Mihin suuntaan asenteet kehittyvät?
Tämä viesti on etenkin teille, jotka olette jo pitkään, kenties kymmeniäkin vuosia, eläneet avoimesti omana itsenänne ja kohdanneet erilaisia asenteita ja reaktioita. Miten asenteet seksuaalista erilaisuutta kohtaan ovat muuttuneet pidemmällä aikavälillä, miltä muutaman edellisvuoden kehityssuunta on vaikuttanut ja miten uskotte asenteiden kehittyvän lähitulevaisuudessa?
Olen kasvanut itse ankaran uskonnollisessa perheessä, ja pakoilin pitkään omaa seksuaalisuuttani. Olen kolmikymppinen ja elänyt parisuhteessa vasta reilun parin vuoden ajan. Sosiaalinen verkostoni luhistui täydellisesti alettuani elää avoimesti lesbona. Olen kohdannut syrjintää ja kiusaamista työelämässäkin; siellä se ei tosin kohdistunut itseeni mutta järkytti minuakin.
Minusta tuntuu kuin asenteet olisivat ainakin näiden parin vuoden aikana vain kärjistyneet ja ihmisten hanakkuus niiden ilmaisemiseen lisääntynyt. Sananvapauden ja "totuuden" nimissä on ihan oikeutettua sanoa tai kirjoittaa mitä hyvänsä, vaikka tietääkin sen satuttavan monia. Osa uskovista ihmisistä tuntuu suorastaan janoavan sotaa homoseksuaaleja vastaan. Säästäisin paljon itseäni, jos en seuraisi aihepiiristä esimerkiksi netissä käytävää keskustelua, mutta jostakin syystä silti teen niin ja pahoitan poikkeuksetta mieleni, herkkä kun olen. Heikoimpina hetkinäni jopa mietin, ovatko nämä ihmiset sittenkin oikeassa minusta ja kaltaisistani.
Ovatko nuoret avarakatseisempia kuin edeltävä sukupolvi? Onko keskustelu ollut ennenkin yhtä kiivasta ja ääriainesten värittämää? Ollaanko tässä kaikesta huolimatta oikeasti menossa valoisampaan suuntaan? Minun on vaikeaa luottaa siihen; tuntuu ihan päinvastaiselta.
Asiasta on taatusti tehty jos jonkinlaisia tutkimuksia, mutta kertokoot niistä enemmän tietävät. Itse pitäydyn 58:n vuoden mutussa.
Mielipiteiden esittäminen vieläpä rääväsuisesti on sinänsä muodostunut suorastaan kansalaisvelvollisuudeksi. Tämän huomaa kun vähänkin seuraa lehtien ym. nettikommenttipalstoja tai netissä olevia foorumeita kuten Suomi24. Hienotunteisuus tai poliittinen korrektius ei todellakaan ole muodissa.
Polarisoitumista on hyvin havaittavissa eri uskonnollisissa tai ideologisissa liikkeissä. Fundamentalismi on päivän iskulause ja kun se yhdistetään räväkkään retoriikkaan ei ole ihme, että Aslanin kaltaiset järjestöt ovat hyvin esillä.
Nuoriso, josta aikanaan tulee tavallista kansalaismassaa tietää enemmän kaikesta kuin me entiset nuoret, eikä heille esimerkiksi homous ole niin suuri ihmetyksen aihe kuin mitä se sukupolvi sitten oli. Kun lainsäädäntökin on pikku hiljaa kunnossa, en pidä tilannetta niin huonona kuin mitä joidenkin "fundisten" puheista voisi päätellä. Polarisoituminenkin lientyy, muuten eri liikkeet hajoaisivat kokonaan.
Minkään asian kehitys ei ole yhtä suoraa tasapaksuista janaa. Nyt varsinkin itäisessä Euroopassa menee huonosti, mutta muuttuvat ne käsitykset sielläkin - niin kuin meilläkin.
En vaipuisi pessimissiin.
Mind, miksi ihmeessä kiusaat itseäsi lukemalla joidenkin ihmisten alamittaisia kirjoituksia? Mitä noiden kirjoitusten lukeminen sinua mielestäsi hyödyttää? Ellet keksi mitään kunnon vastausta, mieti vaihtoehtoisesti sitä, mitä mukavaa ja kiinnostavaa voisit tehdä sinä aikana, kuin nyt käytät änkyröiden mielipiteiden imuroimiseen sisääsi? Nuo änkyräthän haluavat sinun toimivan juuri niin kuin nyt toimit. Tee heille kiusaa jättämällä kokonaan väliin heidän kirjoituksensa.
Silloin harvoin kun minulla on hetkiä, etten keksi mitään järkevää tekemistä, saatan mennä jollekin änkyräsivustolle huvittelemaan. Haluan katsoa kuinka kahelia porukkaa siinä joukossa oikein onkaan.
