Luomuruokaa...

Öhöm...

Ehkä tämän tietysti voisi taittaa jollekin lakiasiainfoorumille, mutta kun täällä kerran asioista keskustellaan laidasta laitaan ja kaikkien alojen erikoisasiantunijoita täällä näyttää piisaavan, niin laitanpa sen nyt tänne (sitäpaitsi keskustelu täällä on yleensä ottaen paljon hauskempaa kuin muilla foorumeilla...).

Täysin teoreettinen kysymykseni kuuluu siis:

Meillä täällä Espoon Matinkylässä ei vielä ole citykaniongelmaa, mutta cityjänissellainen on. Isot, röyhkeät rumilukset pomppivat laiskasti ympäriinsä päiväsaikaankin, laskien jopa ison koiran kanssa kävelevän ihmisen aivan muutaman metrin päähän, ennen kuin ottavat pari velttoa sivuloikkaa ja jäävät tuijottamaan halveksivan "kyllä mä tiedän, ettet sä mulle kuitenkaan mitään tee" -näköisinä. Yöaikaan niitä saa suunnilleen potkia pois jaloista, kun eivät edes viitsi väistellä nurmikolla syödä puputtaessaan.

Millaiset rapsut saisin, jos iso koirani (Airedale) pääsisi irti hihnasta ja sen sijaan, että saisi Väiskiltä turpaansa (sekin on täysin mahdollista), onnistuisi ottamaan siltä nirrin pois, mutta minä en jättäisikään sitä raatoa makaamaan puistoon, vaan raahaisin himaan, nylkisin ja suolistaisin (taitoa on), veisin jääkaappikylmäkellariin riippumaan viikoksi ja ja valmistaisin maidossa tai piimässä marinoidut lihat maukkaaksi padaksi nauriiden, sipulin, porkkanan, tomaattipyreen ja mielen mukaisten mausteiden kera?

Korostan, että kysymys on täysin hypoteettinen, koska tähän asti koirani on vain pahoittanut kovasti mielensä, kun jänikset eivät suostu leikkimään sen kanssa (sama pätee siileihin), mutta tilannehan voi muuttua.

Oma lakiasiaintuntemukseni pohjautuu vain sotilaspoliisiaikanani opiskelemaani oivaan teokseen "Rikosoikeuden perusteet 1 ja 2". Valitettavasti siinä ei puhuttu jäniksistä mitään.

Opastakaa pliis siis. Vastauksista ja koira-jänis -suhteiden kehityksestä riippuen voin kyllä laittaa sen padan tarkan reseptin ruokaosioon.

Nimim. Epätietoinen Espoosta

Minä toivon tästä keskustelusta hyvin pitkää ja syvällistä, sen verran läheltä jokaisen itsekunnioittavan hintellektuellin elämää Peten hypoteettinen tilanne koskettaa :D

Nimim. pupu pataan Migroksesta ja Coopista!

Kyllä erityisen raskauttavaa tulee olla että siitä aiotaan tehdä _maukasta_ ruokaa ;-)

Hip Hurraa, Pojotor!

Niittykummun K-Supermarketissa on kuulemma riistaviikko, ja sieltä saa myös kania! Aion tehdä sinne toivioretken ja kokeilla sitä pataohjetta.
Kani on kyllä miedompaa kuin jänis, joten joutunen hieman soveltamaan miedompaan suuntaan...

Onpahan sitten jonkinlaista kokemusta, jos hypoteettinen tilanne eteen iskee ;-D

Se, mitä ruokapuolelta Heidilästä eniten kaipaan (loistavan fonduen lisäksi siis), on kunnon hevosenpihvit, ja nekin ostin itse asiassa aika usein hypermarchesta Ranskan puolelta.

Nimim: Vanha Rakuuna kyllä hevosensa tuntee.

Jostain 1970-luvun puolivälistä, kun olin vaahtosammuttimen kokoinen, muistan mummin ja ukin pihalta (ei-kovin-kaukana Niittykummusta) muutaman kanikopin ja asukkaansakin. Tarina kertoo, että joskus edellisen vuosikymmenen puolella niitä eläimiä olisi pantu lihoiksikin. Valmistusohjeita en osaa antaa, mutta hengiltä ne kai pitää ottaa ennen valmistamista.

