Tyttöystävä minulle. Nyt. Kiitos.

Olen ollut jo jonkin aikaa yksin ja epätoivohan tässä kohta iskee. Haluaisin jo oman tyttöystävän. Sellaisen naisellisen ja kauniin tytön, joka on sinut itsensä kanssa. En halua mitään kriisipesäkettä. Itse olen melko tyttömäinen/naisellinen tyttö, tosin höystettynä joillain hieman poikamaisilla luonteenpiirteillä.

Mietin, missä ylipäätään voisin tyttöihin tutustua. Pyörin aina heteroporukoissa ja kuulema näytänkin aivan heterolta, joten tutustuminen tyttöihin muussa kuin kaverimielessä tuntuu hankalalta. Ja yleensä aina, kun ihastun, ihastun heteroon. Ehkä juuri siksi, että liikun heteroporukoissa eikä kotikaupungissani ole edes homobaaria.

Kavereitakin olisi kiva saada, joiden kanssa voisin käydä esim. lesboille suunnatuissa bileissä. Tällä hetkellä kun en omista ainuttakaan bi- tai lesbokaveria.

Tämän kaltaisia viestiketjuja oli monia, mutta halusin aloittaa oman. Toivottavasti vastailette ja annatte vaikka vinkkejä!

Musta tulee aina niin surullinen kun femmet naiset kirjoittaa, ettei niillä oo tyttöystävää. :(

Kamala paradoksi siinä, että nainen pitää naisista, ja kun on naisellinen ja nättikin, tai kaunis niin sitten sitä saa olla yksin. Eihän sen niin pitäisi mennä. Sellainen nainen on ihana, ja jonkun unelma, minunkin. Itse ainakin pidän just sellasista naisellisista/pikkasen poikamaisista ja ihastun kanssa helposti heteroihin. Itse oon ihan avoimesti mitä oon, mutta en usko, että sitä ulkonäöstä noin muuten huomaa/tulee heti ajatelleeksi jos mua ei tunne.

Jotenkin tuntuu, että ehkä se oma kulta löytyisi elämän myötä sitten ihan koulusta, töistä tai muualta. Ja sitten iskee epätoivo. Miten voi löytyä? Meitä on niiiiin vähän. :P Ei pelkästään naisellisia/pikkusen poikamaisia, vaan ihan naisista pitäviä naisia ylipäänsä. Ja sitten sitä on ihan pihalla tuolla ulkona, että kuka on mitä. Ja ei uskalla tehdä mitään kun olettaa, että kaikki on kai just heteroita. :P Ja sitten ollaan kaikki vaan yksin ja haaveillaan. Kyllä mä tiedän miltä se tuntuu, kun löytää jonkun tosi kauniin ja kivan tytön. Maailmassa ei voi olla parempaa tunnetta kuin se, mitä sitä toista kohtaan sitten tuntee. Jotkut naiset on ihan käsittämättömän kauniita. o.O

Sulle Converse vois olla hyvä jos tekisit vaikka profiilin tänne ja koittasit tutustua ihmisiin tjn. ja sitten mennä messiin bileisiin vaikka muualle kuin kotikaupunkiisi. =) Moni voi haaveilla just sunlaisesta naisesta, ja sitten sinä olet siellä yksin ja se toinen toisaalla yksin ja menee kaikki naiset tyystin hukkaan. =D

Älkäää olko epätoivosia! Mäkin ajattelin aina ennen etten ikinä löytäis omaa rakasta koulusta tai mistään, mut niin siinä vaan kävi et tyttö jonka kaa oltiin koko yläaste samalla luokalla, ni ysillä ruvettiin tutustumaan ja sit se noin vuos sitte kerto et on ihastunu muhun, sitte siitä meni yli kolme kuukautta ennen ku mäki tajusin et tosiaan oon ihastunu kyseiseen tyttöön ja heinäkuusta alkaen ollaan seurusteltu, tänään tuli puol vuotta täyteen :) se oma rakas voi löytyä ihan mistä vaan ja se tulee yllättäen, ainaki mulla kävi niin.

