Seksuaalivalistus homoudesta eri aikoina

Minkälaista valistusta homoudesta ranneliikeläiset ovat omassa nuoruudessaan saaneet? Mitä vuotta silloin elettiin? Onko kukaan saanut ohjeita miesten väliseen tai naisten väliseen turvaseksiin koulusta?

Mun kouluissani kerrottiin heteroseksistä ja leikittiin jopa kortsuilla. Homoudesta sanottiin kuitenkin se sama klisee, jota oli tapana aina sanoa: monesti murkkuna on kaikenlaisia tunteita, mutta ne menevät sitten ohi. Tämä oli kymmenisen vuotta sitten, joskus tämän vuosituhannen alkuvuosina.

Onko teistä kukaan kuullut oikeasti koskaan kenestäkään, joka olisi ollut murrosikäisenä homo, mutta kasvanut siitä yli, sillä minä en ole. Siitä, mitä tapahtuu, jos se ei menekään ohi, ei puhuttu mitään. Sitten on vaan omillaan. Jossain oppaassa taisi lukea, että jos nämä tunteet eivät mene ohi, kannattaa ottaa yhteys asiantuntijaan.

Oma-aloitteisesti ja uteliaisuuttani etsin kaikenlaista kirjoista kirjastossa, mutta ei niissä ollut mitään oikein hyödyllistä. Jorma Palon Rakkaudesta seksiin oli ainut kirja, jossa homouteen suhtauduttiin luonnollisesti. Sille pluspisteitä. :)

Kaikkein pahin oli kirja Kaikki mitä olet aina halunnut tietää seksistä. En oo ihan varma kirjan nimestä, se on musta kuitenkin sitä kirjasarjaa, jossa on oppaita kaikenlaisiin asioihin ja jonka kannessa on keltaista ja mustaa väriä. Tiedättekö sen opassarjan? Homoudesta siinä kerrottiin seuraavia asioita: Homot hengailevat puistoissa ja yleisten vessojen liepeillä. Homot tunkevat kaikenlaisia esineitä takapuoliinsa. Koska peräsuolta ei ole tarkoitettu tällaiseen käyttöön, siitä syntyy usein vaurioita. Takamuksesta on suora yhteys herkkään ruuansulatuskanavaan ja sisäelimiin. Anaaliseksi on vaarallista ja voi vaurioittaa pahoin, puhumattakaan bakteereista joita siinä leviää. Nekin voivat olla kohtalokkaita. Sitten oli juttua jostakusta lääkäristä.

Lääkäri tunnisti hoitoon hakeutuvat homot jo kaukaa tietynlaisesta kävelytyylistä. Ahaa, taas yksi näitä tapauksia, hän ajatteli. Homoilla on näet taipumus työntää hehkulamppuja takamukseensa, kävelytyyli johtui takamuksessa olevasta lampusta. Niiden poisto oli taitoa vaativaa puuhaa, mutta onneksi lääkäri oli kokenut homojen hoidossa. Kirjassa kerrottiin monista muistakin esineistä joita homot takapuoliinsa työntävät. Kerran lääkäriä oli odottanut yllätys hänen tähystäessään erään homon peräsuolta, sieltä nimittäin paistoi vastaan valo. Homo oli työntänyt takamukseensa taskulampun.

Luojan kiitos mä en ollut yksinäinen syrjäkylän nuori, jolla ei ollut muita tietolähteitä, vaan helsinkiläinen taiteellisissa ja tanssin piireissä hengaileva poika jolla oli myös homoja poikakavereita ja homofaneja tyttökavereita. Niinpä mä ohitin tuonkin valistusoppaan ehkä ärtyneenä, mutta ei se mun käsitystäni itsestäni muuttanut. Tuntui vain sille, että taidan itse tietää homoudesta enemmän kuin kirjan kirjoittaja. Mä olin tainnut "kuolettavan vaarallisen" ja "perverssin" homoelämänikin jo aloittaa siinä vaiheessa. Tulee vain mieleen, että jos 2000-luvun Suomessakin löytyy kirjastosta tällaista, niin miten oli muutama kymmenen vuotta aiemmin?

Sen jälkeen kun HIV tuli kuvioihin mukaan, kuuluisi musta kaikkien koulujen seksivalistukseen kuulua mm. tieto siitä, mitä liukkareita voi käyttää turvallisesti kondomin kanssa. Käytännössä näistä ei kuitenkaan puhuta. Vai onko jollekin puhuttu? Mistä te ootte saaneet omat oppinne? Mä oon netistä ja kokeneemmilta homoilijoilta. Kummatkaan vaan ei oo aina kovin luotettavia tietolähteitä, varsinkin jälkimmäisillä voi olla ihan omia tarkoitusperiä.

