Kaapista ulkona olemisen suhteellisuus
Tuosta etusivulta bongasin moisen kyselyn. "Oletko ulkona kaapista?"
Kyllä ja avoimesti! 19.9%
Olen, mutta en pidä asiasta sen kummempaa meteliä 40.4%
Kaapin ovet raollaan, kerron jos joku kysyy 25.5%
En, mutta mieli tekisi ulos kaapista 9.9%
En ikinä 4.3%
"Kyllä ja avoimesti!" ELI
Liberaalit ystäväni tietävät. Välttelen oikeistolaisia piirejä ja machoja heteromiehiä kuin ruttoa. Jos sellaisia tulee kadulla vastaan, lähden kävelemään toiseen suuntaan. En pysty menemään tiettyihin paikkoihin ollenkaan (armeija, normaalit urheiluseurat, työpaikan saunaillat). Vältän konflikteja ja piiloudun neitimäiseen kaapuun: "Eihän naisia saa lyödä!" Tosiasiassa kuiten kaduilla iltaisin kulkiessani, nakkikioskin jonossa (jos sellaiseen uskaltaudun) pelkään kuollakseni ja Pride -intoni hetkellisesti laantuu.
"Olen, mutta en pidä asiasta sen kummempaa meteliä." ELI
"Olen, mutta en kerro asiasta kuin sellaisille ihmisille, jotka ovat myötämielisiä asian suhteen. Pelkään siis jatkuvasti paljastumista.
Myöskään en hiisku vahingossakaan asiasta, jos paikalla on machoja heteromiehiä, Tony Halme -tyyppejä, oikeistolaisia tai maanpuolustuhenkisiä."
"Kaapin ovet raollaan, kerron jos joku kysyy." ELI
"Kerron, jos joku kysyy, jolta epäilen, etten saisi turpaan. Jos vältän turpaanottamisen tai syrjinnän salaamisella, salaan. Muutoin vain uskottelen itselleni, että kertoisin. Kuitenkin koitan koko ajan hengenhädässäni olla huomaamaton ja heteromainen, joten ei kukaan koskaan ole kysynytkään."
...ja loput ovat realisteja.
"Kerron jos joku kysyy..."
En pidä mitään haloota olemisestani, en koe, että seksuaalisuuteni olisi jokin pakkokertomisen aihe - en mainosta elämääni sen enempää - en sano "hei, olen Marco Homo, oletko sinä Jaakko Hetero?" - Seksuaalisuus ei ole sukunimi.
Jos joku todella on kiinnostunut ja haluaa välttämättä tietää vastaan rehellisesti kun kysytään, mutta miksi ihmeessä mainostaisin? Onko se sitten todellisuuden pakoa, vahvasti epäilen.
Niin sun mielestä.
Mä en kanskaan tajua miksi homoudesta pitäisi tehdä iso numero, tai miksi sen pitäisi näkyä missään. Musta on ihan hienoa, että ihmisiä on monenlaisia, viihdyn hyvin itse sellaisena kuin olen. En kailota isoon ääneen asioistani. Läheisimmät tietävät, mutta työpaikalla en puhu, joskaan en valehtelekaan.
Ja mikä siinäkin on, että pitäisi näyttää homolta kylältä kirkolle. Ei kaikille ole luontaista kaakattaa ja heilutella pikkusormiaan iloisesti ja näyttävästi. Jos kaikki homot ei vastaa homon stereotyyppiä, tekeekö se heistä väistämättä koko porukan pettureita ja todellisen itsensä kieltäjiä?
Neitihomot valittaa, koska tietävät, että feminiiniset piirteet saattavat kyllä olla mediaseksikkäitä tositv:ssä, mutta tosiElämässä maskuliinisempia homomiehiä ihannoidaan enemmän. Lisäksi he voivat pitää seksuaalisuutensa salassa tilanteissa, joissa siitä olisi haittaa, no vaikkapa ihan omalle turvalllisuudelle.
kommentteja?
