Homojen homofobia?

Lisää uusi viesti
Seuraava
Joopa. Tasa-arvo? Ootko huomannut siellä DTM:ssä ja Herkussa että paremmannäköiset saavat paremmin seuraa? Mitä tasa-arvoa se on. Ei tasa-arvoa ole olemassakaan, kuin sun päässäsi.

Noh, en taida alkaa selvittämään jokaiselle erikseen, siitä kun ei saa palkkaa.
Homous ahdisti minuakin pitkään ja häpesin homouttani, se ei ollut sinut minun todellisen minäni kanssa. Onneksi löysin piirin, jossa puitiin tätä asiaan. Suurin osa meistä oli kokeillut myös heteroseksiä ja tuntenut sen myös hyväksi. Se ei ahdistanut, se tuntui luonnokkaalta.
Osalle oikea tie löytyi valaistuksen, Herran johdatuksella, toisille piirin oikeamuotoisella opastuksella.
Minä olen hylännyt homouteni ja tunnen itseni uudestisyntyneeksi. En häpeä enää itseäni. Miehiin takertuminen ei kiinnosta, näen naiset uudessa valossa. Moni nainen on ylistänyt nyt minun piirteitä ja loistokkuutta, jotka minulta ennen puuttuivat.
Homous tekee epävarmasta miehestä vain epävarmemman ja tuhoaa lopulta koko sielun! Olen nähnyt parikin tapausta!
Mä olen taas hieman eri mieltä. Taistelin niin kovaa homouttani vastaan aikanaan, että enpä usko että siinä yksi Jeesus tai uskovaisten tukipiiri olisi auttanut.
Hyvä Valaisia, minulle kävi aivan samoin. Minun valaistuminen löytyi jolupukista ja joulusta.
Joulupukki valoi minuun uskoa ja toivoa ja oppisin näkemään homouteni hyvät puolet ja ymmärtämään että eihän tässä mitään vialla ole. Vaan ihmiset ovat hieman häiriintyneitä ja aiheuttavat muille ahdistuneisuutta omilla ahdistuneilla aatteeilaan.
Monta myynti ja matkamiestä tapaa tässä elämän aikana, ainoastaan Joulupukki hyväksyy kaikki sellaisenaan (vai olikohanko se nyt pääsiäispupu vai hammaskeiju...?) ja jos olet tuhma niin Pukki on löytänyt siihenkin mitä ihastuttavamman ratkaisun....uuuh spank me.
totuus löytyy heteroseksistä! jos sä taistelet homottaus vastaan niin miks sä oot vielä homo. käännä sille selkäs ja mene naisiin. jätä kaakattavat homot! ei ne osaa olla miestä, ja säkin muutut niitten kaa vähävähältä itte homoks. sitäkö sä haluut?
Olen siis harrastanut seksiä todella kauniin naisen kanssa. Se ei tuntunut millekään.
No, siis psykologiassahan on sellainen termi kuin homonegatiivisuus. Homonegatiivisena voi esimerkiksi pitää miestä, joka on jo jollain tasolla hyväksynyt homouden itsessään mutta haluaa olla mahdollisimman vähän tekemisissä muiden homojen kanssa ja väheksyy homokulttuuria... tai sitä, miksi homokulttuuri monesti mielletään. Tällainen ajatus putkahti tämän keskustelun tiimoilta pintaan.

Nämä homojen eheyttäjäthän ovat sitten asia erikseen. Nimimerkki "Valaistunut" ei varmaan koskaan ole ollutkaan homo, jos homoseksi on niin pahalta tuntunut. Minulla asiat olivat jokseenkin päin vastoin.

Nimimerkki "Totuus." on oikeassa siinä, että meikäläiset eivät voi nojata yhteiskunnan/kulttuurin tarjoamiin valmiisiin sukupuolirooleihin. Sen vuoksi meikäläisten parisuhteissa tapellaan usein alussa melkolailla, ennen kuin saavutetaan tasapaino kumppaneiden välillä. Enkä nyt puhu siitä, kuka on top ja kuka bottom... sillä ei ole parisuhteen kannalta kovinkaan suurta merkitystä.

Monessa heteropariskunnassa tapellaan muuten ihan samalla tavalla, koska kulttuurin tarjoama malli sopii loppujen lopuksi aika harvalle. Erään ystäväni isän sanoin,
"Kun mentiin vaimon kanssa naimisiin 22 vuotta sitten, niin päätettiin että vaimo päättää pienistä asioista ja minä suurista. Tähän mennessä ei ole tullut eteen ainoatakaan suurta asiaa, mistä olisi pitänyt tehdä päätös."