Millaisia asioita ja uskomuksia ranneliikeläisille on valistusmielessä opetettu?
Sori Teemu,

Termi "homoilija" ei ole oikein kosher.

Se kun selkeästi viittaa henkilöön, joka tekee jotakin, jota hänen ei tarvitsisi tehdä...
  • 3 / 15
  • TeemuAleksi
  • 25.1.2014 21:42
Homoilija=homoseksin harrastaja. Mun kielessä tää kuuluu termeihin joita saa käyttää itsestään ja kaltaisistaan, mutta joka voi "ulkopuolisen" kommentoijan suusta olla loukkaava. Samaan tapaan kun voi kutsua itseäni hintiksi, mutta jos sen huutaa kalju pilottitakkinen henkilö kadun toiselta puolelta, se on loukkaus.

Ja eihän homon teoriassa olekaan mikään pakko homoilla. Kokenut homoilija viittasi nimeomaan henkilöön jolla on paljon kokemusta seksistä. Ei kehen tahansa homoseksuaaliseen ihmiseen.

En tarkoittanut sitä loukkaavaksi. Ennemmin kevennykseksi. Saatkutsua mua homoilijaksi koska vain tahdot, koska olen sellainen. Eikä edes hävetä olla.

Mutta anteeksi niille, jotka ei tahdo tulla kutsutuksi noin. En tee sitä toiste.
Valistuksena sain vain isältäni yhden neuvon lähtiessäni 1963 varusmiespalvelukseen. Hän kehotti välttämään rautatieasemia, koska siellä liikkuu "sellaisia miehiä". Siis juuri noilla sanoilla. H-sanaa ei ollut sopivaa sanoa ääneen. Harmikseni ainuttakaan homoa en Jyväskylän (Luonetjärvi oli palveluspaikkani) rautatieasemalla nähnyt. Siihen aikaan homouden paljastuminen olisi aiheuttanut välittömän varusmiespalvelun keskytyksen ja merkinnän kantakorttiin tietyllä numerolla. Muuten, tässä voisi olla tarkistuksen paikka, onko esimerkiksi minun ikäluokkani homomiehillä kantakortissaan edelleen tuo merkintä. Käsittääkseni sellaista merkintää ei saisi siellä enää olla. Kukapa lähtisi asiaa tutkimaan? Parasta olisi, jos joku sellaisen merkinnän saanut vaatisi kantakorttinsa tietojen antamista itselleen.

TeemuAleksin tapaan koetin löytää aiheesta tietoa. Suomesta mitään kunnollista tietoa ei ainakaan kirjastoista löytynyt. Heti kun sain rahaa riittävästi, matkustin Englantiin tietoa etsimään. Käytin päiväkausia suurissa kirjakaupoissa, kuten Foyles Lontoossa. Nuo kirjakaupat tuntuivat aarreaitoilta. Suomeen matkatessani matkalaukku oli kirjojen vuoksi erittäin painava.
Kävin yläastetta ja lukiota vuosituhannen vaihteen molemmin puolin, lakin sain 2003. Ei silloin koulussa oikeastaan puhuttu homoista, ehk yksi harvoja kertoja oli se, kun biologian opettaja näytti piirroskuvaa kahdesta pojasta käsi kädessä ja kysyi, mitä mieltä te olette asiasta. Erilaisia kommentteja siinä sitten porukka huusi, yksi luokan tytöistä huusi kovaan ääneen että "musta homot on söpöjä" :)

Jotenkin olen jälkeenpäin ajatellut, miten lapsenkengissä seksuaalikasvatus tällä alueella on vielä aivan äskettäin ollut, itse en ole vielä edes kolmeakymmentä ja eikä asioista ole puhuttu. En muista että transseksuaalisuudesta, aseksuaalisuudesta tai muista seksuaaliseen variaatioihin kuuluvista olisi puhuttu sanallakaan.

Nyt siskonpoika (11v.) kertoi jokin aika sitten, että koulussa oli käyty erilaisia perhemalleja, joihin kuului myös sateenkaariperheet :) Myös homoista, lesboista ja bisseistä on vähän alustavasti kerrottu. :)
  • 6 / 15
  • puppeliassi
  • 26.1.2014 11:36
Itselläni 2000 luvun alkupuolella 7 luokalla oli jotain ja 8 luokalla käytiin kortsuja ja sukupuolitauteja läpi, tosin hiv taisi jäädä väliin ja homoudesta ei puhuttu. Oppitunneilla peruskoulussa homoudesta tuli puhetta 9 luokalla uskonnon&etiikan tunnilla ja kaikkien paikallaolijoiden mielestä samaa sukupuolta olevat saisivat mennä naimisiin.

