen väkisin siirretty miesten kesken, muka homoksi, mitä ne eivät ole lainkaan. Ei hän nyt oikeasti homoseksi ole mitään yksipuolista "pimppaanpanotyylistä", vaan miehiset homomiehet kyllä rakastelevat kuin kaksi oritta, yhdessä nauttien, antaen ja saaden, eikä yksipuolisesti toisellä itseään runkaten, kuten joillain homomiehiksi kykenemättömillä on tapana.
Homomiehillähän on se valtavan hyvä etu heteroilu- tai bisseilytouhuihin nähden, että kun on mies miehelle, niin mies ymmärtää miehen päälle paremmin, kuin että pitäisi sovittaa eri sukpuolet ymmärtämään toisiaan ja junnaamaan erisukupuolisuus molemmille käyväksi touhuksi.
Tuo että mies ymmärtää miestä parhaiten, sopii sekä mentaalisesti että muussakin.
Eli jos moni ukkeli päältä kaunis, mutta kun ei ole sitä miehistä miehenmiestä sisältä, niin ei siinä närhenmunatkaan auta.
Ja ai että miten hetero- tai no, ainakin bissemiekkosissa on neitimäisiä tapauksia - tosin se heille ehkä hyväkin juttu, niin voivat ollaa akkamiehiä, toisilleenkin.
"HomoMiehethän ovat Miesten Miehiä, emotionaaliseroottisesti!"
Humanilla taas lääkitys kohdillaan :D