- 1 / 1
- JuhaniV
- 31.7.2011 8:21
- 31.7.2011 8:40
Yhdysvalloissa homofobisesta presidenttiehdokkaan puolisosta Marcus Bachmannista on tulkittu löytyneen feminiinisiä maneereja. Herra Bachmann on joutunut noista piirteistään julkisen pilkan kohteeksi. Siihen pilkkaamiseen osallistuvat myös homot.
Jokainen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluva tietää miltä tuntuu joutua pilkatuksi omien ominaispiirteittensä vuoksi. Tiedämme myös, että jotkut kanssasisaremme ja -veljemme kokevat pilkan ja kielteiset asenteet niin raskaasti, etteivät lopulta kestä sitä.
Tuo pilkka tupsahtaa näkyville siitäkin huolimatta, että Suomessa ei enää ole poliittisesti korrektia syrjiä julkisesti homoja. KaksPlus-lehden kirjoittaja Homotalosta mainitsee varsin todellisen seikan, että naapurustossa lapsia varoitettiin homojen talosta. Minä ja mieheni koimme se vuosia sitten taloyhtiömme toisen osakasperheen kanssa riideltäessä maksamattomista yhtiövastikkeita. Vaimo lausui meille päin taulua lapsiensa pelkäävän meitä ja "haluavansa kasvattaa lapsensa terveellä tavalla". Hänellä oli tietenkin tausta-ajatuksena se, että homous on tarttuva tauti. Vähemmistöjen pilkkaaminen ja syrjintä jatkuvat Suomessa myös tänä päivänä aikaisempaa piilotellummin ja hienovaraisemmin.
Jokainen homo tietää ne kaikkein ilkeimmät sanat, joilla meitä voidaan loukata. Siitä huolimatta voimme käyttää juuri noita samoja sanoja toisen homon loukkaamiseen, jos ei aivan päin naamaa, niin ainakin selän takana. Mielestäni olemme itsekin juuri niitä "koulukiusaajia", joista silloin tällöin muita moitimme! Olisikohan tuosta tavasta mahdollista kasvaa ulos vaikkapa omien kokemusten perusteella?
Jokainen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluva tietää miltä tuntuu joutua pilkatuksi omien ominaispiirteittensä vuoksi. Tiedämme myös, että jotkut kanssasisaremme ja -veljemme kokevat pilkan ja kielteiset asenteet niin raskaasti, etteivät lopulta kestä sitä.
Tuo pilkka tupsahtaa näkyville siitäkin huolimatta, että Suomessa ei enää ole poliittisesti korrektia syrjiä julkisesti homoja. KaksPlus-lehden kirjoittaja Homotalosta mainitsee varsin todellisen seikan, että naapurustossa lapsia varoitettiin homojen talosta. Minä ja mieheni koimme se vuosia sitten taloyhtiömme toisen osakasperheen kanssa riideltäessä maksamattomista yhtiövastikkeita. Vaimo lausui meille päin taulua lapsiensa pelkäävän meitä ja "haluavansa kasvattaa lapsensa terveellä tavalla". Hänellä oli tietenkin tausta-ajatuksena se, että homous on tarttuva tauti. Vähemmistöjen pilkkaaminen ja syrjintä jatkuvat Suomessa myös tänä päivänä aikaisempaa piilotellummin ja hienovaraisemmin.
Jokainen homo tietää ne kaikkein ilkeimmät sanat, joilla meitä voidaan loukata. Siitä huolimatta voimme käyttää juuri noita samoja sanoja toisen homon loukkaamiseen, jos ei aivan päin naamaa, niin ainakin selän takana. Mielestäni olemme itsekin juuri niitä "koulukiusaajia", joista silloin tällöin muita moitimme! Olisikohan tuosta tavasta mahdollista kasvaa ulos vaikkapa omien kokemusten perusteella?