Minkälaista valistusta homoudesta ranneliikeläiset ovat omassa nuoruudessaan saaneet? Mitä vuotta silloin elettiin? Onko kukaan saanut ohjeita miesten väliseen tai naisten väliseen turvaseksiin koulusta?
Mun kouluissani kerrottiin heteroseksistä ja leikittiin jopa kortsuilla. Homoudesta sanottiin kuitenkin se sama klisee, jota oli tapana aina sanoa: monesti murkkuna on kaikenlaisia tunteita, mutta ne menevät sitten ohi. Tämä oli kymmenisen vuotta sitten, joskus tämän vuosituhannen alkuvuosina.
Onko teistä kukaan kuullut oikeasti koskaan kenestäkään, joka olisi ollut murrosikäisenä homo, mutta kasvanut siitä yli, sillä minä en ole. Siitä, mitä tapahtuu, jos se ei menekään ohi, ei puhuttu mitään. Sitten on vaan omillaan. Jossain oppaassa taisi lukea, että jos nämä tunteet eivät mene ohi, kannattaa ottaa yhteys asiantuntijaan.
Oma-aloitteisesti ja uteliaisuuttani etsin kaikenlaista kirjoista kirjastossa, mutta ei niissä ollut mitään oikein hyödyllistä. Jorma Palon Rakkaudesta seksiin oli ainut kirja, jossa homouteen suhtauduttiin luonnollisesti. Sille pluspisteitä. :)
Kaikkein pahin oli kirja Kaikki mitä olet aina halunnut tietää seksistä. En oo ihan varma kirjan nimestä, se on musta kuitenkin sitä kirjasarjaa, jossa on oppaita kaikenlaisiin asioihin ja jonka kannessa on keltaista ja mustaa väriä. Tiedättekö sen opassarjan? Homoudesta siinä kerrottiin seuraavia asioita: Homot hengailevat puistoissa ja yleisten vessojen liepeillä. Homot tunkevat kaikenlaisia esineitä takapuoliinsa. Koska peräsuolta ei ole tarkoitettu tällaiseen käyttöön, siitä syntyy usein vaurioita. Takamuksesta on suora yhteys herkkään ruuansulatuskanavaan ja sisäelimiin. Anaaliseksi on vaarallista ja voi vaurioittaa pahoin, puhumattakaan bakteereista joita siinä leviää. Nekin voivat olla kohtalokkaita. Sitten oli juttua jostakusta lääkäristä.
Lääkäri tunnisti hoitoon hakeutuvat homot jo kaukaa tietynlaisesta kävelytyylistä. Ahaa, taas yksi näitä tapauksia, hän ajatteli. Homoilla on näet taipumus työntää hehkulamppuja takamukseensa, kävelytyyli johtui takamuksessa olevasta lampusta. Niiden poisto oli taitoa vaativaa puuhaa, mutta onneksi lääkäri oli kokenut homojen hoidossa. Kirjassa kerrottiin monista muistakin esineistä joita homot takapuoliinsa työntävät. Kerran lääkäriä oli odottanut yllätys hänen tähystäessään erään homon peräsuolta, sieltä nimittäin paistoi vastaan valo. Homo oli työntänyt takamukseensa taskulampun.
Luojan kiitos mä en ollut yksinäinen syrjäkylän nuori, jolla ei ollut muita tietolähteitä, vaan helsinkiläinen taiteellisissa ja tanssin piireissä hengaileva poika jolla oli myös homoja poikakavereita ja homofaneja tyttökavereita. Niinpä mä ohitin tuonkin valistusoppaan ehkä ärtyneenä, mutta ei se mun käsitystäni itsestäni muuttanut. Tuntui vain sille, että taidan itse tietää homoudesta enemmän kuin kirjan kirjoittaja. Mä olin tainnut "kuolettavan vaarallisen" ja "perverssin" homoelämänikin jo aloittaa siinä vaiheessa. Tulee vain mieleen, että jos 2000-luvun Suomessakin löytyy kirjastosta tällaista, niin miten oli muutama kymmenen vuotta aiemmin?
Sen jälkeen kun HIV tuli kuvioihin mukaan, kuuluisi musta kaikkien koulujen seksivalistukseen kuulua mm. tieto siitä, mitä liukkareita voi käyttää turvallisesti kondomin kanssa. Käytännössä näistä ei kuitenkaan puhuta. Vai onko jollekin puhuttu? Mistä te ootte saaneet omat oppinne? Mä oon netistä ja kokeneemmilta homoilijoilta. Kummatkaan vaan ei oo aina kovin luotettavia tietolähteitä, varsinkin jälkimmäisillä voi olla ihan omia tarkoitusperiä.
