Paljastus tuoreessa haastattelussa: Juha Föhr ei olekaan homo
Tänään 31.3. Iltalehden julkaisemassa haastattelussa kaikkien tuntema Juha Föhr paljastaa, että vastoin aiempia tietoja hän ei olekaan homoseksuaali.
"Minullakin on ollut naisihastuksia, ja olen tuntenut seksuaalista mielenkiintoa heitä kohtaan."
http://www.iltalehti.fi/viihde/2012033115376911_vi.shtml
Valitettavasti nyt vain jutusta jäi lopulta sellainen valheellinen kuva, että homotkin voisivat ihastua naisiin.
Mielenkiintoinen kohta Juha Förin haastattelusta:
- Salailu ja itsensä kieltäminen on työlästä ja rankkaa. Se näkyy esimerkiksi katkeruutena ja vihana seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Jotkut eivät uskalla kohdata itseään koskaan, jotkut tekevät sen vasta vuosikausien salailun jälkeen, kun puoli elämää on jo elettynä. Se on traagista.
Täällä ranneliike.netissäkin näkyy muutama mannekiini juuri tuota lajia.
No höh; Juha Föhr on melkoisen homo minun korvissani, ja käsittääkseni omasta mielestään myös. Minä myös olen ihastunut naisiin joskus, ja p*nnut myös.
Toimittajat kirjoittelevat johtopäätöstaitojensa mukaan...
Luulisin, että iso osa ihmisistä on biseksuaaleja. Kiinnostus vain suuntautuu enemmän vastakkaiseen sukupuoleen, jolloin he luulevat olevansa heteroita tai Föhrin tapauksessa toisin päin. Ainoastaan biseksuaalit voivat "päättää" ovatko homoja vai heteroita.
Homo ei ihastu naisiin, saatika pane heidän kanssaan. Jos ihastuilee ja paneskelee miesten ja naisten kanssa niin on bi.
Niin niin, se on tietty joko - tai, eli että silmät on siniset tai ruskeat, täällä ei hienostella, niin kuin vanha armeijaviisaus kuului.
Ohi armeijaviisauksien: Maailma on pullollaan ei mustaa ja valkoista, vaan ns. harmaan eri sävyjä.
Tai vaihtoehtoisesti: kaikenmoisia värejä.
Joillakin on ruskeat silmät, toisilla siniset. On myös vihreitä, harmaita, mustia ja jopa kellertäviä silmiä. Löytyy vaikka mitä. En koskaan ole kuitenkaan törmännyt sinisilmäiseen ihmiseen, joka kiven kovaa väittäisi silmiensä olevan ruskeat.
Mikä tässä on niin vaikeaa? Homo tykkää samasta sukupuolesta, hetero toisesta. Bi tykkää molemmista. Ei tarvitse olla tasan 50/50 molempiin suuntiin kallellaan ollakseen bi. Pelkkä 30/70 tai vaikkapa 10/90 riittää vallan mainiosti. Suurin osa ihmisistä on jonkinasteisia bissejä. Sataprosenttiset heterot ovat todennäköisesti yhtä pieni vähemmistö kuin sataprosenttiset homotkin.
No, minä olen törmännyt.
Mutta ei tässä tarvitse olla mitään vaikeaa; hienoahan se on jos onkin helppo yhtälö, ja toivotankin hyvää jatkoa
sellaisten kanssa.
Kiitos. :) Lisää yhtälöitä:
"Syön kyllä mielelläni lihaa, mutta olen silti täysin vegetaristi."
"Saatan muiden mielestä muistuttaa ulkoiselta olemukseltani ihmistä, mutta hurja imukykyni todistaa, että oikeasti olen cherokee-intiaanien hiuksista valmistettu tamponi (South Park -viittaus)."
Ei hitto. Jokin tällaisissa ajatelmissa mättää.. Ai niin, tietenkin se että ne ovat sisäisesti ristiriitaisia ja todellisuudelle vieraita.
Hop, pitää vielä vastata ja kommentoida kun kerran keskustellaan:
Meinasin sitä että ympäröivän maailman voi toki oikein kätevästi asettaa ikään kuin ylhäältä ja ulkoa päin määriteltyihin käteviin lokeroihin, mutta kun maailma koostuu eri syistä eri tavoin itsensä määrittelevistä ihmisistä ja ihmisyksilöistä, joilla on kaikenmoisia eriasteisia subjektiivisia syitä määritellä itseään ja toisiaan vaikka miten, niin saan näppylöitä tällaisista määrittelyistä, jotka mielestäni ovat asioiden yksinkertaistuksia.
Otsikko "Juha Föhr ei olekaan homo" sai minut tietty klikkaamaan tämän auki heti, koska otsikko tuntuu, no, todellisuudenvastaiselta.
Mutta jos Juha Föhr jostain syystä minkä vain itse parhaimmin tietää haluaa sanoa näin ja allekirjoittaa tällaisen lausuman, niin mikäs siinä. Hänellä on oikeus luokitella itse itsensä.
Meillä muillakin pitäisi olla oikeus luokitella itse itsemme. Niin kuin Pentti Holappa, joka on toistuvasti melkoisen suorasukaisesti, muttei tietääkseni koskaan aivan suoraan sanottuna, antanut viestiä maailmalle omasta homoudestaan, mutta kun tv:n keskusteluohjelmassa (en muista mikä) Ilkka Kanerva häntä homoksi sanoi, Holappa ärjäisi takaisin että:
En anna sinulle oikeutta luokitella minua!
Ja sitten on miehiä joiden seksuaalinen maku on mitä homoin, mutta perustavat parisuhteita ja perheitä naisten kanssa, ja vastaavanlaisia naisia jotka perustavat parisuhteita ja perheitä miesten kanssa.
