Mitä oikeasti hyviä puolia homoseksuaalisuudessa?

Yesman: "Mitä oikeasti hyviä puolia homoseksuaalisuudessa on tässä ja nyt?
(Ei mitään henkisen jalostumisen schaissea, jooko ;)"
Poimittu keskustelusta: En haluaisi olla homo (sanoma 66)
http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=20&thrdid=13345

Mainio ja myös tärkeä kysymys. Jäin odottelemaan kommentteja. Koska niitä kukaan ei ole halunnut/kyennyt kehittämään, koetan vastata omasta näkökulmastani.

1) Homomiehellä ja lesbonaisella on heteroveljiin ja -sisariin verrattuna enemmän vapausasteita. Hetero on oletusputkessa syntymästään saakka. Hänen pitää toteuttaa tietyt normit taikka olet luuseri: hyväksyttävä parisuhde, avioliitto kaavan mukaan, kunnon koulutus ja hyvä ammatti. Homolle ei ole valmista mallia, vaan se on rakenettava aivan itse oman näköiseksi. Advocate-lehden haastattelussa Allan Lambert totesi, ettei hänelle ole ollut tarjolla myöskään homojulkkiksen mallia. Hänen oli luotava se itse. Parisuhdemalli on puuttunut homoilta aina näihin päiviin asti. Jari Sillanpää on kertonut elävänsä parisuhteessa. Yksityiskohdat ovat piilossa. Presidenttiehdokas Pekka Haavisto on sentään näyttäytynyt julkisuudessa puolisonsa kanssa. Tiedämme sentään jo, kuka perheessä tiskaa ja imuroi! Toki joillekin homoille homojen perhe-elämän kuvailu on kauhistus. Siitä muistumani Suomi24-keskustelusta, jossa sain pyyhkeitä maininnoista ranneliike.netissä omasta perhe-elämästäni.

Samansukupuolinen pari lähtee edelleen suhteensa rakentamisessa aivan alkutekijöistä. Joillekin heteromalli sopii, toiset tekevät kaiken eri tavalla. Jotkut torjuvat koko parisuhteen.

2) Ystävä- ja tuttavapiirin ammattijakautuma VOI olla merkittävästi paljon laajempi kuin heterovastinpareilla. Emme ole lainkaan niin vahvasti sosiaaliluokkaan, koulutus- tai ammattiryhmään sidoksissa kuin heteroputkessa kulkevat. Itselläni on alkujaan tekninen peruskoulutus. Olen huomannut hyvin monen entisen koulukaverini ja kolleegani maailman varsin kapeaksi. Perheet pitävät yhteyttä oman ammattiryhmän perheisiin. Keskustelut ovat aina samoista rajatuista aiheista. Melkoinen oli järkytykseni tavattuani yli kymmenen vuoden kuluttua muutamia entisiä kolleegoitani. Mikään ei tuntunut muuttuneen. Täsmälleen samat aiheet ja rutinat kuin aina aikaisemmin. Sain tapaamisesta lähes "paniikkikohtauksen". Toki tästä kohden puuttuu ulkopuolinen näkemys siitä, olenko minä muuttunut ja millä tavalla tuossa ajassa, jos lainkaan.

3) Homot muodostavat jonkinlaisen sosiaalisen yhteisön, hieman niin kuin uskovaislahkon ;). Kun tiedät oikeat osoitteet ja kontaktit, olet sisällä. Opiskelin joskus Münchenissä useita kuukausia. Painuin oitis paikalliselle homoklubille. Jo ensimmäisenä iltana sain kavereita, joista sitten tuli pitkäaikaisia ystäviä, jotka piipahtivat Suomessakin. Nuo kaverit harrastivat erilaisia asioita, oopperasta vuoristovaelluksiin asti. Kaikkina mahdollisina vapaa-aikona oli ehdolla jotakin mielenkiintoista tekemistä. Samaan aikaan useat Suomesta tulleet opiskelijakolleegani potivat koti-ikävää ja nesteyttivät sitä niin, että se häiritsi jopa opiskeluja. Omaa homososiaalistumistani Münchenissä auttoi merkittävästi kielitaito.

Tässä minun listani. Jollakin toisella lista on varmasti aivan erilainen.

mitä mieltä tästä?