Voin kyllä jakaa tän epätoivon. Muutin tuossa opiskelujeni alkaessa Helsinkiin, varmana siitä että nyt vihdoin on se aika, kun löydän itselleni ihanan rakkaan jonka kanssa voin rakentaa elämääni. En ole itse erityisen feminiinen, mutta en myöskään täytä mitään lesboihin yleensä yhdistettyjä tunnusmerkkejä. Mulla on pitkät hiukset, meikkaan hillitysti mutta kuitenkin. Olen todella tavis, ja ujokin, ja ehkä näistä syistä olen aina kokenut vaikeaksi saada kontaktia muihin tytöistä tykkääviin.
Noh, heti ensi töikseni liityin yliopiston sateenkaariväelle suunnattuun järjestöön. Eikä pettymys olisi voinut olla paljoa suurempi, kun tajusin, etten viihtynytkään niin kauan kaipailemissani homopiireissä alkuunkaan. En ole suuri järjestöihminen enkä kansalaisaktiivi, joka jaksaa jauhaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksista tai siitä, kuinka olemme niin kaltoinkohdeltuja ja ah, niin erilaisia vapaa-aikansa. Olisin toivonut löytäväni samanhenkisiä ihmisiä, mutta päin vastoin tajusin, että olin siirtynyt porukasta, jossa olin hieman erilainen vain uuteen porukkaan, jossa olin taas jollain muulla tavalla erilainen. Jotenkin muottiin sopimaton. Tällä hetkellä on tosiaan hieman epätoivoinen fiilis siitä, että löytäisin joskus tyttöystävän itselleni. Se surettaa kyllä kovasti, sillä en koe olevani millään lailla vastenmielinen tai ilkeä ihminen, päin vastoin ajattelen itseni kiltiksi ja huomaavaiseksikin. Ystäviä ja läheisiä ihmisiä minulla on aina riittänyt, ja nautin sosiaalisista kontakteista. Miehiltä huomiota on riittänyt liiankin kanssa, ja se on lähinnä ahdistavaa. En vain tunnu totetuttavan niitä "standardeja", joiden perään tytöistä tykkäävät tytöt ovat.

Mitähän tässä nyt pitäisi tehdä :(

Hei,
olkaa omia itsejänne. Hakekaa netistä tuttavuuksia ja keskusteluseuraa. Monikaan ei koe näitä bile-homopiirejä omikseen, se on ihan ok. Näin se vain on, että yhteen muottiin ei meitäkään saa.

penvandal, jos yrittäisit tutustua ihmisiin jotka pitävät samoista asioista ja yrittää löytää lesboja sieltä?

Sitä minä yritän, kuin myös kirjoitella tänne. Käyn myös tuollaisissa sateenkaaritapaamisissa, vaiiken tykkää, ja inhoan väkijoukkoja. Osittain juuri siksi, kun täytyy yrittää olla vähän sosiaalisempi ja kun ihmisten kanssa nyt kuitenkin täytyy olla...

Sinänsä viihdyn kyllä ihmisten kanssa, jos on yhteisiä mielenkiinnonkohteita.

Joo, eihän tähän tilanteeseen ole mitään muuta ratkasua kuin yrittää noin sosiaalisesti aktivoitua. Vaikka se on jotenkin hankalaa. Varsinkin sateenkaari-ihmisten tapaamisissa olen kokenut että keskustelunaiheen löytäminen on jotenkin tosi vaikeaa, jos ei halua puhua jostain vähemmistöseksuaalisuuteen liittyvästä asiasta. Mikä tosin on ihan ymmärrettävää, koska tuo edellämainittuhan on ehkä ainoa asia, joka noissa ryhmissä ihmisiä yhdistää. Mutta ehkä noihin pitää taas mennä istuskelemaan, siellä ainakin tietää, että ihmiset ympärillä on sateenkaarehtavia :)

@penvandal

Juu, ei seksuaalivähemmistöihin kuuluvia yhdistä muu kuin seksuaalivähemmistöihin kuuluminen. Kuten ei heteroitakaan yhdistä muu kuin seksuaalinen suuntautuminen; molempia on kaikenlaisia.

Millaisista jutuista tykkäät? Mitä harrastuksia sinulla on?

totta kai ymmärrän että edellä mainittu pätee myös heteroihin. Ja on erittäin hyvä idea etsiä ensin seuraa, jossa ihmiset jakaa samoja kiinnostuksen kohteita, ja näistä piireistä olenkin löytänyt paljon hyviä ystäviä. seurustelukumppania ei ole osunut tielle, ainakaan vielä.

Lähinnä pointtina oli (huonosti esitettynä selvästi), että koen vaikeaksi löytää kummastakaan joukosta ihmisiä jotka olisivat a)sateenkaarehtavia ja b) jakaisivat samoja kiinnostuksenkohteita. Se on ongelma, joka on lähtöisin minusta eikä muista, mutta ei se asiaa tee helpommaksi. Kuten jo tuossa mainitsin niin en juuri rakasta baareissa notkumista, vaan vietän aikaani mielummin pienellä porukalla. Tykkään pelailla, lukea, urheilla ja ihan vaan kahvitella ja hölistä kavereideni kanssa. Tässä suhteessa en kai ole kovinkaan paljoa ikäpolvestani eroa, taidan olla tosi tavis :)

Pendalval, olen itse aika lailla samassa tilanteessa, 25-vuotias yliopisto-opiskelija Helsingistä.

