Homot pariutumismarkkinoilla
YLEn tuore Akuutti käsittelee parisuhdemarkkinoiden raadollisuutta. Se on todella kaukana romanttisista parisuhdemielikuvista. Ihmiset ovat hyvin eriarvoisia parisuhdemarkkinoilla. Ensikontakti saattaa olla myös työn ja tuskan takana. Kuinka saada ensimmäinen kontakti kiinnostavan henkilön kanssa.
http://areena-beta.yle.fi/ng/areena/tv/1510915 (kohdasta 22:25 alkaen)
Ohjelmassa haastateltiin sosiologi Henry Laasasta. Hän käsittelee asiaa ainakin tuossa ohjelmassa pelkästään heteropariutumisen näkökulmasta. Hän vertaa pariutumismarkkinoita työmarkkinoihin. Itseään on pakko markkinoida, jos aikoo saada tuloksia. Miehellä (heteronaisten silmissä) markkina-arvoa nostaa äly, asema ja karisma. Naisilla puolestaan nuoruus ja ulkonäkö. Naiset haluavat omaa statustaan korkeammalla olevan miehen. Naisten kouluttautuessa yhä korkeammalle, sopiva/haluttu miesvalikoima pienenee.
Pariutumismarkkina-arvon kasvattamiseen miehille Laasanen ehdottaa roolin, vaikkapa alfa-uroksen käytöksen ottamista, vaikka todellinen status olisi hyvinkin matala. Naisille hän ehdottaa ulkoasun hoitamista.
***********
Olen silloin tällöin pohtinut homomiesten ja lesbonaisten pariutumismarkkinoita. Onko se erilainen heteroihin verrattuna? Tämänpäiväisiin markkinoihin minulla on olematon kosketus. Arvioni on kuitenkin se, että eroa on heteromaailmaan. Oletan, en kuitenkaan tiedä, että homomiehen yhteiskunnallinen status ei ole sellaisessa merkityksessä kuin heteropuolella. Olemmeko liberaalimpia pariutumisessa? Lesbonaisten puolella olen ollut havaitsevinani persoonallisuudella olevan tärkeä merkitys, kuten varmaan homomiestenkin kohdalla. Mikä on ulkomuodon merkitys tänä päivänä homomaailmassa? Väittäisin, että heteroita vähemmän. Perustan tämän siihen, että minä seinästä reväistyllä ulkomuodollani olen kuitenkin löytänyt miehen. ;-)
***********
Kuinka sitten löytää kumppanin itselleen? Kyllä niitä höyheniä on syytä pörhistellä ja pistää itseään näkyville. Verkostoituminen auttaa. Kotoa kukaan ei tule hakemaan. Mieheni ja minut aikanaan esiteltiin toisillemme. Molemmilta oli juuri parisuhde katkennut. Yhteinen ystävämme huomasi alakulon ja hoksasi tilaisuuden tulleen. Siitä on nyt muutamia kymmeniä vuosia. Suosittelen puhemiestä, kuten siis meilläkin tapahtui. Olen päättänyt antaa hyvän kiertää. Muutamalle parille olen ollut puhemiehenä ja hyvin tuloksin. Tiedoksi: puhemieheksi minulla ei ole enää riittäviä kontakteja. Useimmat kaverini ovat jo pariutuneita.
Tärkeä piirre homojen pariutumismarkkinoilla on niiden pienuus verrattuna heteroiden vastaavaan. Homolla on merkittävästi vähemmän valinnan varaa. Siksi on ahkeroitava verkkojen laskussa ja niiden on oltava myös tiheäsilmäisempiä. Kranttuiluun ja nirppanokkaisuuteen on homolla vähemmän varaa kuin heterolla. Voipi jäädä lopulta luu käteen, jos edes sitä.
Ennen vanhaan kun internettiä ei ollut keksitty, tapaamispaikkoja olivat Sirkan tanssit, Vanhan kellari ja Psyken kerhotila Helsingissä, puistot ja pömpelit. Ihmettelen kuitenkin sen aikaista parinmuodostusta. Miten se yleensäkään onnistui? Kyllä niitä pareja muodostui. Oli vain oltava tosi aktiivinen. Toki seurauksena saattoi olla alkoholisoituminen ahkerista ravintolakäynneistä. Tänä päivänä on ainakin rintamailla useita homokapakoita ja internetti ulottuu kaikkialle. Ei pitäisi olla enää valittamista ettei homo löydä kumppania. Itsestä se on varsin paljon enää kiinni.
"Avioliitto on niitä varten, jotka ovat luopuneet toivosta..."
-------------
Tähän kohtaan voisi mainostaa Valdemar Melankon "Puistohomot" (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura). Haastateluihin, kirjeisiin ja "osallistuvaan havainnointiin" perustuvaa raportti homomiesten seksuaalisesta käyttäytymisestä 1960-luvun Helsingissä.
Julkistetaan Helsinki Pride 2012 -tapahtumassa.
Itse olen huomannut että pariutumismarkkinoilla nuorempien osalla kovin monella on aika hurjia kokemuksia pariutumisista. On hyväksikäyttöä, pahoinpitelyä, raiskausta ja vielä inhottavampia asioita. Kauniiden hymyjen taakse jää aika paljon arpia ja raunioita. Toisaalta, tätä samaa paskaa taitaa vain olla heteroidenkin puolella. Ollaan ihan samanpäisiä hurjia sairaita ihmisiä jotka väärin avuin etsii onnea ja paikkaansa maailmassa.
Enkä kyllä itsekään tästä kauheasti eroa. Kolhut tekee kyyniseksi ja jättää yksin.
Tämä on erittäin mielenkiintoinen keskustelunaloitus, kiitos JuhaniV:lle siitä. Seksuaalisesti poikkeavien ongelmana on juuri tuo JuhaniV:n mainitsema markkinoiden piskuinen koko. Kun lähdet nuorena liikkeelle, ei kestä pitkään, että olet nähnyt kaiken. Jos ajatellaan, että lähtisi täysin ketään tuntematta kartoittamaan vaikkapa helsinkiläistä homorintamaa, ei tarvittaisi nykyisenä nettiaikana varsinkaan kuin muutama viikko, niin on jo nähnyt lähes kaiken. Mikä mahtaisi olla vastaava aika pienellä paikkakunnalla? Uutta tarjontaa tulee kai lähinnä maakunnista Helsinkiin muuttoliikkeen mukana ja pitkistä suhteista eroamisen kautta.
Kyllä hesan lihamarkkinoilla on joka syksy uudet naamat ja kuviot. On sit vain tusina naamoja jotka pysyy ja siirtyy vähin äänin lörkan lihan puolelle omalla ajalla. Paljon on naamoja jotka tätä maailmaa perustellusti vältelee.
Hesan lihamarkkinoiden uudet naamat perustuvat 18 vuotta täyttäviin ja maalta muuttaviin opiskelijoihin, joista ei paljon toivoa ole nelikymppiselle epätoivoiselle horatsulle ;)
Homojen pariutumisen keskeinen ongelma on homous itsessään: lähes 95 %:lla homoista on joku "serious personal problem", joka tekee pysyvän, vakituisen parisuhteen täysin mahdottomaksi. Lyhytaikaiseen parisuhteeseen on kykyä, mutta se hyytyy ennen pitkää. Tällaisia ongelmia ovat esimerkiksi narsismi, alkoholismi, seksiriippuvaisuus, sisäinen epätasapaino etc.
