Näkyykö päälle päin?

tuossa on käyty keskustelua julkihomoista ja urheilijoista. kenen kaappi on kiinni ja kenen kaapissa ei ole enää ovea, jne.

miten on, näkyykö homoutesi tavalliselle vastaantulijalle selkästi ja millä tapaa? (heittelet ranteita, kikakat, kääkätät, pukeudut trendikkäästi, hiukset raidoilla jne?). vai tuotko homoutesi julkisesti esille? (sateenkaarta joka puolella, nakupoika-julisteita jne?)

henk.koht. kuuluun niihin homoihin, joiden kaappi on auki perheelle ja ystäville. näille coming out:ni tuli yllätyksenä, mutta ilman ongelmia. näiden mukaan olen miesmäinen, homous ei näy missään ja tulisiko se sitten näkyä?, ei ainakaan mulle. en edes omista sateenkaarilippua tai -tarraa. harrastukseni ovat myös normaaleja, en biletä homojoukoissa tai heilu lavan edessä iskelmän tahdissa tai kuuntele pelkästään klassista. ystävänikin ovat samankaltaisia.
lapsenakin leikin autoilla ja metsässä inkkaria, eikä minua ole koskaan kiusattu.

Olisi kiva nähdä miltä nämä omalla normaaliudellaan ja heteronomaisuudellaan kehua retostelevat näyttävät. Heteroiden sanomiset paljon paina, homojen tuomiot pitäisi kuulla.

Homous on 1) synnynnäistä (melkoisella tieteen tukemalla varmuudella) ja 2) sosiaalista. Homona oleminen merkityksessä 1 tarkoittaa, että homous on kaikkea mitä teet ja ajattelet jne. Se on yksi ulottuvuus SINUSSA. Sosiaalisessa homokulttuurissa (johon merkitys 2 kuuluu) voit sitten olla enemmän tai vähemmän yhdenmukainen jonkin stereotypian kanssa (stereotypiankin tiivistäminen joihinkin tiettyihin piirteisiin voi olla kiistanalaista).

Oli mielenkiintoista saada kirjoituksestasi se uusi tulkinta, että esim. klassisen musiikin kuunteluni johtuukin homoudestani tai että homona en ole voinut leikkiä autoilla/inkkaria. Tarkoittaako homous myös sitä, että on kiusattu? Jne.

Homous näkyy siten aina päälle päin. Muuten ei voi olla kyseessä homo.
Miksi esitän asiaa myös näin suurelta osin sosiaalisella puolella? Siksi, että homokulttuuri ei ole yhtenäinen, vaan koostuu meistä kaikista homoista enemmän tai vähemmän näkyvästi.

Mä yritän ainakii vastata tohon kysymykseen. Vuosia sitten aattelin, ettei musta näe, että olen gay, mut sitten se oli musta so what! Mutta kun tulin ulos räminällä kaapista, mun paras likkakaveri sanoi, että lopultakin, että on oottanut jo vuosia. Oli tiennyt sen aina, että oon gay. Enkä ole kieltänyt sitä iteltäni ja muiltakaan. Mutsista olin gay jo vaipoissa, niin söötti ja ihana enkeli. Murruikäsenä ääni pysyi ihanan korkeena. Likkojen kaa olin aina. Jätkät ei uskaltanu tulla kinaa muun kaa, olin sen verran hyvä suustani, annoin aina takasin. Mitä sitten, jos näkyy ulospäin, että on gay tai lepakkotyttö? So what. Mä en alkais ikinä yrittelemään straightacting peliä tai jotain hetero-oloisuutta. Jossain usalaisessa gay-straight acting-sivuilla testataan pisteillä miten hetero-olonen oot, naurettavaa. Jätkillä on huono itsetunto, pitää pönkittää sitä. Lari-Lahti, jos sä eet ole sinut sun gay-minäs kanssa, niin sul on ongelma. Hyväksy meidät pikku homppelit niiinku me ollaan. Anna kaikkien kukkien kukkia vaan, lalalllalllaaaalllaa.

Peikkopoika, keskustelun avaaja ei käsittääkseni tuominnut millään tavalla teitä "pikku homppeleita". Omasta mielestänikin olkoon kaikki sellaisia kuin ovat. Oma kundimakuni on kuitenkin jotain muuta kuin stereotyyppisellä tavalla homo ja itse en myöskään heiluttele ranteita tms. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa ettenkö olisi sinut itseni kanssa. Seksuaalisuuteni on vain pieni osa minua, kuten musiikkimaku. Tykkään munasta ja se siitä! En ole mitenkään "homol" kokonaisvaltaisesti enkä koe tarpeelliseksi sitä mainostaa sen enempää kuin kenenkään muunkaan.

