Loneliness

Olen femme tyttönen, useimmiten en kyllä jaksa ees tukkaa tai naamaa laittaa mutta siis sen perusteella luokittelen itseni mitä muut sanoisivat eli "ethän sä mikään homo voi olla" "missäs sun miehes on" "et sä mikään lesbo oo".

Olen asunut eri puolilla maailmaa ja juuri palannut Turkuun. En koskaan ole saanut ystäväpiiriä lesbonaisista tai homoista ylipäätänsä. Jotenkin se etten näytä rekkalesbolta tai lepakolta ylipäätään tuntuu olevan suurin syy. Yrittänyt tutustua eri ihmisiin olen kyllä, mutta nyt tuntuu voimani olevan hukassa. En jaksa uskoa toteamaani faktaa että "femme" lepakot tuntevat syrjintää Turussa ja varmaan ympäri Suomen muutenkin. Mutta nyt se tuntuu kuitenkin olevan erittäin painava syy sille etten jaksa edes enää yrittää.

4 vuoden seurustelun jälkeen haluaisin saada ystäviä tai edes kavereita Turusta, mutta mahdottomalta se tuntuu. Pahaltahan se tuntuu myöntää mitä kaikki ulkopaikkakuntalaiset aina ovat sanoneet = Turkulaiset ovat sisäsiittoisia, sisäänpäinlämpeäviä ym. En edes uskalla yrittää mennä yksinäni johonkin Turun Klubin homoiltamaan - kaikkihan siellä "syrjisivät" tällasta tavallista "hetero femme muijaa joka ei missään tapauksessa voi olla homo".

Turku rakastan sinua, mutta alan kyllästyä tähän syrjintään.