Tää on varmaan ikivanha aihe tällä palstalla, mutta pakko nyt johonkin avautua...
Olen 29-vuotias nainen, kaksi lasta ja aviomies. Biseksuaali. Olen aina tiennyt olevani, mutta elämässä oli aiemmin tiettyjä asioita (kuten tiukka uskonnollinen ilmapiiri) joiden takia itse suhtauduin asiaan kielteisesti ja jopa tuomitsevasti. Viime vuosina ajatusmaailmani on muuttunut aika radikaalisti, varmaan tiettyjen elämänkokemusten ja iän myötä. Nyt vain on niin, että jos voisin tällä hetkellä valita itselleni puolison, se olisi nainen. Se puoli minusta on vahvistunut todella paljon, eli katselen huomattavasti enemmän naisia. Olen ollut lukuisia kertoja ihastunut/rakastunut naiseen. Seksi aviomieheni kanssa on hieman sellaista väkisin vääntämistä. Oma nautintoni erityisesti henkisellä tasolla jää usein saavuttamatta.
Asiasta ei ole mitään epäilystä omalla kohdallani....nyt on muutaman kerran käynyt niin, että olen harrastanut seksiä naispuolisen ystäväni kanssa, heterosuhteessa hänkin. Olen häneen ihastunut. Tosin tässä seksissä on ollut myös mukana hänen miehensä! En ole tietenkään kertonut tästä kenellekään. Mutta sen verran sanon, että kun olen tämän naisen kanssa seksiä harrastanut, ainoa ajatukseni on ollut, "juuri näin tämän pitäisi ollakin!" Siis se on ollut aivan mahtavaa ja odotan vain seuraavaa kertaa.
Olen ihminen, jolla on tavallisesti todella herkkä omatunto ja kohtelen yleisesti ottaen läheisiäni hyvin ja sen vuoksi nämä viime aikojen tapahtumat ovat minulta todella odottamatonta käytöstä. Kiinnostukseni naisiin tuntuu vaan nyt menevän jopa rehellisyyden edelle, sillä olen pitänyt tätä "aisoissa" niin kauan. En tiedä miksi oikeastaan kirjoitan tätä, koska uskonko todella että mikään muuttuisi....? Unelmoin siitä kyllä jatkuvasti. Mietin vaan että onpa tietyllä tavalla aika traagista, jos en pääse koskaan toteuttamaan seksuaalisuuttani avoimesti. Meillä kaikilla kun on vain tämä yksi elämä.
Olen 29-vuotias nainen, kaksi lasta ja aviomies. Biseksuaali. Olen aina tiennyt olevani, mutta elämässä oli aiemmin tiettyjä asioita (kuten tiukka uskonnollinen ilmapiiri) joiden takia itse suhtauduin asiaan kielteisesti ja jopa tuomitsevasti. Viime vuosina ajatusmaailmani on muuttunut aika radikaalisti, varmaan tiettyjen elämänkokemusten ja iän myötä. Nyt vain on niin, että jos voisin tällä hetkellä valita itselleni puolison, se olisi nainen. Se puoli minusta on vahvistunut todella paljon, eli katselen huomattavasti enemmän naisia. Olen ollut lukuisia kertoja ihastunut/rakastunut naiseen. Seksi aviomieheni kanssa on hieman sellaista väkisin vääntämistä. Oma nautintoni erityisesti henkisellä tasolla jää usein saavuttamatta.
Asiasta ei ole mitään epäilystä omalla kohdallani....nyt on muutaman kerran käynyt niin, että olen harrastanut seksiä naispuolisen ystäväni kanssa, heterosuhteessa hänkin. Olen häneen ihastunut. Tosin tässä seksissä on ollut myös mukana hänen miehensä! En ole tietenkään kertonut tästä kenellekään. Mutta sen verran sanon, että kun olen tämän naisen kanssa seksiä harrastanut, ainoa ajatukseni on ollut, "juuri näin tämän pitäisi ollakin!" Siis se on ollut aivan mahtavaa ja odotan vain seuraavaa kertaa.
Olen ihminen, jolla on tavallisesti todella herkkä omatunto ja kohtelen yleisesti ottaen läheisiäni hyvin ja sen vuoksi nämä viime aikojen tapahtumat ovat minulta todella odottamatonta käytöstä. Kiinnostukseni naisiin tuntuu vaan nyt menevän jopa rehellisyyden edelle, sillä olen pitänyt tätä "aisoissa" niin kauan. En tiedä miksi oikeastaan kirjoitan tätä, koska uskonko todella että mikään muuttuisi....? Unelmoin siitä kyllä jatkuvasti. Mietin vaan että onpa tietyllä tavalla aika traagista, jos en pääse koskaan toteuttamaan seksuaalisuuttani avoimesti. Meillä kaikilla kun on vain tämä yksi elämä.