Mielestäni en ole koskaan "näyttänyt lesbolta", en ole edes ajatellut että mitä saatan viestittää ulkoisella olemuksellani muille naisille, taikka miehille. Femmeksi minua ei voisi sanoa, butchiksi lähinnä (käyttäytymisenkin perusteella). Mutta nykyään niin monet nuoret tytöt ovat enemmän ja enemmän poikamaisia, lepakkotyttöjen erottaminen on hyvin hankalaa. Vasta kun tytön kanssa pääsee juttelemaan, osaa alkaa pohdiskella että "näinköhän tuo..?".
Useat ystäväni ovat kaapista tuloni jälkeen sanoneet, että "mä tiesin sen" tai "no niin mä vähän epäilinkin". Olen aina kysynyt, että mistä he ovat niin osanneet päätellä, ulkonäköni vai muun olemukseni perusteella? Ja suurin osa on vastannut jotain että "et sä nyt silleen lesbolta näytä, vasta kun sun kanssa on jutellut niin epäilyjä on herännyt, ja sitten on alkanut huomata jotain lesbomaisia piirteitä ulkonäössäsikin".

Kyllähän on toki tapauksia, joista melkein välittömästi osaa sanoa että onko pimu lesbo vai ei. Mutta etenkin meidän nuorten keskuudessa se on melko vaikeaa.

Näkyköökö musta homous päälle päin? Kysyttiin, joten eiku vastaamaan. Enpä tiedä. Ei löydy raitoja (sen sijaan taitaa löytyä useimmilta trendikkäiltä nuorilta heteromiehiltä?), eikä löydy hinttitöyhtöä (kas kun sitä ei kukaan maininnut), en kuullakseni kimitä tai puhu muuten naisellisesti (jotkut ovat väittäneet että mulla olisi matala ääni - ei omasta mielestäni kylläkään), en juo kahvia pikkurilli pystyssä, vaatteenikaan eivät ole erityisemmin trendikkäitä, ei löydy pinkkiä, ei sateenkaarilippuja, ei nakukalenteria seiniltä, mutta toisaalta, joskus istun toinen jalka polven päällä ja yleensä katse osuu ohikulkevassa ihmisvilinässä miehiin (mies-nais-parienkin kyseessä ollen), en juurikaan välitä urheilun seuraamisesta (vaikka liikuntaa mielelläni harrastankin), tykkään käydä baletissa (vaikka todella harvoin käynkin) - ai niin mutta noihan eivät näykään päällepäin.

Luulen kuitenkin, että aika moni homo mut homoksi tunnistaa. En sitten tiedä, tunnistaako alitajuisesti/tietoisesti minut homoraflassa nähneenä, vaiko sitten ihan ulkoisten piirteitteni perusteella.

Olen pidempään haaveillut sellaisesta nettipalvelusta, jossa olisi tuhansien homojen ja lesbojen, heteroiden ja biseksuaalien kuvia + lyhyt videoinsertti ja palvelun käyttäjien tehtävänä olisi arvuutella kuinka henkilöt ovat seksuaalisesti suuntautuneet. Voisi sitten testata oman homotutkansa osumatarkkuuden. :)

PS. Saapi laittaa kommenttia tulemaan (privanakin) ;)

Pikkupointti, mikä jää todella usein huomaamatta homoilta.

Monet homot eivät tiedosta sitä että ovat neitimäisiä. Kuvittelevat ja uskovat olevansa maskuliinisia. Eräs naispuolinen tuttuni kertoi, tietämättä että olen homo, seuraavaa:

"Mulle tuli yksi hyvä kaveri kaapista ulos, kertoi että on homo. Se yllättyi kun kerroin, että olin vähän arvannutkin. Se oli ihan loukkaantunut että "Mitä?!? Näkyykö se muka päälle??" Mua se sen loukkaantuminen hymyilytti. Se oli sillä lailla tavallaan tosi neitimäinen, ei se sitä itse tajunnut."

Mä kerroin myöhemmin, että olen itse. Mulle se sanoi, että no susta sitä ei todellakaan tajua. Johtuu siitä että olen melko tiukasti kaapissa ja jokainen yksittäinen kaapistatulo on erittäin pitkään mietitty teko.
Olen myös harrastanut liikuntaa paljon ja ollut jätkäporukoissa, seura tekee kaltaisekseen.

Keskustelun aloittaja aloitti:
"henk.koht. kuuluun niihin homoihin, joiden kaappi on auki perheelle ja ystäville. näille coming out:ni tuli yllätyksenä, mutta ilman ongelmia. näiden mukaan olen miesmäinen, homous ei näy missään"

Rokkihomo jatkaa:
Minulla ei ole kaappia. Silloin kun se lensi kotona ikkunasta ulos, muutin itse pois sielta ja aiti itki peraan "mutku oothan sa tykannyt tytoistakin" (kieltaa tosin nyttemmin sanoneensa noin).
Yksi silloinen ystava sanoi etta "en oo yllattynyt, oot aina ollut outo" ja myohemmin yhden ystavan poikaystava totesi baaripoydassa etta se ja se on selva homo mutta mina "vaan kokeilen asioita ja etsin itseani". Revitaan siita sitten...
Minua on sanottu "miesmaiseksi homoksi", luultu heteroksi, ja toisaalta todettu myos etta homouteni on "obvious".
Viimeksi mainittu vaihtoehto: I want that one. Yes, that one!