Erilaisia syitä tällaisiin ratkaisuihin riittää.
Omasta puolestani oleellisin pointtini on että maailman ja ihmisten moninaisuus ensin, ja luokittelut vasta sitten.
(Jopa Juha Föhrin kohdalla, hymiö.)
> maailma koostuu eri syistä eri tavoin itsensä määrittelevistä
> ihmisistä ja ihmisyksilöistä, joilla on kaikenmoisia eriasteisia
> subjektiivisia syitä määritellä itseään ja toisiaan vaikka miten
Määrittelivätpä ihmiset itsensä subjektiivisesti miten tahansa niin se ei kuitenkaan vaikuta faktoihin. Voin esimerkiksi yrittää väittää, että subjektiivisesti koen koostuvani pääasiassa alkuaineesta Fe (lat. ferrum) ja olevani täten siis iso möhkäle rautaa. Tosiasiallisesti näinhän ei kuitenkaan ole, eikä subjektiivinen määritelmäni, ts. kuinka itse asian koen, vaikuta millään muotoa siihen miten asia objektiivisesti, _oikeasti_ on.
Mikäli hyväksyttäisiin sellainen katsantokanta, että jokaisella on oikeus tapauskohtaisesti määritellä mitä mitkäkin käsitteet tarkoittavat, niin nuo määritelmät menettäisivät kokonaan informatiivisen merkityksensä ja käyttökelpoisuutensa. Jos jokainen käsite tulisi määritellä tapauskohtaisesti, riippuen kontekstista ja määrittelijästä, niin kyseisillä käsitteillä ei olisi tuolloin minkäänlaista käyttöarvoa. Tätä asiaa on käsitelty Ranneliikkeessä aiemminkin, vieläpä tässä samassa asiayhteydessä. Kieli symbolisena järjestelmänä perustuu yleisesti hyväksytyille luokitteluille ja määritelmille. Esimerkiksi sanat "auto", "raha", "kirjahylly" tai vaikkapa "kondomi" kuullessamme tiedämme välittömästi mistä niiden lausuja puhuu. Mikäli käsitteenmäärittely tapahtuisi aina subjektiivisella ja tapauskohtaisella tasolla niin kieli symbolisena järjestelmänä joutaisi romukoppaan: jokainen sana pitäisi määritellä aina puhujasta riippuen. Tämä johtaisi äärimuodossaan lopulta siihen, ettei minkäänlainen kommunikaatio olisi enää mahdollista. Emmehän lopulta voisi olla enää varmoja yhtään mistään. Emme edes siitä, että vaikkapa konjuktiot (jotta, että, mutta jne.) tarkoittaisivat samaa meille jokaiselle.
> Ja sitten on miehiä joiden seksuaalinen maku on mitä homoin,
> mutta perustavat parisuhteita ja perheitä naisten kanssa, ja
> vastaavanlaisia naisia jotka perustavat parisuhteita ja perheitä
> miesten kanssa.
Kyse onkin siitä ovatko nämä henkilöt aidosti ihastuneita ja seksuaalisesti viehtyneitä tuohon toista sukupuolta olevaan kumppaniinsa. Jos ovat niin silloinhan he ovat tietenkin biseksuaaleja. Jos taas eivät ole niin silloin he ovat syystä tai toisesta itsensä kieltäviä (ja kaapissa eläviä?) homoseksuaaleja.
"Kyse onkin siitä ovatko nämä henkilöt aidosti ihastuneita ja seksuaalisesti viehtyneitä tuohon toista sukupuolta olevaan kumppaniinsa. Jos ovat niin silloinhan he ovat tietenkin biseksuaaleja. Jos taas eivät ole niin silloin he ovat syystä tai toisesta itsensä kieltäviä (ja kaapissa eläviä?) homoseksuaaleja. "
Noinko mustavalkoinen elämä sinulle oikeasti on? Vain miehekkäät miehet ja naiselliset naiset ovat heteroja - korkeinaan
biseksuaaleja. Kaikki rooleja rikkovat ovat homoseksuaaleja. Lopettakaa nämä yksinkertaistukset, niillä tekee yhtä paljon
kuin kasalla paskaa.
Anki, en ole puhunut halaistua sanaa maskuliinisuudesta ja/tai feminiinisyydestä.
Minullekin asia näyttäytyy yhtä yksinkertaisena kuin ilopillerille, sanotaanko sitä sitten vaikka seksuaalisuuden kolmijaoksi ;) (homo, bi tai hetero). Miksi itse koen tämän niin selvänä on se, että en ole koskaan kiihottunut naisesta enkä ihastunut naiseen (seksuaalisesti), joten voin itseäni todistusaineistona käyttäen sulkea käytännössä pois mahdollisuuden, että kaikki ovat jossain määrin biseksuaaleja. Yrittämisen puutteestakaan minua ei voi syyttää. Biseksuaalin taas voi olla vaikeaa ajatella, että kaikki eivät ole samanlaisessa jatkumossa, tai miten sen sitten kokeekaan, kuin itse on. Varmasti asiaa voi jonkun kohdalla vielä sotkea tavanomaisesta poikkeava sukupuoli-identiteetti.
Se että "bi-ukkomies" tai perheenisä onkin todellisuudessa homo, voi olla kyseiselle henkilölle mahdotonta tunnustaa, edes itselleen, vaikka näin ehkä pelkästään asian biologista puolta tarkasteltaessa olisikin. Samanlaisia tarpeita identifioida itsensä johonkin ryhmään ulkoisista tai sisäisistä syistä varmasti on paljon. Nämä ihmiset saavat toki kertoa muille olevansa mitä hyvänsä, mikä on minusta ylipäänsä vähän eri kysymys kuin se yksinkertaisempi kysymys, minkä sukupuolen/sukupuolten ihmisistä ihminen kiihottuu.
