Se "klassinen" tapaus?
Heips,
Eli täällä kirjoittelee 25 v. bi nainen, joka tuntee olevansa jonkinlaisessa risteyksessä.. Eli oon ollut pitkään nyt parisuhteessa miehen kanssa (ja olen siis edelleen) mutta pinnan alla on aina ollut se pieni kaipuun kipinä naisen luo. Tapailin muutamia naisia ennen kuin tapasin poikaystäväni, mutta en koskaan päässyt ..kröhöm..miten sitä nyt tahdikkaasti sanoisi, ;D pidemmälle naisen kanssa ja tämä kaipuu on jäänyt elämään, vaikka aikoinaan parisuhteeseen miehen kanssa aloinkin...
Otsikoin juttuni Se "klassinen"tapaus?- mutta onko täällä muita vastaavassa tilanteessa olevia/olleita? Olisi kiva saada juttuseuraa ja vaikka ajatus oman kumppanin pettämisestä tuntuu absurdilta, niin silti ajatus siitä että olisi koko loppuelämän koskaan olematta naisen kanssa tuntuu vielä mahdottomammalta...
Hei!
Oon ite ollut samanlaisessa tilanteessa, eli parisuhteessa miehen kanssa kunnes kaipuu naisen syliin kävi liian isoksi. En ole kokenut tarvetta määritellä seksuaalista suuntautumistani kamalan tarkkaan, mutta yleisesti sanon olevani bi, sillä en kokonaan sulje pois vaihtoehtoa miespuoliseen kumppaniin. Tämä kyseinen parisuhde kuitenkin opetti, että naiset ovat se juttu mulle. Ei siinä auta muu kuin kuunnella ihan rehellisesti tunteitaan. Kyllä sen lopulta tietää mikä on itselleen oikein :)
Hei, tarinasi kuulostaa kovin tutulta. Olen itsekin pitkässä parisuhteessa miehen kanssa, mutta ollut myös lyhyessä suhteessa naisen kanssa. Todella ristiriitaiset tunteet toisaalta en haluaisi erota poikaystävästäni, toisaalta taas kaipaan mielettömästi takaisin naisen luokse. Luulen, että meillä voisi olla paljonkin juteltavaa aiheesta. Jos haluat niin laita viestiä: shellfish@luukku.com niin kerron omasta tilanteestani tarkemmin.
Nuorempana minulla on ollut joitakin seksikokeiluja naisen kanssa, mutta ihastukseni ja seurustelukumppanini ovat aina olleet miehiä. Nyt olen kuitenkin rakastunut naiseen joka kaiken kukkuraksi on hyvä ystäväni. En ole uskaltanut kertoa tunteistani koska pelkään menettäväni kasvoni ja tietysti myös ystävyytemme. Lisäksi seurustelemme molemmat miesten kanssa, ja tämä tekee tilanteesta vielä tuskallisemman. Puolisoni on ihana ihminen ja parisuhteemme on päällisin puolin kunnossa, mutta minusta tuntuu kuin itsestäni olisi pala poissa! Tällä hetkellä olen ihan umpikujassa ja solmussa tunteideni kanssa.
Hei
Tilanteesi kuulostaa todella tutulta. Olen itsekin parisuhteessa miehen kanssa, ja lukuunottamatta muutaa lyhyttä suhdetta naisen kanssa, olen aina seurustellut miesten kanssa. Nyt kuitenkin parin vuoden seurtelun jälkeen ajatukset naisista ja suhteesta naisen kanssa nosevat voimakkaasti mieleen.. Päivittäin. Ristiriitaa aiheuttaa syvä välittäminen poikaystävästä. Tunnemyrskyjä. Vaihdan mielelläni ajatuksia/tunteita asiasta. Se olisi varmasti hyvä :)
Taitaa olla loppupeleissä aika monen meidän tarina. itsekin olen ollut miehen kanssa parisuhteessa. Minulla on jopa teini-ikäinen tytär. Mutta aina olen tiennyt olevani bi. Nykyään vaan en osaa kuvitella itseäni enää parisuhteeseen miehen kanssa. Aina vaan enemmän kallistun siihen tosiasiaan, että naiset ovat minun juttuni. Sekään vain ei ole helppoa, koska en asu isossa kaupungissa. Hyvin vaikea on löytää täällä samanhenkisiä naisia. Setan toimintaa on jonkun matkan päässä olevassa kaupungissa mutta aika hiljaista siellä näin kesäaikaan on. Ehkä sitten syksyllä miekin pääsen niihin mukaan. Mutta odottavan aika on pitkää.
Jos susta tuntuu et sun pitäs saada olla naisen kanssa (vaikka vain seksimielessä) niin voisit varmaan keskustella asiasta miehes kanssa? Oon itse ollut tasan kerran naisen kanssa ja tuolloin ainostaan vastaanottovana osapuolena. Suhteen alettua oon kuitenkin jäänyt harmittelemaan miten en koskaan ehtinyt toteuttaa sitä antavan osapuolen roolia ja otin asian puheeksi avomieheni kanssa ja sain kyseiseen toimintaan luvan jos joskus sattuis kohdalle sellainen mahdollisuus ;) oon 22v Helsingistä. Voit laittaa s-postii jos haluut jutella tarkemmin :) annuska-_@hotmail.com.
Omalla kohdallani polyamoria tuli mukaan kuvioon, kun en halunnut pitkässä avioliitossa lähteä pettämään naisen kaipuussani. Kaapista ulkona polyasioissa reilun 2v ja nyt tuntuu tasapainoiselta ja hyvältä elämä. Ei sitä tyttöystävää ole vielä kainalon lämmittäjäksi löytynyt treffailusta huolimatta, mutta etsintä jatkuu. Oloni on levollisempi kujn ei enää tarvitse haaveilla jostain saavuttamattomasta vaan saa luvan kanssa etsiä seuraa ja käydä treffeillä puolin ja toisin.. :)