Kannattaa muistaa se perusasia, että änkyröitä on hyvin pieni vähemmistö. He ovat keksineet internetin megafonikseen. Kuulin kerran, että jollakin änkyrällä oli jopa kymmenen eri tunnusta, joiden avulla hän pommitti nettisivuja ja keskustelupalstoja. Hän halusi näyttää paljon isommalta kuin olikaan.
Olen äskettäin keskustellut muutaman nuoren kanssa. Homouteni ei ole heille mikään juttu millään tavalla. Asia ei heitä hetkauta pätkän vertaa mihinkään suuntaan. Samalla tavalla asennoituvia löytyy todellisuudessa kaikista ikäryhmistä.
Oman kokemukseni mukaan keskustelu on kärjistynyt. Äärilaitojen mielipiteitä kuulee enemmän, ja kynnys sanoa juuri netissä ihan mitä vaan on madaltunut, paljon.
Tätäkin kirjoittaessa, tälläkin sivustolla, tuossa alla lukee ohjeena ja sääntönäkin koko ajan että:
"viestin on oltava asialliseen sävyyn kirjoitettu".
Eivät nämä viestit silti ollenkaan aina ole, eivät muualla eivätkä täällä.
Usein nostaa vaan kädet pystyyn eikä jaksa sanoa mitään. Vaikka pitäisi, tietenkin.
Asiallista sävyä suurempi asia olisi eri mieltä (ja väärässä) olevan kunnioittaminen. Tuo kunnioitus usein näkyisi tietysti asiallisena sävynä, osaltaan. Väliin esiintyvä kunnioituksen puute koskee nettikeskusteluja ja muuallakin lausuttuja mielipiteitä.
EDIT: Automaattisen korjauksen virheelliseksi korjaama taivutuspääte. Pitänee kytkeä korjaus pois käytöstä...
Aioin oikeastaan avata uuden threadin aiheesta, mutta kun tämä alkaa hipoa aihettani aika läheltä, laitankin tämän tänne...
Siis: tabuista ja itsesensuurista; mistä saa kirjoittaa ja miten? Mikä loukkaa toista ja miten menetellä, jos loukkaava seikka onkin totuus?
Tiedän itsekin ottavani ihan liiankin herkästi nokkiini monenlaisesta v***uilusta ja asiattomista kirjoituksista joko iseäni tai yleisesti sukupuolivähemmistöjä kohtaan.
Esim. nimimerkkien "Arto T", "Ei_avioliittoja_homoille" ja "Jochananin" järkyttävän typerät kommentit ovat aiheuttaneet ainakin 100€+ hammaslääkärikulut hampaiden kiristelyn takia...
Aloin pohtia asiaa, kun luin äskettäin Metrosta artikkelin, jossa kerrottiin huoltoasemalle tehdystä rosvokeikasta täällä Espoossa.
Kolmen tekijän tuntomerkit olivat: "Tummatukkaisia ja mustiin housuihin pukeutuneita. Kahdella miehistä oli valkoinen paita, jonka päällä villaneule".
Tämä nyt ei jätä paljon arvailun varaan. Samaan ylsi IS jo joku vuosikymmen sitten, kuvatessaan rikoksentekijää sanoin: "23-vuotias kansallispukuun pukeutunut eläkeläinen".
Miksei saa suoraan sanoa, että konnat olivat romaneja, kun kaikki sen tekstistä kuitenkin ymmärsivät?
Jokin vuosi sitten istuin parin entisen duunikaverin kanssa kapakassa kakkoskotikaupungissani Lappeenrannassa, ja kuulin naapuriloosista syrjäkorvalla jokseenkin seuraavanlaisen keskustelunpätkän: "Se on vaan ihan taivahan tosi, että mustalaiset on valtaväestöä tyhmempiä. Se johtuu siitä, että geenipooli on niin pieni ja siinä sitä naidaan ristiin rastiin koko ajan. Ihan niinkuin USA:n syvässä etelässä."
Muistan olleeni pienessä nousuhumalassa hyvinkin ylevästi moraalisesti tuohtunut, ja kääntyneeni kehottaakseni mokomia rasisteja tukkimaan turpansa julkisella paikalla.
Onneksi huomasin tukkia omani ajoissa, sillä kyseessä olivat eräs julkisuudesta tunnettu naistaiteilija ja -kirjailija ja hänen sukulaispoikansa, lappeenrantalainen poliisi, jonka tunsin ja vieläkin tunnen henk.koht. Molemmat ovat itse romaneja.
He puhuivat selkeästi asiasta, joka on julkisessa sanassa (ja varmaan tiedeyhteisössäkin) tabu, mutta itse tietävät asian parhaiten.
Tuli mieleen, että onkohan meillä homppeleilla sellaisia tabuja, joista ei vaan saa puhua, vaikka totta olisivatkin, ja miten ne pitäisi ilmaista "poliittisesti korrektisti", ettei vaan ketään loukattaisi?
Ensimmäisenä tulee mieleen esim. nimim. "Riqumanin" lempiväite, että homot hakevat jatkuvasti irtoseksiä. "Huoraamiseksi" hän muistaakseni sitä kutsui.
