Helsingin Taiteiden yö

Palasimme juuri Taiteiden yöstä. Varsinaisesti kolme näyttelyä, kahvila ja kotiin. Kuumaa!

Rautatieasemalla Kameraseuran valokuvanäyttely on aiheiltaan monipuolinen ja mielenkiintoinen. Pistin merkille, että suuri kuvapinta houkuttelee katsomaan pidempään ja pohtimaan aihetta, kuin pienet kuvat. Seitsemänpäivää-kuviin olen jo turtunut perinpohjaisesti.

Sanomataloon kootun Helsingin taideyhdistys ry:n myyntinäyttely oli tasoltaan vaihteleva. Töitä oli paljon. Kummastelen taas kerran, että mistä näkee harrastelijan ja taitajan käsialojen eron. Minä näen sen eron, mutta en osaa selittää. Ukkoni väittää eron löytyvän aiheen käsittelystä. Mitäpä se sitten on?

Minut lähes mykistänyt näyttely oli Tennispalatsissa Hannes Heikuran Dark Zone -valokuvanäyttely. Mustavalkoiset kuvat oli tulostettu kookkaille alumiinipinnoille. Alumiinipohja korosti valmiiksi vahvaa kuvan jyrkkyyttä lisää. Suurin osa tummasävyisistä töistä oli kuvatta vastavaloon. Suurilla kuvapinnoilla oli yksittäisiä ihmishahmoja Helsingin eri kohteissa. Kuvien tunnelmat olivat todella vaikuttavia ja syvältä koskettavia. Yksi kuvista tuo mieleen Edward Hopperin kuuluisan työn Nighthawks. Tunnelma on lähes yhtä voimakas.

Yritin vielä mennä katsomaan vanhan linja-autoaseman tiloissa näyttelyä muuttavasta Helsingistä. Ukkoni pakotti minut sieltä pois. Hänestä helle oli sietämätön.

Näyttelyihin voi tutustua myös Taiteiden yön jälkeen.