Nämä ovat vasta justiinsa (vasta tuossa 1800-luvun lopussa) keksittyjä lokeroita, eivät mitään ikiaikaisia totuuksia. Näitä ei tarvitse asettaa 1 + 1 = 2 tasoisiksi tieteellisiksi kaavoiksi. Paitsi jos välttämättä haluaa.
Mutta tietty nämä ovat totta meillä, meidän omana nykyaikana, nyt.
Ja koska se on ilmeisen helpottavaa se helppous näissä niin pistetäänpä halki poikki ja pinoon, mikäs siinä:
Arosusi on homo ja Juha Föhr ja minä olemme bi-seksuaaleja.
(Tuskin kumpikaan olemme, muttei tykätä mistään kolmijaoista, ja haluamme venkuroida.)
> Nämä ovat vasta justiinsa (vasta tuossa 1800-luvun lopussa)
> keksittyjä lokeroita, eivät mitään ikiaikaisia totuuksia.
Ja Maapallokin on aiemmin ihan oikeasti ollut litteä (juu juu!). Vasta Pythagoraan astronomisten hömpötysten jälkeen alettiin puhua pyöreästä maailmasta. Ja silloin Maapallo tosiasiallisestikin vasta muuttui sitten pyöreäksi. Kyllä kyllä.
Vaikkei aiempina ajanjaksoina olekaan kyetty hahmottamaan todellisuuden ilmiöitä yhtä tarkasti kuin nykyään niin se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö noita ilmiöitä olisi ollut jo silloinkin olemassa.
Homon kyrpä ei seiso naiselle, kuten Kain Käärmeenpoika tuon aikoinaan ilmaisi. Jokaisella on oikeus määritellä itsensä miten haluaa, tai olla määittelemättä - ja olla hyväksymättä yleispäteviä määritelmiä. Tosin ketä oikeasti kiinnostaa kuunnella ja yrittää samaistua kulloisenkin tapauksen määrittelyihin omasta seksuaalisuudestaan.
Yleispätevät määritelmät kyllä auttavat ymmärtämään mistä kustakin on homokkeessa on kysymys. Toisinaan on tietenkin on hyvä selvittää taksonomisten tasojen avulla, mihin lajiin tai heimoon kulloinenkin vastaantuleva himpula kuulua. Esimerkkinä Judyn taksonomiset tasot pyhän ratoksi; Yläkunta (bowiefani) - kunta (Uusimaa) - pääjakso / kaari (homoseksuaali) - luokka (yksineläjä) - lahko ("versatile") - heimo (silmälasilliset) - suku (Tietää!) - laji (karhu) - muunnos (saukko) - muoto ("ET gone homo!") - erikoismuoto (karvainen)
Tekee mieli facebookmaisesti vaan sanoa Bowiefanille ja Tietäälle! että "tykkää".
Sanon silti lisäksi että määrittelyt ja määrittettelemättömyydet tuntuvat kommentointiin ryhtymisen verran kiinnostavan, eh?
(What would Bowie do?)
Bowiefiilinä voisi sanoa, että ei kannata kysyä häneltä. 1980-luulle tultaessa hänen bi-julistuksensa ei ollut jotain, mitä hän tunsi täysin "comfortable with". Omana aikanaan merkittävä lausunto kyllä, ilmiö joka muokkasi koko sukupolven.
Ja 90-luvun alussa pelasti ainakin minut Buddha of Suburbia -soundtrackillä. Ehkä Juha Föhrkin tietää tämän?
Arvelisin, että Juha Föhr on enempi Young Americans/ Let's Dance-tyyppiä. Määritelmissä on se onneton puoli, että muut tekevät sen puolestasi - halusi tai ei..
Voi mikä tragedia, jos homojen suosikkimeteorologi ei ookaan täys homo, vaan ilmeisesti bi, kuten suurin osa homoista! Jos joku homo (tai bi) on joskus ollu ihastunu naiseen, niin sen ei vielä pitäs kenenkään maailmaa kaataa...
Ei kaada ainakaan minun maailmaani, mutta ärsyttää kyllä. Ärsyttää kun annetaan vääränlainen mielikuva homoudesta. Vahvistaa sitä harhaluuloa, että homo voisi olla naistenkin kanssa ja että homous on valinta.
rikumies; homojen suosikkimeteorologi taitaa kyllä olla hetero, nelosen salskea sääpoika Matti.
Riquman1990:n luetun ymmärtäminen on tutulla tasollaan. No, enpä viitsi sitä viestiä sen tarkemmin kommentoida, sillä sitä samaa paskaa se on kuten lähes aina muulloinkin. Toivottavasti ei tosiaan siellä ihan tosissaan olla noita viestejä kirjoittamassa.
Ilopillerin tähän aiheeseen kirjoittamien viestien kanssa olen sanasta sanaan täysin samaa mieltä.
Koko keskustelun aihekin on ylipäätään niin turha että...
Näin tänään lounaspaikassa todella kauniin naisen. Ilmeisesti tietoisena joutsenenkaulastaan hän oli nostanut pitkät hiuksensa päälaelle ylös huolettomalle nutturalle, mikä paljasti siron niskan ja sai koko ihmisen olemuksen näyttämään jotenkin gasellimaiselta.
Älkääkä nyt homppelit innostuko - ei, en rakastunut. Ei, en ihastunut. Ja juuei, viisari ei värähtänyt ei sitten yhtään.
Mutta olin vähän kade. Että miksi minä en voi olla kuin joutsen tai kauris tai perhonen. Miksi en voi olla kaunis? Ihan ohikiitävän hetken ajattelin "olisinpa nainen".