"Tutkimustulokset olivat merkittäviä siinä, että kaikkien näiden 106 miehen homoseksuaaliselle suuntautumiselle oli yksi yhteinen nimittäjä. Bieber ja hänen tiiminsä havaitsi, että kaikilla heillä oli kasvatusaikanaan ollut (poikkeuksetta) emotionaalisesti poissaoleva isä tai ei isää lainkaan. Kukaan heistä ei tuntenut itseään läheiseksi isän kanssa.

http://www.emaso.com/fi-finnish/fi-3-right/fi-3-1-presentation.htm#M14

Tutkimuksesi käyttää vääristeltyä dataa, esimerkiksi käyttämällä AIDS-potilaisiin kohdistuvaa tutkimusta yleistyksiin kaikkia homoseksuaaleja koskien. Lisäksi esim. pedofiliaväitteiden aritmetiikassa ei ole päätä eikä häntää. Sen enempää en aio ko. roskatieteelle uhrata aikaani.
Johtuen erittäin loukkaavien, ja harhaisten pedofiliaväitteiden linkittämisestä ketjuun, on viestäsi tehty valitus ylläpidolle.

Rane007:n mainitsemat Emason jutut perustuvat niiden fantasiakirjoittajien teoksiin, joita myös Exodus International, Aslan ja muut puoskarijärjestöt käyttävät toimintansa perusteoksina. Niitähän löytyy netistä eri kielillä.

Lähinnä ihmetyttää, että jotkut vaivautuvat niitä edes lukemaan. Emason tekstit eivät kerro mitään homoista, ainoastaan tekstien laatijoiden sairaalloisesta mielestä. En ole tarpeeksi perehtynyt terapiamuotoihin, mutta luulisi nykymaailmassa Emason porukalle apua löytyvän.

Kyseinen porukka on yrittänyt lietsoa homovihaa myös Ruotsissa, mutta se on torjuttu tehokkaasti.

Olisi hyvä aina perehtyä tutkimusten lähteisiin ja perusteisiin. Seuraavassa artikkeli, joka perustuu väitöskirjani Bieber-lukuun. Kaikki edellä mainitut 106 homomiestä oli nimenomaan valittu psykiatrisista potilaista, joista monilla oli raskas diagnoosi, esim. skitsofrenia ja otos oli koottu 1950-luvun homovainon aikana:

http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=42_10_1

Suuret määrät haittaa on tuokin "tutkimus" saanut aikaan. Onnistunut siis hyvin tarkoituksessaan.

Mitä oikeasti hyviä puolia heteroseksuaalisuudessa? ...

Homoseksuaalisuudessa on oikeasti kaikki samat hyvät ja huonot puolet kuin heteroseksuaalisuudessakin, PAITSI että homoseksuaalisuus ei suoraan johda suvun jatkumiseen. Tietysti keskuudessamme elää myös ihmisiä, jotka väittävät, että seksuaalisuuden ainut tarkoitus on suvun jatkaminen. He kuitenkin tuskin edes itse uskovat omaan väitteeseensä.

Jos homojen elämäntapa on surkeata, nin miksi ihmeessä heitä sitten vainotaan ja vihataan koko ajan. Surkeitten ja vähäpätöisten ihmisten elämällä kun ei luulisi olevan juuri painoarvoa. Luulisi, että se olisi täydellisen yhdentekevää, mutta tämä ettei asia ole niin paljastaa jo aika paljon.

Kateudella on monet kasvot.

Kolmoisritti ihmettelee mielestäni hyvin aiheellisesti noita homoihin kohdistuvia kielteisiä asenteita ja käytöstä. Minä olen puolestani kummastellut sitä, kuinka ihmeessä Saision näytelmä menee Kansallisessa jatkuvasti täysille katsomoille.

Jos se on kateutta, niin kateutta mistä? Meillä on silloin oltava jotakin enemmän tai paremmin kuin heteroilla. Minä vaan en tiedä/ymmärrä mitä se voisi olla.

En nyt täysin ymmärrä Public eyen pointtia. Ei hetereseksuaalisuuskaan johda suoraan lapsiin, kyllä heteroidenkin pitää naida. Tämän lisäksi ne jotka eivät nai, saattavat haluta raskaaksi keinohedelmöityksen takia.

Homot ja lesbot puolestaan hankkivat lapsia myös - kuka naimalla, kuka muumimukilla.

Homo- tai hetereseksuaalisuus ominaisuutena ei selitä lapsia, kyllä siihen tarvitaan enemmän tai vähemmän tiedostettua toimintaa.

Katsoin A-studion, missä oli uutinen perussuomalaisten pyrkimyksistä saada kannatusta ay-liikkeen piiristä. Siinä oli duunari, joka korosti,että "me ollaan tasa-arvosia". Tässä on yksi pointti: suomalaiset eivät halua, että joku yksilö on yhtään etuoikeutetumpi, lahjakkaampi tai yhtään mitään enemmän kuin kaikki muut, vaan tämä tasapäistämisen halu on kova. Tähän liittyy sitten luulo lesoilemisesta, elvistelystä ja paremmuudesta, jos poikkeaa massasta. "Se nyt kuvittelee olevansa jotakin!"