Ajatushan on tavallaan mainio, mutta itseä ainakin arveluttaisi syödä citykania / -jänistä ihan puhtaasti sen takia, etten tiedä mitä kaikkea ne ovat syöneet. Kaverin kanssa silloin tällöin aina puhutaan kuinka kivaa olisi hommata vaikka jouskari ja käydä lasauttamassa itselleen päivällisen jos toisenkin.

5§
Villikani (eli citykani), metsäjänis ja rusakko ovat kaikki riistaeläimiä, eli niitä saa metsästää.

20§
Ettei eläimille tuoteta tarpeetonta kärsimystä. Tämä voi estää koiralla metsästämisen. Koiraa saa käyttää ajamiseen, mutta tappamiseen se voipi olla liian julma. Tähän voisi viitata myös 34§ "Kiellosta tuottaa eläimelle tarpeetonta kipua ja tuskaa säädetään eläinsuojelulain 3 §", joskaan itse 34§ ei kielletä eläinten käyttöä metsästykseen.

Mutta mitäs jos antaisit koiran ottaa kiinni jäniksen ja tuoda se sinulle? Sitten leikkaat puukolla jänön kaulan auki. Se ei olisi liian julmaa, eikä aiheuttaisi tarpeetonta kärsimystä.

Lähde:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930615

Ps. Resepti kuulostaa herkulliselta!

Avaudutaanpa jänöjusseista.

Ihan metsästyksestä
Citykani on riistaeläin. Citykaneja ei saa metsästää ellei sinulla ole a) metsästyskorttia ja b) metsästysoikeutta kyseiseen alueeseen. Puisto on kaupungin aluetta, joten pitäisi kysyä kaupungilta lupa noiden petojen pyydystämiseen. Jos hiippailet puistossa koirinesi ja poliisit löytävät sinut verisen kanin kanssa, saat äkkiä syytteen salametsästyksestä. Oikein ilkeämielinen poliisi katsoo, että kun sinulla on mukanasi koira, lopetuskalikka (kanin lopettamiseen) ja puukko (verenlaskuun), voidaan osoittaa tiettyä suunnitelmallisuutta.
Saat sakot. Reservin kapteenina harrastat varmaan pahvinpuhkomista, joten kaiken pahimmassa tapauksessa saat vielä sanoa hyvästit Pystykorvallesi.

Raivokkaana riehuva koira -skenaario
Kuollut eläin kuuluu sille, kellä on metsästysoikeus kyseisellä alueella. Eli koiran tappama citykani on kaupungin omaisuutta. Joten siitä vain soittelemaan kaupungille, ja pyytämään kania itsellesi.

Hyvä AAA,

Olen kylläkin majuri evp. enkä reservin kapteeni, enkä harrasta ammuntaa sen enempää Pystykorvalla kuin muillakaan peleillä muuten kuin kertausharjoituksissa. Kolmessatoista vuodessa näet sai paukutella ihan tarpeeksi kyllästymiseen asti...

Avaudutaanpa hieman kommentistasi.

- Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi, että koiran kanssa ulkoillessani mukanani olisi "lopetuskalikka" tai puukko?!
- Miksi puhut kaneista, kun minä puhun nimen omaan jäniksistä?!"
- Miksi kuvittelet, että suunnittelen harrastavani metsästystä, vaikka selkeästi ilmoitin, että kyseessä on täysin hypoteettinen ajatusleikki?!
- Miksi sinulla ei ole lainkaan huumorintajua?!

P.S. Se koiran saaminen turpaan jänikseltä ei muuten ole todellakaan ole mikään vitsi. Jopa koulutetut metsästyskoirat ovat joutuneet tilanteeseen, jossa "nurkkaan" ahdistettu jänis alkaa puolustautua käyttämällä hiton vahvoja takajalkojaan ja niiden kynsiä. Yhden mökkinaapurin Suomenajokoira joutui hätäleikkaukseen puhki potkitun/revityn vatsakalvon takia. Selvisi onneksi. Meikäläisen lälly kotikoira kyllä saattaisi itse asiassa pärjätä paremmin (saksanpaimenkoiran kokoinen terrieri ja palveluskoiraksi alunperin jalostettua rotua kun on), mutta en menisi vannomaan...