Noh, eipä tule useinkaan tällaisia pohdittua, ei oikeastaan koskaan. Ja nyt tapauksesta kertoessakin täytyy vähän kärjistää, jotta ajatus sopisi tämän ketjun jatkoksi (jos sitä nyt ylipäätään on syytä enää jatkaa).
Koenko itseni 100% mieheksi? En tiedä. Tuollaiset prosenttijaottelut (vrt. aiempi viestiketju) tuntuvat omalle ajattelulleni todella vierailta. Mutta takuulla olen tyytyväinen biologiaani & elin-olosuhteisiini *hehheh*, oli ne sitten mitä hyvänsä, enkä toivoisi olevani "jotakin" enemmän tai "jotakin muuta" vähemmän. Että ihan passeli olotila tämä passisukupuoli (mies) kaikinpuolin.
Pointtini: Samalla logiikalla, kun täällä tehdään Juha Föhristä ja joistakin keskustelun osapuolista hmm... jotain seksuaaleja (oli siinä sitten mitä etuliitteitä hyvänsä), niin minä olen kait sitten jonkinsortin trans-sukupuolinen, trans-gender tms?
Ja toinen pointti: Eikö ketään ihan todellakaan hirvitä ja inhota se tapa, millä (täälläkin, keskustelijain keskuudessa) ollaan valmiita änkemään toisia ihmisiä valmiisiin kyseenalaistamattomiin muotteihin? Ja jopa sallimaan määritelmä "puhdas"?
"Venton" toiseen pointtiin: Kyllä ketään: Minua. Koitin argumentoida mitä koitin tuossa aiempana.
En kuitenkaan jaksanut jäädä itsekseni toistelemaan omia samojani sellaisia käsitteitä vastaan kuin "aito" "oikea" "puhdas" tai "tosi".
Ihmeellisen kärkkäästi täällä yritetään pistää arvolatauksia sinne missä niitä ei ole. Minkäänlaisesta "puhtaudesta" tai "aitoudesta" en ainakaan itse ole edes puhunut missään vaiheessa. Kirjoitetaan tämä nyt vielä auki selkokielellä: biseksuaalisuus ei ole yhtään sen huonompi juttu kuin homouskaan. Sen sijaan homoa teeskentelevä bi ON huono juttu.
Siis selkokielellä: Mielestäsi seksuaalisuutta ilmenee VAIN homo-, bi- ja heteroseksuaalisuutena?
Aika mustavalkoiselta kuulostaa minusta. On vain ymmärrettävä että ihmiselämä ei mahdu tuollaisiin karsinoihin, jotka on kehitetty sitä eloa ilmiöineen jäsentämään.
Ei siis niin päin, että ensin oli jaottelut ja määritelmät, joihin ihmiset nätisti solahtivat.
Ja uudestaan selkokielellä: määritelmät saattavat vaikuttaa puhtailta, "todellisuus" sitä sen sijaan ei koskaan ole.
EDIT: Laitoin viimeisen lauseen "todellisuus"-sanaan vielä varmuuden vuoksi lainausmerkit.
Homo-, bi- ja heteroseksuaaleihin mahtuu reilusti suurin osa ihmisistä ihan todellisuudessakin.
Heteroseksuaalit ovat kiinnostuneita vain vastakkaisen sukupuolen edustajista.
Homoseksuaalit ovat kiinnostuneita vain oman sukupuolensa edustajista.
Biseksuaalit ovat kiinnostuneita niin vastakkaisen kuin omankin sukupuolensa edustajista.
Lisäksi jotkut eivät ole kiinnostuneita yhtään mistään ja jotkut ovat kiinnostuneita muista kuin ihmisistä. Mitähän muita mahdollisuuksia niitä vielä on? Kertokaa vain jos tulee mieleen, itse en nyt keksi.
> Siis selkokielellä: Mielestäsi seksuaalisuutta ilmenee VAIN homo-,
> bi- ja heteroseksuaalisuutena? Aika mustavalkoiselta kuulostaa
> minusta. On vain ymmärrettävä että ihmiselämä ei mahdu tuollaisiin
> karsinoihin, jotka on kehitetty sitä eloa ilmiöineen jäsentämään.
Homo-/bi-/hetero-jako on ihan tarpeeksi kattava. Sen ulkopuolelle jäävät vain tosiaan aseksuaalit ja muista kuin ihmisistä seksuaalisesti kiinnostuneet (tosin nyt onkin ollut puhe samaan tai toiseen sukupuoleen kohdistuvasta kiinnostuksesta). Ehkä joitakin hämmentää tämän jaottelun näennäinen "yksinkertaisuus" kun mahdollisia pääkategorioita on vain kolme? No, Kinseyn asteikko havainnollistaa kaiketi konkreettisemmin mistä oikein on kysymys:
http://www.kinseyinstitute.org/research/ak-hhscale.html
MUOKS: Kinseyn asteikossa arvot 1-5 ovat siis käytännössä yhtä kuin "biseksuaali".
"Homo-/bi-/hetero-jako on ihan tarpeeksi kattava."
Omasta puolestani en jaksa väittää vastaan.
Kinsey, muuten, teki pitkän tutkimusuran luonnontieteessä kärpästen kanssa ennen kuin kävi tutkimaan ihmisiä.
