Kevään kunniaksi olisi ihana kuulla rakkaustarinoita. Kertokaapa onnellisesti parisuhteessa elävät naiset tarinanne! Miten tapasitte, miten suhteenne eteni, minkälaista vaihetta elätte nyt, mikä on onnenne salaisuus? Mikä on naisessasi parasta, mikä hänessä saa sinut totaalisesti sekaisin (hyvässä ja pahassa)?
Rakkaustarinoita kevään kunniaksi
Tavattiin seitsemisen vuotta sitten samassa opiskelupaikassa ja sattumalta tyttö muutti myös lähes naapuriin. Todella nopealla vauhdilla ystävystyttiin ja vietettiin paljon aikaa yhdessä. Minä olin niin tuskallisen ihastunut tyttöön etten melkein silmiin uskaltanut katsoa, etten vaan paljastuisi (koska sehän vasta hirveetä olis ollut ;). Oltiin molemmat erottu pitkistä suhteista hiljattain, tyttö naisesta ja minä miehestä. Eroista puhuttiinkin paljon kuin myös sen hetkisistä "säädöistä". Tapailin yhtä miestä ja tyttö kävi useinkin treffeillä. Pokassa on todellakin pitelemistä kun oma ihastus kertoo miten toisen naisen kanssa meni. Aikaa kului parisen kuukautta kunnes eräänä kieltämättä aika riehakkaana baari-iltana tyttö aivan yllättäen suuteli minua tanssilattialla. Se oli ihan uskomaton hetki. Miten asia jota olin toivonut ja samalla pelännyt tapahtuikin niin luontevasti. Kuulostaa ehkä kliseeltä mutta tuntui kun kaikki meidän ympäriltä olisi hiljentynyt ja olisimme olleet kahdestaan vaikka ympärillä riehui sata ihmistä ja musiikki pauhasi. Tämän jälkeen oltiin noin kuukausi ihan lukossa tapahtuneesta ja vähällä olikin ettei jatkettu vain ystävinä. Vaikka tuskin se olisi onnistunut oikeasti kummankaan puolelta. Jossain vaiheessa huomattiin olevamme seurustelusuhteessa. :) Huvittavinta tässä oli se, että myöhemmin kun kerroin pitkäaikaisesta ihastumisestani sain kuulla, että se on ensihetketstä saakka ollut molemminpuolista. :)
Meillä oli todella tiivis kuherruskuukausi-aika. Vietettiin varmaan kolmisen kuukautta 24/7 yhdessä. Ei vastattu puhelimiin eikä tavattu ketään ellei ollut pakko. Suunniteltiin jo yhteen muuttoakin mutta onneksi ei sitä tehty. Pikkuhiljaa alkuhuuma alkoi hieman lientyä mutta todella tiiviisti oltiin vieläkin yhdessä. Noin vuoden seurustelun jälkeen minä muutin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Nähtiin viikonloppuisin ja etäsuhde aiheutti ensimmäiset kriisit. Riideltiin puhelimessa ja silloinkin kun nähtiin. Tätä kesti aikansa kunnes saatiin asiat taas toimimaan. Asuttiin parivuotta eri kaupungeissa kunnes muutettiin ensimmäistä kertaa yhteen. Eipä sujunut sekään ilman kriisejä, riitelyä ja melkein eroakin. Mukaan mahtui molemminpuolista mustasukkaisuutta milloin mistäkin, liikaa juhlimista, henkilökohtaisia ongelmia, katkeruutta ja mykkäkoulua. Toisaalta myös paljon rakkautta, anteeksiantoa ja intohimoa.
Nyt tuntuu, että ollaan päästy suhteessa siihen pisteeseen, että uskaltaa luottaa toiseen täysin. Ollaan toistemme parhaat kaverit sekä rakastavaiset. Meillä on yhteiset jutut mutta myös omat menot ja kaverit. Ollaan selvitty pahoista kriiseistä ja uskotaan ja halutaan selvitä tulevistakin. Ollaan tuettu toisiamme henkilökohtaisissa ongelmissa ja suruissa ja jaettu elämämme suurimmat ilot. Minä olen kasvanut tänä aikana todella paljon ja oppinut itsestäni hirveästi asioita. Meidän suhde on ollut todellakin ääripäästä toiseen heittelehtelemistä, joten tämän hetkinen seesteisyys ja arkisuus on todellakin tervetullutta. :D
Semmonen rakkaustarina meillä. :D
Meillä oli todella tiivis kuherruskuukausi-aika. Vietettiin varmaan kolmisen kuukautta 24/7 yhdessä. Ei vastattu puhelimiin eikä tavattu ketään ellei ollut pakko. Suunniteltiin jo yhteen muuttoakin mutta onneksi ei sitä tehty. Pikkuhiljaa alkuhuuma alkoi hieman lientyä mutta todella tiiviisti oltiin vieläkin yhdessä. Noin vuoden seurustelun jälkeen minä muutin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Nähtiin viikonloppuisin ja etäsuhde aiheutti ensimmäiset kriisit. Riideltiin puhelimessa ja silloinkin kun nähtiin. Tätä kesti aikansa kunnes saatiin asiat taas toimimaan. Asuttiin parivuotta eri kaupungeissa kunnes muutettiin ensimmäistä kertaa yhteen. Eipä sujunut sekään ilman kriisejä, riitelyä ja melkein eroakin. Mukaan mahtui molemminpuolista mustasukkaisuutta milloin mistäkin, liikaa juhlimista, henkilökohtaisia ongelmia, katkeruutta ja mykkäkoulua. Toisaalta myös paljon rakkautta, anteeksiantoa ja intohimoa.
Nyt tuntuu, että ollaan päästy suhteessa siihen pisteeseen, että uskaltaa luottaa toiseen täysin. Ollaan toistemme parhaat kaverit sekä rakastavaiset. Meillä on yhteiset jutut mutta myös omat menot ja kaverit. Ollaan selvitty pahoista kriiseistä ja uskotaan ja halutaan selvitä tulevistakin. Ollaan tuettu toisiamme henkilökohtaisissa ongelmissa ja suruissa ja jaettu elämämme suurimmat ilot. Minä olen kasvanut tänä aikana todella paljon ja oppinut itsestäni hirveästi asioita. Meidän suhde on ollut todellakin ääripäästä toiseen heittelehtelemistä, joten tämän hetkinen seesteisyys ja arkisuus on todellakin tervetullutta. :D
Semmonen rakkaustarina meillä. :D
Kiitos, iiris, aivan IHANA tarina kaikessa realistisuudessaan! Eikö se elämä aidoimillaan ja parhaimmillaan ole just tota, kriisistä toiseen mutta voittajana perille :)
Iiriksen tarinaan on kommentoitava, että jos nyt voisi painaa "Tykkää" painiketta, niin painaisin :) Tosi kaunis tarina. Varsinkin siksi, kun olette selvinneet noista karikoista ja saatte edelleen olla yhdessä!