Huomasi olevani ilmeisesti bi ja ahdistuin...

No jo on soppaa kerrakseen. Olen 32vuotias nainen ja olen pitänyt itseäni 150% heterona aina, siis ihan aina. No nuorempana ja vieläkin olen tykännyt pukeutua miesten vaatteisiin ja pidän miesten seurasta ja minulla on ollut paljon miehiä ystävänä... en tiedä liittyykö tämä mihinkään.

No kuukausi sitten huomasin olevani ihastunut työkaveriini jonka tiesin olevan lesbo. Tämä ihminen oli ensimmäinen lesbo jonka olen elämässäni ikinään tavannut. Olen ollut miehen kanssa parisuhteessa nyt 16vuotta ja meillä on lapsi. Elämä käännähti jotenkin ympäri enkä tiedä mitä ajatella tai tehdä. Ihastuminen johti tunnustukseen ja päädyin työkaverini kanssa sänkyyn ja suhteeseen... äh en osaa oikein edes kirjoittaa mitään.

Sisälläni jyllää kuitenkin ahdistus tilanteesta. Olen miehelle sanonut että olin sängyssä tämän naisen kanssa, mutta en ole kertonut että suhde jatkuu. Haluan jatkaa suhdetta naiseen, mutta en tiedä miten päättää suhde mieheen. Miehen kanssa ollaan muuttamassa eri osoitteisiin ja parisuhde on ollut ongelmissa jo pidempään ennen tätä minun hairahdusta. Suhteen päättyminen ei kuitenkaan ole vielä selvää.

Mutta mistä saan neuvoja? Miten täysin hetero voi muuttua bi:ksi tai lesboksi? Miten hyväksyä nämä tunteet. Onko oikein jatkaa miehen kanssa jos tunnen vetoa tähän naiseen tai naisiin...

Syön masennuslääkettä cymbaltaa ja ketipinoria. Olen puhunut psykologin kanssa asiasta, mutta onko hän oikea ihminen neuvomaan?
Anteeksi sekava viesti...

Omasta mielestäni ihminen ei "muutu" kun tämä hyväksyy olevansa Bi/Lesbo. Sinä pysyt sinuna, eikä luonne tai personallisuus muutu, ellet sitä itse halua. Sinun pitää vain tulla selväksi itsesi kanssa, ei siinä oikein kukaan muu voi auttaa. Puhuminen kyllä autta, mutta sinun on itse päätettävä, haluatko hyväksyä nämä tunteet ja osat itsessäsi. Henkilökohtaisesti vain hyväksyin sen, että jokainen on kaunis, ja heitä pitäisi rakastaa. Luonne ja persoonallisuus menee minulla ulkonäön tai sukupuolen yli. Mutta vain sinä voit saada selville, mikä on oma ajattelutapasi. Joillakin se ottaa aikaa, jotkut pääsevät selvyyteen asioiden kanssa varsin nopeastikkin. Älä siis huolesti jos et heti tiedä, mitä olet.

Omasta mielestäni uskoisin että olet bi, koska olet ollut miehenkin kanssa suhteessa (ja olettaisin että sängyssäkin silloin). Nyt sinun täytyy vain valita mitä haluat, jos suhde mieheen on ongelmainen, suosittelen päättämään se ja kokeilemaan elämää naisen kanssa. Ei se loppujen lopuksi niin paljon eroa ns. "normiheterosuhteesta."

Pahoittelen, olen aika huono neuvomaan :( Mutta toivon että tästä olisi sentään jotain apua.

Ensinnäkin ihan sama miten on pukeutunut, se ei liity millään tavalla asiaan... En myöskään usko siihen, että kukaan on 150% hetero ja yhtäkkiä "muuttuu" lesboksi tai biseksuaaliksi. Kyllä ne tunteet ja ajatukset on aina olleet jossain taka-alalla. Ei se silti tarkoita sitä, että ei voisi perustaa perhettä miehen kanssa, saada lapsia ja jossain vaiheessa huomaa, että jotain vain puuttuu. Sitten kun se puuttuva pala kävelee eteen, ei sillä ole mitään väliä onko kyseessä mies vai nainen.

En siis lähtisi liikaa pohtimaan sitä, että on suhde naiseen vaan sinulla on suhde IHMISEEN. Ihmiseen josta sinä näemmä välität paljon kun haluat jatkaa hänen kanssaan suhdetta ja olet valmis ottamaan eron miehestäsi. Ymmärrän myrskyisät tunteet, elät muutosten aikoja ja pitää muistaa, että muutokset harvoin ovat pahasta.

Silmääni pisti myös lause "ensimmäinen lesbo jonka olen elämässäni ikinä tavannut." Täytyy ihmetellä missä pahvilaatikossa tai pikkukylässä sitä on tullut elettyä koska kyllä meitä biseksuaaleja ja lesboja on aika lailla kaikkialla. ;)

Mutta loppupeleissä mitä haluan sanoa on, että ihanaa, että olet ihastunut ja kunhan puhut kaikki epäilyksesi halki, tuskin sinä mihinkään terapiaa tarvitset vai tekeekö tilanne sinut onnettomaksi? Ehkä sinun kannattaa ensin selvittää onko ihastumisesi tähän naiseen pysyvää ja kysyä mitä hän haluaisi ja sen jälkeen miettiä haluatko itse samaa ja sitten keskustella miehesi kanssa mihin te päädytte.

Uskon, että sinun tilanteessasi jotain tulee kuitenkin sattumaan, mutta vain sen takia ettei toista satuttaisi, ei voi mielestäni suhdetta jatkaa jos sillä ei ole minkäänlaista tulevaisuutta. Uskon kuitenkin ettei psykologisi ole oikea ihminen sinua neuvomaan, hän voi kuunnella ja auttaa sinua jäsentämään ajatuksiasi, mutta sinun täytyy tehdä työ. Et varmasti ole ongelmasi kanssa yksin.

Sympatiseeraan alottajaa. Hieman samanlainen tilanne mullakin, tosin en ole naisen kanssa koskaan mitään konkreettista tehnyt, ellei teiniajan pussailuja oteta lukuun. Mies ja lapset löytyy multakin ja nuoruudesta asti ajoittain tullut sellaisia kausia että oon tuntenut vetoa naisiin ja miettinyt että taidan olla bi ellen lesbokin,mutta sitten ne taas ovat aina unohtuneet,ennenkuin nyt. Mulle tässä asiassa ei muuten ois mitään ihmeellistä,mutta kun on se perhe ja siitä kautta se ahdistus tuleekin. Tuntuu että oon pettänyt kaikkien luottamuksen kun salaa haaveilen kokemuksista ja jopa elämästä naisen kanssa. Mies tietää näistä mietteistä ja on kyllä tosi fiksusti ottanut, sanonut siis että se on asia jolle ei voi mitään,että ehkä mun pitäis vaan kokeilla. :D Mutta eipä sellasta kokeilutilannetta mun tän hetkisessä elämässä tuu kyllä millään vastaan.
Täytyy kai vaan luottaa että elämä vie kyllä sinne mihin kuuluukin,ellei kauheesti vastustele...