Se on tavallaan ihan totta, ja itsekin myönnän syyllistyneeni tähän;
1965 - 1995, yksi (oikea)seksisuhde.
1995 - 2002, 55+ seksisuhdetta. Koitin vain aikanaan kompensoida koko kaapissaoloaikani mahdollisimman nopeasti...
2002-, yksi seksisuhde, eikä siinäkään nyt enää niin hirveää poweria ole, mutta muuten on kivaa keskenämme ja tykätään toisistamme (rekisteröidysti).
Kari E. Tikan murhatapauksen yhteydessähän nousi paljon polemiikkia näistä asioista; saako lehdistö kertoa, että uhri oli homo, ja oli kutsunut tekijät kotiinsa "namusetäperiaatteella", houkuttelemalla savukkeilla ja alkoholilla, ja jos ei niin miksi?
Mielestäni meidän pitäisi ottaa suoraselkäisesti ja kaiken maailman kiertoilmauksia välttäen kantaa myös niihin ongelmiin, mitä omassa "yhteisössämme" on. Puhua asioista niiden oikeilla nimillä.
Toinen esimerkki: meissä homoissa on taatusti vähintään yhtä paljon pedofiilejä kuin heteroissakin, ja katolisen kirkon puuhat saavat sen vaan näyttämään vielä pahemmalta.
Syynähän voi esim. olla näin ei-edes-maallikkopsykologina pohdiskeltu malli, jossa "gay-to-be-in-the-future" -pikkupoika saa ensimmäisen seksikokemuksensa jonkinlaisesta "pippelinhieronnasta" toisen pojan, kaverinsa, kanssa. Näinhän käy harvinaisen usein. Ainakin minulle kävi. Alakouluikäiset pojat kun eivät paljon tyttöjen kanssa hengaile. Suurimmasta osastahan tulee siitä huolimatta heteroita.
Mutta sitten, jos kyseiselle jo geneettisesti homoseksuaaliksi "suunnitelllulle" sällille jää jostakin syystä alaikäinen seksikumppani fiksaatioksi, onkin soppa valmis...
Nämä siis vaan muutamina esimerkkeinä "tabuista". Kommentoikaa. Haukkukaa vaikka, jos siltä tuntuu.
Paljolti samoilla linjoilla edellisten puhujien kanssa. Keskustelu ei ole enää keskustelua lainkaan, vaan yhden puolen sananjulistusta, kaikkialla ja joka tuutista. Samalla ns. omat ovat täysin lyöty hajalle, vihreät ja vasemmistoliitto ovat täysin hyytyneet hallituksessa ja pistäneet kaikki ihmisoikeusaloitteet jäihin. Julkisuuteen ne tulevat, mutta eivät menesty.
Turpaan ei hakata niin kuin joskus nollaluvulla tai 1990-luvulla, mutta eiköhän sekin aika tule pian.
Omiinkaan ei voi luottaa, sen tuo Mummolaakso-episodi taas karvaasti opetti.
Muuten hyvä, mutta minusta tuntuu, etteivät muutamat käsitteet ole kohdallaan. Sivulla 5 puhutaan "sukupuolisesta suuntautumisesta". Pitäisiköhän olla seksuaalinen suuntautuminen?
Sivun 6 kohdalla mietin, mitä tarkoitetaan "sukupuolisella häirinnällä". Sillä voitaisiin tarkoittaa esimerkiksi naisvarusmiehiin kohdistuvaa erityistä häirintää. Sillä voitaisiin toisaalta tarkoittaa vaikkapa homottelua, jolloin käsite voisi mielestäni olla seksuaalinen häirintä.
***
Sattuu sitä paremmissakin piireissä. Kuulin juuri esityksen, jossa arvostettu asiantuntija käytti termiä "sukupuolinen suuntautuminen", vaikka tarkoitti seksuaalista suuntautumista.
Tuntuu siltä, että asenteet ovat kehittymässä parempaan suuntaan aikaisemmasta. Television keskusteluohjelmassa maailmanpoliittisten kysymysten lomassa Pekka Haavistolta tiedusteltiin, että miksei Antonio tanssi parhaillaan jatkuvassa tanssikilpailussa miehen kanssa. Haavisto vastasi jotenkin niin, että Antonio pitäisi sellaista epätavallisena.
Iltapäiväaviisi esittelee komeasti urospuolisen muotisuunnittelijan. Henkilötiedoissa mainitaan miespuolinen avopuoliso nimeltä.
Näin miespareista on tullut arkipäivää. Naisparit ovat tässä kohden julkisuudessa edelleen harvinaisia.
Iäkkäämpi pariskunta katseli lehtien otsikoita.
"Pittääpä muistaa äänestää, jotta homopoika ei voita", mies huomasi kannessa Antonion kestohymyn ja tokaisi vaimolleen.
"Mikä homopoika?" vaimo kysyy.
"Tuo Haaviston ulkolainen tyttöystävä."
