Elää naisena tänään?

Minua kiinnostaisi kuulla muiden naisten ajatuksia ja mielipiteitä siitä, miltä tuntuu elää ja kasvaa naisena tämän päivän maailmassa. Ihan kaikenlaisten asioiden suhteen, ilman minkäänlaisia rajauksia. Turvallisuuden tunne? Tasa-arvo? Väkivalta? Palkkaerot? Mainonta? Rooli?...

Minua tuo asia on erityisesti viime aikoina askarruttanut. Tuntuu, että ei ole helppoa olla nainen ja kasvaa naiseksi. Sukupuolen myötä on sijoittunut ryhmään, jonka jäsenistä usea joutuu uhkailun tai vakavamman väkivallan kohteeksi (usein juuri seksuaalisen). Naiset varmasti edelleenkin mielletään heikompina ja siten nähdään oikeutettuna suun soittaminen yms. (Toki tiedän, että miehet joutuvat useimmin tappeluiden kohteiksi, mutta nyt haluan kiinnittää huomion nimenomaan naisiin.)

Onko oikein, että minut ja ystäväni uhataan raiskata keskellä kirkasta päivää ja että erästä toista ystävääni ahdistellaan seksuaalisesti seuraan tunkeutumalla, ehdottelemalla ja läppäämällä käsi perseelle ilman minkäänlaista lupaa tai oikeutusta ystäväni puolelta? Ja kuitenkin nämä mainitsemani esimerkit ovat sieltä kevyimmästä päästä. Silti ne tuntuvat...

Tuntuu, että elämme maailmassa, jossa tissimarkkinat luovat omaa yksipuolista kuvaansa naisista ja naisellisuudesta, siitä mitä on olla tämän päivän nainen. Ennen mainokset sijoittivat naiset kotiin hellan ääreen ja lasten pariin. Nyt naiset on riisuttu, mistä kertovat rivi pornolehtiä ja alusvaatemainokset kaduilla. Milloin nainen on tasavertainen? Milloin nainen saa olla julkisuudessa vaatteet päällä, esiintyä itsevarmana ja rentona ja tyytyväisenä omaan naiseuteensa?

Tässä muutamia aika irrallisiakin ajatuksia ja asioita, joita minulla tuli mieleeni. Mitä sinulle tulee mieleen?

Kyllähän noita ärsyyksen aiheita löytyy. Sillon kun sattuu huono hetki, ärsyynnyn kyllä melkein kaikelle, naisille, miehille, itselleni. Sitten kun taas rauhoitun, jään joskus miettimään oliko vika omassa asenteessa vai muissa.
Harvemmin vikaa on itsestä löytynyt ;)

Here goes:
- henkilökohtaiseen tilaan tuppautuminen (luvaton koskettaminen, puheenkeskeyttäminen kevyemmästä päästä)
- hetero-oletus. Valtaosa ihmisistä on heteroja mutta ei se minun syy ole.
- lesbo-oletus. Eikö saa olla rauhassa mitä on? (kuuluu samaan sarjaan kun se että häiritsee jos joku osoittaa kiinnostusta.. ja häiritsee jos sitä ei tapahdu)
- ihmiset jotka pärjää "asenteella" ilman sisältöä. Perustuu tosiasioiden kieltämiseen ja liittyy usein perusteetonta ylemmyydentuntoa. "Kun minä sanon, se on niin" jne. Ja jotkut ihailee tämmöisiä tyyppejä
- huumorintajun puute

Ei ehkä ollut listaa jota ujostus ajaa takaa mut hei, henkilökohtainen on poliittista

1) Väkivalta. Sellaiset jengit, että "vittu me vedettiin kaljaa ja hyvä jokerit ja sitten vittu porukalla mentiin ja naitiin ja vitun homot". Ja kun tämä miestyyppi esiintyy jonkinlaisina primitiivisinä laumoina kaiken lisäksi.

2) Rooliodotukset. On vaikea uskoa että tässäkin maassa vastustettiin talebaneja sillä aina on niitä jotka haluavat kertoa sinulle miten sinun pitäisi olla ja miltä sinun pitäisi näyttää ja teki mitä tahansa niin aina on väärin.