Fazit: en usko, että heteroilla parisuhteen sisällä on yhtään helpompaa. Parisuhteen ulkopuolelta tulee kyllä usein enemmän tukea ja vahvistusta, meillähän se voi olla jopa päin vastoin. Suvun on helpompi hyväksyä yksinäinen homomies kuin pariskunta, joten suku saattaa olla jopa hyvillään parisuhteen hajotessa. Näistä paineista johtuen homot joutuvat tekemään enemmän töitä päästäkseen tasapainoon itsensä ja ympäristönsä kanssa, mutta onnellinen elämä homona on mahdollista. Sitä paitsi me olemme ansainneet onnellisen elämän ilman minkäänlaisia eheyttäjiä.

Päätän viestini täältä tähän.
Tuosta voi päätellä aika paljon mutta en osoita tätä nyt suoraan totuudelle.

Homofobikon taudinkuvaan sisältyy myös aimo annos naisvihaa. Mistä muustakaan täällä on puhuttu kuin naismaisista kaakattavista neideistä? Mitä muutakaan tuo on kuin piiloteltua(....tai no ei nyt niin piilolteltua) naisvihaa. Sananvalitoja ja käsitteitä myöden.Kuten tässä jossain kohtaa on esitetty, samanlainen ilmiö löytyy myös lesbojen keskuudesta, miten "femmetyyppejä" vastaa hyökätään.
Miesmaku on ihan eri asia.Toiset nyt vain ei pidä kukosta ja toiset kanasta. Luulisin kuitenkin että suurin osa ihmisistä ei oikeasti välitä jos vain löytää sen oikean ihmisen.
On helpompi määritellä se mistä ei pidä jos ei oikein tiedä mistä pitää. Varsinkin jos on kokeillut kerran tai toisenkin ja joutunut pettymään.Ja onhan tuo "Heteromainen" aika yleispätevästi ymmärrettävissä eikä se aina välttämättä merkitse mitään, itseinhoa yms .
Dreamly myös kiittää kumartaa keskusteluun osallistuneita.

Keep fighting the flab!
Toi "totuus" on ihan perseestä. Ei se menestys DTM:ssä ole kiinni siitä että onko ns. heteronoloinen vai ei. Ulkonäköasioissa on onneksi monta mielipidettä siitä, että mikä on "hyvännäköinen".
Silmäilinpä tätäkin, pitää puolustaa kyllä tota Totuutta vähän, älykäs ja rehellinen mies. Tykkään just tuommoisesta, että asiat sanotaan rumasti ja rehellisesti, mieluummin kuin että puhutaan sokeroitua paskaa.

DTM... Mjaa. Veikkaanpa että jos on komeakasvoinen ja heteronoloinen mies, ja komeakasvoinen mutta kaakattava kana-mies DTMssä on, niin kyllä useampi silmäpari sitä heteronloista katselee. Siis jos ihan puhtaasti katselemisen kannalta otetaan. Ja yleensä kyllä juttujenkin kannalta. Ainakin itsellä. Muistahan en voi tietää, loppujen lopuksi.

Mäkin on naisten kanssa kokeillut ensin, oon jättäny ihan ne hommat. Naiselliset miehet jätin siinä samalla kertaa. Ei se nyt sitä tarkoita että miehen pitää syödä piikkilankaa ja että luodit kimpoilee sen lihaksista, että sitten vasta kiinnostun. Semmoinen normi jamppa pitää olla ulkoisesti, sporttinen kuten minäkin, älyllinen puoli kuitenkin merkkaa eniten. Siitähän ei DTMssä kuitenkaan saa mitään käsitystä kuitenkaan kun keskustelut käydään huutamalla (tai kaakattamalla).
Niin, liika poliittinen korrektius ei liene koskaan johtavan juuri mihinkään...
Kolikoilla on aina kolme puolta ; oikea , väärä ja en osaa sanoa.
Mistä ihmeestä tämä kamottava itsesyrjintä oikein kumpuaa??? Esim. "Kaakattava kana -stereotypia" ??? En ole kovin montaa kaakattavaa kanaa nähnyt DTM:ssä???
Tässä ketjussa tulee esiin sellaisiakin asioita, että joutuu miettimään, onko sopimatonta olla homo ja silti kuulua "harmaaseen massaan".
Muutama aatos vielä kun keskustelu näköjään muuttanut paikkaa sekavasta yhteiskuntaa...Mikä ei liene suurensuuri muutos. Yhteiskunta on sekava....

