Ajattelin kirjoittaa oman tarinani, olisi mukavaa jos haluat kommentoimalla auttaa minua prosessoinnissa.
Olen 26-vuotias nainen, luullakseni hetero, siihen viittaavat myös kaikki aikaisemmat suhteeni. Olen viimeksi seurustellut oikeasti 4 vuotta sitten ja olimme yhdessä vajaat kolme vuotta. Hän ei suinkaan ollut ensimmäinen poikaystäväni, mutta vakavin sellainen. Eromme jälkeen olen viettänyt railakasta sinkkuelämää ja harrastanut lukemattomia yhden- ja kahden ja useamman illan juttuja, tyytyväisenä elämääni. Viime kesänä tapasin miehen, johon ihastuin kuin pikkutyttö - hänkin on kovin ihastunut minuun - ja olemme olleet jonkinlaisessa suhteessa viime kesän ja taas tämän kesän. Niin oikein kuin hän aina osaa käyttäytyä ja täydellinen onkin, minua ahdistaa pelkkä ajatus hänestä nukkumassa kanssani, hänen näkemisensä. Iso osa ongelmaa on se, että hän ei tyydytä minua seksuaalisesti millään tasolla - on ihan taitava itse touhussa, mutta vaadin enemmän, olen kokenut enemmän jopa ilman mitään tunnetta. Hän oli ensimmäinen oikea ihastukseni tuon eksän jälkeen. Viime syksystä alkaen olen ihastunut viikoittain, mutta nämä ovat kestäneet päivän - kaksi. Nyt olen ihastunut oikeasti toisen kerran - naiseen.
Vaikka olen aina ollut avoin kaikelle, on minulle kuitenkin ollut selvää se, että seksuaalisesti minua kiihottavat loppupeleissä vain miehet. Elokuvia naisten välisestä seksistä voin katsella ja saada niistä tyydytystä, mutta aina viime hetkillä mielessäni ovat miehet. Olen nauttinut ajatuksista seksistä lähipiirissäni olevien naisten kanssa, mutta nämä fantasiat ovat aina katkenneet siihen, että näiden naisten vartalot eivät loppuun asti miellyttäisi.
Nyt olen kuitenkin tavannut naisen (sinkun heteronaisen), jossa pidän kaikesta. Muistan elävästi sen, kuinka toisella tapaamiskerralla tapasimme pukuhuoneessa. En ollut koskaan nähnyt kauniimpaa kroppaa. Olemme tutustuneet paremmin, ja paitsi että hänellä on se minun silmiini täydellinen vartalo, ja ei, en esimerkiksi itse tavoittele treenaamalla sellaista, on selvinnyt että hän on kaikilla muillakin tavoilla upea. Mitä tästä on seurannut - olen kaikin tavoin ihastunut: en malta olla hymyilemättä kun tiedän tapaavani hänet, keksin tikusta asiaa saadakseni olla hänen kanssaan, en voi irroittaa katsettani hänestä, varsinkaan vähissä vaatteissa. Hän on ainut kohde fantasioissani, eikä mieleni löydä mitään sellaista "puutetta", joka keskeyttäisi ajatukseni. Kiihotun pelkästä katselemisesta, mitä mikään mies ei koskaan ole saanut aikaan.
Tuntuu kuin olisin taas murrosikäinen, ensin ihastuin pikkutyttömäisesti vanhempaan mieheen ja nyt kokeilen miltä tuntuu ihastua oikeaan, joskin nuorehkoon naiseen. Mutta en ole enää niin nuori. Olen miettinyt josko kyse olisi epätyydyttävästä seksistä ko. oikean ihastuksen kanssa, mutta voiko se johtaa näin vahvaan ihastumiseen naiseen? Onko tämä vain ohimenevää? Ennen kaikkea, miten saisin hänet omakseni, jotta voisin katsoa mihin tie johtaa?
Olen 26-vuotias nainen, luullakseni hetero, siihen viittaavat myös kaikki aikaisemmat suhteeni. Olen viimeksi seurustellut oikeasti 4 vuotta sitten ja olimme yhdessä vajaat kolme vuotta. Hän ei suinkaan ollut ensimmäinen poikaystäväni, mutta vakavin sellainen. Eromme jälkeen olen viettänyt railakasta sinkkuelämää ja harrastanut lukemattomia yhden- ja kahden ja useamman illan juttuja, tyytyväisenä elämääni. Viime kesänä tapasin miehen, johon ihastuin kuin pikkutyttö - hänkin on kovin ihastunut minuun - ja olemme olleet jonkinlaisessa suhteessa viime kesän ja taas tämän kesän. Niin oikein kuin hän aina osaa käyttäytyä ja täydellinen onkin, minua ahdistaa pelkkä ajatus hänestä nukkumassa kanssani, hänen näkemisensä. Iso osa ongelmaa on se, että hän ei tyydytä minua seksuaalisesti millään tasolla - on ihan taitava itse touhussa, mutta vaadin enemmän, olen kokenut enemmän jopa ilman mitään tunnetta. Hän oli ensimmäinen oikea ihastukseni tuon eksän jälkeen. Viime syksystä alkaen olen ihastunut viikoittain, mutta nämä ovat kestäneet päivän - kaksi. Nyt olen ihastunut oikeasti toisen kerran - naiseen.
Vaikka olen aina ollut avoin kaikelle, on minulle kuitenkin ollut selvää se, että seksuaalisesti minua kiihottavat loppupeleissä vain miehet. Elokuvia naisten välisestä seksistä voin katsella ja saada niistä tyydytystä, mutta aina viime hetkillä mielessäni ovat miehet. Olen nauttinut ajatuksista seksistä lähipiirissäni olevien naisten kanssa, mutta nämä fantasiat ovat aina katkenneet siihen, että näiden naisten vartalot eivät loppuun asti miellyttäisi.
Nyt olen kuitenkin tavannut naisen (sinkun heteronaisen), jossa pidän kaikesta. Muistan elävästi sen, kuinka toisella tapaamiskerralla tapasimme pukuhuoneessa. En ollut koskaan nähnyt kauniimpaa kroppaa. Olemme tutustuneet paremmin, ja paitsi että hänellä on se minun silmiini täydellinen vartalo, ja ei, en esimerkiksi itse tavoittele treenaamalla sellaista, on selvinnyt että hän on kaikilla muillakin tavoilla upea. Mitä tästä on seurannut - olen kaikin tavoin ihastunut: en malta olla hymyilemättä kun tiedän tapaavani hänet, keksin tikusta asiaa saadakseni olla hänen kanssaan, en voi irroittaa katsettani hänestä, varsinkaan vähissä vaatteissa. Hän on ainut kohde fantasioissani, eikä mieleni löydä mitään sellaista "puutetta", joka keskeyttäisi ajatukseni. Kiihotun pelkästä katselemisesta, mitä mikään mies ei koskaan ole saanut aikaan.
Tuntuu kuin olisin taas murrosikäinen, ensin ihastuin pikkutyttömäisesti vanhempaan mieheen ja nyt kokeilen miltä tuntuu ihastua oikeaan, joskin nuorehkoon naiseen. Mutta en ole enää niin nuori. Olen miettinyt josko kyse olisi epätyydyttävästä seksistä ko. oikean ihastuksen kanssa, mutta voiko se johtaa näin vahvaan ihastumiseen naiseen? Onko tämä vain ohimenevää? Ennen kaikkea, miten saisin hänet omakseni, jotta voisin katsoa mihin tie johtaa?