Tämä keskustelu lähti ensimmäisestä viestistä jo sinne perinteiselle polulle: "jos et ole kaapissa, olet ´neiti´ tai et ainakaan ihan mies". Se ei tietenkään ollut ensimmäisen kirjoituksen kärki, mutta aiheeseen oli ihan pakko tarttua...
Minä voin sanoa olevani melkoisen ulkona kaapista. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että esittelisin itseni kenellekään uudelle ihmiselle käteltäessä "Sami, Homo". En toisaalta keksi, miten voisin tuoda homouttani tämän enempääkään esiin ns. normaalissa arkisessa kanssakäymisessä. Yhden selkäreppuni vetskarissa roikkuu sateenkaarikillutin... ehkä pitäisi sitten käyttää sitä reppua enemmän?
Minun kohdallani kaapista ulkona oleminen tarkoittaa mm. sitä, että en vaikene seurustelustani, illanviettopaikoistani tai muustakaan elämästäni, jos sellaisista aiheista puhutaan. Mm. työpaikkani työyhteisö on sellainen, että työkaverit ovat kokonaisia ihmisiä, joilla on työajan ulkopuolella myös elämä. Puhumme toistemme kanssa siis muistakin kuin työasioista.
Kohdallani "ongelma" ulkonaolemisen suhteen on se, että oma ulkonäköihanteeni on sellainen perinteinen suomalainen jörrikkä, ja voin ajatella itsekin edustavani sellaista tyyppiä. Minä sulaudun heteroväestöön. Joo. Nyt tähän saattaisi taas sopia toisessa keskustelussa esiintullut teema "heteronoloisuudesta", tai etenkin em. termin ´itsesyrjivästä´ leimasta. Mutta minä nyt vaan pidän sellaisesta.
Mitä muuten ovat ne "oikeistolaiset piirit", joista "Joakim F." puhuu? Ja minkälaisia "konflikteja" "Joakim F." tarkoittaa?
Omalla kohdallani pahin Pride-palo jäi monen vuoden taakse, mutta yhä vielä nautin tilanteista, joissa saan kinastella homoja sivuavista aiheista fobikoitten kanssa. Minulle ei työpaikan saunaillat tai nakkikioskin jono ole koskaan ollut mikään ongelma.
Vai semmosta jossain kysellään. Mielenkiintoista tässä on minusta se että jos joku on ulkona, on se kaapissa olijan mielestä väärin
Itse vastasin ensimmaiseen tiedusteluun yes.Olen gay nakyvissa tyossa ja joka paikassa .En kumminkaan "flaming Queen "vaan tavallinen mies.Tyossa on paljon meita,ei kukaan valita mita olet,kellaan ei ole kiinnostusta toisten asioihin,kukaan ei tee inventaarioa toisista ihmisista.On titysti niita jotka ovat naytteilla,mutta sekaan ei silmia rapsayta.Tietysti en sita syota kenellekkaan,ja paikka ja aika kaikkeen.Tyossa olemme asiallisia,(laakarit)muuten menisi asiakkaitten uskottavuus,ja luottamus meihin.Tulee perjantai ilta,sitten laitan naaman kuntoon kun menen ulos vaikka gaybaariin.Sattui muuten viime lauvantai yona: istuin gaybariin kattoterassilla,mies tuli kysyyn tupakin.Puhuttiin.Sanoi etta olen liian vanha tanne paikkaan.Et ole sanoin,itse ole 57.Han sanoi etta naytat 30.Sanoin ,katso mita rahalla saa!Haaa.
Joakim F, rukka (?), vastasin ensimmaiseen vaihtoehtoon
ja kommentoin "tietojasi" akkia vahan:
- Liberaalit ystavat tietavat, kylla, ja minulla ei ehdottomasti olekaan
muita kuin avarakatseisia (jota kaiketi haluat tarkoittaa) Ystavia
- machoimmat miespuoliset tuttuni taitavat kylla olla homoja...