On kai väärin kuvitella että homot (yleistän...myös lesbot) olisivat jotenkin suvaitsevaisempia yhteisönä kuin...mihin nyt itse kukin itseään vertaa. Itse vertaan itseäni yksilönä, en sukupuolisen suuntautumisen mukaan...no jokatapauksessa.
Ajatus siitä millaisen työn vaatii tulla kaapista, hyväksyä suuntauksensa ja millaisiin ennakkoluuloihin aina silloin tällöin törmää, luulisi kasvattavan toleranssia sietää erilaisuutta. En puhu nyt pelkästään "kanoista" tai "neideistä" vaan vaikka miten on eri asia laittaa mekko päälle goottipileisiin kuin homokapakkaan. Sama vaate saa eri merkityksiä eri paikoissa. Kun olen mekko päällä homobaarissa minulle tullaan tarjoamaan hikisiä tennissukkia tisseiksi kun "en ole oikea transu". Goottibileissä kysytään mistä olet ostanut tuon mekon.
Mekko homobaarissa on heti fetissi joka paljastaa perversioni, kanamaisuuteni miehekkyyteni...koska olenhan tullut kapakkaan juuri siinä tarkoituksessa että harrastan seksiä heti ensimmäisen tyypin kanssa jota puhuttelen...(Toiveajattelua, puolin ja toisin...)


Useimmille tyypeille riittää kun kaapista ulkona on kulli.
Toisille ei...aina.
Eri sanomien hyväksyminen pelkän mekon käytön (kenen päällä tahansa) olemassaolon lisäksi?
Kuitenkin mekon käyttö sisältää eri sanomien mahdollisuuden - kuten dreamly kirjoittaa.
Tällaiseen eritasoisuuteen hyväksymisessä ajaudutaan mielestäni usein juuri siitä syystä, että ulostulo koskee vain ja ainoastaan omaa asemaa yhteisössä ja sen "mainostamista". Oman kapean kaapista ulostulon tulokseksi muodostuu se, että on tarve polkea muita ryhmiä ja olla ymmärtämättä muunlaisia viestejä esim. vaatetuksen osalta.

Yhteisössä paikka on suhteessa muihin.
Kun mittapuuksi valitaan lähinnä muiden lähettämien viestien tulkinta eikä omaa itseä, ajaudutaan arvoasteikkoihin, joissa on mukana muiden tallausta.
Kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta. Pointseja sekä puolesta ja vastaan puhuneille..

Hieman kummaksuttaa tuo hyökkääminen 'totuus'-nimimerkkiä vastaan.. onko se todella niin kamalaa myöntää että homokulttuurissa on jotain hyvin pahasti vialla?
Tiedän itse, että homoja löytyy sekä naisellisempaa että miehekkäämpää sorttia ihan luontaisesti. Tuntuu kuitenkin, että keskustelun kummankin puolen mielestä juurikin tämä toinen puoli on jonkinasteista teeskentelyä. Moni homohan on ollut naismainen jo poikasesta lähtöisin. Kuitenkin, astuessaan tähän autuaaseen homokulttuuriin, nämä puolet yleensä korostuvat hyvin häiritseviksi. On aivan turhaa taas taistella heteromaailman muovaamia miehen ja naisen normeja vastaan, luultavasti ne tulevat pysymään suurinpiirtein omanlaisinaan vuosisatoja ja hyvä niin.

Kieltämättä, sana 'heteronoloinen' sisältää epämääräisiä piirteitä, mutta toisaalta p-amerikassa muodostettu homokulttuuriko ei? Heteronoloinen homo tarkoittaa lähinnä valtavirta-ihmistä, jonka seksuaalisuus ei korostu poikkeavaksi käyttäytymisen kautta. Se maailma ja perhe, missä minä olen kasvanut, antaa onneksi eroja miehen ja naisen välille. Kun näen dtm:ssä (tai useammin mixeissä) itseään keinuttelevan, sairaalloisen laihan, ikuisesti teinipojalta näyttää haluavan, pinkissä napapaidassa ja meikeissä sössöttävän hintin, en voisi kuvitellakaan mitään seksuaalista tuon friikin kanssa.
Voisin kuvitella hetero-kaverini ajattelevan samoin, kun hän katsoo ravintolassa muodotonta siilipäistä naista isoissa farkuissa ja kauluspaidassa, matalalla äänellä turpatäynnä kännissä itselleen kyrpää huutamalla vaatien. Tätä kärjistettyä skenaariota ei tapahdu heteromaailmassa kuitenkaan. Siksi näen tuon maailman arvokkaampana ja toimivampana kuin tämän meidän pinkistä muovista ja paljeteista muovatun lah-lah-landin. Sanotte mitä sanotte, se on aidompi.

