Yksinäisyyden kylmä koura...

Lisää uusi viesti
  • 1 / 11
  • Zirppinen
  • 3.7.2014 14:03
... ja kuitenkin niin itsenäinen.

Mikä kammottavan kuvottava ristiriita. Olen niin itsenäinen, etten huomaakaan kuinka kauan siitä on. Siitä, jolloin nukuin naisen vieressä, siitä kun sanoin olevani onnellinen.

Voiko olla itsenäinen ja yksinäinen yhtä-aikaa. Eikö sitä saa, mitä tilaa ja kuitenkaan mikään ei riitä.

Voiko keski-ikäinen nainen oppia olemaan yksin. Sellainen keski-ikäinen, joka sanoo toiseksi nimekseen ”oman itsensä herra, joka ei tarvitse muita pärjätäkseen”.

Ja kuitenkin kaipaa joka päivä, joka ikinen hetki toista vierelleen. Toista, jonka kanssa voisi olla yhdessä itsenäinen ja elää hyvää elämää elämänsä loppuun asti.

Sellaisia keski-ikäisiä minä kaipaan – kaikesta itsenäisyydestäni huolimatta :)
  • 2 / 11
  • lebensraum
  • 3.7.2014 17:56
Ymmärrän ihan täysin! Olen käynyt samaa puntarointia itseni kanssa ja päätynyt siihen, ettei perinteinen parisuhde enää ole minua varten. Olen liian itsenäinen ja liian omillani; liian tyytyväinen omaan tilaani. Kuitenkin kaipaan sydänystävää samalla tavalla riippumattomasta naisesta. Sellaista, jonka kanssa voisi jakaa kaiken ilman, että kummankaan tarvitsee luopua vapaudestaan. Kaipaan rakkauteen perustuvaa sitoutumista, en yhteisiä ulkoisia puitteita enkä samanlaista tuulipukua.
  • 3 / 11
  • Zirppinen
  • 3.7.2014 18:57
Juuri tätä tarkoitan. Jos ikä pääsee karkaamaan käsistä, niin on pakko myöntää itselleen, ettei voi/pysty ehkä enää samanlaiseen parisuhteeseen kuin kakskymppisenä. Silloin oli joustavampi eikä ollut kaavoihin kangistunut kaikkine hulluine "pakkomiellteineen" ja tapoineen. Oli kuin tyhjä lakana vailla liikoja odotuksia. Sitä muovaantui yhdessä kumppaninsa kanssa yhteisten kokemusten kautta.

Mietin usein, miten voi olla vaikea löytää samankaltaista kumppania. Vai onko olemassa samankaltaista kumppania. Emmekö me anna tilaisuutta erikaltaiselle kumppanille. Vai onko meidän päähän piirtynyt jossain vaiheessa tiedostamaton mielikuva elämämme naisesta? Ja kun deittikumppani ei vastaakaa sitä mielikuvaa, niin homma kusahtaa heti kättelyssä.
Tai sitten me naiset vain päättelemme liikaa toisesta ihmisestä tuntematta ja tutustumatta paremmin.
Myönnän itsekin syyllistyneeni tuohon, mutta on vaikeaa, hiton vaikeaa luopua niistä tutuista turvallisista päähänpinttymistä :)

Toisaalta uskon edelleen oikean löytymiseen. Jos ei ihan jokaiselle, niin ainakin joka toiselle ja kolmannelle :)
  • 4 / 11
  • lebensraum
  • 3.7.2014 19:24
Minä taas muistelen, että kakskymppisenä sitä vasta olikin kaavoihin kangistunut. Oli mielikuva ihannekumppanista, joka olisi harrastanut samoja asioita, halunnut samoja juttuja elämältään, ollut tietyn näköinen ja tapainen. Itse asiassa tuon aikaisilla ajatuksilla olisi saanut aikaan pinnallisen liiton. Käyvän ja mukavan, mutta pinnallisen.
Nyt haluan jotain todella syvää. Sellaista, mitä ei voi tavoittaa yksin. Haluan syvään ymmärrykseen perustuvan matkan sydämestä sydämeen.
Voi, tuollaisesta suhteesta naisen kanssa minäkin haaveilen. Perinteiset parisuhteet ovat aiheuttaneet ahdistusta ja riittämättömyyden tunteita, eikä yhdessä asuminen varsinkaan ole minun juttuni. Tarvitsen liikaa omaa tilaa, ja olen kai liian kiltti ja herkkäkin. Mutta onneksi rakkauden ei tarvitse rajoittua perinteiseen parisuhdemalliin. Haaveilen sydänystävyydestä, läheisyydestä, kosketuksesta, ajatusten jakamisesta. Naisesta, joka olisi minulle erityisen tärkeä ja rakas, kuten myös minä hänelle, mutta olisimme silti kaksi riippumatonta ihmistä, jotka tapailevat silloin, kun siltä tuntuu ilman mitään paineita, että pitäisi olla koko ajan yhdessä.