Millaisia asioita ja uskomuksia ranneliikeläisille on valistusmielessä opetettu?
Mun kouluissani kerrottiin heteroseksistä ja leikittiin jopa kortsuilla. Homoudesta sanottiin kuitenkin se sama klisee, jota oli tapana aina sanoa: monesti murkkuna on kaikenlaisia tunteita, mutta ne menevät sitten ohi. Tämä oli kymmenisen vuotta sitten, joskus tämän vuosituhannen alkuvuosina.
Onko teistä kukaan kuullut oikeasti koskaan kenestäkään, joka olisi ollut murrosikäisenä homo, mutta kasvanut siitä yli, sillä minä en ole. Siitä, mitä tapahtuu, jos se ei menekään ohi, ei puhuttu mitään. Sitten on vaan omillaan. Jossain oppaassa taisi lukea, että jos nämä tunteet eivät mene ohi, kannattaa ottaa yhteys asiantuntijaan.
Oma-aloitteisesti ja uteliaisuuttani etsin kaikenlaista kirjoista kirjastossa, mutta ei niissä ollut mitään oikein hyödyllistä. Jorma Palon Rakkaudesta seksiin oli ainut kirja, jossa homouteen suhtauduttiin luonnollisesti. Sille pluspisteitä. :)
Kaikkein pahin oli kirja Kaikki mitä olet aina halunnut tietää seksistä. En oo ihan varma kirjan nimestä, se on musta kuitenkin sitä kirjasarjaa, jossa on oppaita kaikenlaisiin asioihin ja jonka kannessa on keltaista ja mustaa väriä. Tiedättekö sen opassarjan? Homoudesta siinä kerrottiin seuraavia asioita: Homot hengailevat puistoissa ja yleisten vessojen liepeillä. Homot tunkevat kaikenlaisia esineitä takapuoliinsa. Koska peräsuolta ei ole tarkoitettu tällaiseen käyttöön, siitä syntyy usein vaurioita. Takamuksesta on suora yhteys herkkään ruuansulatuskanavaan ja sisäelimiin. Anaaliseksi on vaarallista ja voi vaurioittaa pahoin, puhumattakaan bakteereista joita siinä leviää. Nekin voivat olla kohtalokkaita. Sitten oli juttua jostakusta lääkäristä.
Lääkäri tunnisti hoitoon hakeutuvat homot jo kaukaa tietynlaisesta kävelytyylistä. Ahaa, taas yksi näitä tapauksia, hän ajatteli. Homoilla on näet taipumus työntää hehkulamppuja takamukseensa, kävelytyyli johtui takamuksessa olevasta lampusta. Niiden poisto oli taitoa vaativaa puuhaa, mutta onneksi lääkäri oli kokenut homojen hoidossa. Kirjassa kerrottiin monista muistakin esineistä joita homot takapuoliinsa työntävät. Kerran lääkäriä oli odottanut yllätys hänen tähystäessään erään homon peräsuolta, sieltä nimittäin paistoi vastaan valo. Homo oli työntänyt takamukseensa taskulampun.
Luojan kiitos mä en ollut yksinäinen syrjäkylän nuori, jolla ei ollut muita tietolähteitä, vaan helsinkiläinen taiteellisissa ja tanssin piireissä hengaileva poika jolla oli myös homoja poikakavereita ja homofaneja tyttökavereita. Niinpä mä ohitin tuonkin valistusoppaan ehkä ärtyneenä, mutta ei se mun käsitystäni itsestäni muuttanut. Tuntui vain sille, että taidan itse tietää homoudesta enemmän kuin kirjan kirjoittaja. Mä olin tainnut "kuolettavan vaarallisen" ja "perverssin" homoelämänikin jo aloittaa siinä vaiheessa. Tulee vain mieleen, että jos 2000-luvun Suomessakin löytyy kirjastosta tällaista, niin miten oli muutama kymmenen vuotta aiemmin?
Sen jälkeen kun HIV tuli kuvioihin mukaan, kuuluisi musta kaikkien koulujen seksivalistukseen kuulua mm. tieto siitä, mitä liukkareita voi käyttää turvallisesti kondomin kanssa. Käytännössä näistä ei kuitenkaan puhuta. Vai onko jollekin puhuttu? Mistä te ootte saaneet omat oppinne? Mä oon netistä ja kokeneemmilta homoilijoilta. Kummatkaan vaan ei oo aina kovin luotettavia tietolähteitä, varsinkin jälkimmäisillä voi olla ihan omia tarkoitusperiä.
Millaisia asioita ja uskomuksia ranneliikeläisille on valistusmielessä opetettu?