Tuota noin... Edellisessä Ranneliikkeen kyselyssä "Rekisteröity parisuhde on 10-vuotias" vastanneista 63,5 % joko elää parisuhteessa tai seurustelee. Tosin ehkäpä tämä saitti koukuttaa enempi pariutuneita kuin sinkkuja?
Mikäs Blueriverin diagnoosi itsestään on?
Blueriverillä ei ole ollut tapana vastata hänelle esitettyihin kysymyksiin. Syy lienee siinä, ettei hänellä ole mitään annettavaa keskusteluun ahdistuneitten kommenttiensa lisäksi. Kysynpä nyt kuitenkin, että minkä neuvon annat suomalaisille homoille, joilla "ongelmia ovat esimerkiksi narsismi, alkoholismi, seksiriippuvaisuus, sisäinen epätasapaino etc."?
Jotain Helsingin lihatiskien kertoo myös se, kun ystäväni käväisi vappuna Helsingin riennoissa. Hän oli yllättynyt miten seksiä ja ehdotuksia sai vakisuhteessa olevilta, kuin sinkuilta - näin myös nettideittailun osalta.
Parisuhde on homoilla melko väljä käsite, pitänee sisällänsä myös käsitteet avoin suhde tai polyamoria - ainakin näin omakohtaisen otannan mukaan lähipiiristäni. Avoin suhde luo turvallisen pohjan promiskuiteetille; ei ole tarvetta esittää siveätä deittikahvitellen, vaan voi mennä ns. suoraan asiaan. Yksi keino päästä deittipalstojen nettihäiriköistä eroon ilmottavansa etsivänsä vakavaa parisuhdetta. Hommaa vakisuhde, saat irtoseksiä yllinkyllin.
Parisuhteessa ollessani itsekin huomasin, että vientiä oli vielä enemmän kuin sinkkuna ollessani. Ilmeisesti ihmisestä ei huoku sinkkuuden toisinaan tuoma yksinäisyys - tai epätoivo, joka valomerkin lähestyessä nostaa päätään.
Huoh!
Miksi minulle ei ole kukaan tee sellaisia ehdotuksia, vaikka yleisesti on tiedossa, että olen ukkomies??? Nuo tässä keskustelussa esitetyt väitteet eivät mielestäni ole tosia. Epäilen noiden lihatiskitarinoiden olevan kaupunkilegendoja ja mainoskatkoja. ;-)
No, sanon itse, ennen kuin kukaan muu ehtii. Pariutumismarkkinoilla minä olen luultavasti nk. ongelmajätettä.
Mitkä väitteet mielestäsi eivät ole tosia? Oletko deittaillut tai ollut muuten vain "vapailla markkonoilla" viime vuosi(kymmeninä - vai satoina :-)?
----
Pitänee kai tarkentaa, ettei tuo ring-on-it nyt kenestäkään tee sen halutumpaa vapailla markkinoilla. Tuon rinkulan lisäksi tarvitaan vapaan markkinatalouden kehityksen mukaiset raamikkuus sekä kysynnän ja tarjonnan lait. Tosin kummasti tuo "suhdeaura" huokuu varsinkin ravintolailmastossa tietynlaisena magneettina - rento,itsevarma olemus vetää puoleensa - ei tarvi pingottaa turhaan.
Myönnetään, että tuo markkinointipuoli on tullut hoidettua perin kehnosti. Laiska, mikä laiska.
Tämä HS:n kolumni on järkevöittävää informaatiota siitä, missä ongelmissa heteroutta harrastavien maailma on ollut jo pitkään
http://www.hs.fi/kulttuuri/Annatko/a1305561663645
Tuohon verrattuna ainakaan homojen ja lesbojen maailma ei vaikuta yhtään ainakaan "paskemmalta", ei Helsingissäkään.
Sitten on tietysti se biseksuaalisuutta harrastavien porukka. Kuuluukos Blueriver tuohon porukkaan, kun kirjoittaa "läpikäymisistään" eli lähinnä vain irtohuoraamisestaan ja kirjoittaa homoista aika lailla itselleen "muina", eikä kykene pysymään keskustelun aiheessa, eli pariutumisessa? Helsingissähän on vaikka millä mitalla parisuhde-elämästään nauttivia lesbopareja ja homopareja - mutta Blueriver ei ilmeisestikään kuulu parisuhdetuttavapiireihin lainkaan.
Syrjähyppyjä ja irtoseksiä harrastava, heteroutta harrastavien vaimo-miesten joukkohan ei ole mikään pitkän historian tuntematon ilmiö.
Eikä pettäminen ole heteroilussa yhtään sen parempi meriitti. Syrjähyppyjä harrastavat heterothan ovat juuri avosuhteessa - sillä sitähän se muitten, kuin aviopuolison kanssa seksin harrastaminen, perinteisesti juuri on - ja on ollut, nykyään heteroutta harrastavilla ihan nettiä myöten. Naimisissa olevathan heterot tai heteromaisesti käyttäytyväthän eivät ole ravinteleissakaan tai netissäkään mikään vähemmistö, vaan se enemmistö sielläkin.
Useimmiten olen itse kuullut "lihatiskeistä" puhuvien juuri olevan niitä "lihatiskiläisiä".
Kuten aiemmin olen näillä foorumeilla todennut, tunnistan itsessäni piirteitä useammista mainitsemistani ongelmista. Homous kytkeytyy niihin sekä syynä että seurauksena, ihan kuin muillakin, mitä taas virallinen setasoopa ei tietenkään salli sanottavan.
SaintJudy nosti esille tärkeän pointin: vakisuhteessa elävät "avaavat" itse suhteensa eli pettävät elikkäs hordoilevat ympäriinsä hyvin suurella todennäköisyysprosentilla. Se oma kullannuppu käykin ennen pitkää tylsäksi. Tästäkin on lukemattomia ja taas lukemattomia esimerkkejä ihan jokaisen meistä tuttavapiirissä. Muun väittäminen olisi itselleen valehtelemista.
Yleisenä huomiona sanottakoon, että oman tasonsa (naama, vartalo, tulotaso, koulutus, asuinpaikka, sivistystaso) realistisesti tiedostavat ihmiset löytävät itselleen kumppanin jos he pyrkivät löytämään saman- tai alempitasoisen henkilön. Jos ruma yrittää saada hunkin, ei toivoa ole. Jos hunkilla on rumafetissi, ei tarvitse kuin valikoida. Näin se vain menee.
Ranneliikkeen kyselyn tulokseen viitaten voitaneen todeta, että tällä foorumilla tuskin ketään viileissä homopiireissä vakavasti otettavia homoja käy.
Hyvä että asiasta keskustellaan. Ja hyvä, että Blueriver kertoo avoimesti omista mielipiteistään - joita hänen kertomansa mukaan "virallinen setasoopa" ei sallisi sanottavan.