Kun joku täällä sanoi että on ylpeä homoudestaan, haluaisin todella tietää miksi. Miksi kukaan muutenkaan olisi sänkypuuhistaan jotenkin erikoisen ylpeä (eikö se ole vain normaalia elämää), mutta varsinkin tästä nimenomaisesta? Itse olen valinnut tien, jossa en käy homo-kuppiloissa, pride-kulkueissa, jossa viihdyn sekä hetero- että homoystävieni seurassa ja odottelen homouden kehittyvän suuntaan jossa siitä voi todella olla ylpeä. Pidän toki drag-esityksistä koska ne ovat parhaimmillaan upeaa huumoria ja teatteria, ystävinäni on myös näitä über-hinttareita koska he ovat hauskaa seuraa, mutta seksuaalisesti en kiihotu miltei transuista pojista. Vaikka poikkeammeksin seksuaalisuudeltamme ja se on meille niin vitun tärkeää ja kaiken ylittävää, suurempi maailma on silti olemassa. Siellä vielä ikävä kyllä tunnetaan sanat miehekäs ja naisellinen.
Kun omanarvontunto on kohdallaan on ylpeä itsestään.

Mitä se on että on noin kovasti halveksittava ihmisiä? Ei vaan voi antaa olla, on tehtävä eroa itsensä ja niiden inhotusten välllä.

Itseinho ja homofobiahan se siellä tuoksahtaa
Niin, lausutuksi tuli harvemmin mainittu sana, ihminen.
Miksemme olisi nimenomaan ihmisiä, erilaisia, monenlaisia?
Erilaisin mahdollisuuksin ja piirtein, onhan meillä erilaiset ajatuksetkin ja olemmehan jopa eri näköisiäkin?

Niin, mistähän jonkin asian inhoaminen alkaa?
Ensinkö sitä siis inhoaa jotakin asiaa nimenomaan itseään ja sen takia sitten muitakin?

Voisiko jokufobia johtua siitä, ettei ole koskaan ajatellut asiaa syvällisesti, ei kenties uskaltanut ajatella eikä ainakaan missään tapauksessa haluaisi joutua itse tulla leimatuksi siihen, esim. homouteen liittyväksi?

Vai onkohan jonkin asian inhoaminenkin vain sitä, 100 %:sta primitiivistä pelkoa?
Ennalta itselle tuntemattoman asian torjuntaa?
Olen ylpeä siitä mitä olen. En ylpeilläkseni sillä tai siksi, että se osoittaisi minut paremmaksi kuin joku toinen. Ylpeys merkitsee minulle sitä, että olen mielelläni sitä mitä olen, eikä minun tarvitse polkea ketään muuta maan rakoon tunteakseni oloni hyväksi.
Minäkään en lainkaan ymmärrä miksi pitäisi olla "ylpeä" homoudesta. Ihan sama kuin olisi ylpeä siitä, että on vasenkätinen. Olen ylpein asioista, joita olen tahdonvoimalla saavuttanut. Homoutta ei saavuteta tahdonvoimalla, joten siitä ei myöskään voi olla ylpeä.

Homokulttuurikin on 100% pelkästään vanhingollinen ilmiö. Se erkaannuttaa homoja heteroista (ja itsestään) ja tekee homouden ymmärtämisen heteteroille entistä vaikeammaksi.

Heteroihin nähden homot ovat kärpäsen sonnan kokoinen ilmiö, joten pitäisi ehkä yrittää vaan sopeutua, ottaa pää pois pyllystä ja katsoa mitä ympäristössä tapahtuu. Kaapissa ei kuulu olla, mutta heteroiden maailma tämä on. He määräävät mikä on in ja mikä out.
Onko kukaan ylpeä siitä, että on suomalainen? Suomalaisethan ovat kärpäsen jälki ihmiskunnassa, joka on kiinalaisten, intialaisten, amerikkalaisten... Eikä kukaan (hyvin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta) ole valinnut suomalaisuuttaan saati että olisi saavuttanut sen tahdonvoimalla.

Pitäisikö suomalaisten siis pistää pää pensaaseen ja voivotella alistuneina: ei me olla mitään, ei meidän kannata tuoda itseämme esille eikä korostaa omaa erikoislaatuamme ja omaa osaamistamme suomalaisina. Muut kuitenkin päättävät, millä tässä maailmassa on jotain merkitystä ja mitä arvostetaan. Vai?
Hienoa että olet ylpeä siitä mitä olet. Mutta oletko siis ensisijaisesti homoseksuaali? Eikä itse-ylpeys muutenkaan ole koskaan hyvä piirre ihmisessä, tosin parempi kuin häpeä.

En oikeasti ymmärrä miten voit hyvälläkään tahdolla rinnastaa seksuaalisuuden jonkin maan kansalaisuuteen. Kun sanon olevani ylpeä suomalaisuudestani, olen ylpeä siitä että saan olla osa jotain pientä valtiota, joka on historiassaan taistellut hienosti isompiaan vastaan, olen ylpeä isovanhemmistani kaikesta mitä he ovat tehneet, olen ylpeä maani sivistys-, tekniikka- ja koulutus-tasosta, luonnosta, tasa-arvosta jne. jne.
Suomi ei ole yhden ainoan ison valtion vieressä oleva valtiomuodoltaan poikkeava pienempi valtio. Jos olisi, emme siltikään pääsisi samaan asiaan.