Itse olen ainakin pettynyt koulun tarjoamaan valistukseen suomessa ainakin niissä kouluissa joissa olin oli aivan riittämätöntä. Onneksi netti oli keksitty ja sieltä löysi hyvää tietoa, tajusin silloin nuorena jo että uskonnollisilta sivuilta ei löydy hyvää tietoa vaan ihan muualta. Luin myös sairaalakoulussa 8 luokalla välitunnilla jotain kirjaa jossa käytiin seksuaalisuutta ja seksiä läpi, tämän kirjan löysin itse kirjahyllystä ja lueskelin eli opettajalla ei ollut intressejä kertoa näistä asioista.

Minusta seksuaalivalistus pitäisi aloittaa jo aikaisemmin kuin yläkoulussa koska kyllä niitä ei toivottuja raskauksia on alle 12v tytöilläkin ollut. Parempi liian aikaisin ottaa asia esille kuin liian myöhään.
  • 7 / 15
  • Olli Stålström
  • 29.1.2014 23:33
Opiskelijavinokkaat (OVI), jossa itsekin olin aktivistina 1980-luvulla on tehnyt yhteenvedon koulukirjojen tavasta käsitellä hlbt-ihmisiä oppikirjoissa. OVI:n listassa kerrotaan miten vaikeaa oli saada oppikirjojen tekstit asiallisiksi.

OVI:n listauksessa todetaan yhteenvetona näin:

"Jukka Lehtonen on vuonna 1995 julkaistussa sosiologian pro gradu -työssään ”Seksuaalivähemmistöt koulussa” tutkinut 1970–90-luvulla tehtyjä oppikirjoja. Ennen häntä Teppo Heikkinen ja Olli Stålström kartoittivat lähes kaikki Suomessa ilmestyneet oppikirjat 1970-luvulta alkaen (Heikkinen 1991; Heikkinen&Stålström 1991)"

Sittemmin Jukka Lehtonen jatkoi tutkimustaan ja väitteli oppikirjojen sisällöstä.

Koko OVI:n listaus on tässä:

http://www.helsinki.fi/jarj/ovi/avaaovi/oppikirjat.html
Täytyy kyllä sanoa että on aika ajanut kouluajoista niin pahasti ohi, ettei enää juurikaan muista millaista valistus oli. Ainoa mielikuva on, että jos asian olisi pitänyt tulla biologian tunnilla esiin, niin sitten se kyllä varmaankin jäi esittämättä, opettaja kun jäi samana keväänä eläkkeelle kun ysiluokkamme loppui.

Mitä sitten taas tulee siihen "vaiheeseen", niin ehkä tässäkin on aika ajanut muistojen ohi, mutta en kyllä muista että mulla olisi koskaan ollut sellaista vaihetta jossa olisin tykännyt tytöistä. Enkä taida jäädä henkeäni pidättelemään sitä vaihetta odotellessa...
Aikalailla samoja muistikuvia mulla on, kuten esimerkiksi puppelianssilla. Menin yläasteelle syksyllä 2001 ja seksivalistuksessa seksi tarkoitti tytön ja pojan välistä seksiä. Homoseksuaalisuudesta taidettiin puhua vasta kauppiksen puolella jollain seksuaalivalistusluennolla. En ikävä kyllä muista sisällöstä mitään, ja voi olla, että asiaa lähinnä sivuttiin. Muistan lähinnä sen, että oma naamani hehkui punaisena ja täristen mietin, että huomaako nyt reaktiostani joku oman suuntautumiseni :D.

Munkin mielestä seksivalistusta pitää aikaistaa, mutta ei pelkästään alakouluikäisten raskauksien ja seksikokeilujen vuoksi, vaan siksi että oikea tieto leviäisi ennen kavereilta kuultuja juttuja. Tai edes suunnilleen samaan aikaan. Minun kohdallani seksivalistus taisi alkaa kuudennella luokalla. Viidennellä luokalla ollessani faija kerran kännipäissään sattui kysymään että tiedänkö, miten lapsia tehdään? Ehkä näistä asioista on jo puhuttu koulussa? Silloin mietin itsekseni että "Joo, on puhuttu, mutta ei opettajien toimesta, vaan kaverien kesken ollaan puhuttu". Tuo kaverien kesken jutteleminen taisi alkaa neljännellä, ellei jo kolmannella luokalla. No kyllähän siinäkin jollain tapaa levisi tieto yhdynnästä ja kortsuista.
"monesti murkkuna on kaikenlaisia tunteita, mutta ne menevät sitten ohi."