Seta puhukoon omasta puolestaan, mutta epäselvyyksien välttämiseksi haluaisin kuulla Blueriveriltä joitakin tarkennuksia:
1) Ongelmat narsismi, alkoholismi, seksiriippuvaisuus ja sisäinen epätasapaino siis kytkeytyvät homoseksuaaliseen suuntautumiseen "sekä syynä että seurauksena". Voisitko vähän avata tätä väitettä niin, että miten tarkalleen ottaen nämä ongelmat johtuvat nimenomaan seksuaalisesta suuntautumisesta (tai päinvastoin)? Vai voisiko tarkemmin ajatellen olla, että ympäristön nuiva suhtautuminen homoseksuaaleihin olisi se perimmäinen syy? Se virallinen setasoopa tietääkseni työskentelee juuri tuon suhtautumisen muuttamiseksi vähitellen normaaliksi.
2) "Vakisuhteessa elävät hordoilevat ympäriinsä hyvin suurella todennäköisyysprosentilla." Koskeeko tämä nimenomaan homoseksuaaleja, vai voisivatkohan vastaavassa perhe- ja suhdetilanteessa olevat heterotkin ehkä käyttäytyä samalla tavoin? Tosin heteropari ei missään yhteydessä voi tuntea olevansa jotenkin toisen luokan pariskunta, mikä on homopareille aivan yleinen kokemus.
3) Oman tasonsa realistisesti tiedostavat ihmiset löytävät itselleen kumppanin, jos eivät tavoittele kuuta taivaalta. Koskeeko tämä jollakin tavoin erityisesti homoseksuaaleja ihmisiä?
4) Missä ja mitä ovat "viileät homopiirit", ketkä ovat siellä "vakavasti otettavia homoja" ja kuka ne määrittelee?
Mieleen tulee sellainen villi ajatus että "nelikymppinen epätoivoinen horatsu" voisi ehkä elää siedettävää ja ajoittain iloistakin "nelikymppisen epätoivoisoisen horatsun" elämää jos yrittäisi edes ajoittain olla vähän vähemmän katkera.
Oih! Voih! Ah! Tuskaa! Olen uhri! En ole syyllinen mihinkään mitä oon! Kaikki on toki ah ja voih vain yhteiskunnan syytä ja oih, syrjinnän, syytä. Muut ajattelevat minusta pahoin ja se oikeuttaa minut vetämään viinaa, dumppaamaan kumppanin toisensa jälkeen sekä elämään kaikin puolin holtittomasti. Tämä samainen, jumalattoman ärsyttävä r*nkkariasenne leimaa koko suomalaista yhteiskuntaa. Tämän syrjintälässytyksen voi jo hyvin nykyisessä totalitäärissuvaitsevaisessa Suomessa vetää vessasta alas.
- Heterot eivät vedä viinaa?
- Heterot eivät harrasta kumppaninkierrätystä tahi syrjähyppyjä?
- Holtitonta elämää ei esiinny heteroilla?
En ymmärtänyt Blueriverin äskeisen purkautumisen keskeistä pointtia. Ehkä olen yksinkertainen - tai sitten pointtia ei ollutkaan. Jotenkin en voi välttyä vaikutelmalta, että Blueriverillä on katkeroituneessa mielessä jotain, jota hän ei saa kyllin selkeästi ja ymmärrettävästi sanotuksi.
Minuakin kiinnostaisi tietää Blueriverin mainitsemista "viileistä homopiireistä" enemmän. Onko siellä jotenkin todellisempaa menoa ja tietynlaiset markkinat?
Blueriver-nimimerkillä riittää ongelmia. Ja kaikki korvien välissä.
Tottakai ihminen voi itsekin olla aiheuttamassa omaa onnettomuuttaan. Yksilötasolla tämä on aivan mahdollista, varsinkin jos on itseään halveksiva, on sitä mieltä, että muut ovat parempia kuin minä ja tuntee tästä syystä jatkuvaa katkeruutta kaikkia "parempiosaisina" pitämiään tai toisin ajattelevia kohtaan. Mutta tässäkään tapauksessa perimmäisenä syynä ei ole oma seksuaalinen suuntautuminen.
Yksilötasolla, ja lyhyenkin tuttavuuden jälkeen tuollaiset ongelmat on jopa kyökkipsykologin taidoilla suhteellisen helppo havaita. Mutta samojen ominaisuuksien liittäminen ja projisoiminen kokonaiseen ihmisryhmään - Suomen mittakaavassa vähintään kymmeniintuhansiin ihmisiin - edellyttää mielestäni kohtuudella aika päteviä perusteluita. Niitä emme todennäköisesti saane ainakaan Blueriveriltä.
Blueriverin kommenteista nousee mieleeni kymysys, että mitä se kettu sanoikaan suomalaisittan pihlajanmarjoista tai Aisopoksen alkuperäisessä sadussa viinirypäleistä?
Ilmeisesti teillä on suuria tajunnan vaikeuksia. Homoja ei nykyään syrjitä Suomessa sillä tavalla, että siitä aiheutuisi mitään yllämainittuja ongelmia. Tällaiset horinat kuuluvat 60-luvulle, mutta toimivat edelleen joillakin keinona selitellä omaa r*nkkariuttaan.
Tajuntani on sitten aivan ilmeisesti erittäin heikko.
En todellakaan kykene hahmottamaan logiikkaa näkemyksessä, jonka mukaan seksuaalinen suuntautuminen on syntymästä alkaen se ylivoimaisesti tärkein ihmisen minuutta määräävä piirre, joka sinetöi vääjäämättä koko loppuelämäksi hänen luonteensa ja elämänsä kehittymissuunnan.
Luulen, että suurin yksittäinen homojen pariutumiseen vaikuttava tekijä on nimenomaa todennäköisyydet.
Laskin kerran puolileikillä todennäköisyyksiä perustuen homoseksuaalisuuden esiintyvyyteen ja ikään.
Todennäköisyys sille, että omanikäinen+/-5v. mies on homo lienee optimistisesti laskien karkeasti 0,15% (homoja 5%, omanikäisiä 3%). Eli Stadissa n. 375 tyyppiä. Sitten jos miettii, että pariutumisen suhteen mielenkiinto kohdistuu tiettyihin ominaisuuksiin, vaikkapa pituus, paino ja älykkyysosamäärä, romahtavat todennäköisyydet murto-osiin...
Jo pelkästään tämä tekee homojen paritutumisen huomattavasti vaikeammaksi kuin heterojen, mikä johtaa vääjäämättä kaikenlaisiin lieveilmiöihin, joita ei ehkä tätä nykyä esiinny yhtä voimakkaina heterojen maailmassa. Toisaalta, onhan sitä pienissä kylissäkin perustettu perheitä...
Toinen juttu, jota olen tullut funtsineeksi on huomattavasti karumpi. Enkä tiedä, onko poliittisesti korrektia ottaa esiin tällä foorumilla, pahoittelen etukäteen, jos loukkaan. (Olen ollut huomaavinani, että biologinen näkökanta saa usein aikaan levottomuutta.)