En vain ymmärrä. Ymmärtäkää nyt herranisä puppelit että seksuaalisuus ei määritä ihmistä ensisijaisesti normaalissa (kuulen jo kuinka joku purkaa raivoaan puudeliinsa tuon sanan kuullessaan) maailmassa. Olisi aivan sama jos bondagesta pitävä siskoni kulkisi tuolla kadulla kyltti kädessä kerran vuodessa ylpeänä siitä että hän saa orkut sitomis-leikeistä. Olemme ensisijaisesti ihmisiä. Ja jos homo-kulttuuri ei muovaisi useimmista hieman naisellisista pojista jotain glitterissä hohkaavia homouden irvikuvia, tähän olisi helpompi uskoa.

'Pitäisikö suomalaisten siis pistää pää pensaaseen ja voivotella alistuneina: ei me olla mitään, ei meidän kannata tuoda itseämme esille eikä korostaa omaa erikoislaatuamme ja omaa osaamistamme suomalaisina.'

Mikähän on meidän homojen erikoislaatu ja osaaminen homoseksuaaleina? Kykymme nyppiä kulmakarvoja? Rytmitaju? Kyky saada anaali-orgasmi ilman ejekulaatiota? Kyky pukea huono itsetuntomme vielä karmeampiin vaatteisiin? Erikoislaatumme yhden yön jutuissa? Herätkää.

Olen muuten täysin tyytyväinen ja sinut itseni kanssa. Homous ei ole minulle mikään kysymys, mutta se on ihan kiva keskustelunaihe monessa tilanteessa. Joskus on ihan kivaa ettei kuulu valtavirtaan, monissa tilanteissa se on kiinnostavaa. Paskaa se on silloin, kun tämän seksuaalisuuden sisältä ei löydy ketään joka loisi oman kiinnostavuutensa jollain muulla tavalla kun seksuaalisuudellaan. Tuolla kuppiloissa on paljon hyvännäköisiä poikia, joiden pää on tyhjääkin tyhjempi, koska he luulevat tämän homouden trendi-aallon myötä olevansa kiinnostavia vain koska he ovat homoja. Tämä tuntuu olevan vähän sama ilmiö kuin kristityillä kun he sulkevat silmänsä muulta maailmalta ja antavat itsensä tyhmentyä rauhassa oman laumansa sisällä.
No siis, se että on ylpea jostain ei ole sama asia, kuin että ylpeilisi jollakin. Suomalaiselle nämän kaksi näyttävät usein olevan synonyymeja.

Saksalaiset eivät yleensä ole kovin ylpeitä syntyperästään ihan jo historiallisen painolastin takia. Suomalaisilla ei ole samanlaista painolastia eikä siten myöskään erityistä syytä hävetä kansalaisuuttaan (eikä ole minun mielestäni saksalaisillakaan, likapyykki on pesty jo moneen kertaan). Suomi on kuitenkin sotien jälkeen pärjännyt minusta ihan kiitettävästi, mistä voi hyvinkin olla ylpeä. Tästä historiasta pitää koittaa ammentaa itselleen, mutta ei millään "ollaan me nyt kuitenkin kovempia kuin joku ryssä"-mentaliteetilla.

Ihan samalla periaatteella voi olla ylpeä siitä, mikä on (homo, lesbo, hetero tai jotain siltä väliltä). Ihmisen seksuaalisuus on yksi osa ihmisen persoonaa, mutta kuitenkin sen verran määräävä että sen tukahduttaminen voi tuottaa suurtakin tuskaa. Mikäli kykenee heterovoittoisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa työskentelemään itsestään kaikesta huolimatta aikuisen ihmisen (joka on homo, lesbo etc), siitä voi hyvällä syyllä olla ylpeä.
No siis, se että on ylpea jostain ei ole sama asia, kuin että ylpeilisi jollakin. Suomalaiselle nämän kaksi näyttävät usein olevan synonyymeja.

Saksalaiset eivät yleensä ole kovin ylpeitä syntyperästään ihan jo historiallisen painolastin takia. Suomalaisilla ei ole samanlaista painolastia eikä siten myöskään erityistä syytä hävetä kansalaisuuttaan (eikä ole minun mielestäni saksalaisillakaan, likapyykki on pesty jo moneen kertaan). Suomi on kuitenkin sotien jälkeen pärjännyt minusta ihan kiitettävästi, mistä voi hyvinkin olla ylpeä. Tästä historiasta pitää koittaa ammentaa itselleen, mutta ei millään "ollaan me nyt kuitenkin kovempia kuin joku ryssä"-mentaliteetilla.