Mut prkl, nainko se miesmainen on jotenkin homon vastakohta taas?

Heteroiden keskuudessa menen heterosta, homot tunnistavat homoksi, joku joka on kuullut, että olen homo on ihmetellyt " no ei kylllä uskois" - so what, ihan sama näkyykö päälle vai ei - ei tuo identiteettiäni ole haitannut siitä huolimatta...

Lari Lahti kyseli, että näkyykö homous vastaantulijoille.

Sitä olen joutunut pohtimaan äskettäin. Huomasin, että kaupungilla liikkuessa aloin saada kiinnostuneita katseita herroilta. Mietin, mistä se voisi johtua. Olenko saanut jo menetetyn charmini takaisin? Päättelin sen kuitenkin johtuvan uudesta urheilullisesta vapaa-ajan asusteestani. Väärä luulo :-(

En liikkunut yksin, vaan nuorimman poikamme kanssa. Hän alkoi kysellä miksi miehet häntä tuijottavat. Valistin häntä, että meidät meisesti mielletään homopariksi, minut vanhaksi homppeliksi, jolla on puppelipoika seuranaan :-) Tuijottelu tuntui alkuun kuulema uhkaavalta. Hän on bodannut itsensä hyvään muotoon ja kaiken kukkuraksi tyttöystävä osti hänelle vartalonmyötäisen, pinkin (!) t-paidan ilman hihoja. Poika luuli keräävänsä naisten katseita, mutta lisäksi ovatkin tulleet miesten katseet.

Muutama päivä sitten käväisin pikaisesti kaupassa. Poika jäi ottamaan aurinkoa auton avoimelle ovelle. Kun palasin, hän nauroi kippurassa autossa. Hän kertoi miehen parkkeeranneen parin parkkiruudun päähän ja tuijottaen samalla hämmästyksestä suu avoinna. Lopulta auton renkaat tömähtivät päin korkeaa reunakiveystä ja nostivat auton kiveyksen päälle. Hämmentyneenä mies peruutti, parkkeerasi ja häipyi kauppaan. Pohdimme, josko autosta iskarit hajosivat, niin voimakas oli törmäys.

Kaupungilla yksin liikkuessaan poika on saanut miehiltä jo useita ehdotuksia. Ehkä asiallisin kuulemani oli: "Etkös lähtisi kanssani bailaamaan DTM:ään". Kyselin hänen suhtautumistaan. Kertoi olevansa lähinnä huvittunut.

Juhani

Nimim joooo (viesti 9/12): Taidat olla sen "pohtijan" kavereita, joka taannoin viritti pitkän keskustelun tilastotiedoista yhteiskunta-osiossa?
Kuulosti niin samanhenkiseltä tuo ajatusmaailmasi ja lisäksi viittasit samanlaiseen tapaukseen kuin "pohtija". Yhteinen tuttunne tuo ulostuloilon pilaaja, josta kerroit?

Vai mahtaisitko itse olla se pohtija? Tuskin sentään...

Jostain syystä en ole kovin paljon arvioita olemuksestani saanut tässä homoasiassakaan, tuntemattomat ovat pääsääntöisesti ymmärtäneet pitää mölyt mahassaan ja tuttujen tai ystävien kanssa mua ei kiinnosta asiaa ruotia eikä siihen ole ollut mitään tarvetta. Olen mitä olen, jos joku siitä ärsyyntyy voi hän alkaa riuhtoa itseään helvettiä kohden mitä pikimmin sen parempi.

Omien tilastojen perusteella sitä paitsi nuo miesmäiset homot tai sellaisina itseään pitävät ovat petipuuhissa enemmän neitejä tai muuten vain surkeampia kuin selkeästi homommat kanssasisarensa. Mitä hyvää voisi seuratakaan siitä, että peittää tai tukahduttaa osia itsestään?

Luullakseni homous minustakin selkästi näkyy. Tärkeintä kuitenkin on, että näytän omalta itseltäni. Kiinnostus omaan sukupuoleen on vain osa minua.

Haista lari-lahti vittu! Ei oo mitaan ylpeilemista siina etta et oo hintahtava! Kaikki me ollaan erilaisia, ei mustakaa nay paallepain homous, mutta mita sitte? Makunsa ja tyylinsa ja maneerinsa kullaki! Toki on totta, koska homot tykkaa miehista, etta vahemman hintahtavilla on ain aenemman vientia!

"Omien tilastojen perusteella sitä paitsi nuo miesmäiset homot tai sellaisina itseään pitävät ovat petipuuhissa enemmän neitejä tai muuten vain surkeampia kuin selkeästi homommat kanssasisarensa"

Mutta kun nuo selkeast homommat kanssasisaret EI KIINNOSTA siina mielessa, teki sitte petissa mita tahansa! Kerropa mita tarkottaa petipuuhissa enemman neiti?

Mun mielestä petissä neitimäistä on esim. passiivisuus ja kaikenlainen aloitteellisuuden puute.