Nimittäin. Jos lähtee seuraavista karkeasti yksinkertaistavista olettamista. Ihmislaji on biologisesti dikotominen (naaras/uros). Dikotomia on evolutiivinen seuraus suvullisesta lisääntymisestä. Eläinten suvullista lisääntymistä kutsutaan paritteluksi. Paritteluun tarvitaan partneri. Partneri valitaan. Valinta tehdään tämän ominaisuuksien perusteella. Dikotomisella eläinlajilla eri sukupuolet kiinnittävät huomiota eri ominaisuuksiin vastapuolessa, jos on mahdollisuus. Ei liene syytä olettaa, että homoseksuaali yksilö kiinnittäisi huomiota merkittävässä määrin eri asioihin potentiaalisessa parterissaan kuin heteroseksuaali yksilö. Näin ollen homoseksuaali mies etsinee partneristaan lähtökohtaisesti samoja ominaisuuksia kuin heteroseksuaali nainen. Jos olettamat pitävät paikaansa, tarkoittaa tämä seuraavaa: homoseksuaalisen miehen sisäsyntyisen biologisen mielenkiinnon kohde on dikotomian "miehisesti käyttäytyvä maskuliininen mies", kuten heteroseksuaalilla naisellakin. (Mitä ominaisuuksia nämä nyt ikinä ovatkaan, ei varmaan kukaan osaa määrittää, mutta pointti on siis, että mielenkiinnon kohde ei ole dikotomian toinen puoli eli "naisellisesti käyttäytyvä naisellinen nainen", mitä ikinä tämäkään on käytännössä).
Toki mieltymykset muuttuvat sekä itsestään että olosuhteiden sanelemina. Minusta on kuitenkin aika, no, tietyllä tavalla traagista, että homo mies todennäköisesti lähtökohtaisesti etsii itselleen lähtökohtaisesti "heteroa miestä" parneriksi, mikä on paradoksi. Tuo jos mikä laskee todennäköisyyksiä, koska aidosti maskuliiniset (lue: aidosti dikotomian toista ääripäätä edustavat) homot lienevät vähemmistö.
Ja tottakai arvot, luonne jne. vaikuttavat ja ovat erillisiä ilmiöitä biologian ulkopuolella. Silti, seksuaalisuudenkin perustana on kuitenkin aina biologia, väittäisin.
Kiinnostava laskelma. Tekisitkö vertailun vuoksi samanlaisen kalkyylin heteroista. Paljonko heillä on valinnanvaraa vaikkapa Stadissa?
Ajattelen, että internet on vaikuttava tekijä, joka lisää merkittävästi tarjolla olevien lukumäärää. Tätä seikkaa pitää vielä pohtia lisää.
Kovin vähän homoja/lesboja näkyy julkisuudessa johtavissa asemissa (muistanette kaikki Lapin Kansan päätoimittajan potkut). Veikkaan, että edelleen tänäkin päivänä suurin osa 10-16 vuotiaista homoutensa tunnistaneista salaa tämän luokkatovereiltaan, jos se vain onnistuu kohtuullisella vaivalla. Omassa nuoruudessani pikkukaupungissa ei homoudesta paljoa tiedetty ja sitä niin ollen kukaan osannut arvata luokkakavereistaan (tosin lukiossa yksi kysyi sitä minulta, johon sitten änkyttäen jotain keksin). Tänä päivänä tilanne lienee muuttunut ja moni nuori homo pakko-outataan ulkoisen olemuksensa ja käyttäytymisensä pohjalta, ja näistä outatuista varmaan montaa kiusataankin. Veikkaan myös, että työpaikoilla useimmat homot välttelevät parisuhde-/perheasioistaan kertomista enemmän kuin heterot. Lukemattomilla keskustelupalstoilla homofobia kukkii ja voi hyvin.
Mitä tulee itse pariutumismarkkinakeskusteluun, niin yksi ero homojen ja heteroiden välillä liittyy tuohon salailuun. Nimittäin itse peruskoulussa, lukiossa ja vielä ammatillisessa oppilaitoksessa ihastuin luokkatovereihin (tai rinnakkaisluokan poikiin). Ihastuin siinä määrin, ettei tullut mieleenkään selvittää mistä voisi realistisemmin löytää seuraa ja oman homoutensa salailun takia ei tullut kiinnostustaan tuotua esiin noille ihastuksenkohteillekaan (ja hyvä niin, heterosuhteeseen pariutuneitahan nuo järjestään). Silloin internet oli vielä Internet eikä Iskureista ja Deitti.neteistä ollut tietoakaan.
Mielenkiintoinen laskelma markkinoiden koosta. Helsingissä on oletettavasti tuon kokoisissa ikäryhmissä enemmän miehiä kuin ainoastaan 3%. Tilastokeskuksen mukaan Uudellamaalla suomenkielisiä miehiä on 5 vuoden välein olevissa ikäryhmissä kussakin 6-7% koko Uudenmaan suomenkielisestä miesväestöstä 60 ikävuoteen asti. Näin ollen +-5v (10v) ryhmässä missä tahansa ikäryhmässä on 12-14% kyseisestä väestöstä. Näinollen edellisen määritelmän mukaisia omanikäisiä homomiehiä on huomattavasti enemmän eli ainakin nelinkertainen määrä aiempaan laskelmaan verrattuna. Eli valinnanvaraa on onneksi enemmän.
http://stat.fi/til/vaerak/tau.html375 tyyppiä miinus tietyt kriiteerit on mielestäni aika paljon...jos etsii vain sitä yhtä ja ainoaa - mikä lienee tietenkin lähtökohta parinmuodostukselle? Tuo tietenkin on neula etsintää heinäsuovasta, mutta jos lähtökohtaisesti tietää, mitä etsii, on helpompi myös se löytää.
Tuon "heteroa miestä" paradoksin esitti myös Quentin Crisp etsiessään sitä Great Dark Mäniään - mitä ei koskan löytynyt. Mitä enemmän Crisp yritti turvautua naisellisiin piirteisiin, sitä kauemmaksi haslun kohde kaikkosi. Sama kavahdus on näkyvissä vieläkin homojen pariutumisrituaaleissa, kun haussa heteromainen "miehisesti käyttäytyvä maskuliininen mies". Mielestäni on itsepetosta, kun ajatellaan maskuliinisuus olisi pelkästään heterojen ominaisuus. Ja käsittääkseni nainen kiinnittää miehessä eri asioihin huomiota, oli aikeessa seksin harjottaminen tai parinmuodostus lisääntymistarkoituksessa. Sama ero näkyy mielestäni homojen parinmuodostuksessa - tai sitten useammat ovat vain "menettäneet toivonsa ja tyytyneen kalleen".
Biologiasta parinmuodostuksesta unohtuu se, miten miehen seksuaalisuus on hyvin visuaalista; (dikotomiset) urokset ovat lähes poikkeuksetta koreampia kuin naaraspuoliset. Kulttuurin kehitys on tehnyt ihmiselle tässä kohtaa poikkeuksen evolutiiviseen käyttäytymiseen, tosin biologiasta poiketen ihminellä myös ei ole tiettyä vuodenaikaan sidottua kiima-aikaa. Ylipäätään, miehen seksuaalisuuden visuaalisena ilmentäjänä pornografia on miljardibisnes.