Ihan samalla periaatteella voi olla ylpeä siitä, mikä on (homo, lesbo, hetero tai jotain siltä väliltä). Ihmisen seksuaalisuus on yksi osa ihmisen persoonaa, mutta kuitenkin sen verran määräävä että sen tukahduttaminen voi tuottaa suurtakin tuskaa. Mikäli kykenee heterovoittoisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa työskentelemään itsestään kaikesta huolimatta aikuisen ihmisen (joka on homo, lesbo etc), siitä voi hyvällä syyllä olla ylpeä.
Homous, aivan samoin kuin suomalaisuuskin, ovat minun persoonaani liittyviä ominaisuuksia, joita en ole itse valinnut. Kumpikaan niistä ei määritä minua ihmisenä mitenkään muuten kuin kansallisuuteni/seksuaalisuuteni osalta. Kaikissa muissa suhteissa olen kuin kuka tahansa tässä maailmassa elävä ihminen, jolla sattuu olemaan samoja ominaisuuksia kuin minulla, kansallisuudesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.

Se, että olen ylpeä seksuaalisuudestani ja kansallisuudestani tarkoittaa, että en häpeile ilmoittaa sitä mikäli sen ilmoittaminen kuuluu asiaan ja tilanteeseen, en pyri teeskentelemään muuta enkä turhaan salaamaan asiaa. Mielestäni olen yhtä arvokas ihmisenä kuin kuka tahansa muu, olipa hän sitten hetero, bi, turkmenistanilainen, inka, bretagnelainen tai mikä hyvänsä. Erikoislaatuni suomalaisena ja homoseksuaalina on sitä mitä olen muilla elämänaloilla. Ne piirteet eivät suinkaan johdu kummastakaan edellä mainitusta ominaisuudesta, mutta ovat osa persoonani kokonaisuutta, ja siitä kokonaisuudesta olen ylpeä.

En ymmärrä tätä erään keskustelijan intoa kytkeä seksuaaliseen suuntautumiseen kaiken maailman muita ominaisuuksia, jotka ovat opeteltuja, valittuja tai muuten tahallisen käyttäytymisen piiriin kuuluvia.
Aivan, peter. Suomalaiset näyttävät edelleenkin voittopuolisesti pitävän ylpeyttä negatiivisena ominaisuutena, "Ylpeys käy lankeemuksen edellä", Olipas siinä ylpeä ihminen, ei edes päivää sanonut" jne.

Mahtaako olla perua ajalta, jolloin esivalta ja papisto halusi pitää kansan nöyränä ja kaikenlainen itsensä esille tuominen ja "parempiensa" arvostelu oli sitä kiellettyä ylpeyttä. Ihmisen piti vain totella ja ymmärtää oma vähäpätöisyytensä sekä pyrkiä vähättelemään kaikkea omaan itseen liittyvää. Tätähän monet osaavat taivavasti käyttää myös hyväkseen vähättelemällä itseään niin tarmokkaasti, ettei toiselle jää muuta vaihtoehtoa kuin alkaa luetella niitä hyviä puolia, olivatpa ne sitten todellisia tai luuloteltuja.

Kuten olen jo aiemmin todennut, minulle ylpeys tarkoittaa sitä että uskallan pitää pääni pystyssä ja olla sitä mitä olen, sanoipa sitten enemmistö, ns. sivistyneistö tai joku muu totuuden torvi mitä hyvänsä. En pidä itseäni muita parempana mutta en myöskään huonompana. Erilainen toki olen kuin kukaan muu tässä maailmassa, mutta se on minussa yksinomaan myönteinen piirre, josta osaan olla todella kiitollinen.
Public eye veti taas kerran lähes sanattomaksi =)

Ehkä tidiankin kykenee ymmärtämään jotakin, jos liitämme sanaan ylpeys sanan suoraselkäisyys:

Olen sellainen kuin olen enkä häpeä sitä. Elän ja toimin niin, ettei minun tarvitse hävetä tekemisiäni - olen oma itseni.

Jos ympäristön mielestä siinä, mitä olen ja miten elän, on jotakin hävettävää, joutuu ympäristö korjaamaan käsitystään.

On pelkästään tervettä itsetuntoa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, riippumatta ympäristön mielipiteestä.

Nuoremman ikäpolven rohkeimmat heterotkin ovat alkaneet tuomaan julki seksuaalisia erityistaipuksiaan myös pukeutumisessa. Eilen silmiini sattui nuori nainen, joka vaatetuksellaan viesti kiinnostustaan bondageen - olisikohan ollut tidianin sisko =) Ei kyllä sen täytyi olla lesbo, eihän heterot voi sillä lailla käyttäytyä...