Tietenkin jokainen kiinnostuu toisessa ihmisessä hieman eri asioista kuin toiset. Toivottavaa kuitenkin on, että tietyntyyppisten ihmisten seuran välttäminen perustuu tosiasioihin eikä omassa päässä kehiteltyihin ennakkoluuloihin ja kuvitelmiin. Tämä oli ennenkaikkea mun pointti.

Itse henkilökohtaisesti vältän itseriittoisia äijiä. Nykyään.

Seksikkäintä on itsevarmuus, joka syntyy siitä, että on sinut itsensä kanssa. Mun mielestä. Siten kaikki esittäminen on mulle varoitusmerkki.

Olen surullinen.

minusta koko homma menee jotenkin sillä tavalla, että minkälaisen kuvan haluat itsestäsi antaa: miten pukeudut ja miten leikkautat hiuksesi. Minulla on hyvin laaja skaala: voin tehdä itsestäni hyvin feminiinisen ja sitten taas hyvin maskuliinisen. Voin olla sillä tavalla hyvin kameleonttimainen/ muuntautumiskykyinen. Se on vain rohkeudesta kiinni.

Olen vain huomannut, etteivät monet hintit sulata esim. pientäkään meikkaamista, vaikka se olisi minulle pelkkä ulkonäköjuttu ja sen hetkinen roolini. Toisessa tilanteessa voin olla hyvin "riisuttu" ja väritön.

Homot ovat sillä tavalla vapaita kokeilemaan ja ovat paljolti näyttäneet suuntaa heterokundeille, jotka sitkeästi kopioivat näitä. Tyypillinen asia on esim. kettinki ja lukko kaulassa, joka on lähtenyt bodarihomoilta ja sen ovat nyt omineet esim. heavymiehet( muusikot).

Kammottavinta on, kun jotkut homomiehet ovat niin pelokkaita, etteivät uskalla herättää yhtään minkäänlaista huomiota, vaan pukeutuvat aivan uskomattoman "insinöörimäisesti" eli ei mitään makua. He tekevät itsestään tavallaan näkymättömiä.

Väärin on leimata joku väri hintahtavaksi tyyliin "vain punaista tytölle ja sinistä pojalle".

Hyvä esimerkki on jo edesmennyt R. Mapplethorpe, jonka omakuva v:lta 1980 on kuva meikatusta miehestä. Hän ei ollut mitenkään feminiininen, vaan se voi olla vain kokeilu tyyliin, miltä minä näytän tällaisena. Monet homomiehet kokeilevat meikkaamista jne. se ei merkitse muuta kuin itsensä ja toisten viihdyttämistä ja hauskanpitoa.

Minusta on fetisismiä rajata seksuaalisuus johonkin tiettyyn tapaan ja pukeutumistyyliin: esim. karhu. Ei siinä mitään pahaa ole. Jokaisella on omat rajansa, mutta ei tarvitse syrjiä toisia, joilla ne rajat liikkuvat.

Martin, miksi olet surullinen?

Kriteerejä (jos niitä on!) seuraaville:
Miten näytetään homolta/lesbolta/biltä...?
Miten määritellään "poikamainen", "miesmäinen", "neiti"?
Mi(t)kä on(ovat) stereotypia(t) homo(i)sta?

ja varsinkin on syytä pohtia, pitävätkö määritelmät ollenkaan paikkansa, ja miksi käytämme niitä!

Martin, jokainen käyttää määritelmiä. Kokonaan toinen asia on antaako niiden hallita valintojaan ja miten lukkiutuneita ne ovat.

Sunshine kirjoitti: "Omien tilastojen perusteella sitä paitsi nuo miesmäiset homot tai sellaisina itseään pitävät ovat petipuuhissa enemmän neitejä tai muuten vain surkeampia kuin selkeästi homommat kanssasisarensa. Mitä hyvää voisi seuratakaan siitä, että peittää tai tukahduttaa osia itsestään?"

Olemalla miehekäs peittää tai tukahduttaa osan itsestään...hä??... en ymmärrä, mikäs uusi teoria tuo nyt sitten on?. Ilmeisesti joidenkin on mahdotonta hyväksyä sitä, että jotkut ovat miehekkäitä luonnostaan...

Sunshine!

Niin käyttääkin -. siitä emme pääse eroon. Sen sijaan olisikin hyvä kertoa - edes hieman - niistä omista käyttämiensä määritelmien rajauksista. Tämä on ennen omia valintoja.

Ei esim. tällaista:
"Ei-urheilijamaiset vasenkätiset ovat keittiössä avuttomampia kuin urheilijamaiset vasenkätiset." Ennenkuin pohditaan edes koko lauseen paikkansapitävyyttä, olisi hyvä selvittää mitä siinä tarkoitetaan "urheilijamaisuudella" jne.