Homoseksuaalisuudessa korostuu maskuliinisen korostus, fetissipukeutuminen ja "kloonikäyttäytyminen" - tiettyjen alakulttuurien muodostuminen perustuen mieltymyksiin tai näköseikkoihin. Mieheksi tälläydytään vaikka väkisin...mikä tietenkin osaltaan tukee tuota heteronormatiivisuuteen perustuvaa maskuliinisuuden tavoittelua.
human kirjoitti: Useimmiten olen itse kuullut "lihatiskeistä" puhuvien juuri olevan niitä "lihatiskiläisiä".
Onko "lihatiskillä" sinulle jokin negatiivinen konnotaatio? Minusta tuo kuvaa aika hauskan raadollisesti parinmuodostuksen varjopuolista...ja valitettavan usein homobaarissa tuntee olevansa "tarjolla" - tosin se nyt *varmaan* on yökerhoilun tarkoituskin. Kukapa nyt (Helsinkiläiseen) homobaariin vaikkapa musiikin mukana lähtee?
Joo, kyllä kai ne pääkaupunkiseudun homomies-markkinat olisivat teoreettisesti ehkä tuolla ikähaarukalla +/- 5 vuotta olisivat 3 600 sielun vahvuiset, siis tyypillisen sisämaan maalaiskunnan väkimäärän suuruusluokkaa. Oletuksena on pääkaupunkiseudun noin miljoona ihmistä, joista puolet 60 000 sateenkaari-ihmisistä (6 % mukaan laskettuna) eli 30 000 olisi homomiehiä, joista puolestaan 12 % sattuisi ikähaarukkaan.
Samaisella laskukaavalla heteron vastaava teoreettinen markkina-apaja olisi 56 400 ihmisen suuruinen. Biseksuaaleillahan apajat löytää "se yksi ja oikea" on summa molemmista.
Pariutumisessa on kyse kahdesta ihmisestä, joten toisen ihmisen näkökulmasta kyse on yhdestä ihmisestä, "yhdestä ja oikeasta". Tässä en ota kantaa sovittuihin tai luvattomiin syrjähyppyihin, rakastajiin/rakastajattariin tai sellaisiin. Kysymykseksihän oikeastaan muotoutuu se, että moniko voi molemminpuoleisten kriteereiden perusteella olla sellainen "yksi ja oikea" ja mikä todennäköisyys osapuolilla on kohdata toisensa. Merkittävää karsintaa tulee niin heteroiden kuin homojenkin kohdalla intressien sopivuuden, ulkonäkövaatimusten, luonnejuttujen, yhteiskuntaluokan ja monien muiden asioiden kohdalla.
Raadollisesti sanottuna kysymys on siitä, kuinka todennäköisesti tarjonta tyydyttää kysynnän riittävän hyvin.
Vähempää yhteiskunnallista arvostusta nauttiva sateenkaaripariutuminen kaventaa entisestään apajia. Samoin homoja on edelleen tiukasti kaapissa. Jotkut homot viettävät heteroperhe-elämää, jotta julkisivu tärkeiksi katsottuihin viiteryhmiin olisi kunnossa, vaikka mieli palaisi toisenlaiseen elämään. Etenkin tässä kulissiasiassa nuorilla on jo parempi tilanne.
Yhtä kaikki, Yesmanin kanssa olen samaa mieltä siitä, että apajien pienuus aiheuttaa kaikenlaisia lieveilmiöitä. Blueriverin kanssa olen eri mieltä: Suomessa homoja syrjitään yhä sillä tavalla, että sillä on suoria ja epäsuoria vaikutuksia muiden muassa inhimilliseen hyvinvointiin ja pariutumis-asioihin.
Minä olen Yesmanin kanssa ihan samaa mieltä myös siitä, että parinmuodostusvietin tausta on biologinen. Olen myös siinä käsityksessä, että evoluutio on suosinut niitä "sukuhaaroja", jossa naiset parinmuodostusihanteidensa suhteen ovat selvästi yksiavioisia, kun taas miesten kohdalla menestys on ollut suurempaa, joissa miehet ovat saaneet ruiskittua siementään vähän sinne ja tuonne.
Minäkään en näe mitään syytä, etteivätkö samat lainalaisuudet pätisi myös omaa sukupuolta suosivien yksilöiden kohdalla. Se, miten ne pätevät, on kokonaan toinen tarinansa; kuinka vahvasti esimerkiksi homomies muistuttaa (hetero)naista kumppaninvalintakriteerien suhteen.
Yesmanin laskelma on todella hyvä ja varmasti myös todella lähellä totuutta ellei täysin totta. Pitäisikö tästä sitten masentua? Ehkä ei suoranaisesti, mutta monien olisi syytä suhtautua realistisemmin omiin parisuhteisiinsa ja pysyviin pariutumismahdollisuuksiinsa. V*tuiksi menee, tekisi mieleni sanoa monelle laajan tuttavapiirini homopariskunnalle. Joistain suhteista tiedän, ettei näin käy, koska yhdessä on oltu jo niin pitkään, mutta näitä onkin vain se kuuluisa kourallinen. Mutta kun uusi "se oikea" löytyy muutaman kuukauden välein ja realismista ei ole tietoakaan, niin ei ole paljon juhlimista...
"Aina on syytä varoa niitä, jotka kuvittelevat todellisen rakkauden kestävän viikonlopppua pidempää."
> V*tuiksi menee, tekisi mieleni sanoa monelle
> laajan tuttavapiirini homopariskunnalle.
Kun kerran puolet heteroliitoista päättyy eroon ja kyselytutkimusten mukaan niissä lopuissakin petetään kumppania mennen tullen, niin miesten kuin naistenkin taholta, niin en oikein näe miten tämä olisi jotenkin erityisesti homojen ja homoliittojen ominaisuus.
Ja yhä enemmän janoan tietoa Blueriverin mainitsemista "villien homopiirien vakavasti otettavista homoista", jossa lienevät hänen mielestään jonkinlaiset homosuhteiden kertakäyttämarkkinat. Jos siis tulkitsen oikein.
Koen Blueriverin puheenvuorojen perusteella, että nämä "villit homopiirit" ovat varsin vahvasti osallisina erilaisiin pidempi- ja etenkin lyhytaikaisiin pariutumisiin. Käsite on ollut esillä muutaman kerran, ja koska Blueriverillä näyttää olevan vaikeuksia pukea mainitsemiensa piirien ja niiden vakavasti otettavien homojen olemusta sanoiksi, esitän muutamia kysymyksiä ja heittoja.