P.P.S. Jänismetsällä käytettävät koirat on koulutettu vain hakemaan vainulla ja ajamaan jänis metsästäjän haulikon hollille. Kun tällainen ajokoira joutuu yllättäen tilanteeseen, jossa lähietäisyydellä on aivan saatanan vihainen jänis, se ei tiedä mitä tehdä. Sitä ei ole koulutettu käymään kiinni jänikseen, toisin kuin esim. ketunmetsästyskoirat Iso-Britanniassa, vaan ainoastaan ajamaan sen isännän ulottuville. Siinä mielessä oma koirani, joka nyt on jo vähän -joskin hieman vastentahtoisesti, mutta kasvattajan nalkuttamana- koulutettu suojelukoiraksi (mikä on rodun alkuperäinen käyttötarkoitus Suomessa), saattaisi hyvinkin napsaista pupun niskan poikki.

Mikäli haluaisi...
Se leikkimishalu jänisten kanssa on nimittäin muuten ihan totta; kaksi metriä jäniksestä, etutassut maassa, häntä vipattaa villinä, etutassuilla yritetään sanoa päivää ja ääni on "iuh iuh". Jänis loikkii pois ja koirani on masentunut koko päivän, koska se kummallisen näköinen ja hajuinen koira ei halunnut leikkiä hänen kanssaan...

Pete kirjoitti: "Hyvä AAA,
"Olen kylläkin majuri evp. "
Oops. My mistake.
"- Miksi kuvittelet, että suunnittelen harrastavani metsästystä, vaikka selkeästi ilmoitin, että kyseessä on täysin hypoteettinen ajatusleikki?!"
Olen itse miettinyt citykanien harventamista ja tuli miettineeksi tuon laillista puolta ja tarvittavia varustuksia. Mutta pelkästä ajatusleikistä on monen harrastus lähtenyt liikkeelle.
"- Miksi sinulla ei ole lainkaan huumorintajua?!"
Et ole muuten ainoa, joka on kehunut loistavaa huumorintajuani.

"Se leikkimishalu jänisten kanssa on nimittäin muuten ihan totta; Jänis loikkii pois ja koirani on masentunut koko päivän, koska se kummallisen näköinen ja hajuinen koira ei halunnut leikkiä hänen kanssaan..."
Aivan uskomatonta. Luulisi koiran hyökkäävän moisen paistin kimppuun, mutta luulo ei ole tiedon väärti. Olisi kyllä mukava nähdä toi tilanne.

Mutta en vieläkään tajua, miksi jänistä pitää marinoida maidossa. Punaviini ja kolamarinointi on tuttuja, mutta maito ?

Jänikset ammutaan tavallisesti ajossa, jolloin ne ovat elämänsä viimeiset 5-10 minuuttia juosseet henkensä edestä pakoon koiraa. Tämä aiheuttaa sen, että niiden lihakset ovat täynnä maito- ja virtsahappoja, jotka juuri aiheuttavat sen kitkerähkön, maksamaisen "riistan" maun. Teurastamoissakin puhutaan nautojen kohdalla "stressilihasta", joka tarkoittaa periaatteessa ihan samaa. Eläin on vauhkoontunut juuri ennen teurastusta, ja mennyt "hapoille". Kyseisen kaltainen liha erottuu värinsä ja hajunsa puolesta ja ainakin kun lukioaikanani olin kesäduunissa HK:n makkaratehtaalla Sörkassa, k.o. liha meni suoraan koiranruokalinjalle.