Miksi kummassa pitäisi lokeroida ihmisiä `miehekkäisiin`ja `neitimäisiin`? Kaikki kuitenkin ovat erilaisia, luonteen vivahteita on lukemattomia. Itseäni en voisi lokeroida, ainakaan em. tavalla. Pidän kukista, kauniista asioista ja kotitöistäkin, mutta silti minusta ei saa kaakattavaa, ranteitaan heiluttelevaa västäräkkiä tekemälläkään. Kammoan `äijäkulttuuria´, mutta siitä huolimatta osaan vaihtaa autooni renkaat ja pitää sen muutenkin kunnossa. Miksi jokaisen pitäisi olla joko- tai? En tiedä teistä muista, mutta minä olen minä.

Tässä taidetaan tasapainoilla herkällä alueella.

Mä olen kokoajan tarkoittanut sitä, että kaikki on hyvin niin kauan kuin ihminen ei esitä mitään. Eli ei yritä olla muuta kuin on. Ei yritä olla neiti vain siksi, koska haluaa karsia käytöksestään kaikki miehiset piirteet. Eikä yritä olla miehekäs tai tosi äijä vain peittääkseen homouttaan. Molemmissa tapauksissa kyse voi olla häpeästä, tiettyä piirrettä itsessä ei hyväksytä.

En sano tätä siksi, että moisessa olisi mitään pahaa tai väärää. Kokemus on vain osoittanut, että em. tapaukset ovat usein epävarmoja ja eivät niin sinuja itsensä kanssa. Siitä seuraa aina häiriötekijöitä ihmissuhteisiin. Pääasiassa jompaa kumpaa ääripäätä akselilta välinpitämätön - ripustautuva.

Jokainen rakentaa omat määritelmänsä itselleen sopivalla tavalla - eli tulkitsee toisen ihmisen käyttäytymistä aikaisempien kokemustensa perusteella. Siihen ei kenelläkään ole mitään sanomista. Kriteerit ovat siis paitsi yksilökohtaisia mutta ne varmasti myös vaihtelevat ikäkausien mukaan.

Kyse ei ole mistään absoluuttisesta tieteellisestä määritelmästä. En näe lainkaan hedelmällisenä aloittaa vatvomista tästä.

Inhimillisessä kanssakäymisessä sitä jokaisella on mielessään tietty kuva miehekkäästä ja vähemmän miehekkäästä ihmisestä. Mahdollisen kontaktin onnistumisen ratkaisee kuitenkin varmasti ensivaikutelma ja sitä seuraava kommunikointi. Tässä kohden ratkaisevaa sitten onkin se edellä peräänkuuluttamani aitous.

Ikävää tieteysti, jos joku sulkee tietyt ihmiset pois pelkän takin mallin tai silmälasien, hiustyylin vuoksi. Sellaistakin tapahtuu vaikka kuinka paljon. Mutta se on tietysti pelkästään hänen oma tappionsa.

Heittona eli pohdintana:

Huomioni kaduilla yms. kiinnittavat miehet, eivat juurikaan naiset. Fantasioin seksuaalisesti miehista. Kun harrastan seksia, harrastan sita miesten kanssa.
Naista syista esitan homoa.

Marcus76! Kiitos kirjoituksestasi. Noin ajattelen itsekin.

Sunshine!
Olen kanssasi todella hyvin samaa mieltä itsevarmuuden seksikkyydestä. Olen allerginen "esittämiselle".
Toin juuri käsitteet "neiti", "miehekäs", "miehinen" jne kriittiseen arviointiin, koska itse toivoin muiden ajattelevan/huomaavan ja itse ajattelen, että kyseessä on sosiaalisesti sopimuksenvarainen asia. Niinpä voimme vaikuttaa näihin KÄSITYKSIIN. Ne eivät ole enempää eikä vähempää kuin korviemme välissä olevia käsityksiä. Olet aivan oikeassa siten kirjoittaessasi itsesyrjinnän olevan sisäisen epävarmuuden tulosta.
En aja takaa mitään YHTÄ absoluuttista (tieteellistä) totuutta, vaan sitä, että JOKAINEN ERIKSEEN täsmentäisi käsitteitään - olivat ne miten erilaisia tahansa (varmaan ovatkin). Minun mielestäni niitä on muuten turha käyttää keskustelussa, jos ne ovat epämääräisiä. Stereotypiakin on voitava tunnistaa sellaiseksi.
On turhauttavaa lukea tekstiä tyyliin "mies on mies on mies...".

Pieni täsmennys/korjaus:
Tarkoituksena on käsitteillä olla sosiaalisesti sopimuksenvaraisia.

Ja siksi on hyvä tietää, mitä keskustelussa sanotaan.

Jotenkin yllattaa taa keskustelu aina... tai lahinna ihmetyttaa, etta mita taa homojen sisaisessa maailmassa esiintynyt jako neiteihin ja miehiin oikeastaan kertoo koko sukupuolikulttuuristamme ja kasityksitamme miehisyydesta...