Kuulostaa tosiaan tutulta. Mistähän tämä yleinen myytti oikeasti kumpuaa? Kyllä sillä varmaankin ainakin osaksi viitataan omaan ja leikkikaverin anatomiaan ja toimintoihin tutustumiseen, mutta kaipa nuo on jo yleensä pitkälti selvitetty ennen varsinaista murrosikää..

Ehkäpä se on kapeakatseisen tarkkailun tulos: jopa "hassut" ovat ennen vanhaan lopulta ohjautuneet naimisiin. Eli "kaikenlaiset tunteet" olisivat näennäisesti menneet ohi.
Mielenkiintoiseksi tuon lausahduksen tekee sen laajalevikkisyys, eli ehkäpä suurempi osa ihmisistä kuin halutaan myöntääkään kokee näitä "kaikenlaisia tunteita" sukupuolisen koneiston starttispurtissa.
Niitä "kaikenlaisia tunteitahan" kaiketi on kohtuullisen monilla, joskaan ei varmasti kaikilla. Niille tunteille ei kuitenkaan tahdottaisi antaa tilaa tai merkitystä muuna kuin "häilyvinä ohimenevinä epämääräisyyksinä". Useimmat ehkä tosiaan ovat haudanneet ja hautaavat nuo "kaikenlaiset tunteensa", kuka helpommin kuka vaikeamman kautta. Seksuaalivalistukseen näyttää yhä kuuluvan niiden "kaikenlaisten tunteiden" ilmeisen "vääränlaisten" ulottuvuuksien vähättely ja mitätöinti.

Omalta osaltani hlbti-aihepiirisestä valistuksesta muistan a) niukkuuden ja b) ulkoistuksen. Aiheesta ei paljon puhuttu ja silloinkin sävy oli että "tällaisiakin ilmiöitä on olemassa - jossain". Mitään suoranaisen kielteistä en muista, mutta en sen paremmin mitään sellaista, josta olisi oman kehittyvän identiteetin tueksi voinut ammentaa jotain.

Jos olen oikein tulkinnut, niin yhä vieläkään hlbti-vähemmistöihin kuuluvalle ei tarjota mitään viestejä fiksuun sävyyn: että on ok, jos itse kuulut näihin ryhmiin - ja jos pohdit näitä asioita, niin tukea ja asiantuntemusta löytyy vaikkapa Setan piiristä.

EDIT: Toisessa keskustelussa käsitellään Otavan kustantamassa lukion "Open Road 4" -englanninkirjassa olevaa varsin johdattelevaa kirjoitustehtävää: "There are many reasons why gays should not be allowed to adopt children. First of all..." ( http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=20&thrdid=14560 )
Olihan it gets better kampanja jossa nettiin ladattiin videoita jossa seksuaalivähemmistöön kuuluvat kertovat että asiat paranevat siitä kun on nuori.

Setahan voisi tehdä tälläisiä videoita ja näyttää niitä kouluissa.
Olen hyvämuistinen ihminen, mutta homoaiheita seksivalistuksessa omalta kouluajalta 80-luvulta en muista ollenkaan.
Ne kaiketi jätettiin sivuun opettajien omien harkintojen pohjalta kokonaan...
Olen käynyt yläasteen vuosina 2007-2009 eli ei niin kauan aikaa sitten. Silti sielä ei koskaan puhuttu turvallisesta lesbo- tai homoseksistä. Tuli ihan yllätyksenä vasta lukiossa, että sukupuolitaudit tarttuu suuseksissäkin.
  • 15 / 15
  • aikansakutakin
  • 5.9.2014 8:02
60-luvun oppikoulussa ei opetuksena mitään asiasta. Rippikoulussa pastori selitti "steissillä" (Hki) olevan miehiä, jotka haluavat harrastaa toisten miesten kanssa jonkinlaista runkkausta. Pastori käytti juuri tuota sanaa. Sävy oli oikeastaan aika neutraali, keskustelua asiasta ei syntynyt. Pastori jotenkin yritti vitsiksi lauseella A Kivestä joka (ei siis jolla) stondasi steissillä. Mutta hänhän istuu. - Mutta sen se pastori aiheutti, että muutama lähti yöllä siltä rippileiriltä läheiseen metsään, kun ei saanut unta... Kaikki olivat joko alle 15 tai 15-17, joten lain koura kai olisi ollut lievä. Varmaan itse asiassa pastori olisikin joutunut vastuuseen asiasta puhumisesta.