- jotkut meista ei "kaapissa" olevista ottavat konflikteista kaiken irti
(jos on aikaa ja energiaa) kun ei se maailma piileskelemalla
paremmaksi muutu
smo tuossa tuota neitijuttua jo kommentoikin. Muutoin: voi tyttorukkaa...
Mitähän sillä machoudella tarkoitat Rokkihomo? Mä en näe nahkavetimiä ja koppalakkeja ym. machona. Machoutta on ruumiillisuus, fyysinen voima, valppaus olemuksessa ym.
Oikeistolaisilla tarkoitan siis oikeistolaisia. Maanpuolustushenkisiä. Kokoomuslaisia. Ja toisaalta sellaisiakin, jotka haluavat rajoittaa pakolaisten pääsyä Suomeen ym. Tony Halme -henkisiä ihmisiä.
Konfliktilla tarkoitan jotakin tilannetta mihin liittyy piilevä väkivallan uhka.
Tää on taas niin tätä keskustelua... :)
En usko, että Rokkihomo puhui mistään fetisseistä viitatessaa machouteen. Taitavat omat stereotypiasi olla tässä pinnalla?
"Joakim F.": Voitko kuvitella, että kuntosaleilla käy paljon homojakin lisäämässä ruumiillisuuttaan ja fyysistä voimaansa. Moni homo harrastaa varsin fyysisiä urheilulajejakin - sellaisiakin missä vaaditaan valppautta olemuksessa. Homoja löytyy myös valppautta vaativista ammateista. Vaikkapa lääkäreistä!
Mikä mörkö tämä "maanpuolustushenkisyys" on nimimerkille "Joakim F."? Tai kokoomuslaiset? Ei ainakaan minulla ole mitään ongelmaa ollut koskaan "kokoomuslaisiksi" tituleerattavien tuttujeni kanssa. Ei tuo oikeistolaisuus taida ihan niin suuri mörkö kuin "Joakim F." maalailee.
Ja valkopesunkestävistä kokoomuslaisista ainakin Alexander Stubb on esittänyt hyvin homo/lesbomyönteisiä ajatuksia blogissaan. Uusliberaalit eivät ole enää koti-uskonto-isänmaa -oikeistolaisia.
G
Ilmiö nimeltään homocon on sitten rantautunut rapakon toiselta puolelta Suomeen. Niille, jotka eivät tiedä, mitä tämä sana tarkoittaa, kerrottakoon, että homocon on lyhennys nimestä homo neoconservative.
Sitä mukaa kun vasemmisto ja muut radikaalit ovat muokanneet yhteiskunnan asenteita homoystävälliseksi, ovat kivien alta ryömineet esille myös nämä patamustat pikkuhitlerit. Tämä on juurikin sitä
"kunnollista" kansanosaa, joka olisi vielä vuosikymmen sitten lykkinyt lastenrattaita pitkin ostoskeskuksen käytäviä puolisonsa kanssa lauantai-iltapäivän ostosruuhkassa, kuten ne muut "normaalit" veronmaksajat, jotka haluavat upota keskiluokkaisuuden mitättömyyteen. Matkalla taivaaseen on vain yksi perustavanlaatuinen mutka - nimittäin homous.
Ikävä kyllä näitä ei miellytä sitten ollenkaan heidän oikeuksiaan ajaneiden arvot (mm. suvaitsevaisuus, erilaisuuden hyväksyminen), joten he ovat päättäneet sittenkin pyllistää leveästi edistykselle ja kumartaa taantumukselle - ja pyyhkivät samalla peränsä muiden vuosikymmenien työllä.
Richard Goldstein kuvaa artikkelissa tyypillisen Homoconin arvomaailmaa ja asennetta homoseksuaalisuuteen ja muihin homoseksuaaleihin seuraavasti:
"If only he were straight, Sullivan would fit snugly into the right-wing Weekly Standard. Like its editors, he is fiercely nationalistic, dedicated to the free market, antichoice and hostile to civil rights. Most homocons actually oppose laws that prohibit discrimination against gay people (Sullivan has called the issue of discrimination "a red herring"). And when it comes to sex, the gay right stands for a lifestyle that comes as close to the straight norm as it's possible for homos to get. Marriage, Sullivan has written, is the only alternative to "a life of meaningless promiscuity followed by eternal damnation." Recent revelations about his adventures on the Internet punctured his pose of respectability, and Sullivan has morphed into a champion of cruising. Still, his standard for proper behavior is the closest thing the gay right has to a motto: "virtually normal."