Emmeko vielakaan ole tassa, ah niin postmodernissa individualisessa maailmassamme, paasseet eroon mies-nais-dikotomiosta ja biraariluokitteluista? eiko olisi jo aika rakentaa uutta, sukupoletonta tai sukupuolia sekoittavaa, aitoa queerkulttuuria?

ja kuten eraskin viisas sanoi: "uskonto ei ole kansan ooppiumi, vaan se on sukupuoli"

LunPu Kirjoitti "Emmeko vielakaan ole tassa, ah niin postmodernissa individualisessa maailmassamme, paasseet eroon mies-nais-dikotomiosta ja biraariluokitteluista? eiko olisi jo aika rakentaa uutta, sukupoletonta tai sukupuolia sekoittavaa, aitoa queerkulttuuria?"

Ai sellaista 'Fag Reich* valtakuntaa,vai? kiitos mutta ei kiitos.

LuNppu!

Eikö yllätäkin? Monikulttuurisuus ei järin jyllää ja suvaitsevuus - hmmm...

Tavallaan se, näkyykö päällepäin on ihan mielenkiintoinen juttu. Useinhan moni miettii että oliskohan toi...ei se voi olla, kun ei käyttäydy yhtään homon lailla.

Toisaalta, itse olen aina ihmetellyt koko homokulttuuriasiaa. Miksi siihen pitäisi liittyä feminiinisyys yms? Enkö ole oikea homo jos en käyttäydy kuten kunnon homon täytyy? Ehkä kyse on jonkinlaisesta heimoajattelusta, niinkuin kaikessa on. Yhteisössä on jossain vaiheessa muotoutunut tapa siitä miten pitää toimia ja joskut ihmiset ryhtyvät käyttäytymään niin.

En mahda sille mitään että henkilökohtaisesti en oikein koskaan sopeutunut siihen homonormistoon. Tuntui että homoilla oli enemmän sääntöjä kuin heteromiehillä konsanaan. Ennenpitkään siitä vieraantui entistäkin enemmän ja nykyään ei paljon homoja tule nähtyä.

Pääasia on että on oma itsensä eikä omaksu mitään väkisin tyrkytettyä
mallia itselleen, oli se sitten mitä tahansa.

Minusta tunnit-elokuva oli siitä hyvä, että siinä osa ei kestänyt tavallisen tylsää heteronormitettua elämää ja sitten älykköhomoseksuaaleilla ,saavutettuaan kaiken käänteisesti heteronormitetun elämän, ei sittenkään mennyt hyvin.

Homopiireissä halveksitaan "drama queeneja" ja jos niitä, joilla on "asennetta", mutta elämä ilman draamaa on kuollutta. Elämä ON draamaa.

luNppu kirjoitti:

"ja kuten eraskin viisas sanoi: 'uskonto ei ole kansan ooppiumi, vaan se on sukupuoli' "

Oih, tuohan on tosi hienosti sanottu! Kuka noin viisaasti on lausahtanut? Kovasti kiinnostaisi tietää.

Olen nähnyt, kuinka epäsovinnaisuus (esim. vaatetus) on ollut täydellinen este mukanaoloon homojen keskuudessa.

Schätzchen, vielleicht bist Du auch hier und liest dies...unsere Erfahrungen.

Voisi kai ajatella, että seksuaalisuuden skaalalla olemme jatkumossa: toisessa päässä täysin heterot ja toisessa vastaavasti 100 prosenttiset homot. Näin ajatellen keskipaikkeilla olisi biseksuaalit. Samoin kaikkia kolmea tyyppiä olisi jatkumolla erilaisia, toiset täysin "heteromaisia", toiset "stereotyyppisiä homoja". Tämän lisäksi vielä tulevat muut seksuaaliset vähemmistöt. Siinähän on soppaa, mikä ihmisten ajatusmaailman sekoittaa...

Tule siksi mitä olet, sanoi antiikin filosofikin.

Tule siksi mika olet, ja kuuntele itseasi - jep.
Tasta intoutuneena toistan:

Heittona eli pohdintana:

Huomioni kaduilla yms. kiinnittavat miehet, eivat juurikaan naiset. Fantasioin seksuaalisesti miehista. Kun harrastan seksia, harrastan sita miesten kanssa.
Naista syista esitan homoa.

Rokkihomo, sweetie darling - miten epäilen, että ajat nyt takaa jotain tiettyä ajatusta?

Mulla on tuohon hieman erilainen lähestymiskulma. Mä kiinnostun ihmisistä. Myös siis jotkut naiset kiinnittivät huomioni. Mutta koska kuitenkin kiihotun seksuaalisesti vain miehistä on tästä joskus aiheutunut - hmm väärinkäsityksiä. En siis sillä tavalla esitä homoa.

Jokainen kai meistä esittää omaa rooliaan. Identiteetin painotuksista kai se riippuu. Yksi on selkeämmin mies, toinen selkeämmin nainen ja kolmas selkeästi vain ihminen. Nykyään yritänkin varoittaa, että olen tavallaan androgyyni, miehen ja naisen käyttäytymisestä on molemmista piirteitä samanaikaisesti läsnä. Ei kai sitten hirveästi tarvitse miettiä niitä syitä ristiriitaiseen viestintään omalla kohdalla. Mutta kun tälläinen mä olen ;)

Kerran on minua isketty homokapakasta kommentilla "Tämän heterompaa miestä et tästä paikasta löydä!"