Taas tulee mieleeni mustissa nahkoissa liikkuvan heteroystäväni tyhjentävä lausuma: "missä ihmeessä on määritelty, että nahkafetismi on joku homojen yksinoikeus ?"
Kaikkien kanssa ei nyt ylipäätään voine harrastaa seksiä, miksi siis ylipäätään ajattelemme niin? Sukupuolinen suuntautuminen ei ole mikään yhdistävä tekijä, ainut mikä homoja lienee oikeasti yhdistävän on seksi. Ja että jokainen henkilö llienee mahdollinen tai mahdoton seksikumppani. Tämänkin keskustelun myötä lienee tullut selväksi että juuri tuo mahdoton on näyttäisi olevan useamman mielessä. Ja ajatuksena mielestäni tuo ei juurikaan erotu miten "homofoobikot-ääliöt" samaan aikaan naureskelevat homojen naismaisille piirteille toisaalla kovasti pelkäävät pudottavansa palasaippuansa julkisella paikalla...
Kenenkään miesmaku ei suinkaan ole mikään homofobian ilmentymä. Sitä vain tykkää jostain jos nyt tietää tykkäävänsä.Mutta mistä ei pidä, sen ilmoittaminen on saanut kielensä aika usein homofoobikon suusta.
Da?

Ja vielä noista pinkkiin pukeutuneista imagon irvikluvatuksista joita neitimäisiksi kanahomoiksi kuvaillaan. Määritelmä ei vain mielestäni loukkaa naisia, vaan myös kanoa eläiminä...
No jaa ja myös kenties aika monen tyylitajua.
Hassu juttu tuossa pinkissä värissä on muuten se, että siitä on tullut täällä Kölnissä kesän uusi musta. Ennen saattoi melkoisella varmuudella olettaa, että se kaveri pinkissä pikeepaidassa/lippiksessä jne on gay, mutta nykyään väri näyttää pikemmin olevan muotitietoisen proleetin tavaramerkki.
Pinkki pikeepaita on mulle pikemminkin vihjannut että tyyppi myy käytettyjä autoja...

...ja homot on uusia heteroita kun heterot on uusia homoja.
Olemme kyllä ihan 3 eri henkilöä.

Kuka tahansa järkevä ajattelee näin. Onhan kansanedustaja Oras Tynkkynenkin esittänyt samantapaisia ajatuksia, lukuisista ulkomaisista julkkiksista puhumattakaan.
Meniskö se jakeluun? Ok, homouden tunnustaminen vaatii rohkeutta. Mutta ei kannata lypsää sillä sääliä tai kunnioitusta kovin pitkiä aikoja, ja korostaa sitä joka käänteessä, se vitsi vanhenee aika nopeasti. Ei kukaan sitä ehkä sulle suoraan kehtaa sanoa, mutta homoudestaan jankuttava / sitä korostava ihminen on heteroiden (ja jopa joidenkin homojen) mielestä aika helvetin rasittava.

Ihmiset jotka luulevat olevansa kovin erikoisia ja erinomaisia, vain siksi että ovat homoja. Elämä on 24/7 homous sitä ja homous tätä. Herätkää tosiaan. Jos CVssä lukee pelkästään, että "Olen Homo ja Ylpeä Siitä", niin tuskin sillä kovin montaa työnantajaa vielä vakuutetaan.

Kehittäkää hyvät ihmiset kiireesti identiteetillene muita määreitä kuin homous! Minä ainakin määritän itseni 95% ammattillisen osaamiseni kautta, ehkä 5% vaatteiden, musiikkimaun, puhetyylin, ulkoisen olemuksni, harrastusten, baarien missä käyn, tv-ohjelmien mitä seuraan kautta.

Kun on paljon heteromiestenkin kanssa, heteromainen käytös myös kuin itsestään tarttuu. Ei sitä tarvitse opetella tai pakottaa.
Ihannetilanne olisi, että olisi ennestään kuuluisa ja menestynyt heteromainen julkkis, joka BANG pamauttaisi homouden mediassa kaikkien tietoon, loksauttaisi leuat, eikä ikinä enää suostuisi kommentoimaan asiaa sen enempää tai antamaan enää ikinä haastatteluja aihetta koskien, eikä muuttuisi mitenkään missään suhteessa.

Harva tuollaiseen yltää, joten pitää koittaa jotenkin kitkutella eteenpäin, tavoitellen tuota asennetta.
Totuus. kirjoitti: "Olemme kyllä ihan 3 eri henkilöä."

Ai? Entä mistä mahdat tietää, että teitä on kolme?
(Sorry, en taaskaan voinut vastustaa...)
Ja totuus on sitten jotenkin rohkea tai peräti ylväs ollessaan mielestään homo joka esiintyy kuten hetero, niinkö? Hourupäistä logiikkaa sanon minä.