Homo ei kuvittele yhtään mitään, vaan hän toteuttaa ja ilmaisee itseään valtavirrasta poikkeavalla tavalla, koska hän ei voi muuta. Tätä monikaan ei käsitä.

Hmm.. Olisin kyllä edelleen kiinnostunut kuulemaan näitä. Tottakai on niin, että niillä korteilla mennään, mitä on annettu ihan minkä ominaisuuden suhteen tahansa, mutta kaipa se voimaantumista meinais, jos ominaisuuksistaan löytäisi hyviäkin puolia.

JuhaniV:n lista tuntui musta äkkiseltään melkoisen väkisin väännetyltä ja toissijaiselta:
1) En saa kiinni ajatuksesta vapausasteista homoseksuaalisuuden plussapuolina. Eikö vapautta ole nimenomaa mahdollisuus toteuttaa itseään? Jos uskoo siihen, että yhteisö kykenee painostamaan heteron tiettyihin elämänkaavoihin, niin kyllä tuo samainen yhteisö kohdistaa homoseksuaaliin monikertaista painetta. Osoituksena tästä paineesta edes liberaalimmissa ympyröissä monikaan tunnettu ihminen ei tuo esiin homoseksuaalisuuttaan saatika sitten yksityiselämänsä kuvioita. Toisaalta, jos yhteiskunta sallii nykyhomon rakentaa identiteettinsä mieleisekseen, niin kyllä se sallii heteronkin.
2) Onko todellakin niin, että homojen yhteiskunnassa ei oltaisi niin tietoisia luokka- tai ammattirajoista? Voihan tietty olla että vähemmistöissä nämä jäävät taka-alalle yhteisen piirteen korostuessa..
3) En ole varma, olisiko homojen "veljeskunta" kovin positiivinen asia. Itse en ainakaan ole tuollaista järjestelmää kokenut. Kuulostaa hitusen ahdistavalta. (Ja euroviisu soi..? ;)

Itse olen vähän miettinyt, että homoseksuaalisuuteni on saattanut antaa mulle tietynlaista (aisti)herkkyyttä. Tuo herkkyys tuntuu joskus saavan mut huomaamaan asioita ennen muita. Tästä on huomattava hyöty esim. tämänhetkisessä ammatissani. On tuosta ehkä vähän haittaakin ollut. Toisaalta, miksi homoseksulaalisuus olisi johtanut tähän piirteeseen, en kyllä tiedä.

"Israel on päättänyt palkata homoja epävirallisiksi lähettiläiksi". Uutinen jäi mietityttämään ja sopinee myös tämän keskustelun aihealueelle. En ota tässä nyt kantaa Israelin harjoittamaan politiikkaan.

Olin aluksi vähän otettu tästä uutisesta, koska ajattelin asiaan vaikuttaneen arvio erityisten (diplomatia)taitojen tms. suhteen. Kysymys olikin kuitenkin siitä, että Israel haluaa epävirallisiksi lähettiläikseen kaikenlaisia vähemmistöjä, mikä sitten osaltaan laitettaneen propagandasektorille. Ja latisti tunnelmaa.

No, olisi kyllä ollut siistiä lukea, että jokin taho toivoisi jostain syystä nimenomaa homoa hoitamaan jotakin asiaa parhain päin. Jotain tämän tapaista sitä kai peräänkuuluttaa tässäkin keskustelussa. Ei tietenkään voi yleistää minkään suhteen ja stereotypioihin ajautumisen sudenkuoppahan tässäkin homoseksuaalisuuden hyvien puolien metsästämisessä lienee. Silti, koska arkipäivä on täynnä sellaisia luonnehdintoja kuin "lapset on viattomia", "naiset on parempia tunneälyssä", "miehet on matemaattisesti lahjakkaampia", "suomalaiset on luotettavia", "" jne. jne., olisi ihan jees, jos yleisessä keskustelussa myös homohin yhdistettäisiin aidosti positiivisiakin mielikuvia..

Mikä meemi valittaisiin homoihin? ;)

Pienenä lisäpohdintana: Mitä jengi muuten tuumaa tästä Israelinkin homoille antamasta asemasta osana "harvinaisten postimerkkien kokoelmaa", jota esitellä? Onko tällainen asema sopiva vai kehno? Onko - paljon myös esim. elokuva-ja TVteollisuudessa esiin tuleva - asema "mausteena" homoille tarpeellinen/hyvä roolimalli?