Vastasin, että sehän se vika juuri onkin. Eli: ei kiitos!

Pidän miehistä joista näkee päälle päin että nämä ovat homoja. Miehekkäitä saavat olla, mutta heteronnäköiset eivät minulle kelpaa.

ja kun tietäisi vielä mitä se heteroimpana-olo piti sisällään. ...

Sunshine!

Juuri ihmiset ovat kiinnostavia! Ja vastaavia väärinkäsityksiä on sattunut minullekin - yksi hyvin tuskallinenkin. Siitä yhdestä tapauksesta (ensimmäinen, josta olin tietoinen) opin paljon.

Homot eivät useinkaan tiedosta, valitettavasti, että ovat homomaisia.
Heteroystävät ovat liian hienotunteisia kertomaan.

Minä olen oma itseni ...ja siis homomainen (voinko olla jotain muuta tässä suhteessa) - entä sitten?
On toki niitä, jotka väittävät olevansa "heteronomaisia" (mitä? oma itse ei kelpaa, joten jäljitellään jotain toista).

Hienotunteisuuttani kai en sano heteromaisuudesta.

Meitä homoja on moneksi; klisee, jota ei voi kuluttaa loppuun! Joillekin homous on vain munasta tykkäämistä, toiset liittävät kaiken homouteen. Lisäksi itse kunkin suhtautuminen omaan seksuaalisuuteensa tietenkin muuttuu ja kehittyy jatkuvasti.

Jos pidämme itseämme "miehisinä", koemme, että neitihomot pilaavat maineemme tekemällä kärpäsestä härkäsen. Jos homous on meille kaikki kaikessa, pidämme miehisiä homonketaleita uhkaavina, suvaitsemattomina, estoisina ja yleensäkin heterokulttuurin aivopeseminä.

Antaa kaikken kukkien kukkia!! Tai vähemmän neitimäisesti: Kaikki käy!

Omassa tapauksessani olen välillä ollut tosi homo ja välillä tosi epähomo stereotypioiden näkökulmasta. En harjoita suvaitsevaisuutta homouden tai epähomouden ajatusta kohtaan, vaan harjoitan hyväksyntää tämän hetken kokemusta kohtaan, sitä kohtaan, mikä olen juuri nyt, ja kuinka paljon olen sitä.

Kovin vähän on silmiini osunut naisten vastauksia.
Enpähän ole itse naisena mitenkään erityisen linjan vetäjä, saatan heittää valkoisen kauluspaidan, slipoverin ja solmion tai pilottitakin, mutta vain koska se näyttää hyvältä Minun ei tarvitse todistella mitään, ei esittää olevani bisse tai täysin hetero.

Eli ei, seksuaalinen suuntautumiseni ei näy päälle päin kuin sängyssä ja silloinkin vain siinä tapauskessa kun partneri on toinen nainen ;)

Eräs selitys-yritelmä "stereotyyppisen homouden" ärsyttävyydelle:

1) Heterot muodostavat käsityksensä homoista sellaisten henkilöiden perusteella, joiden tietävät (tai luulevat) olevan homoja.

2) Jos heterolla ei ole ympärillään monipuolista joukkoa henkilöitä, jotka tietää (tai luulee) homoiksi, hänen käsityksensä homoista muodostuvat "stereotyyppisistä homoista".

3) Homoa, joka ei kuulu "stereotyyppisiin homoihin", ärsyttää tulla samastetuksi kyseiseen ryhmään.

Tämän selitys-yritelmän hyvä puoli on, että jokainen voi määritellä stereotyyppisen homouden millaiseksi haluaa. :-)

Riippuu vähän mielestä. Joskus haluttaa olla niiiin hintahtava ja joskus taas ei. Itseasiassa homorooli on aika herkullinen näyteltävä, harrastajateatterilaisena oon joskus miettiny, niin se on jotenkin vaan niin.... huvittava näytellä tosi stereotyyppihomoa tyyliin ranteet vatkaa ja ääni nousee jonnekin tooosi korkealle. Itse en mitenkään hirveen näkyvä oo mutta on multa tullu homopari kysyyn että oonko kiinnostunu miehistä. Siis ihan tuntemattomia että kyllähän se silleen näkyy homoille ainakin.

Omasta kodista löytyy sateenkaarta vähän joka puolelta ja halukkaat ymmärtävät tarkoituksen. Äitin mielestä tytär vaan pitää väreistä.

Kuulemma minun lesbouden näkee kilometrien päähän, kiitos poika-tyylin ja sateenkaaren värejen.

Minusta vain tuntuu että kaikki kyllä tajuaa vaikka olen niin 'heteronoloinen' että tytöt ui housuihin homobaareissakin.