This term conjures up an image of gay men and lesbians throwing off stereotypes, and in that sense it seems progressive. But the neat, discreet look that homocons favor is part of a larger crusade against the things that make gay people distinct. To be virtually normal is to present your gender in the customary way. The many variations that don't fit this mold--bull dykes, sissies, trannies and fairies, to name just a few queer types--are an embarrassment to the gay right. And so are queers, proudly known as "sluts," who don't conform to the monogamous model. The gay right is not just an ideology; it's an attitude toward difference. Homocons may pose as nonconformists, but they push a single, morally correct way to be gay."
http://www.thenation.com/doc/20020701/goldstein
Lisää ilmiöstä kirjassa: The Attack Queers:
Liberal Society and the Gay Right
by Richard Goldstein
Ransom: kiitos kirjavinkistä! Ilmiö on tosiaan jo täällä: vaikuttaa jopa siltä että jotkut yrittävät mediajulkisuudessa kaikin keinoin todistaa olevansa parempia heteroita kuin heterot itse. Elän silti siinä uskossa, että aikansa kutakin. Minusta Suomessa on tosin "aina" ollut homoconin sukulaissieluja ja jo 70-luvulla Setaa perustettaessa suurimmalle osalle ylin päämäärä oli integroituminen (hetero)yhteiskuntaan.
G
Mielenkiintoinen linkki, jäin seikkailemaan aiheen pariin hyväksi aikaa. Amerikkalainen tyyli jossa kantaa otetaan suorasukaisesti, argumentoidaan ja toisaalta-toisaalta vatvominen jätetään vähemmällä tuottaa ainakin hyviä kirjoittajia. Jatkuva vastakkainasettelu tekee teksteistä vähän uuvuttavia lukea. Toisaalta siis ;)
Ei homocon niinkään hetero yritä olla vaan sisäsiisti homo jota kelpaa esitellä ja joka samaistuu konservatiiviseen arvomaailmaan. Yksilöllisyys taataan kuulumalla vähemmistöön ja laukomalla suusta asioita joita hyvää pukua kantava hetero ei näinä aikoina voi sanoa. Kun elämän tärkein asia on eron tekeminen "räikeisiin" homoihin niin tuo on sitten tulos.
Se on sangen hyvä tulos. Vain niin voidaan saavuttaa todellista hyväksyntää. Ulkona kaapista, mutta mahdollisimman heteromaisena.
Homoilla on taipumus mustavalkoiseen ajatteluun. Meidät pitäisi hyväksyä kaikkine oikkuinemme ja outouksimmene, mitkä voimme sitten sälyttää homouden syyksi. Se on naurettavaa. Ei maailma pelaa niin. Todellista suvaitsevaisuutta ei niin saavuteta. Suvaitsevaisuuteen liittyy myös sana kohtuullisuus.
Marko Ahonen on populistinen TV-kriitikko, joka kirjoittaa useisiin valtalehtiin. Hän on aikaisemmin vuosien ajan johdonmukaisesti puolustanut homoja kolumneissaan ja tuonut esiin homomyönteisiä näkökantoja. Viimeisimmässä kirjoituksessaan Keskisuomalaisessa hän kirjoitti artikkelissaan Sillä Silmällä -ohjelmasta, miten mediassa nykyään homojen tekemisiä ei kukaan uskalla kritisoida, mitenkä se on alkanut ottaa häntä päähän. Tämä on ensimmäinen kerta kun hän on sanallakaan sanonut jotakin negatiiista homoista. Varokaa! Tuo ei ole hyvä merkki! Hän on hyvin älykäs ja teräväsanainen kriitikko, joka haistaa muotivirtaukset etukäteen.