Tiedän monia "pesunkestäviä" homoja, jotka ovat olleet naisten kanssa, kuten myös muutamia "pesunkestäviä" heteromiehiä, jotka ovat kokeilleet aidan toisella puolella sitä vihreämpää nurmikkoa. Ystäväpiirissäni on muutama, jotka tunnistivat vasta vanhemmalla iällä homoseksuaalisuutensa - aikaisemmin koko ajatus ei ole käynyt edes heidän mielessään. Monet homot ovat kokeilleet nuoruudessaan heterosuhteita ja todenneet, ettei se ollutkaan heitä varten. Näissä kokeilussa puolin ja toisin, ristiin rastiin on ollut yhteistä se, että oma seksuaali-identiteeti on vain vahvistunut. Uskoakseni mistään "teeskentelystä" ei tuntemissani tapauksissa ole koskaan ollut kyse - ellei sinä pidetä jotain murrosikänä tapahtunutta tietoista piilottelua kiusaamisen estämiseksi.
Uskoakseni seksuaalinen identiteeti voi muunnella joillakin ihmisillä hyvinkin laidasta laitaan elämän aikana, ilman että tähän sisältyy mitään bi-seksuaalisuutta; aloitetaan heterona ja päädytään homoksi tai päinvastoin - tosin muutamilla tuntemillani bisseillä kiinnostus sukupuolien välillä vaihtelee hyvin hitaasti, silti tunnistavat itsensä biseksuaaleiksi. Joillakin seksuaali-identiteetti pysyy hyvinkin stabiilina. Tässä kohdin "pesunkestävät" homo-ja heteroseksuaalit eivät ole Kinseyn janalla ääripäissä. Kuvittelen tuon janan ympyräksi, josta näistä "ehdottomien" pisteestä avautuu suuntautumisien koko variaatio eriasteisia suuntautumisia.
-----------
"Homo-/bi-/hetero-jako on ihan tarpeeksi kattava" - pariutumistarkoituksessa tuo lienee ihan kattava.
Jos ahtaat lokerot ja luokittelut ahdistavat niin miksi sitten pitää yrittää väkisin tunkea luokittelun "homo" alle niin kirjavaa porukkaa? Miksei erityyppisille ihmisille ja heidän haluamisilleen voisi kehittää ihan omia, tarkempia termejään? "Homo" tarkoittaa VAIN samasta sukupuolesta kiinnostunutta. Tämän termin alle ei siis määritelmällisesti sovi sellaiset henkilöt, jotka kokevat MYÖS toisen sukupuolen edustajat haluttavina. Kampanjoitaessa "homo"-käsitteen ulottamista myös selvästi biseksuaalisiin henkilöihin vedetään mutkat suoriksi ja yksinkertaistetaan ympäröivää todellisuutta rankasti.
Tähän ei nyt sitten käy vasta-argumenttina, että termi "homo" olisi itsessään jotenkin turha tai harhaanjohtava. Kyllä meitä ihan täysin, sataprosenttisesti homoja on ihan oikeasti olemassa (sanotaan vielä: ihan oikeasti on). Enkä nyt millään muotoa ole sanomassa, että sataprosenttinen homo olisi yhtään sen parempi tai huonompi kuin biseksuaalikaan. Sanonpa vain että sellaisia ihmisiä, jotka eivät KOSKAAN ole kokeneet kuin yhden sukupuolen edustajat haluttavina, on ihan oikeasti olemassa.
Koska termi "queer" tai "pervo" ei ottanut tuulta allensa 1990-luvulla...? Itse tykkään kovasti termeistä mono- tai stereoseksuaali - hifistin sanaleikki, joka syntyi väärinkuultuna.
Miksi tarve luokitella ihmisiä ylipäätään heidän suuntautumisensa takia, mihin sitä tarvitaan? Tuo pyhä kolmijako on ihan pätevä viite, jos sitä tarvitaan. "Jokainen on vähän homo", käsite itsessään on kokenut jonkilaisen inflaation puhekielessä - hyvä niin, näin ne asiat arkipäiväistyvät. Toisinaan mikä tahansa seksuaalimääritelmä on enemmän, kuin välttämättä haluaisit tietää jostakusta.
Voi herranen aika teidän keskustelujanne. Voi tuota tematiikan tuskaa...
Jos sanotaan, että termi "homoseksuaali" tarkoittaa täysin homoseksuaalia, "heteroseksuaali" täysin heteroseksuaalia ja "biseksuaali kaikkea siltä väliltä, niin miksi ihmeessä ja miten kummassa tuota jakoa vielä pitäisi tarkentaa?
Pitäisikö ottaa käyttöön prosenttijako? - "Tunnen itseni 68,27863 -prosenttisesti heteroseksuaaliksi."
Vai pitäisikö kehitellä uusia määritelmiä? - "hetero" - "halailee kavereitaan" - "joskus kikattelee" - "bi" - " neitimäinen" - "hintahtava" - "homo", ja jokaiseen noihden kuvausten väliin vielä kymmenen muuta asteittain sopivaa...
Hankkikaa elämä.
P.S. Jonkun listalta lemmenkohteista jäivät muuten pois ne, jotka tuntevat kiinnostusta elottomiin kohteisiin, kuten rakennuksiin. Siitä tuli dokkari tässä äskennöin uusintana. Siinä mm. Berliinin muuri ja Eiffeltorni olivat kovasti eroottisia.
P.P.S. Ja jos Juha Föhr ei ole homo, niin sitten en kyllä minäkään. Pitää varmaan lopettaa tänne kirjoittelu ja siirtyä Hommafoorumille...
Pete kirjoitti: "P.S. Jonkun listalta lemmenkohteista jäivät muuten pois ne, jotka tuntevat kiinnostusta elottomiin kohteisiin, kuten rakennuksiin. Siitä tuli dokkari tässä äskennöin uusintana. Siinä mm. Berliinin muuri ja Eiffeltorni olivat kovasti eroottisia.