Maidossa tai piimässä (piimä myös mureuttaa, kuten jogurttikin) liottaminen syrjäyttää lihasten omat, kitkerät hapot korvaten ne tuoreilla, miedoilla vastaavilla aika tehokkaasti . Punaviini ja colakin ovat toki hyviä, mutta ne antavat vain makua ja mureuttavat. Maidon jälkeen pieni huuhtelu ja punkkuun vaan!
Näin riistasesonkina muuten kannattaa ihan samasta syystä kysäistä vaikkapa lihatiskiltä hirveä ostaessa, onko se ajettu vai kaadettu väijystä. Maku on ihan erilainen juuri kyseisestä syystä. Jotkut kauppiaat ilmoittavat sen hintalappusissaan ihan kysymättäkin.

P.S. En muuten metsästä itse (metsästäisin kyllä, jos tuntisin jonkun jahtiporukan johon pääsisi mukaan; "wink, wink" vaikkapa sille sulhasta etsivälle maajussille), mutta näköjään tätä triviaa on ihan kokkausharrastuksen puolesta kertynyt...

P.P.S. Mulla on jossakin puoliskon ottama kuva tällaisesta "tahtoo leikkiä pupun kaa" -tilanteesta. Se on valitettavasti ihan paperiversio, mutta skannaan ja lähetän nähtäväksi, jos sen nyt jostain tästä arkistokaaoksesta löydän...

Pete kirjoitti: " lihakset ovat täynnä maito- ja virtsahappoja, jotka juuri aiheuttavat sen kitkerähkön, maksamaisen "riistan" maun.
Maidossa tai piimässä (piimä myös mureuttaa, kuten jogurttikin) liottaminen syrjäyttää lihasten omat, kitkerät hapot korvaten ne tuoreilla, miedoilla vastaavilla aika tehokkaasti.
Näin riistasesonkina muuten kannattaa ihan samasta syystä kysäistä vaikkapa lihatiskiltä hirveä ostaessa, onko se ajettu vai kaadettu väijystä."

Kiitoksia tiedosta. Täytyy pitää mielessä, kun seuraavan kerran asioidaan riistaostoksilla. Kyllä se kerran vuodessa täytyy miehen saada iskeä hampaansa hirvenlihaan.

"P.S. En muuten metsästä itse (metsästäisin kyllä, jos tuntisin jonkun jahtiporukan johon pääsisi mukaan"
Etsi ihmeessä sopiva jahtiporukka. Metsästys on upseerille sopivan arvokas harrastus, joten Mannerheimin jalanjälkiä seuraamaan. Mannerheimin seuraaminen asevalinnoissa (Purdey, William Powell) vaatiikin sitten jo tukevamman lompakon :)

Jup juu...

Purdey? En ole menossa norsujahtiin. (tokihan Purdey teki/tekee -en tiedä onko firma vielä hengissä- tunnetusti hitonmoisia haulikoitakin, mutta ainakin minulle oli paremmin tunnettu "hyperkaliiperisista" riistakivääreistään).

Itse ajattelin enemmänkin lainasakolaista. En nääs omista aseita, eikä täällä kerrostalossa Espoossa ole juuri saumoja turvalliseen säilytykseen...

Se William joku ei sano kyllä yhtään mitään, eikä Mannerheimkaan paljon innoita. Enpä taida olla riittävän posh.
Omat tutut aseet olivat Valmet 7.62, 9 mm. FN (Paska ase. paremman tuloksen sillä saa heittämällä vastustajan naamaan kuin ampumalla), Glock 19 (hiton hyvä, virka-aseenani vuosia, kevyt, kun pitää kantaa 12 tuntia vyöllä...), Sig-sauer 226 ja 228 sekä Remingtonin .12 pumppuhaulikko...

Täysin teoreettisena vastauksena tämän aloitukseen:

Eikö niitä citykaneja ole Helsingissä kaikkialla? Ruuaksi vaan. Kiinniottotavan suunnittelun ohella täysin teoreettinen ehdotukseni on että suunnitellaan myös kiinnijäämättömyys niihin pyydystämishommiin, ja eikun pyydystämään.

Niitähän on liikaa, sekä kaneja että jäniksiä, ja ne voisivat olla ruokaa.
Saattaa olla että lain jäykkä kirjain ei ehkä kohtaa sitä mitä pitäisi voida tehdä.