3) Minulla on mielenterveysongelma ja haluan kertoa sen sinulle 300 lyhyen sivun mittaisen tarinani kertomalla. Olethan ilmainen terapeuttini vaikka tiedän kyllä että sinulla on juuri nyt kiire?

Niinpä. Jää kaksi vaihtoehtoa: joko alistut kaikkeen siihen, mitä sinulle sanotaan ja tehdään tai et. Mutta eihän se ole niin helppoa.

Lisäkysymys: millainen nainen haluaisit olla ja oletko jo sellainen? Minä en haluaisi pelätä, mutta välillä pelkään. Haluaisin olla vahva. Haluaisin uskaltaa pitää puoleni ja tapella vääryyksiä vastaan. Haluaisin kasvaa minuksi, omanlaisekseni ja pitää itsestäni. Hullua?

Yksi lisävitutuksen aihe on riittämättömät palkat ja laittoman huonot työolot. En tiedä missä AY-liike toimii, mutta ainakaan naisvaltaisilla aloilla en ole nähnyt minkäänlaista epäkohtiin puuttumista. Mutta toisaalta, olen nähnyt kyllä monen miehenkin tekevän työtä tosi riittämättömällä palkalla. Tuntuu vain niin että miehet ottavat paskaduuninsa rennommin, kun taas itse pyrkii ihan vaistomaisesti uhtautumaan työnsä puolesta.

"ujostus
23.08.2005, 20:10

Lisäkysymys: millainen nainen haluaisit olla ja oletko jo sellainen? Minä en haluaisi pelätä, mutta välillä pelkään. Haluaisin olla vahva. Haluaisin uskaltaa pitää puoleni ja tapella vääryyksiä vastaan. Haluaisin kasvaa minuksi, omanlaisekseni ja pitää itsestäni. Hullua?"

Joo, tosi dorkaa.
Minä olen tosi vahva nainen eikä se ole tuonut mitään muuta kuin kärsimystä. Miehet pitää telaketjufeministinä vaikka oikeasti on tosi maltillinen ja työpaikalla ne ryhmittäytyy minua vastaan. Jos on vahva nainen niin se muodostaa uhan maskuliinisuudelle. Saat tapella yksin kaikkia vastaan. Tekevät malliesimerkin siitä kuinka äkäpussi kesytetään.

Tärkeintä on että itse selviää suht koht ilman vaurioita ja mahdollisimman myöhäiseen ikään, maailman parantamisen sitten voi jättää muille joskin itsekin olen älyllisenä viehtynyt siihen typerään ajatukseen että voisi ohjata virtaa sen sijaan että ohjaisi virrassa olevaa venettä. Mutta se on tunteen juttu, ei järjen.

Kyllä kyrpii, ja käytän nimenomaan tätä ilmausta, sillä sanalla "vituttaa" on mulle ihan muu merkitys. Yritän etten muuttuisi misantroopiksi, sillä olen nähnyt miten viha ja katkeruus voivat syödä ihmisen pilalle. Siitä kaikesta, mikä tässä maailmassa on vialla, mainitsen monien naisten kuvitelman, että "Suomessahan on asiat tosi hyvin ja me ollaan tasa-arvosii". Kun kysyt miksi, vastaus voi olla "no kun saa esmes pitää minihametta eikä tarvii olla joku huntu päällä" tai "mitä sitä mesomaan joutavista kun vesi tulee hanasta ja kaupasta saa ruokaa mutta on se kauheeta kun noita ulkomaalasia tulee koko ajan".

Minua närästää asioiden itsestäänselvänä pitäminen, kuvitelma että nykytila on ihmisyyden ja sivistyksen huippusaavutus, ja tyytyminen siihen mitä on, sillä kiltit tytöt eivät koskaan vaadi mitään. No, ei ne mitään saakaan ja minä en piru vie ole mikään tyttö!

Turvallisuuden tunne?
Heräsin oikein ajattelemaan koko asiaa elämässäni.. Kyllä sitä on ja enimmäkseen päivittäin ihan arkisissakin asioissa -on terve, toimiva parisuhde, hyviä ystäviä, suhteet vanhempiin kunnossa, töitä yms yms.
->tätä on, kun sitä ei suuremmin "joudu" ajattelemaan.