Kuuluvatko nämä "vakavasti otettavat homot" erityisesti jonkinkin tiettyyn ikä-, ulkonäkö- tai johonkin muuhun viiteryhmään? Miten he toteuttavat suuntautumistaan? Missä nämä liikkuvat? Missä heitä tapaa? Baareissa? Motareiden levähdyspaikoilla, parkkipaikoilla, puistoissa, rannoilla, kiihkeän kaupungin sykkeessä? Seuranhakupalveluissa? Yöllä? Päivällä? Millaisissa ympyröissä he liikkuvat? Ilmeisesti niissä "villeissä homopiireissä"? Miten niiden piirien osaksi tullaan? Entä missä tällaiset villit homopiirit vaikuttavat? Minkälaisia ihmisiä niissä pyörii?
Hmmm..Tuli mieleen, että pitääköhän laskelmaa korjata vielä top/vers/bottom osin? Vaikea tosin arvioida, miten nämä jakautuvat. Jos ajattelee ihan tuulesta temmaten, että jokaista olis 33%, niin todennäköisyys yhteensopivuudelle peiton alla random homon kaa olis topille ja bottomille 66% ja versatileille 100%. (Jos ajattelee, että vers olis valmis ottamaan vakiosti kumman roolin tahansa.) Kylläpä tämä laskelma alkaa kuulostaa hiton tieteelliseltä.. ;)
12-14% taitaa tosiaan olla oikeampi luku omanikäsille+/-5v. miehille Uudellamaalla. Helsinkiläisiä miehiä näyttää olevan n. 280000. Eli perusominaisuuksien suhteen rajattu potentiaalisten partnerien joukko on Stadissa n. 1100. Ympäristökunnat huomioiden about tuplat. Eli lohdullisempia lukuja kuitenkin!
Omaikä +/- 3v. ja oikea petirooli tekisi Helsingissä n. 550 kpl.
Toisin päin ajatellen: todennäköisyys sille, että randomilla vastaantuleva mies täyttää nuo ehdot on about 4/1000 (ikä+/- 5v.) tai 2/1000 (ikä +/- 3v.). Kyllä kai sitä tulee enempi hengattua omanikästen kanssa, joten todennäköisyys on oikeasti suurempi.
Jos jotain konkluusiota tässä haluaa suoltaa, niin ehkä sen, että todennäköisyydet random kohtaamiseen ovat sen verran pienet, että näitä todennäköisyyksiä täytyy keinotekoisesti kohottaa jollain tapaa. Olkoon tuo tapa sitten vaikka internet, deittipalstat, baari, homojärjestöt, tms. Tuntuisi, ettei kukaan realisti voi lähteä siitä olettamasta, että homma lähtis liikkeelle sattumalta bussissa, lähikaupassa, lenkkipolulla, kirjastossa tms. Tai ainakaan pelkästään sen varaan ei voi rakentaa. Elämä toki useasti on yllättävämpää kuin tilastot, kieltämättä.
Joo ja tuo top/bottom asetelma omintakeisine nyansseineen lienee sekin melkoinen eroavuus heteroiden pariutumismarkkinoihin verrattuna.
Blueriver on osittain oikeassa, joskin tapa esittää asia on taasen aika huono. Homoilla on selkeästi enemmän psyykkisiä ongelmia (esim. masennusta) kuin heteroilla. Samoin päihteiden käyttö ja promiskuiteetti ovat yleisempiä. Osa näistä johtuu yhteiskunnan asenteista ja homojen kokemuksista. Osa taasen johtuu homokulttuurista. Se on varsin bilettämis-, menestymis- sekä ulkonäkökeskeinen. Ollakseen hyvä homo pitää olla nuori menestynyt, hyvännäköinen (kroppa urheilullinen) sekä seurata trendejä, olla kavereita runsaasti ja bailata jatkuvasti. Tämä asettaa valtavasti paineita. Samaan aikaan tuki yhteiskunnalta, suvulta tai työympäristöltä voivat puuttua kokonaan. Toki samanlaisia paineita on nykyään myös heteroilla. Tämä on johtanut psyykkisten ongelmien kasvuun myös heillä. Nämä ongelmat varmasti vaikeuttavat myös parinmuodostusta.
Homokulttuuri sallii vapaan seksuaalisuuden. Se on hyvä asia, sillä homoilla on huomattavasti vähemmän ongelmia seksuaalisuutensa toteuttamisen kanssa kuin heteroilla. Ongelmaksi on muodostunut seksuaalisuuden ylikorostus. Tämä näkyy ulkonäkökeskeisyydessä myös parinmuodostuksessa. Haetaan unelmien miestä sekä sänkyyn että mökkireissulle. Valitettavasti nämä eivät aina osu yksiin. Ulkonäöllisesti huipputyyppi voi olla persoonana täysin väärä ja päinvastoin. Heterot muodostavat helpommin näistä kompromisseja, sillä heillä mukaan tulee myös perheen perustaminen. Homojen ei tarvitse pohtia olisiko puolisosta hyväksi isäksi, vaikkei sillä six-packkiä olekaan. Ulkonäön vaikutuksesta homoihin hyvä kolumni:
http://gawker.com/5811493/the-real-reason-gay-men-dont-get-fat
Homokulttuuri ja homojen yhteiskunnallisesti huono asema johtavat ns. provinssihomo-ongelmaan. Ilmiö on tunnettu kaikissa länsimaisissa homokulttuureissa. Nuorena homopoika ei ole voinut turvallisesti kokeilla ikäistensä kanssa seksuaalisuuttaan esim. kädestä pitämisine, pussailuine, 2kk seurusteluineen. Monelta ne ovat jääneet kokematta, sillä joko itse oli kaapissa/epätietoinen itsestään tai sitten muut homot olivat poissa markkinoilta. Sen sijaan homot alkavat kokeilla asioita aikuisten maailmassa. Siellä vaan pelataan eri säännöillä. Se ei ole leikkimistä vaan raakaa totta. Moni vaurioituu tässä pelissä. Osa taasen oppii pelin säännöt niin hyvin että leikkii teini-ikäistä koko elämänsä. Humanin linkittämä ”Annatko”-kolumni antaa kuvaa siitä heteropuolella. Mutta väittäisin, että tuo koskettaa vain pientä osaa heterotytöistä. Sen sijaan suurin osa homopojista joutuu käymään aikuiseksi kasvun ympäristössä jossa vahingoittuminen on enemmän kuin mahdollista.
Yesmanin Dikotomia pätee hyvin. Gayromeossa varsin monessa saksalaisen profiilissa lukee Keine Tunten, eli ei neitejä. Monet homot haluavat itselleen maskuliinisen miehen. Siitä kertoo myös Straight pornon suosio (esim. tšekkipojat ovat heteroita, jotka tienaavat rahaa homopornolla). Tämä johtaa perverssiin tilanteeseen, jossa homot kuvittelevat olevansa maskuliinisempia kuin ovat ja siksi hakevat maskuliinista seuraa. Königillä on loistava sarjakuva aiheesta, jossa hän kommentoi, että vaikka homot kuinka yrittävät olla heteromachoja, niin he ovat aina ja ikuisesti kuitenkin hinttejä.
Yhteiskunnallisiin epäkohtiin voimme vaikuttaa hitaasti, mutta homojen omaan kulttuuriin homot voisivat vaikuttaa itse.