P.P.S. Ja jos Juha Föhr ei ole homo, niin sitten en kyllä minäkään. Pitää varmaan lopettaa tänne kirjoittelu ja siirtyä Hommafoorumille..."
Otin sen kyllä huomioon. Sehän sisältyy tuohon "jotkut ovat kiinnostuneita muista kuin ihmisistä"-kohtaan.
Enpä tiedä miten jonkun toisen seksuaalinen suuntautuminen vaikuttaa sinun suuntautumiseesi, mutta jos Föhr tosiaan on ihastunut useampiin naisiin, kuten ainakin itse sanoi, niin silloin hän ei homoseksuaali voi olla.
Joku kirjoitti:
"Enpä tiedä miten jonkun toisen seksuaalinen suuntautuminen vaikuttaa sinun suuntautumiseesi, mutta jos Föhr tosiaan on ihastunut useampiin naisiin, kuten ainakin itse sanoi, niin silloin hän ei homoseksuaali voi olla."
Onpas tyhjänpäiväistä kuvittelua ja jaarittelua.
Kiitos Pete, että toit järjen valoa.
"Onpas tyhjänpäiväistä kuvittelua ja jaarittelua."
Ei, vaan neljä täysin faktoihin perustuvaa lausetta.
Olenkohan väärässä, kun mietin, että se mikä porukkaa ajaa tällaiseen pakkomielteeseeen nimetä sateenkaaren raidan väri on turhautuminen? Ja ehkä epäluottamus ihmisen itsetuntemukseen? Ajatellaan, että joku ihminen on jotenkin valheellinen itselleen ja muille?
Itseä kyllä ainakin turhauttaa, jos tyyppi kuvailee itseään bisseksi, mutta sanoo kuitenkin olevan "enemmän miehiin kalleellaan". Mitä ihmettä tällainen tarkoittaa konkreettisesti? Eikö tämänlaisen olomuodon oikea nimitys ole bi (tai hetero) curious homo? Ja mitä moisesta voi ajatella kumppanipotentiaalisuuden suhteen jos itse on monoseksuaali (HYVÄ TERMI! ;). Toisaalta, jos ihminen ei itse tiedä, mitä seksuaalisessa mielessä on, mitä tällainenkaan tarkoittaa, onko hän elänyt oikeasti eristyksissä vai eikö ole antanut itsensä kokea tunteita muita ihmisiä kohtaan?
Biseksuaaleja on taatusti olemassa. He kokevat molemmista sukupuolista (toiminnallista) seksuaalisuutta. ;)
Jotkut homo- ja heteroseksuaalit tuntuvat puolestaan kokevan tavoiteltavana olla biseksuaali, leikittelevät ajatuksella tai kokevat helpommaksi kutsua itseään tällä nimikkeellä.
Hmm.. niin, eihän tuossa lopulta ole mitään pahaa, muuta kuin, että virheellinen seksuaalisuuden kuvaus tuo seksuaalisuuden muutenkin herkkään ja monimutkaiseen kenttään entistäkin enemmän epäselvyyttä, epävarmuustekijöitä?
"Hankkikaa elämä."
Tai harrastus - loppuu kaikenmaailman läyhääminen. Suosittelen kutomista.
Minä suosittelen reserviläistoimintaa tai säännöllistä imurointia ja mattojen tamppaamista.
Molemmissa saa purkaa energiaa, ja loppujen lopuksi asunto on puhtaampi.
Reserviläistoiminnassa tosin vain siksi, että kun itse olen vuorokauden poissa, puolisko käyttää tilaisuutta hyväkseen ja siivoaa ;-P
Joo-o. Kaikenmoista turhaa.. seksuaalisuudesta keskustelemista. Ja vielä joistain vähemmistöseksuaalisuuksista! Aivan tyhjänpäiväistä jaarittelua ja banaalia hömppää. Ja vielä tämmöisellä saitilla, jossa aiheena on jotkin ihmeen.. seksuaalivähemmistöt. Juu ei kyllä parane tuhlata ruutia tällaisiin joutaviin ja vieläpä sivuston aihepiiriin täysin kuulumattomiin juttuihin. Kyllähän meidän kaiken järjen mukaan pitäisi mieluummin olla keskustelemassa esimerkiksi pornonäyttelijöiden ja urheilijoiden (älyn?)lahjoista, tai Madonnan uudesta albumista.
> Jos sanotaan, että termi "homoseksuaali" tarkoittaa täysin homoseksuaalia,
> "heteroseksuaali" täysin heteroseksuaalia ja "biseksuaali kaikkea siltä väliltä,
> niin miksi ihmeessä ja miten kummassa tuota jakoa vielä pitäisi tarkentaa?
Amen. Ja sellainen jännä "hululululu"-kiljunta, mitä ne hassut arabinaiset aina päästelee.
Ja kaikille hihamerkit jotta erottaa toisistaan.
Juu, hihamerkit vois olla kyllä kiva juu ;-) Jotenkin mua kutkuttais ajatus tehdä esim. jotain sateenkaarihihamerkkejä, joita sitten vaikkapa IDAHO-päivänä (17.5.) kannettaisiin hihassa.
Ilopilleri,
Kiitoksia suorasta tekstini lainauksesta. Olen niin kovin ylpeä.
Tosin; en tiedä oliko kyse komppauksesta vai dissauksesta. Näin 46-vuotiaana kun olen aika huono enää tajuamaan nykynuorison sanankäyttöä. (se arabinaisten huuto kylläkin kuulosti hauskalta...)
Halusin vain yksinkertaisesti sanoa, että on meillä jumalauta tärkeämpiäkin asioita mihin puuttua kuin se, miten määritellään joku, jonkinasteinen sukupuolinen suuntautuneisuus sen astevaihtelun perusteella.