Tasa-arvo?
Sukupuolten väliseen tasa-arvoon työelämässä, varsinkaan palkka-asioissa, en usko. Toisaalta itse olen pärjännyt, kun olen itse huolehtinut siitä, että niitä korotuksiakin joskus pussiin tipahtaa, mutta
liksa kokonaisuudessaan valovuosien päässä siitä, mitä mieskollegat tienaavat. En ole tästä katkera -vielä ; ) , pärjään näin ihan hyvin ja jotain jää sukan varteenkin. Ja miten ylipäätään tälläisen eriarvoisuuden palkkauksessa ottaa esille, kun ei ole ns. faktaa?!

Homojen/lesbojen tasa-arvo heteroihin nähden toteutuu valitettavasti joskus silloin, kun minä en ole sitä näkemässä enkä kokemassa. Pikkuhiljaa on eteenpäin menty kyllä...

Väkivalta?
Ihmisen yksi kamalampia toimintoja -puistattaa.

Naisena eläminen tässä yhteiskunnassa on ihanaa -en voisi kuvitellakaan eläväni ns. "mies on perheen pää" -maissa. Meillä Suomessa on asiat todella hyvin, olkaamme siitä onnellisia.

Hyvällä itsetunnolla varustettu fiksu nainen pärjää aina : )

Kieltämättä minuakin häiritsee joskus ettei saa istua töiden jälkeen rauhassa pubissa ottamassa sitä yhtä olutta, kun ollaan jo niskaan kuolaamassa ja vonkaamassa -naisethan ei voi istua töiden jälkeen oluella rentoutumassa vaan kaikkihan sieltä on hakemassa vain ja ainoastaan sitä MIESseuraa...

Ja mainonta on sellaista ettei sitä viitsi edes kommentoida.

Hienoa, tätä olin vailla - keskustelua aiheesta, eriäviä mielipiteitä! Naisena olemisen ihanuudesta ja/tai kamaluudesta.

Kyllä, Milou, hyviäkin puolia on. Välillä vain huonot puolet ottavat ylivallan ajatuksissa. Kun tapahtuu jotain ikävää, jotain sellaista, minkä ei pitäisi tapahtua.

Ja, kyllä, Suomessa on asiat jossain määrin hyvinkin. Mutta. Mutta en voi olla kanssasi samaa mieltä siitä, että asiat olisivat täällä todella hyvin. Toki paremmin kuin monessa muussa maassa. Mutta Suomeenkin mahtuu paljon, monenlaista elämäntarinaa. Asioita, joita tulee kyseenalaistaa. Joista olisi hyvä keskustella ja pyrkiä vaikuttamaankin mahdollisuuksien mukaan. Itse vasta etsin mahdollisuuksia.

On varmaan paljon kiinni omasta suhtautumisesta omaan itseensä ja toisiin ihmisiin, millaista on elää esim. naisena. Pitkään ajattelin, että olen ihan samanlainen ja voin pärjätä ihan yhtä hyvin kuin kuka muu tahansa. En edes huomannut, että minuun olisi suhtauduttu jotenkin niin, että olisi pidetty jotenkin vähäisempänä. Suomi on tuntunut ihmeellisen 'tasa-arvoiselta' maalta. Niin kauan kuin vain jaksaa omistaa hyväntuulisen ja suht' tasapainoisen itsetunnon. Vaan joskus sen kärsittyä kolhuista ja surkeuksista, sitä alkaakin pitää itseään vähäpätöisenä. Silloin alkaa arvelemaan, että kenties ympäristön yleinen suhtautuminenkin on jotenkin disnoteeraavaa.

Vaan niinhän se on, että koko elämän ajallahan ne kaikki asenteet omaan henkilöönsä ja toisiin ihmisiin varmaan muodostuvat. Hyvä itsetunto, muiden ihmisten kunnioittaminen ainutkertaisina, erilaisina, uudistuvina, anteeksiannettavina, sydämellisinä, 'kuitenkin pohjimmiltaan hyvää tarkoittavina'. Niin, vaan en ole varma, tarkoittavatko kaikki 'aina kuitenkin hyvää'.

