Tuliko sinusta lesbompi kun olit ekaa kertaa naisen kanssa?
Ehkä vähän tyhmä otsikko, mutten osannut muotoilla paremmin. Eli musta tuntuu, että vaikka oon koko elämäni pitänyt itseäni lähes lesbona, musta on tullut ihan valtavasti lesbompi naissuhteen myötä. Aikaisemmin kykenin nauttimaan seksistä miesten kanssa, katsomaan hetero- tai homopornoa, rakastamaan mieslaulajia ja ylipäätään pitämään sukupuolta melko merkityksettömänä seikkana, mutta mitä kauemmin olen ollut naisen kanssa, sitä vähemmän miehet kiinnostaa mua missään mielessä. Kuuntelen nykyään lähes pelkästään naisten laulamaa musiikkia, koska naisääni miellyttää mua paljon enemmän, luen naiskirjailijoita koska haluan samaistua ja pystyn samaistumaan vain heihin ja vietän aikaani mieluummin naisten kanssa, koska miehet tuntuu niin erilaisilta, etten ymmärrä heitä. Pahinta on se, etten pysty enää ollenkaan nauttimaan miesten läheisyydestä. Kai se oli aina vaan tyytymistä, kun en tiennyt paremmasta, mutta nyt kun tiedän, miehet suorastaan ällöttää mua.
Ärsyttää olla tällanen sukupuolisyrjijä, vaikken tietenkään mitenkään tietoisesti välttele miehiä saati näytä sitä, että naiset kiinnostaa enemmän oli kyse kirjasta tai panemisesta. Tää on tosi hämmentävää, enkä ihan tiedä, mikä mua vaivaa. Onko jollain jotain samankaltaista ollut?
Mä oon siis suudellu naista ekaa kertaa vasta viime talvena, vaikka oon yli kymmenen vuotta tienny että tykkään naisista.
Nojoo kyllä. Vahvistuin lesboudestani lopullisesti naisen kanssa. Aiemmin ajattelin olevani bi. Yritin olla heterompi kuin olenkaan ja seurustelin miehen kanssa. Kuvittelin olevani onnellinen suhteessa, vaikka en ikinä päässyt miestä lähelle, ja seksistäkin pystyin nauttimaan todella harvoin. Se suhde ei vain toiminut millään tavalla, vaikka kuinka yritin olla onnellinen.
Naisen jälkeen en enää ikinä voi kuvitellakkaan seurustelevani miehen kanssa. Suorastaan ällöttää ajatuskin seksistä. Enkä ole oikein ikinä osannut olla miespuolisten olentojen kanssa. En osaa selittää sitä, mutta he vain tuntuvat olevan täysin eri planeetalta. :-D
Se lienee luonnollista suuntautumisesta riippumatta, että kokemusten myötä oma identiteetti selkiytyy. Sen sijaan sitä en ymmärrä, mitä tekemistä seksuaalisella suuntautumisella on esim. lempilaulajien sukupuolen kanssa... Jos sinä haluat lukea naiskirjailijoita ja kuunnella naislaulajia, tee ihmeessä niin, mutta en ihan tajua, miten se varsinaisesti liittyy lesbona olemiseen.
strawberry, ei se liity lesbona olemiseen, vaan siihen, että naiset miellyttää mua nykyään enemmän ihan kaikessa. Luulen, että nuorempana inhosin naislaulajia niin paljon osittain sen takia, etten ollut valmis myöntämään itselleni, että pidän naisista. Toki edelleen pidän myös miestaiteilijoista, mutta olen alkanut pitää naistaiteilijoista vasta tultuani kaapista itselleni.
Tämän keskustelun tekemisestä on jo jonkin aikaa ja mieltymykseni ovat sen jälkeen kyllä taas tasaantuneet. Tai oikeammin niin, että sukupuolella ei taiteilijan (oli kyse sitten kuvataiteesta, kirjallisuudesta tai musiikista) sukupuolella ei taiteen kannalta ole minulle merkitystä, mutta huomaan haalivani itselleni naisten tekemään taidetta ja tiedettä feministisistä syistä. Sillä taas ei ole mitään muuta tekemistä lesbouden kanssa kuin se, että mitä enemmän olen avoin itsestäni kaikilla elämän osa-alueilla, sitä enemmän kiinnitän huomiota epäkohtiin.
Oikeastaan tämä koko keskustelu on siinä mielessä turha, että olen tajunnut näiden asioiden johtuvan enemmän peloistani kuin siitä, että mieltymykseni todella olisivat jotenkin muuttuneet.