Juttelin tässä äskettäin parin tutun koirakonstaapelin kanssa yömyöhällä omaa hurttaani kävelyttäessäni ja heihin puistossa törmätessäni (Olivat pissittämässä kesken vuoron Belgiään, joka on meidän Airedalen kamu).
Kysäisin piruuttani tästä hypoteettisesta asiasta, ja vastaukseksi sain mietteliäitä ilmeitä, ristiriitaisia arvioita heidän otuksensa metsästysominaisuuksista ja pohdiskeluja kummankin perheen pakastimen tilavuudesta... ;-D

Hittolainen, Pete, että menit sen hevosen mainitsemaan. Ei ole meinaan tullut syötyä ajanpäiviin. Ehkä mielestäni kaikkein parasta lihaa, mutta sanopa täällä Jenkeissä asiasta jollekin, niin olet automaattisesti ihmishirviö... Ei taida löytyä edes erikoisliikkeistä.

Ei kun jänöt pataan vaan. Sama kai se on lahdataanko ne kaupungin puolesta vai jonkun muun.

Niin, ja jogurttipohjaiset marinadit ovat varsin yleisiä esim. Etelä- ja Kaakkoisaasiassa. Intiassa melkein kaikki marinadit tuntuvat olevan jogurttiin tehtyjä. Tosin lihan laatukin on varmaan jotain ihan omaansa...

Heppa on hyvää Vermillion...

En tiedä, missä päin maata asut, mutta ainakin N.Y.Cityssä löytyy paljonkin hevosenlihaa tarjoavia lihakauppoja. Yksi jopa Upper East Sidella... Koitappa piruuttasi tsekata netistä/Googlata.

Itse kun en ole asunut kuin siellä ja Provincetownissa.

EDIT: Tilaa netistä!!!

Vastakkaisella rannikolla maaseudulla. Ns. boondocks, tai tuttavallisemmin "the boonies". Parin kuukauden päästä onneksi pääsee jo Tampereen kauppahallista hakemaan. Keskustelin asiasta eilen appivanhempien kanssa, ja he katsoivat minua ja miestäni pitkään, kun molemmat väitimme että heppa on hyvää...
Netistä varmaan saisi, mutta täällä kun ei ole postinkuljetusta muualle kuin kylän postitoimistoon, niin kaikki ruokatilaukset on vähän yhtä tyhjän kanssa...

My sincere condolences, Vermillion...

Noh. Tampereella sitten.

Osta velä appivanhemmille viemisiksi kylmäsavuhevosta! Kyllä mieli muuttuu...

En voi syödä mitään riistaa, koska ne ovat kauhean makuisia. En ikinä syö hevosta, koska menee ruokahalut.

Mietin just punaisen lihan syömisen lopettamista kokonaan.

Minusta citykanit pitää hävittää pois, koska eivät kuulu suomalaiseen luontoon. Supikoirat ovat levinneet ja leviävät liikaa. Niitä ei enää saa pois.

Ei saisi levittää sellaisia lajeja, jotka eivät kuulu maan alkuperäiseen lajistoon, koska niistä kehittyy kamalasti ongelmia. Niistä on joka puolella huonoja esimerkkejä.

Petyin kun tästä keskustelusta ei löytynyt naisedustusta ollenkaan, ja päätimpä siksi kannan korteni kekoon.

Mietin samanlaista pupu/jänis/kani -dilemmaa kuin aloittaja, kunnes lakipykälien vilistessä silmissä päätin perustaa itse ensi kesänä pupulan mistä sitten tällaista herkkua saa. Jos ensi kesänä on asiaa Tampereen seudulle, tulkaa hakemaan kaniherkkua! Valmistaa se kyllä tarttee, sen verta poropeukalo olen keittiössä. Lahtaus sen sijaan sujuu..

Näin juuri neljä ja puoli tuntia sitten ensimmäisen citykanin täällä Espoon Matinkylässä. Omalla pihalla. Ei meinannut edes karkuun lähteä; oli niin "city".