No, mitä tässä pyörittelin, tarkoitin.. että olisi tärkeää osata suhtautua itseensä ja kaikkiin toisiinkin mahdollisimman luontevasti ja hyväksyvästi. Unohtaa kaikenmaailman roolit. Ehkä saattaa olla niinkin, että jos naista ei yhteiskunnassa aina arvosteta, voisi se johtua osaksi siitäkin, etteivät naiset itse osaa arvostaa itseään eivätkä toisiaan.
Vaan minkä stereotypioille, asenteille ynnä muille tavoille ja tottumuksille aina voi.

"Niin kauan kuin vain jaksaa omistaa hyväntuulisen ja suht' tasapainoisen itsetunnon. Vaan joskus sen kärsittyä kolhuista ja surkeuksista, sitä alkaakin pitää itseään vähäpätöisenä. Silloin alkaa arvelemaan, että kenties ympäristön yleinen suhtautuminenkin on jotenkin disnoteeraavaa."

No mutta se on. Olen huomannut että kun mulla menee tosi hyvin niin ystäviä riittää. Kun taas menee tosi huonosti niin ihmiset tulevat nälvimään ja kadulla kulkevilla tuntemattomillakin on kummasti minulle asiaa miten minun pitäisi elää tätä elämääni.

Mutta sitten kun menee hyvin niin minä olen joku esimerkki muille, Jeesus Kristus ja Äiti Teresa henkilöityneenä samassa ihmisessä. Minä vain ajattelen että ihmiset ovat tosi dorkia.

Totta, nega-asiat välillä valtaa mielen -sehän on ihan inhimillistä. Niin pitääkin olla, mutta ei niihin saa jäädä. Hlökohtaisesti olen sitä mieltä, että omalla mielellä / asenteella pystyy vaikuttamaan aika paljon yleensä fiiliksiinsä.

"jotta voisi olla onnellinen, pitää välillä olla onneton"

Totta myös sekin etten ole elämässäni kovin montaa TODELLA järkyttävää kokemusta vielä kokenut joten en voi tietää, kun ne "huonot puolet" alkaa valtaamaan ajatukset.

Maailmassa ja ihmisissä on niin paljon hyvää (taidan olla se kuuluisa sinisilmä...) ja ihan kaikkeen negaan ei kannata energiaansa tuhlata.

Elämäntarinoita on monenlaisia, minä haluan lukea niistä hyvistä asioista, kokea iloisia juttuja, levittää hauskuutta ja onnellisuutta. Tämä meidän töllö laittaa ihan tarpeeksi tulemaan näitä ällösekouutisia;kuolemaa, sotia.. -sori, tais hieman seota itse aiheesta :)

Toivon, että "ujostus" pääset yli niistä ikävistä tapahtumista ja saat nauttia myös niistä elämän hyvistä hetkistä.

Voihan sitä olla onnellinen vaikka keskitysleirillä kun oikein asennoituu. Kyllähän se on niin että hyvä nainen on sellainen joka tukee ja osaa kuunnella ja on hyväntuulinen. Kaikkihan sellaisesta tyypistä tykkää sekä töissä että vapaa-aikana. Eikäpä siinä mitään vikaa ole, muu kuin että naisena olemisen vaihtoehtoja ei ole, ja kaikkea ristiriitaan viittaamistakin varotaan. Uudet ja eteenpäin vievät asiat kuitenkin joskus vievät ristiritoihin. Kun sitä ei naiselle oikein sallita, täytyy pärjätäkseen kunnolla huipulle asti sitten olla joko ovela (=selkäänpuukottaja) tai tosi yksitotinen jyrä.

Kai se sitten olisi hyvä jos omaisi sen hyvän itsetunnon ja pystyisi tyytymään rooliinsa ;) Tai sitten asettaa itsensä sellaiseen epistomologiseen positioon mihin kokee kapasiteettinsa riittävän.

Jos tässä maailmassa olemisessa joku tavoite olisi, niin se olisi taito saada realistinen käsitys itsestään ja ympäristöstään, ja kyky tomia sen mukaan välittämättä siitä meneekö myöten valtavirtaa vai sitä vastaan.