Kaapista lokeroihin.
Elämä on Ikea!
Oikeastaan hän on näennäispopulistinen, harvoja kriitikoita jotka eivät piiloudu moniselitteisten lauseiden taakse.
Homot eivät voi paeta syrjintää alueilla, missä myös heterot syrjivät toisiaa, se on kapitalistisen yhteiskunnan erottamaton osa. Se että tulee seksuaalisuudeltaan hyväksytyksi, ei tarkoita minkään muunlaisia vapauksia yhteiskunnasta. Machoarvot jylläävät ikuisesti, siitä ei pääse mihinkään, homojen ja naisten on syytä taipua siihen! Ole heteromiesten vertainen, tai mene vilttiketjuun!
Nämä Homoconit ovat todella viisasta porukkaa, he ovat tulevaisuuden tiennäyttäjiä.
Joillakin homoilla on naurettava ajatus, että kun heidän seksuaalisuutensa hyväksytään, sen nojalla he voivat tehdä mitä vain. Olen homo ja sanon: Köyhät kyykkyyn! Rautaa rajalle!
Ja suurimmalla osaa seksuaaliseen valtaväestöön kuuluvalla on sellainen naurettava ajatus että sen on heidän asiansa hyväksyä, tai olla hyväksymättä seksuaalisia vähemmistöjä.
Tähän voikin lainata erään gblt-marssin slogania jenkeistä: we are here, we are gay, get used to it. Hittoako heteroiden hyväksymisestä.
Oli alkuperäinen kirjoitus trolli tai ei, niin vastataan. Omalle osalleni sopii ensimmäinen kohta:
" "Kyllä ja avoimesti!" ELI
Liberaalit ystäväni tietävät. Välttelen oikeistolaisia piirejä ja machoja heteromiehiä kuin ruttoa. Jos sellaisia tulee kadulla vastaan, lähden kävelemään toiseen suuntaan. En pysty menemään tiettyihin paikkoihin ollenkaan (armeija, normaalit urheiluseurat, työpaikan saunaillat). Vältän konflikteja ja piiloudun neitimäiseen kaapuun: "Eihän naisia saa lyödä!" Tosiasiassa kuiten kaduilla iltaisin kulkiessani, nakkikioskin jonossa (jos sellaiseen uskaltaudun) pelkään kuollakseni ja Pride -intoni hetkellisesti laantuu. "
- Kohdallani täysin paikkansapitämätöntä potaskaa. En välttele machoja heteromiehiä, sillä sellaisia on myös tuttavapiirissäni. Osallistun saunailtoihin siinä missä muutkin, toimin eräässä aivan normaalissa urheiluseurassa ja kuulun reserviläisaktiiveihin. En myöskään liiallisesti vältä konflikteja, itsensä puolustaminen on täysin hyväksyttävää ja jopa toivottavaa. Turha pelko on täysin tyhmää, sillä se lamaannuttaa toiminnan, mutta tietty määrä varovaisuutta on aina paikallaan esim. keskustassa yöaikaan liikuttaessa. Mielipiteesi on stereotypioiden kyllästämää, ja sillä ei ole mielestäni juuri mitään todellisuuspohjaa.
Minä en ymmärrä näitä Joakimia, Hmm ja muita homopelkureita. Pelätään, inhotaan ja hävetään omaa seksuaalisuuttaan. Jos olisi homogeenin tappava pilleri, niin nielisitte sen heti? Päälle vielä liraus heteroksi tekevää vettä?
Olin minäkin nuorena, mutta vain nuorena epäilevä. Tällä hetkellä en enää epäile mikä olen ja olen tyytyväinen. Enkä liputa homouttani julkisesti.
JaakkoHki?
Tietävätkö nämä machot heteromiehet mikä olet? Kerrotko saunailloissa mikä olet? Urheiluseurassa? Reserviläisaktiivitoiminnassa? Puolustatko itseäsi nyrkein? Montako kertaa olet tehnyt näin? Miten sanomasi "tietty varovaisuus" eroaa heteroiden vastaavasta, luultavasti hieman, ehkä aika paljonkin.