Tässäkin Kaupungissa on vaikka kuinka paljon aivan tavallisia homoja, niitä homoutensa korostajia on kuitenkin vähemmistö. Ja mitä sitten?
Totuus, by the way... Minä en ainakaan ole missään vaiheessa epäillyt teidän olevan monijakautunut persoonallisuus. Kunhan niputin teidät ajatuksinenne ja mielipiteinenne samaan .....kasaan. Kunnioittavasti teidän, =)
Minun homouteni on mukana yhtenä ulottuvuutena kaikessa tekemisessäni ja olemisessani. Se on niin arkea kuin juhlaa eikä minun tarvitse ryhtyä sitä erikseen mestaroimaan.
Pitkään yritin olla kommentoimatta mutta en vaan voinut....
Totuuden kanssa en voi samaa mieltä kaikessa olla, mutta ymmärrän mitä hän ajaa takaa. Tidianin kanssa olen monessa suhteessa samaa mieltä.
Minä olen homo, olen aina ollut, välillä hiukan naismainen välillä en. Olen vain Minä, ja se riittää. En pyri muokkaamaan käytöstäni muita miellyttäväksi, jos jotain homouteni häiritsee niin ei ole pakko hengailla seurassa. Ystäviä minulla on paljon sekä homoja että heteroita. Heteroita suurin osa, eikä heitä homouteni yhtään häiritse. Se on vain osa minua. Me osaamme nauraa toisillemme, ja tottakai välillä homoudestakin vitsiä heitetään, kaikella rakkaudella. On tärkeää osata nauraa myös itselleen. Ollaan mitä ollaan, machohomoja, neitikanoja tai ihan taviksia, mutta ei otettaisi kaikkea aina niin vakavasti. Ehkä Totuudellakin asiat vähän helpottaisi jos et ottaisi sitä homoutta niin vakavasti? Ei se ole vamma, ei ketään oikeasti kiinnosta että kenen kanssa panet. Toinen tykkää pimpistä toinen pippelistä, jotkut vähän molemmista. Jos se sinun heteroystäväpiirisi on niin homokielteinen kuin annat ymmärtää, niin kannattaisiko harkita piirien vaihdosta? Ja Tidian, minä kyllä olen ylpeä itsestäni, monesta syystä, eikä edes hävetä ;)
Mutta ei sitä voi kieltää etteikö homoKULTTUURISSA olisi kielteisiäkin piirteitä, paljon, en sano etteikö mitään saisi ottaa vakavasti. Tidian on mielestäni aika hyvin jo kaiken sanonut mitä itsekkin ajattelen kielteisistä asioista, ehkä hiukan kärjistäen mutta kuitenkin, joten ei niistä sen enempää. Ja anteeksi jos teksti on hieman sekavaa, liikaa ajatuksia pienissä homon aivoissa ;)
Hello, tauon peraan,
kiitos reippaasta keskustelemisesta tasta aiheesta joka ehka enemman kuin mikaan muu taalla tuppaa arsyttamaan minua aika ajoin. Oli mukava lukea.

Martin: "Se on niin arkea kuin juhlaa eikä minun tarvitse ryhtyä sitä erikseen mestaroimaan."

Niin, miten niin? Kaikkien naiden mielipiteiden
ja lisaksi sikavertausten yms. maailmassa?
Tiedostan omassa elamassani aikamoista mestaroimista sinne ja tanne,
koska elaminen sentaan on vuorovaikutusta erilaisten ihmisten
valilla, joista ollenkaan kaikille homous tai juuri-TUONlainen-homous
ei "mene lapi" ja sitten arvioidaan tavalla tai toisella.

Pitaahan tassa mestaroida homoutta (ja "heteromaisuutta"),
miehuutta, naiseutta, suomalaisuutta, joskus ulkomaalaisuutta,
ammatti-identiteetteja, uskomisia ja ei-uskomisia - ja kaikessa
sita "oikeanlaisuutta ja vaaranlaisuutta", itse kunkin suhdetta noihin ja koko jaotteluun...

Jatan taman ison sopan porisemaan taten nain, -R
Rokkihomo!

Siitä vaan muuttelemaan tuulten mukana! Minä annan tuulten puhallella ihan vapaasti. Sika, ei-sika, sianoloinen, sian ja sian väliltä...
En usko että kysymyksessä on mikään homojen homofobia. Ihmiset on erilaisia ja pitävät eri asioista. Allekirjoittanut itse on koko elämänsä ollut 100% homo.

Yksinkertaisesti olen miehekäs kundi, joka tykkää samanlaisista
kundeista. Koska en ole kiinnostunut naisista, ei minua yksinkertaisesti kiinnosta / kiihota myöskään femiinit miehet.

Kun tuolla kävelen katuja pitkin, ei kukaan mieti minusta olenko sitä tai tätä. En ole femiini, enkä myöskään ultramaskuliininen kundi. Olen vaan tavallinen 28v. suomalainen mies.
Seuraava
Lisää uusi viesti