''Jos tässä maailmassa olemisessa joku tavoite olisi, niin se olisi taito saada realistinen käsitys itsestään ja ympäristöstään, ja kyky tomia sen mukaan välittämättä siitä meneekö myöten valtavirtaa vai sitä vastaan."

Hyvin sanottu. Oppia joskus näkemään ja ymmärtämään :)

"otso
31.08.2005, 21:26 Voihan sitä olla onnellinen vaikka keskitysleirillä kun oikein asennoituu."

Se on perin ihmeellinen asia että minä olen huomattavan onnellinen vaikka minulla on ollut hyvin traaginen elämä kun taas rakas kultani on onneton vaikka hän on saanut elämässä kaiken mistä vain voi uneksia, eikä hän ole ainut.
Tuntuu siltä että joillakin ihmisillä on kyky tehdä elämä mukavaksi kurjuudenkin keskellä ja toisilta se puuttuu. On sellainen kuin vahva elämänhalu. Kun katsoo vaikka jotain eläintä silmiin niin huomaa kuinka sillä on halu elää. Joiltakin ihmisiltä se puuttuu.

"Jos tässä maailmassa olemisessa joku tavoite olisi, niin se olisi taito saada realistinen käsitys itsestään ja ympäristöstään, ja kyky tomia sen mukaan välittämättä siitä meneekö myöten valtavirtaa vai sitä vastaan."

Idealismia. Realistinen käsitys maailmasta on perin ahdistava. mielummin haluaisin uskoa että maailma olisi hyvä ja oikeudenmukainen tai ainakin toimisi jotenkin loogisesti, mutta kun näin ei ole. Maailma n pikemminkin absurdi, synkkä, paha ja mielisairas. mutta sen keskellä on jotain kauneutta.
Minulla ei myöskään ole mitään halua yrittää muuttaa valtavirtaa koska se on kuin yrittäisi pysäyttää tavarajunan menemällä radalle seisomaan. Se on se realistinen käsitys minun omista voimistani.

Keskustelu > Yhteiskunta > Espanjan ihme
12 / 55
04.07.2005, 08:43
"Pora-liike oli ukrainalainen opiskelijaliike joka vastusti korruptiota ja mädännäisyyttä ja kannatti rauhaa ja demokratiaa, se näin tiedoksi Salon junteillekin."

Vilahtiko sittenkin mikki hiiren korvat nurkan takaa..

No niin, realismi tosiaan..
Onhan se, idealistina olisi verrattomasti kivempaa. Ja se on totta, idealistisissa hyväntuulisissa maailmoissa kaikki tuntuu sujuvan hyvin ja hienosti. Ja jos voisi säilyttää tuon 'lapsenuskon', idealismin, se olisi kyllä u p e a a.

Muistui mieleeni yksi vaihe. Olin ihan idealisti, luottaen hyvyyteen ja kaiken mahdollisuuteen. Vaan sitten törmäsin muutamiin hyvin voimakkaisiin mieliin ja puheisiin. Mietin, ajattelevatko monetkin niin jyrkästi muista ihmisistä ja onko maailman yhtenä ajavana voimana laskelmointi.
Uih!

'On sellainen kuin vahva elämänhalu. Kun katsoo vaikka jotain eläintä silmiin niin huomaa kuinka sillä on halu elää. Joiltakin ihmisiltä se puuttuu.'

Silmissä näkyy varmaan ihan heti, onko joku luovuttanut/ iloinen/ löytänyt kenties olennaisia ideoita/ puuttuuko jotain?
Ehkä juuri niin, että toisilla vain on vahva elämänilo ja toiset saavat etsiä sitä enemmän.
Ja, ehkä iloon ja tasapainoon pääsemiseen tarvittaisiin juuri enemmän tragiikkaakin? Silloin oppisi enemmän sekoittamaan sisäistä todellisuuttaan ja ulkoista maailmaa?

Idealisti = iloinen ja elämänhaluinen?