Jokaisella ihmisellä on toki mielestäni oikeus kutsua itseään ihan miksi tahansa. Vaikka klingoniksi tai R2D2:ksi, jos siltä tuntuu, mutta se ei silti tarkoita sitä, että yhteiskunnan tai tieteen yleensä pitäisi heidän oma käsityksensä omasta olemuksestaan vahvistaa. Minä ainakin toivon, että pysyttäisiin ihan näissä mainitsemissani kolmessa kategoriassa, mitä seksuaaliseen suuntautumiseen tulee. Homo - Bi - Hetero.
Joskus tuntuu siltä, että ihmisillä on ihan liikaa aikaa.
Pertti Jarlan yhdessä viimeisimmässä "Fingerporissa" ydinvoimaa vastustavat, kaikkea hyvää tarkoittavat, yleis -kaikkea-mistä-en-tykkää-mutta-mistä-en-mitään-tiedä -vastustavat aktivisti-ihmiset suivaantuvat saatuaan tietää, että aurinko pelaa ydinenergialla, ja lähettävät oman raketin aurinkoon varustettuna julisteilla "Ei Ydinenergiaa!" ja "Ajatelkaa lapsia!".
Minusta alkaa suoraan sanoen tuntua, että meillä homoillakin alkaa kohta mennä ihan yhtä överiksi.
Miksi ihmeessä pelataan näillä korteilla?
Olisi niin paljon tärkeämpiäkin asioita tehtävänä, kuin jonkun omituisen yksi kahdeksasosahomon tai lesbon tai heteron määrittäminen.
Minä ainakin olen ymmärtänyt niin, että valtaosa meistä homppeleista (Kysykää vaikka rekisteröidyltä puolisoltani; 10 v yhdessä tulee täyteen vappuna) haluaa ihan samanlaista elämää kuin n.k. "valtaväestö". Ei mitään ihmeellisiä ääriliikkeitä tai vastaavia, mitä valitettavasti on ollut ja on, vaan täydellistä sulautumista "valtaväestöön" yleisen suvaitsevuuden ja oikean informaation tukemana.
Heitä siihen nyt sitten sekaan nämä kaikki homojen omat ongelmat siitä, kuka on homo ja kuka on bi jne.
Ei paljon auta.
Pete
St. Judy,
Antaisiko tullivalvonta minulle tulessani suomeen sateenkaari vaahteralehden hijamerkin tarkoittaen CANADA GAY?
Ei varmaankaan, edes pyydettäessä. Semmoisen voi halutessaan, ajankulukseen ja jos siihen tarvetta tuntee, itse askarrella. Elämmehän toki vapaassa maassa, jossa ihmiset ovat suht'koht' tasa-arvoisia, elävät suht'koht' rauhassa keskenään ja voivat aika pitkälti päättää, mitä elämällään tekevät ja minkä itselleen tärkeäksi määrittelevät - ja kaikkea muuta sellaista tärkeämmän tuhlaamista nysväämisen.
Kun asioita tutkitaan (tieteellisesti), on asioiden nimen yksiselitteisyys ja yksimerkityksisyys tärkeää. Arkielämässäkin asioiden vakiintuneista nimistä on hyötyä. Esimerkiksi ruokakaupassa; on helpompi kirjoittaa toiselle kauppalista, jos molemmat ovat samaa mieltä siitä, että kurkku on kurkku ja tomaatti on tomaatti.
Mutta se ihmisen seksuaalinen suuntautuminen ja sen lokerointi... Mitään yleispätevää "homousmittaria" tai "homotestiä" ei ole olemassa. Seksuaalisen suuntautumisensa voi luotettavasti määrittää vain yksilö itse. Itsensä lokeroiminenkin on vapaaehtoista.
Vakiintuneen ja kaiketi aika hyväksytyn määritelmän mukaan homoseksuaalinen yksilö tuntee romanttista, eroottista ja seksuaalista vetovoimaa ensisijaisesti omaa sukupuolta edustavaa ihmistä kohtaan, samoin kuin heteroseksuaalisen ihmisen tunteet kohdistuvat "vastakkaista" sukupuolta olevaan. Jos yksilön mielenkiinto ja tunteet voivat kohdistua toiseen henkilöön riippumatta kohteen sukupuolesta, kutsutaan tätä biseksuaaliksi.
Mutta missä kulkee raja? Minkä viivan yli astuttuaan homo ei ole enää homo vaan biseksuaali? Riittääkö siihen yksi heteroeroottissävyinen uni? Yksi kiinnostunut naiseen kohdistuva katse? Yksi kiinnostunut katse mieheen päin, mutta kääntyessään kohde osoittautuukin naiseksi? Yhdet nuoruusiän treffit naisen kanssa? Yksi yhdyntä naisen kanssa? Parisuhde naisen kanssa?
Lokeroita ja "hallittuja asteikkoja" on siis olemassa.
Ns. Kinseyn asteikon mukaan ihmisten seksuaalinen suuntautuminen sijoittuu jonnekin täyden heteroseksuaalisuuden ja täyden homoseksuaalisuuden välille - aseksuaaleja ihmisiä lukuunottamatta, jotka eivät tunne seksuaalisiksi luettavia haluja.