Ehkä olet sellainen homo jollainen haluaisin olla mutta en pysty. Onnitteluni, olen kade.
Joakim F:
Tuttavani pääsääntöisesti tietävät kyllä. Kaikille kavereille kerron kyllä melko pian, en ensi kättelyssä. Urheiluseura- ja reserviläistoiminnassa sekä saunailloissa ei ole lainkaan tarpeellista "mainostaa" suuntaustaan, mutta kun se tulee puheeksi tai kohtaan homovihamielisiä asenteita, niin toki kerron asian laidan. Useimmat kyllä tietävät, ja vain todella harvoille siitä mitään probleemia tulee. Kun ihmiset näkevät, että en katsele heitä saunailloissa sillä silmällä, niin turha homovouhotus loppuu ja he osaavat suhtautua asiallisesti ja ottaa kaverina. Loppujen lopuksi homous jää kuitenkin urheilupuolella taka-alalle, treenaaminen on tärkeintä.
Tottakai puolustan itseäni tarpeen vaatiessa tarvittavilla voimakeinoilla (Hätävarjelu, RL 3:6 §). Olen joutunut puolustamaan itseäni nyrkein vain kerran, joten sellainen on tuiki harvinaista. Varovaisuus on sitä, että en yleensä liiku yksin keskustassa yöaikaan. En tiedä, miten se eroaa heteroiden vastaavasta, koska kokemukseni mukaan on tosi harvinaista, että jonkun kimppuun käytäisiin pelkän suuntauksen perusteella. Eivät huligaanit erottele yleensä sen paremmin homoja ja heteroita toisistaan.
En ole tällä palstalla keräilemässä pisteitä, vaan sitä ajatellen, että kaapista ulkona eläminen voi olla ihan luontevaa ja suhteellisen turvallista. Riskejä elämässä on aina, kuten esim. voin pudota kiipeilyseinältä, mutta näiden riskien kanssa on opittava elämään niihin liiallisesti tuijottamatta.
Jep... eli elät ihan samanlaista elämää kuin minä.
Jäähän se homous taka-alalle monessa asiassa, jos antaa sen jäädä. Mutta joka tilanteessa et uskalla kertoa. Minä en ainakaan. Jokainen jotakin pelkää, minä ainakin. Pelkääminen on inhimillistä ja osa ihmisyyttä. En tajua miten voisinkaan olla pelkäämättä. Tai missä pelkoni raja kuuluisi mennä, jos olen homo. Heteroilla ne pelon rajat ovat selvemmät.
Olen myös kerran joutunut tappeluun ja puolustamaan itseäni nyrkein. Se kyllä opetti mulle, paljonko kannattaa huudella homouttaan.
MARCON kanssa olen samaa mieltä , mitäpä sitä omaa elämäänsä mainostamaan.
Jokainen on sitä mitä on , ja päättää itse kertooko vai ei suuntautumisestaan .
Itse kerron jos katson sen aiheelliseksi , muuten pidän asian omana tietonani.
Toistaiseksi vain muutama tietää suuntautumisestani , mutta arvailijoita on sitten enemmänkin.
Itselläni ei ainakaan ole ollut mitään ongelmaa , vaikka kaappini ovet avaankin vaan harvoille ja valituille.
Olen miettinyt, että onko jotenkin hyväksytympää olla nykypäivänä lesbo kuin homo? Kuvittelenko vaan? Itse ehkä olen 'epäilyksen alaisena' lesboiksi laskettaviksi mutten ole tuntenut persoonaani kohtaan kohdistuvia vihamiselisyyksiä. Mutta olen kuullut joskus miesten puhuvan hieman ikävään sävyyn homoudesta. Vaikka onhan sana vapaa, saahan sitä puhua jokainen ymmärtämättömyydessään niin kuin puhuu.
