Totalitarismi ja "turha"

Näen totalitarismin näin. Totalitarismissa ei ole olemassa marginaalia, turhaa täysin ei-hyödyllistä (pois lukien tietysti myös ”päämäärän”, joka on ”hyödyn” lopullinen kohde). Kun viimeksi asiasta luin, oli ihmis-dna:sta 97 % ns. "roska-dna:ta".

Turha: alue, joka ei ole päämäärä; alue joka ei ole hyödyllinen edes välttämättömänä marginaalina, alue joka ei ole edes vääjäämätön haaksirikko tarpeellisille laivamatkoille. Alue tai asia, joka (tai jossa) ei ole juudas - pelastumisen ehto -, ei marginaali joka on tarpeellisen tekstin rajaviiva jne.


Totalitarismissa on kyse siitä että kaiken on tuotettava, palveltava päämäärää, mitään hävikkiä ei sallita (joten se on ankarampi asenne kuin voisi johtaa esittämästäni ”turhan” määritelmästä (tähän on toki todettava, että näkemykseni "turhasta" on pelkkä määritelmä ilman normatiivisuutta)).

Totalitarismin asenne homoseksuaalisuutta kohden on torjuva tai tuhoava. Vaikkakaan homoseksuaalisuus ei sinänsä ole este sperman tai munasolun luovuttamiselle. Tässä kohden totalitarismi saattaa hyvinkin määritellä päämääränsä ja toimintansa väärin (sillä homoseksuaalisuus voi olla hyvinkin jotain (ainakin paikoin) sellaista, joka palvelee totalitaristin päämäärää).

Ajatus totalitarismista, hyödystä ja homoudesta pamahti päähäni joskus 90-luvun puolessa välissä silloisen PTV:n (Nelosen edeltävä vaihe) tarjoamasta Timo T.A. Mikkosen ohjelmasta (olisko ollut Illan päätteeksi Timo T.A.), jossa Timo T.A. lupasi ohjelmassaan esittämiin kysymyksiin oikein vastanneita ja arvonnassa suosiollisille katsojilleen palkinnoksi nimikoituja kahvimukejaan ynnä muuta sen kaltaista härpäkettä.