Olipa loistava kirjoitus Mike79:lta, kiitos! (Muitakin hyviä pointteja toki tullut keskustelussa, kiitos niistäkin :)
Pidin myös Mike79:n kirjoituksesta. Lieneekö ensimmäinen kerta, kun sana provinssihomo on esiintynyt webissä? Google ja Bing eivät sanaa tunnistaneet. Tuo nuorena kokeilun turvallisemmuus hieman "särähti korvaan". Nimittäin oma käsitykseni on ollut, että nuorena tunteet ovat usein vahvimmillaan ja onpa tainnut useampi itsari tapahtua torjutuksitulon tai epäonnistuneen rakkauden myötä. Toki kokeiluakin on monenlaista, lähtien puhtaasta uteliaisuudesta ja kokeilunhalusta...
"Homokulttuuri sallii vapaan seksuaalisuuden. Se on hyvä asia, sillä homoilla on huomattavasti vähemmän ongelmia seksuaalisuutensa toteuttamisen kanssa kuin heteroilla."
Aivan ongelmatonta (homo)seksuaalisuuden toteuttaminen ei ole. Valitettavasti huorittelu ja itsensä alttiiksi asettaminen - jopa itsetuhoinen käytös - on yleistä. Aids-kriisistä lähtien (homo)seksin harrastaminen on nähty enemmän tai vähemmän vastuuttomana toimintana. Nykyään tässä lienee myös eri sukupolvien kokemukset vastakkain. Uusien hiv-lääkitysten myötä aids-pelote ei ole enää niin vallitseva - ja hyvä niin, seksin harjottamisen ei pitäisi johtaa kuolemaan eikä huoritteluun...
"Vapaa seksuaalisuus" lienee 1970-luvun peruja. Ns. homokulttuurin erityispiirre on siinä, että se on muodostunut seksin harjottamisen ympärille. Stonewall liike alkoi oikeuksista bilettämiseen, kun transut ja katupojat vastustivat pidätystä. Perhepolitiikka tuli mukaan myöhemmin, jokseenkin samoihin aikoihin, kun liikkeen alkuun saattaneet tahot oli häveliäästi potkittu ulos. Amerikassa vapaumisen myötä maskuliinisuutta korostettiin, kylpylä- ja cruisingkulttuuri kukoisti nahkakloonien parissa. Englannissa naismaisen käytökseen liitetty polari-kieli kuoli miltei kokonaan homojen vapautumisen myötä; naisellinen ja camp käytös koettiin hävettävänä jäänteenä menneiltä vuosikymmeniltä. Voimaannuttavana kuvana toimi suomalaisen piirtämä ja fyysisiltä mitoiltaan liioiteltu sarjakuvahahmo...ja ilmeisesti toimii vieläkin.
Naisellisuus ylipäätään on mariginalisoitu länsimaisessa yhteiskunnassa ja naiselliset piirteet koetaan postfeministisessä maailmassa vieläkin jotenkin hävettävänä tuulahduksena menneiltä vuosikymmeniltä. Tasa-arvon myötä myös sukupuoliroolit ovat kaventuneet. Menneiden vuosikymmenten naisellisuudesta on tullut burleskia - se, miten naiset esittävät naisia, ei ole kovin kaukana klassisista drag-esityksistä.
---
"Ollakseen hyvä homo pitää olla nuori menestynyt, hyvännäköinen (kroppa urheilullinen) sekä seurata trendejä, olla kavereita runsaasti ja bailata jatkuvasti."
Tuo "hyvän homon" käsite lienee suurimpia ennakkoluuloja tai kuplia, mitä homoihin yleensä liitetään - myös itse homojen keskuudessa. Nuoruuden palvonta käsittää kyllä koko viihdeteollisuuden seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.
Karhukulttuuri muodostui osaltaan näitä homojen bilettämis-, menestymis- sekä ulkonäkökeskeistä maailmaa vastaan. Myös aids-kriisin myötä haluttiin olla vähemmän "ilmeisiä", palata takaisin maan alle siis. Vaikka karhujen viesti itsensä hyvksymisestä sellaisenaan on kovin hyväksyttävä ja lutuinen, määrittelee se kuitenkin mitä on olla mies tiettyjen fyysisten ominaisuuksien mukaan. Sama maskuliinisuuden ylikorostus näkyy kaikissa homojen miehisissä ja fetisseihin perustuvissa ala-kulttuureissa.
Tuo "provinssihomon" asetelma lienee hyvinkin universaali, määritelmä ei vaan avaudu - tosin tulee mieleen Jimmy Sommerivillen luotsaaman Bronski Beatin hitin Small town boyn - lyriikat.
Olen aika ymmälläni, hyvät siskot/veikot.
Mielestäni näytän korkeintaan keskinkertaiselta hemmolta. Olen kylläkin hyvin maskuliininen (ammattia myöten), mutta en todellakaan mikään "Tom's ideal".
Jo ikänikin puolesta kaukana siitä, ja silloin tällöin -kun olen laiskotellut- jenkkakahvat tuppaavat tulla esiin ja pömppömaha ilmoittaa itsestään. Ikää on jo 46.
Silti minua on onnistanut elämässäni kahdesti (noh, nuorempana, muttei yhtään sen komeampana).
1. Asuessani Genevessä ja tutustuessani siellä asuvaan, minua vuotta nuorempaan amerikkalaiseen kaveriin. Ihastuminen/rakastuminen oli molemminpuolista 7 vuotta, kunnes viimein myönsin itselleni, että hän on mielenterveystapaus ja sosio/psykopaatti. Kivaa meillä kumminkin oli, vaikka hän onnistuikin melkein ryöväämään minut puille paljaille (ei siis itselleen, vaan tyyliin "Look hon! I just got us a 2 weeks holiday in Ibiza with your credit card!".
2. Palattuani Suomeen tapasin nykyisen skotlantilaisen aviomieheni (minua 6v nuorempi), jonka kanssa olemme olleet yhdessä nyt kymmenen vuotta.
Aikomuksena on jatkaa yhdessä niin pitkään, kun vain jommallakummalla henki pihisee.
En halua elvistellä mitenkään. Ehkä minulla on vain käynyt aivan käsittämätön mäihä, mutta jos minunkaltaiseni midipippelinen, top, kaljuuntuva (jenkkitukka salaa hyvin, muuten...) keskivertohomppeli onnistuu löytämään kumppanin 7+10:ksi (jälkimmäinen still going on) vuodeksi, niin ei kai se niin vaikeaa voi olla?
Itse ainakaan en tunnista minua tai puolisoani mitenkään erityisonnekkaiksi tai vähään tyytyviksi. Hän on minusta aivan helvetin upean näköinen, ja niin (kuulemma, en tiedä pitäisikö uskoa) minäkin hänestä.
Olemme molemmat ihan yhtä persaukisia tai himppasen paremmin toimeentulevia duunitilanteistamme riippuen, joten ei sekään kait ole syynä.
Kyllä parinmuodostuminen on sellainen juttu, jota ei voi järjellä selittää...
P.S. Ai niin. Onhan ne feromonit! Jospa minulla on juuri sellaiset oikeat? (sukkahiki, tupakka, vanha viina, märkä koira ja 'Kouros' -partavesi).