Melodianny kirjoitti: "Olen miettinyt, että onko jotenkin hyväksytympää olla nykypäivänä lesbo kuin homo? Kuvittelenko vaan? Itse ehkä olen 'epäilyksen alaisena' lesboiksi laskettaviksi mutten ole tuntenut persoonaani kohtaan kohdistuvia vihamiselisyyksiä. Mutta olen kuullut joskus miesten puhuvan hieman ikävään sävyyn homoudesta."
Ehkä kuvittelet vaan; ainahan nämä uhoavat macho hetero-miehet ovat pitänneet lesboista enemmän = typerä kliseinen fantasia päästä kahden naisen kanssa sänkyyn eli ei mene niiden kaaliin, että jos on lesbo, on lesbo...
Homo-miehet taasen ovat näille heikkoitsetuntoisille luuseri macho hetskuille punainen vaate..
Sen verran vielä, että hetero-naisilla vaikuttaa olevan terveempi itsetunto joten he helpommin hyväksyvät lesbot ja homot
Kyllähän se vähän näin on valitettavasti. Homot on lesboja alempaa kastia.
Se epätasa-arvo, mikä on muutenkin miehen ja naisen välillä, kääntyy päälaelleen ja voimistuu moninkertaiseksi, kun kyse on homoista ja lesboista. Ja nimenomaan väkivallan uhka. Harvemmin lesbojen tarvitsee pelätä väkivaltaa. Paheksua saatetaan paljonkin, mutta se jää sanalliseksi.
Oon monesti miettinyt, että olisinpa edes syntynyt lesboksi, ei tarttisi pelätä väkivaltaa ja kulkea kadulla iltaisin adrenaliinia veressä. Eipä mua pahemmin muu koskaan kaapissatulossa ole pelottanutkaan.
Se, miksi näin on, on monimutkaista mutta pääteltävissä... sitä on täällä joissakin viestiketjuissa loogisesti mietittykin.
Kyse on heteromiesten ja naisten erilaisessa luontaisessa suhteessa koskettamiseen, väkivaltaan, voimaan, kaveruuteen, luottamuksenosoitukseen. Heteronaisille on luontaista istua sylikkäin ja halata ystävienkin kesken. Miehille ei. Miehet osoittavat kaveruutta ja luotamusta tönimällä. Naiset eivät. Miehet opetetaan ratkomaan ongelmat väkivalloin, naisia ei. Miesten pitää mennä armeijaan ja sotiin, naisten ei.
Maskuliiniset luonteenpiirteet ova yleisestikin ihaillumpia kuin femiiniset, ihan sama mistä sukupuolesta tai ihmisestä on kyse.
Pakko vielä lesbona todeta se, että kyllä: heteromiehet suhtautuvat hyvin, noin puolet liiankin hyvin lesboihin, nihkeämmin homoihin.
Heteronaisista sitten: suurin osa ok, mutta pahimmat rasistit ja väkivallan kannattajat ainakin puhetasolla on juuri heteronaisia. Itsekin olen luullut toisin.
Että olenko kaapissa? - Muuten en, mutta kyllä työpaikallani (ainakin pidän suuni kiinni, vaikka jutut kuulemma ovat jo kulkeneet), koska suoraan on ilmaistu, että kyllä homot ja lesbot pitäs tappaa, maailma paranis.. (samoin tummaihoiset, mustalaiset...)
Joskus sitä toivoo löytävänsä työn, jossa työkavereiden aivot eivät toimisi yhdellä piuhalla.
Juu... naisista junteimmat kyllä puhuu. Eli vähän kuin uskovaiset piirit - tekoihin harvemmin johtaa. Harvemmin miehelläkään tekoihin johtaa, mutta kuitenkin... naisilla nyt ole voimaakaan kunnolliseen pahoinpitelyyn.
Saman verran se meinaan sattuu naista kun miestä kasvoihin, kun siihen miehen nyrkki osuu. Ennemmin mä naisen nyrkistä ottaisin iskun naamani kuin miehen. Kun ei siinä kuitenkaan voi paljoa muuta kuin odottaa että hakkaaminen on ohi.