Ensimmäinen sateenkaarimessu Kuopiossa su 22.4.2012
Kuopion ensimmäisen sateenkaarimessun ajankohta on varmistunut. Se pidetään sunnuntaina 22.4.2012 klo 18 Männistön vanhassa kirkossa (Lönnrotinkatu 24, Kuopio). Messun järjestää Männistön ev. lut. seurakunta osana muuta toimintaansa ja sitä markkinoidaan kaikille seurakuntalaisille avoimena.
Mahdollisia lisätietoja saa Männistön kirkkoherralta Aulikki Mäkiseltä (aulikki.makinen'at'evl.fi) tai Laura Siponmaalta (laura.siponmaa'at'gmail.com).
Messun järjestäjät toivovat runsasta osanottoa. Sillä tavoin saataisiin tapahtumalle jatkoa ja kenties siitä voisi tulla traditio tuossa seurakunnassa.
Hienoa!
Olin vuoden 2010 loppuun saakka seitsemän vuotta mukana Savon setan toiminnassa ja tuona aikana messun järjestämisestä puhuttiin ainakin kolme kertaa. Koskaan se ei kuitenkaan noussut siivilleen. Itse en ole kirkon jäsen ja pidän itseäni selkeästi ateistisena / vapaa-ajattelijana, joten vaikka koin tarvetta tehdä asialle jotain en ollut asemassa tehdä paljonkaan.
Laura Siponmaan ja Panu Pohjolaisen vuoden voimain ponnistus tuotti hienon tuloksen sunnuntai-iltana. Messu keräsi vähän toista sataa henkeä Männistön vanhaan kirkkoon. Laskin joukosta kourallisen muita vapaa-ajattelijoita, kourallisen pappeja, useimmat niistä ihmisistä joiden kanssa messusta vuosien varrella puhuimme ja huomattavan joukon Savon setan jäseniä.
Liturgi Mika Pulkkisen johdantosanat osuivat hienosti yksiin viikonloppuna uutisoidun kristilliskonservativisen "sateenkaaren palautusliikkeen" puheiden kanssa. Kirkkoherra Aulikki Mäkisen saarna oli hyvin yleisölle kirjoitettu ja Laura Siponmaan kehuttu esirukous sai monet liikuttumana kyyneliin. Messun virret oli valittu huolella ja kuoron naissolistin vastauslaulu kuulosti uskomattoman hienolta.
Männistön vanha kirkko oli paras mahdollinen paikka pitää sateenkaarimessu: se on Kuopion kaunein kirkko, puukirkko ja intiimin pieni. Pikanttina yksityiskohtana laskussa olevan auringon valo kiersi alttaritaulun vasemmasta laidasta oikeaan messun aikana.
Kuulin jo ennen messua, että vapaaehtoisia tekijöitä oli tulossa tekemään asioita messuun enemmän kuin voitiin ottaa vastaan. Mukana oli myös iäkkäitä Männistön seurakunnan riviaktiiveja. Messun jälkeen kuulin sanottavan mm. että messuun oli osallistunut myös joitakin varsin konservatiivisista suunnista tulevia ja konservatiivisiksi oletettuja henkilöitä. Eräs messuun osallistuneista papeista ihasteli miten antaumuksella seurakunta oli messussa mukana.
Vaikka itse omasta vakaumuksestani lähtien olinkin mukana kannatuksen vuoksi enkä uskoa harjoittamassa koin valtavaa liikutusta ja hartautta tilaisuudessa. Suurimman osan seurakunnasta noustessa osallistumaan ehtoolliselle vakuutuin että messu oli täyttänyt tarkoituksensa. Olin messun jälkeen huomattavan iloinen tapahtumasta.
Minulla oli ilo ja kunnia tulla kutsutuksi mukaan syömään muutamien messuntekijöiden kanssa sen jälkeen. Päivällisellä pohdittiin että sateenkaarimessu olisi syytä järjestää Kuopiossa jatkossa ainakin kaksi kertaa vuodessa. Itse heitin pöytään ajatuksen, josko tekisimme Männistöstä Kuopion Kallion. :)
Minäkään en kuulu kirkkoon ja oikeastaan minulla ei ole edes erityistä uskonnollista vakaumusta. Haluan kuitenkin ranneliike.netin toimittajana antaa oman panokseni siihen, että kaukana pääkaupunkiseudulta asuvat, uskonnollisen vakaumuksen omaavat sateenkaari-ihmiset saisivat tietoa internetin kautta uskonnollisista sateenkaaritapahtumista. Tästä esimerkkinä vaikkapa raportit Kallion kirkolla pidetyistä teemailloista.
Olisikohan kirkoilla syytä itsetutkiskeluun? Hiukan Seurakuntalaisen uutisesta tulee tunne, vaikkei sitä oikeastaan sanota, että nuo papit olisivat jotenkin tehneet väärin tms.
Houkuttelin jokin aika sitten yhden keski-ikäisen homomiehen kanssani sateenkaarimessuun. Sieltä palatessa hän totesi, ettei hän ymmärtänyt koko hommasta yhtään mitään. Ei edes sitä mistä ne papit oikein puhuivat. Olisikohan kirkolla Suomessakin sopiva hetki pohtia julistuksensa sisältöjä ja selväkielisyyttä. Hän ehdotti, että kirkko voisi palata latinankieliseen messuun, jota tasavertaisesti kukaan ei ymmärtäisi.
Hei. Ajattelin tuoda vähän omaa näkökulmaan asiaan esille. Kun yleensä näillä nettifoorumeilla keskustellaan aika mustavalkoisesti uskontoihin ja uskovaisiin liittyvistä aiheista. Olen itse polyamorinen biseksuaali, mutta olen myös uskovainen kristitty. En siis ole kovin perinteinen kristitty, koska konservatiivisiin kristillisiin arvoihin kuuluu mm. kahden ihmisen välisen parisuhteen vaaliminen. Mutta silti käyn kirkossa, silti uskon samaan Jumalaan ja ydin asioihin, mitä kirkko opettaa. En ole kaikkien kirkon työntekijöiden tai edustajien kanssa samaa mieltä monista asioista, eikä minun mielestäni tarvitsekaan, jotta voin kuulua kirkkoon ja uskoa.
Kävin itse tuolla Kuopion sateenkaarimessussa ja siellä ainakin puhuttiin asioista erittäin selväkielisesti ja kansantajuisesti. Kaikissa jumalanpalveluksissa ei näin ole, eivätkä kaikki papit osaa ottaa huomioon saarnoissaan perustallaajan ajatusmaailmoita, vaan puhuvat ns. omissa sfääreissään. Se on valitettavaa, mutta ei kukaan ihminen muutenkaan ole täydellinen, saati välttämättä kauhean hyvä omassa työssään.
Oman uskon epäilemisestä ja uskosta luopumisesta omakohtaisesti voin sanoa, että olen elämässäni epäillyt paljon uskoani, enkä aina ole uskonut lainkaan. Uskon epäileminen on osa uskovaisen elämää. Todennäköisesti kukaan uskovainen ei elä koko elämäänsä koskaan epäilemättä sitä. Uskohan on uskoa, sitä ei voi todentaa tai varmistaa jollain faktoilla. Joten epäileminen on luonnollista. Se ei itsessään mielestäni mitenkään murenna uskontojen olemassa olon mielekkyyttä. Mutta jos on pappi, joka on varma, ettei hän tule enää koskaan uskomaan, niin on itsepetosta ja toisten pettämistä jatkaa työssään "paimentamassa" muita, jotka uskovat, omassa uskossaan.