Jos huvittaa, laita sähköpostia osoitteeseen mutalieju@gmail.com
Kun ei sitä tyttökaveria löydy jos ei yritä, vai mitä?

Täällä myös samanlainen tapaus, moi. Muutin opiskelemaan yliopistoon pk-seudulle pikkupaikkakunnalta ja ajattelin että tästä alkaa elämäni seikkailu kaikin puolin, ei tarvi olla mitään, mitä ei ole jne. Ja paskat, minkäänlaisia piirejä ei ole vielä kehittynyt, tyttöystävästä puhumattakaan. Myös minä kävin etsimässä itseäni sateenkaarevasta opiskelijajärjestöstä, mutta tuo on tosi kuin vesi että seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ei välttämättä yhdistä mikään muu kuin seksuaalivähemmistöihin kuuluminen. En ole sosiaalisuuden oppikirjaesimerkki ja kotona tulee vietettyä paljon aikaa, eihän niitä naisia täältä löydy, mutta sentään on tämä elektroninen laite eskapismia, jolla voi kuvitella jonain päivänä tekevänsä Kontaktin. Ikää on niin ikään se 25. Luulen että menen kategoriaan heteronoloinen enkä värisytä porukan homotutkia. Entisessä elämässäni olen viihtynyt hyvin paljon hevi-, metalli- ja goottipiireissä, joihin asettuminen on edelleen helpompaa, joskaan ei pakollista. Onko kenelläkään kokemusta siitä, miten noissa hevipaikoissa on seksuaalivähemmistöt edustettuina; kotopuolessa ei nimittäin ollut.

Tulee liikuttua itse aika paljon metalliporukoissa ja keikoilla tulee käytyä runsaasti, mutta ainakaan vielä ei ole tullut mainittavasti seksuaalivähemmistön edustajia vastaan. Toisaalta taas, voihan niitä olla, mutta mitenpä sitä normi-ihmisestä huomaa ja syy voi olla siinäkin, että olen asunut pääkaupunkiseudulla vasta noin 1,5 vuotta. En kyllä edelliselläkään paikkakunnalla kiinnittänyt asiaan mitään erityistä huomiota. Että ei kai nuo metallipiirit ole vähemmän homompia kuin mitkään muutkaan näin mututuntumalta.

Totta tuo. Joskus vaan hämää, kun koen metalli- (ja erityisesti gootti-)piireissä esiintyvän enemmän sitä tyttöjen välistä pussailua kuin ei-niin-undergroundeissa porukoissa. Ilmeisesti se on juuri sitä, tyttöjen välistä kännipussailua, joka ei kerro oikeastaan mitään henkilön todellisista sukupuolimieltymyksistä seurusteluasioissa.

Oletteko kokeillut noita hesetan ryhmiä? Niitähän on aika monenlaisia, ja omasta mielestäni niissä käy kaikentyyppistä porukkaa, ei mihinkään selkeään kategoriaan kuuluvia. Kesällä kun on pride, kannattaa mennä vapaaehtoiseksi.

Kuulostat just ihanalta tyypiltä converse. ;__; Täällä siis kirjoittelee tälläinen omalaatuinen suht naisellinen tyttönen.

Harmittaa vähän kans kun en oikein itsekkään tiedä mistä löytäisin kavereita jotka ovat samalla aallonpituudella -myös seksuaalisesti. Tämä lepakkolaaksokin on aika kuollut paikka. Ja tällaisesta pikkukaupungista ei hirveästi mun kaltaisia löydy. /:

Täälläkin yksi, joka kaipaa jo kovasti omaa naista itselleen! Olen hyvin heteromaisen näköinen eikä minusta ulospäin osaisi arvata että pidänkin vain naisista. Kaunis ja hieman poikamainen olen, samanlaisen naisen tahdon rinnalleni. Tai erilaisen, kunhan on minunlainen ja ihana :)

Meilläpäin ei myöskään ole homobaareja tai sen suuremmin edes homopiirejä, joten naisen löytäminen on todella hankalaa ja nettitreffailukin tuntuu olevan hankalaa kun kaikki vähääkään kiinnostavat naiset ovat satojen kilometrien päässä :/

Nythän Forssassa kyllä järkätään toista kertaa Forssa Pride Partyt 26.4 bar54.sessa, toivottavasti sinne tulee paljon ihania naisia! Jospa löytäisin sieltä jonkun ihanan :)