Peten tilanteesta: Ensimmäinen heila oli tyypillinen homotapaus. Tunnen näitä oikeasti ainakin tusinan kaveripiiristäni. Onneksi pääsit Pete irti siitä, ennenkuin oli liian myöhäistä. Toinen eli nykyinen heila: Voiko sanoa että hän muistuttaa ominaisuuksiltaan sinua l. on sinun "tasoisesi"? Tämä vahvistaa yleensä parinmuodostuksen mahdollisuutta ja tekee suhteesta pysyvän ja vakaan.
"Viileät homopiirit" = (jossain on ollut kirjoitus-/ymmärrysvirhe) homot, jotka eivät tuo homouttaan erityisesti esille, iältään 20-39-v., helsinkiläisiä, cooleissa piireissä pyöriviä hipsterhomoja, eivät missään tekemisissä järjestöaktivismin tms. kanssa, ulkonäkö- ja trendikeskeisiä homoja, eivät pelkkään miessukupuoleen rajoittuneita piirejä, mutteivät myöskään useimmiten juntteja bi-piirejä edustaviakaan, eivät koe minkäänlaista syrjintää miltään taholta, eivät koe homouttaan ongelmana, eivät omaa kaapista ulostulotarvetta koska lähipiiri polyseksuaalista.
"Viileät homopiirit" = tulkoot toimeen keskenään, eikä heitä muu maailma kiinnostakaan.
Blueriver: Ensimmäinen heila oli tyypillinen homotapaus. Tunnen näitä oikeasti ainakin tusinan kaveripiiristäni.
En ymmärrä. Pyörit siis samoissa porukoissa niiden ihmisten kanssa joita inhoat ja halveksit. Miksi?
Blueriver:
Olet muuten ihan oikeassa.
Minä ja nykyinen mieheni olemme molemmat korkeasti koulutettuja, paljon matkustelleita, kiinnostuneita samanlaisista asioista ja lisäksi meillä on samanlainen huumorintaju.
EDIT: Ja jos exääni pitäisi kuvailla nopeasti: "Will & Grace":n Jack. Siinäkin osuit nappiin...
EDIT EDIT: Minulle selvisi muuten ihan vähän aikaa sitten, että isäni puoleisen sukuni kantaisä on kotoisin Skotlannista, alle kymmenen mailin päästä puolisoni lapsuudenkodista, ja kuulumme siis samaan klaaniin.
Auttaisikohan sekin ;-D
Blueriveriltä tuli siis jonkinlaista kuvausta mainitsemistaan "viileistä homopiireistä". Mutta missä ja kenellä on ollut kirjoitus-/ymmärrysvirhe? Minkä suhteen?
Noissa ns. aktiivielämää viettävien kuvioissa pariutumismarkkinat ovat toisinaan raadolliset. Mutta kovasti paljon olen kokemusteni perusteella taipuvainen arvelemaan, että "viileät homopiirit" ja niiden "vakavasti otettavat homot" ovat vain yksi osa suuntautumisensa mukaan elävien kenttää.
Huomaan, että omat sidosryhmäni sekä töitteni että siviilielämäni puolelta ovat ainakin jossain määrin Blueriverin kuvaamaan sapluunaan sopivia. Minulla on siis kosketuspintaa ns. aktiivivuosia ns. aktiivisesti eläviin (homoihin), joilla ei ole järjestötoimintaan mitään suhdetta. Lisäksi puoliskonihan ei ole millään tavoin koskaan osallistunut järjestötouhuihin ja tuntee oikein hyvin 1980-luvun loppupuolelta lähtien Helsingin ja erinäisten muidenkin Euroopan kaupunkien "viileät homopiirit". Yöelämässä pyöriminen on nyt jäänyt muutamina viime vuosina tässä osoitteessa melko vähälle.
Varsinaisissa (homo)järjestökuvioissa olen toki joskus pyörinyt aktiivisestikin, mutta en kai määräänsä enempää kumminkaan. Sitä vastoin poliittisesti yleisemminkin tiedostavana ihmisenä tietyt epäkohdat vaativat minusta korjaamista ja poliittisesti tiedostavana ihmisenä olen valmis myös toimimaan. Minulle kaikenlainen huonomman osan hyväksyminen ja alistuminen kakkosluokkaan näyttäytyy jotenkin pyyhkeen heittämisenä kehään. Henkilökohtaisesti en voi sanoa kokeneeni syrjintää, koska en ole ollut todella ongelmallisten tahojen armoilla koskaan.
Mutta kaikenlaista olen nähnyt omin silmin ja vielä enemmän kuullut. Varmaan Blueriver voi omalta kohdaltaan allekirjoittaa ihan saman. Ehkä tulkitsemme näkemäämme ja kohtaamaamme eri tavoin tai sitten kokemusmaailmamme vain poikkeavat jonkin verran toisistaan.
Aika paljon noissa Blueriverin kuvaamien piirien tyyppisissä ympyröissä vaikuttavien kohdalla esiintyy jonkinlaista "vääjäämättömään" osaansa tyytymistäkin, etenkin sitten kun ikä alkaa lisääntyä. Nämä homouttaan erityisesti esilletuomattomat, joilla ei ole ulostulotarvetta omissa ympyröissään, ovat kuitenkin kaapissa ympyröidensä ulkopuolella. Käytännössä tämä johtaa sellaisten tilanteiden välttelyyn ja kartteluun, joissa suuntautuminen voi tulla esiin ja pelosta että se aiheuttaisi itselle harmia. Se luo myös varjoa parisuhdehommien päälle. Se siitä homouden ongelmattomuuden kokemuksesta.
Blueriverin esittämistä asioista minulle on vielä jäänyt hieman epäselväksi se, että mihin tämä perustaa ajatuksensa, että "homous itsessään" olisi jokin keskeinen pariutumiseen vaikuttava ongelma ja esiintymistiheys olisi lähes 95%? Ja miten homous kytkeytyy noihin ongelmiin "sekä syynä että seurauksena"? Onko käsityksen taustalla isompaa tutkimusta vai omia havaintoja omista viiteryhmistään? Minusta se, että hän on kaveri/tuttavapiir(e)issään ongelmayksilöitä kohdannut, ei tarkoita, että nämä ongelmat ovat yleistettävissä. Enemmän se ehkä kertoo juuri niistä piireistä; suklaakaupassa suurin osa myytävistä tuotteista on yleensä suklaata.
Myös määritelmä "eivät tuo homouttaan erityisesti esille" vs. "tuovat homoutensa erityisesti esille" alkoi kiinnostaa minua. Missä astutaan sen rajan yli, että sen voisi tulkita homoutensa erityiseksi esiintuomiseksi?
Tallaisen tylsan homon parisuhde kesti viitisentoista vuotta ennen pakon edessa tullutta loppuaan. Jonkinmoinen yritys kestavaksi parisuhteeksi kuitenkin.
Mulkku on mulkku riippumatta keta panee tai siis onko homo vai hetero. On homoja jotka elaneet ikuisuuden yhdessa ja jotkut heterot kykenemattomia minkaanlaiseen vakavampaan parisuhteeseen.