Onnellisuus vai raivo? Voisin olla onnellinen monestakin asiasta, minkä minulle mahdollisti järkiini tulo (ero tuskaisesta heterosuhteesta), mutta Virginia Woolfia lainaten "naisella täytyy olla oma huone ja omaa rahaa". Nyt on oma huone ja oman tienaamani rahan käytän itse. Mutta kersasta asti (kun kummitätini kirjoitti synttärikorttiin 7 täyttäessäni "Pikku Neidille", mistä sain raivarin) olen ahdistunut joka helvetin suunnasta (sallittakoon ilmaus sillä parempaa en keksi) tulevasta aivopesusta miten minun pitäisi käyttäytyä, ajatella, toimia, puhua ja ylipäätään olla vain sen takia koska minulla on pillu. En ole laskenut lokeroita mihin olen itseäni yrittänyt tunkea, mutta tässä kokoluokassa se loppuu kolmenkympin kriisiin. Jos olisin muuallapäin maailmaa, ehkä toimisin toisin. Minusta ihmisen määre on se, mitä hän tekee, eikä se mitä hän on.

"Acronicta
01.09.2005, 22:39

Idealisti = iloinen ja elämänhaluinen?"

Ei suinkaan, vaan pikemminkin päinvastoin.
Itse asiassa syy onnellisuuteeni on se, että olen aikuinen. Minä olen vihdoinkin tajunnut sen, ettei elämä ole karkkijuhlat eikä tällä oleminen tule koskaan olemaan hauskaa vaan joutuu ihan oikeasti tekemään työtä itsensä ja muiden eteen. Maailma on lisäksi mielisairas ja kuilun partaalla.
Kun ei odota mitään niin ei voi pettyäkään. Itse asiassa usein yllättyy iloisesti.
Olen lisäksi kuullut että jokaista meitä varten on ihminen olemassa. Minä jo varhain tajusin että tuo ihminen minulle olen minä itse. Jotkut eivät ole sitä tajunneet vaan roikkuvat riippuvuussuhteissa muihin.

Idealisti on ihminen joka kuvittelee että maailman voisi muuttaa järkevään suuntaan. Minä tajuan unelman mahdottomuuden vaikka kaunishan se unelma tietysti on ja teen työtä idealististen päämäärien eteen vaikka se on tietysti turhaa. Turhakin työ voi antaa sisältöä elämälle.

"Ja se on totta, idealistisissa hyväntuulisissa maailmoissa kaikki tuntuu sujuvan hyvin ja hienosti."

Idealistien hallitsemat maailmat muuttuvat pian diktatuureiksi.

"onko maailman yhtenä ajavana voimana laskelmointi. "

On. Mutta minäkään en laskelmoi, vaikka olisi järkevää laskelmoida. Toimin siis hullun lailla, mutta tämä maailma onkin hullu. Esimerkiksi kuvittelen auttavani lintuja ruokkimalla niitä kun taas oikeasti aiheutan lajien välisen kilpailusuhteiden muuttumisen. tai minä autan sorsaa ruokkimalla sitä talvella vaikka sorsa saa siitä liikalihavuutta ja diabetesta. Tämä on hullun toimintaa, mutta tietysti tunnetasolla se on palkitsevaa.

aika kumma ajatus et idealisteilla olis jotenkin iloista... riippuu tietysti idealistista, joita on moneksi...

minä ainakin koen et minun idealismi on sitä et yritän pahentaa maailman tilaa mahdollisimman vähän omalla toiminnalla, mut enimmäkseen se tekee elämän vähän ahdistavaksi, kun pitää ajatella asioita sen sijaan että vaan eläisi menemään... nykymaailmassa ei voi elää jos ei pysty sulkemaan silmiä kaikelta pahalta... vaikka elämä sinänsä on aika kaunista

mut niin, naisena elämisestä, opiskelen aika miehisenä pidettyä alaa, ja olen huomannut et naiseudesta on itseasiassa hyötyä, kun kaikki yrittää parhaansa pitää meidät alalla! :) Ja varsinkin etelä-euroopassa matkustaessa huomasin kans et naista kohtaa ollaan avuliaita, jota hyödynnettiin tietenkin ihan täysillä...

mutta, minua ainakin pänniin mm. tämä vieläkin aika vahva kuva millainen naisen pitäisi olla...