Ns. Kleinin asteikossa seksuaalinen suuntautuminen on jaettu seitsemään osatekijään. Seksuaalisen suuntautumisen osatekijöinä voidaan pitää seuraavia asioita, ja eri ihmisillä eri osa-alueet voivat olla voimakkuudeltaan erilaisia
- keneen rakkauden ja kiintymyksen tunteet kohdistuvat
- keneen seksuaaliset fantasiat kohdistuvat
- keneen seksuaalinen viehtymys kohdistuu
- kenen kanssa parisuhde muodostuu
- millaisessa elämänpiirissä ja yhteisössä elää
- itse kokema seksuaalinen suuntautuminen ja identiteetti
- kenen kanssa harrastaa seksiä
Kleinin asteikon mukaan minä en ole 100% homo. Ja silti olen. Homouden, biseksuaalisuuden ja heteroseksuaalisuuden raja-aidat ovat häilyviä. Kaiken lisäksi eri kulttuureissa ajatus "homoudesta" tai "homoseksuaalisuudesta" tulkitaan aivan eri tavoin.
Yksittäinen ihminen voi myös kokea suuntautumisensa "elävän" ajan kuluessa, jolloin oma paikka hetero-homo -akselilla tuntuu muuttuvan joko kokonaisuutena tai jonkin osatekijän kohdalla. Nykytietämyksen valossa ihmisen seksuaalinen suuntautuminen ei kuitenkaan ole kovin muutettavaa lajia ja etenkään keinotekoisesti suuntautumistaan ei voi muuttaa.
Petelle sanoisin yhden jutun. Tämä keskustelu ei ehkä tarjoa läpimurtoa ihmiskunnan ymmärrykselle, mutta minusta tällaisellakin asioiden pyörittelyllä on myönteisiä puolia, kun jäsennetään monimutkaista maailmaa. Miksi oletat, että "tärkeämmät asiat" (huom lainausmerkit) saisivat tällaiseen pyörittelyyn käytetyn energian osakseen? Minä en ymmärrä puheenvuoroja siitä, että miksi jostain asiasta yleensä keskustellaan. Pidän sitä "matalaotsaisuutena". Eikö voi skipata omasta mielestä turhat keskustelut yli?
Sori, smo.
Ilmaisin asiani varmaankin hieman väärin.
Tarkoitukseni oli itse asiassa kommentoida näitä meidänkin porukoistamme löytyviä "ääriliikkeitä", joilla ei ole tunnu enää olevan minkäänlaista kosketusta todellisuuteen. Esim. Pinkkimustat anarkistit ja Akuliina -anteeksi, Atlas- Saarikoski, joille seksuaalisesta suuntautumisesta on tullut jonkinlainen yleisen protestoinnin ja suoraan sanoen täysin järjettömän ideologian keppihevonen.
EDIT. Kaikki keskustelu on aina tarpeellista. Niin myös keskusteluun kuuluvat kommentit sen järkevyydestä ;-)
On tosiaan hajottavaa keskustella jostain aiheesta ja yhtäaikaa metakeskustella (=keskustella kyseisestä keskustelusta tai keskustelemisesta ylipäätään). On vaivalloista etukäteen kirjallisesti pohtia mielekkyyttä, kiinnostavuutta tai oikeutusta sille, mitä aikoo kohta kirjoittaa...
Monien mielestä seksuaalisuuden muotojen ruotiminen on kiinnostavaa. Myös minun. Jos joku haluaa käyttää energiaansa muuhun, kuin kirjalliseen pohdintaan ihmisen seksuaalisuuden terminologiasta ja käsitteistöstä tässä ketjussa, niin mikä estää? (Sekö, että huomio energian mielekkäämmästä ohjaamisesta pitää käydä naputtelemassa tänne? Miksi pitää?)
Itseäni pohdituttavia kysymyksiä ketjun aiheeseen liittyen:
1. Miksi tulee falski olo otsikosta: "Juha Föhr: minullakin on ollut naisihastuksia" (Iltalehden alkuperäinen lööppi)? Kuka tuntuu feikkaavan? Iltalehden toimittaja, joka haluaa rakentaa lööpin? Juha Föhr? Lukijat itse?
2. Miksi kuva Juha Föhristä on sellainen, että on vaikea uskoa hänen oikeasti saavan/saaneen erektioita naisista? (Quote: "Olen sinut itseni kanssa ja nämä asiat ovat minulle hyvin selviä. Siitä huolimatta minullakin on ollut naisihastuksia, ja olen tuntenut seksuaalista mielenkiintoa heitä kohtaan. En usko, että se on kovinkaan ihmeellistä tai asia, jota täytyy sen kummemmin selitellä.") Miksei olisi voinut saada?
3. Minkä ilmiön edessä olemme tässä oikeasti? Kinseyn skaalan? Feikkaamisen? Ihmisen seksuaalisuuden mystisyyden? Lööppiteollisuuden? Suvaitsemattomuuden? Itseruoskinnan? Kontrollifriikkiyden? Väärinkäsityksen?
Siinä pieni pläjäys ajatuksenvirtaa ilman itsesensuuria tai metakeskustelua! ;)
Näyttäisi tosiaan vähän siltä, että siinä missä homon julkisuuden henkilön tuli ennen esiintyä heterona, on nykyään suotavaa esiintyä biseksuaalina. Ei voi tietty tietää, kuinka totta Jessie J:n epävirallinen elämänkerta on, mutta ainakin kirja paljastaa, että julkimoihin kohdistetaan nykyään painetta kutsua itseään biseksuaaliksi homon/lesbon sijaan. En tarkoita, että J. Föhr kokee tätä painetta lööpin perusteella, vaan, että ylipäätään tuollainen asia näyttäisi olevan olemassa. Biseksuaalisuus on kai sitten jotenkin "pehmeämpi kolahdus" kuin homous? Äkkiseltään voisi ajatella olevan positiivista, että normatiivisuus ei enää aina vaadi ehdotonta heteroutta, mutta mietin, että toisaalta tämäkin voi olla tietynlainen identiteettiloukku? Edelleen kummastelen tapaamiani homoja, jotka tuntuvat olevan valmiita vaihtamaan heterokaapin biseksuaaliseen kaappiin...