Nimimerkki Tuimakka koetti siirtää oman kommenttinsa tähän keskusteluketjuun. Se ei kuitenkaan onnistunut. Hän pyysi minua siirtämään tekstin keskusteluun. Se tulee siis tässä.

***********

Vammaisena heterona ja siksi vähemmistöjen asemasta kiinnostuneena olen monessa kohtaa eri mieltä Juhani V:n kanssa ja pitkälle samalla kannalla Yesmanin kanssa.

Sekä vammaisuus että homous (HLBT) ominaisuus sisältävät edelleen stigman. Se ei todellakaan ole mikään etu, jos ja kun ihminen joutuu erilaisuuden vuoksi syrjityksi, koska syrjintä aina kaventaa mahdollisuutta valita ja vaikeuttaa arkea.

Juhani V toki on siinä mielessä oikeilla jäljillä, että erilaisuus pakottaa miettimään yksilöllisiä ratkaisuja. Omintakeinen ajateleminen tekee hyvää ja on omiaan nostamaan aivojen kilohintaa. Toisaalta kaiken miettiminen joka asiassa uusiksi on pois muusta ajattelukapasiteetista. Mutta Yesmanin hengessä voi heti jatkaa, että mikään ei takaa, että vammainen viitsii miettiä yhtään mitään. Varsinkin jos hänet on pienestä pitäen opetettu siihen, että muut tietävät parhaasi paremmin ja ajattelevat puolestasi.

Homona ja vammaisena olemisessa on kuitenkin se ero, että näkyvästi vammaisilla on syrjintää synnyttävän stigman lisäksi myösse vamma, joka rajoittaa valinnanmahdollisuuksia vielä lisää. HLBT-ihmiset ovat enimmäkseen vammattomia ja siten toimintakykyisiä ihmisiä. Vaikka stigman tuoma syrjintä vammaiselta poistuisikin, vammainen joutuu edelleen miettimään yksilöllisiä ratkaisuja sille, miten mikin homma hoidetaan. Vammainen siis taistelee kahdella rintamalla yhtä aikaa: sekä syrjintää että vammaa "vastaan".

Uskon vakaasti siihen, että sitä mukaa kun stigma (poltinmerkki) alkaa yhteiskunnassa haalentua HLBT -ihmisten päältä, se haalenee samaan tahtiin vammaistenkin ihosta. Mitä paremmin erilaisuutta hyväksytään, sitä enemmän paukkuja vammaisille jää keksiä ratkaisuja vammaisena elämiseen.

Tunnen henkilökohtaisesti vammaisia, joiden mielestä homot on ällöjä. Ja arvelen olevan HLBT-ihmisiä, joiden mielestä vammaiset on ällöjä. Mielestäni näin ei kannattaisi kummassakaan leirissä ajatella vaan pikemminkin niin, että suvaitsevaisuuden lisääminen on kaikkien etu. Kun vammainen liputtaa HLBT-yksilöiden oikeuksien puolesta, se ei näytä itsekkäältä omaan pussiin pelaamiselta, vaikka se sitä mutkan kautta onkin. Jos ja kun HBLT-jengi liputtaa vammaisten (tai muiden vähemmistöjen) tasavertaisten oikeuksien puolesta, he edistävät kaikkia koskevan suvaitsevaisuuden ilmapiiriä.

Yesman arveli lopuksi, että homous on tuonut tietynlaista (aisti)herkkyyttä. On tutkittu fakta, että syrjityillä ihmisillä on huomattavasti herkemmät "antennit" kuin muilla. Syrjityn kannattaa olla tarkoin jyvällä siitä, mistä juuri nyt tuulee. Silti ketään ei pitäisi syrjiä siksi, että hänelle kehittyisi paremmat antennit.

Tuimakka

Tuimakka!

"Uskon vakaasti siihen, että sitä mukaa kun stigma (poltinmerkki) alkaa yhteiskunnassa haalentua HLBT -ihmisten päältä, se haalenee samaan tahtiin vammaistenkin ihosta."

Huh! Hitto, miten kovaa tekstiä. Nöyrryn ja kumarran.

En tiedä, onko mielestäsi turhanpäiväistä (tai alentuvaa?), mutta tuon jälkeen minulle tuli jotenkin lämmin ja vähän ylpeä olo siitä, että taistelemalla taisteluni sekä oman mieleni tantereilla että jonain päivänä ehkä konkreettisemmallakin tasolla en edistä ehkä pelkästään omaa tai "ryhmäni" asioita, vaan mahdollisesti myös laajemmin erilaisten ihmisten asioita! Tuota en ole tainnut tullakaan ajatelleeksi.

Kiitos, että kerroit.