Olen ihastunut ystävääni, tarkemmin sanoen olen ollut jo useita vuosia. Olemme tunteneet lähes kymmenen vuotta ja hän oli nuoruudenihastukseni, mutta silloin jutusta ei tullut mitään, koska hän omien sanojensa mukaan epäröi liikaa ja pelkäsi. Mikä oli ihan hyvä, koska en todellakaan olisi ollut silloin valmis suhteeseen, vaikka sellaista silloin kuvittelinkin. Sittemmin olen seurustellut muutaman ihmisen kanssa, mutta tämä ystäväni on aina kummitellut taustalla jossakin silloinkin kun olen ollut suhteessa. Huomaan ajattelevani häntä usein. Nyt olen vanhempana ja viisaampana ruvennut ajattelemaan, että pitäisikö minun sittenkin kokeilla, tulisiko jutusta mitään ystäväni kanssa. Hän tietää tunteistani ja on sanonut, että tulen aina olemaan hänelle eräänlainen kestoihastus. Tunteemme ovat siis molemminpuolisia. Luulen, että hänkin olisi valmis yrittämään suhdetta. Toki hirvittää siinä mielessä, että ystävyytemme on mulle kallisarvoinen juttu enkä halua sitä tärvätä. Mutta en halua myöskään vuosien päästä havahtua siihen, etten koskaan yrittänyt ja uskaltanut ottaa selvää, voisiko seurustelumme toimia. Onko täällä muita, jotka ovat tai ovat joskus olleet samankaltaisessa tilanteessa? Neuvoja? Kokemuksia?