Lebensraum: "Kaipaan rakkauteen perustuvaa sitoutumista, en yhteisiä ulkoisia puitteita enkä samanlaista tuulipukua."

Juuri näin. Sielunyhteys on tärkeintä.
Eikun huomenna kaikki ihan pihalle ;) http://keskustelu.suomi24.fi/node/12343716

Huomena, Sunnuntaina olis tarjolla erämaaretki
nuotiolle. Voi kalastaa ja mustikatkin on siellä kypsiä ja joku löytänyt kanttarellejakin.
Siellä on laitureita ja vessoja myös löytyy. Eli voi käydä uimassakin, jos tarkenee. Jos tykkää valokuvaamisesta, niin siellä on paljon kuvattavaa.
Mato-ongella saa ilman lupia kalastella ja siellä on virvelitouhuihin joskus ollut vielä joku päivälupakin..tiä onx enää...
Termariin kahveeta/teetä, mitä nyt sitten juakin..jos ei oo termaria voi muovipulloon laittaa ja parit villasukat päälle, niin pysyy lämpösenä(siis sen pullonpäälle). Jotain nuotiolla paistettavaa ja voileipiä, kun erämaassa aina tuppaa tuleen nälkä,
Jos on kuumaa, niin vesipullokin lienee paikallaan.
Itikoita taitaa jo senverran olla, että huppari/hattu/lippis tms ois hyvä ja ite aattelin laittaa kumisaappaat ,,,
Ja iloista mieltä..tietenniin...
Lähtö olis Helsingin rautatieasemalta mieluiten ennen 12. Tunnelin Alepa aukee 10ltä.
Ikärajotuksie ei oo, eli kaikki kiinnostuneet mukaan.
Sinne tarttee seutulippun. mitä se nyt sitten nykyään maksaakaan.
Eli lähtijät kirjoitelkaa rikki-tikki-tavi@suomi24.fi
  • 7 / 11
  • Zirppinen
  • 6.7.2014 11:04
Kivoja tuollaiset erämaaretket ja vielä kivempaa, kun joku jaksaa niitä järjestää.

Väliin jää, niin kuin aiemmatkin retket. Ei millään viitteis lähtee erämaahan asti etsimään sielunkumppania :) Ei vaikka olisi jonkinlainen tuulipukukin jossain ullakon uumenissa.

Riittäisi ihan sellainen seikkailija, joka lähtis hakemaan yhdessä postin tuolt laatikosta ja kahviakaan ei tartteis sille matkalle termariin. Voisi juoda sen sitten keittiössä kun tullaan takaisin.
Ei sen suurempaa dramatiikkaa. Iltapäivällä vois käydä jossain pyörähtämässä tai sitten ei, jos ei jaksaisi. Menisi sitten toisena päivänä vaikka kaksi kertaa. Sinne pyörähtämään.

Voisi vaan jutella henkeviä tai sitten ei. Joka toinen päivä voisi jutella pinnallisia ja joka toinen päivä syvällisemmin.
Ja välissä juoda sitä kahvia keittiön pöydän ääressä tai sohvalla.

Ja vois kai sitä harkita erämaahankin lähtemistä, jos sille jo löydetylle kävisi sellainen ehdotus.

Jos silläkin olisi vapaapäivä samaan aikaan. Ja jos se siis olisi olemassa.
Se sielunkumppani :)
Olette oikeassa, en minäkään haluaisi yhteistä " mökkiä", kyllä toisenlaiset mallit kelpasivat ja onkin oikeastaan ainoa vaihtoehto. Teen aika paljon töitä ja harrastan myös joten aikaa menee niihin, mutta kyllä sieltä aikaa löytyy ystäville ja hänelle. Liikun paljon, mutta en todellakaan haluaisi samanlaisia tuulipukuja ( voi ei ). Mistä sitä löytää samankaltaisen ihmisen sehän onkin pulma?
Lisää uusi viesti