Itsestäni en tiedä yhtään, olen tumma ja tosi lyhyt tukkainen mutten sanoisi poikamainen? Käytän myös usein aika erilasia vaatteita koulussa ja joskus korsettiakin. Tutkaa ei minulla juuri ole, paitsi ehkä poikien suhteen (olen siis panseksuaali tyttö). En edes tiedä, voiko seksuaalivähemmistöjä yliäätänsä tunnistaa mistään... Mutta arvelen siis ettei näy. (Tsoin koulussa puhun aina joidenkin kaverien kanssa jos jollakulla on hyvät tissit ja tisssit on kivoja... mut muille ei kai sitten)

Ei näy :/
Edes kun olin kalju, en näyttänyt lesbolta. Asianhan ei pitäisi haitata sinällään, koska olen parisuhteessa, enkä etsi seuraa, mutta..
Sitten kun joku mies esittää kiinnostuksensa, ei tule automaationa vastata "kiitos ei, olen lesbo" vaan kerron olevani parisuhteessa, mutta "sehän on vaan hidaste", ja sitten petyn kovasti nykyaikaiseen ajattelutapaan kumppanuudesta.

Onneksi kun tyttöni kanssa vipelletään tuolla maailmalla niin meidät tajutaan pariksi, koska puolisoni on aika selkeä tapaus (:
Toisaalta sekään ei ole varmaa täällä pohjanmaalla, kaupassa kehuttiin kuinka onnelliset siskot ollaankaan ja vakuutusyhtiössä kysyttiin miksi kämppäkaverin vaakutus pitää saada samaan kertymään.

"Homotutka" löytyy, toki hieman vaihtelevasti toimii sillä itseni kohdalla se ei kai ehkä piippaisi jos ulkopuolelta katsoisi. Hmpf.

"Kerran on minua isketty homokapakasta kommentilla "Tämän heterompaa miestä et tästä paikasta löydä!"

Vastasin, että sehän se vika juuri onkin. Eli: ei kiitos!

Pidän miehistä joista näkee päälle päin että nämä ovat homoja. Miehekkäitä saavat olla, mutta heteronnäköiset eivät minulle kelpaa."

*Reps* Miten joku voi olla "miehekäs" olematta heteronnäkönen? Aika harvoin ne kimittävät kananeidit mitään miehekkäitä on...

Niin no... mitään "homon näköistä" ei ole oikeasti olemassakaan. Samalla tavoin "vasenkätisen näköistä" ei voi ajatella olevan olemassa.

On tietysti (usein feminiinisempinä pidettyjä) piirteitä, joiden on päätelty liittyvän jotenkin homoseksuaalisuuteen.

Lienee sinänsä yks hailee korreloiko ulkonäkö tai käyttäytyminen seksuaaliseen suuntautumiseen.

Tämmöisen tietäminen voisi kuitenkin olla ihan kiinnostavaakin. Tieto "verrokkiryhmänsä" keskiarvoista saattaisi auttaa itsensä tunnistamisessa, antaa aidomman samaistumisen kohteen, auttaa välttämään vääristyneet mallit, tehdä itselle tietoisiksi ne asiat, joissa ei edusta "keskiarvoa" jne.

Tiedän, että tässä kohtaa mennään herkälle alueelle ja alueelle, josta ei kovin paljoa varmaankaan vielä tiedetä. En silti pitäisi kaukaa haettuna ajatusta siitä, että sukuvietin suunta näkyy keskiarvoisesti ihmisessä tavalla tai toisella (muutenkin kuin sänkykumppanin osalta). Tässä ei ole mitään pahaa. Eikä näitä keskiarvoja pidä lukea liian tiukasti, eihän kaikilla suomalaisillakaan ole sinisiä silmiä, tai vaaleaa tukkaa, tai eivät kaikki pidä saunomisesta tai omista mökkiä...

Vaikka vasenkätisyyttä on mukava tarkastella sukuvietin suunnan analogiana vaikkapa synnyinominaisuus vs. ympäristötekijät suunnalla (ja itsekin sitä teen), niin todellisuudessahan nämä kaksi ominaisuutta pelaavat melkoisesti eri tasoilla ihmislajin ja -yksilön ominaisuuksien kirjossa. Toisessa ominaisuudessa on kysymys käden hienomotorisen keskuksen sijainnista, eikä tällä variaatiolla liene odotettavissa kovin suuria vaikutuksia fenotyyppiin tai käyttäytymiseen. Toisen ominaisuus puolestaan sivuaa koko lajin kahtiajakoista olemusta: eli jakoa miehiin ja naisiin. Tällaisen ominaisuuden variaatiolla lienee odotettavissa jo suurempia vaikutuksia fenotyyppiin ja käyttäytymiseenkin. Sikäli mikäli lähtee siitä ajatuksesta, että mies ja nainen ovat keskimäärin eri näköisiä ja käyttäytyvät keskimäärin eri tavoin.

Eikös esim. gaydar perustu itse asiassa tällaiseen? Uskooko porukka gaydarin olemassaoloon? (Itsellä se kyllä on tosi surkea, koska piippaa selkeästi harvemmin, kuin 5/100 ihmistä, enemmänkin 1/10000.)

Gaydar perustuu juuri tuohon seksuaalisen suuntautumisen ns. sosiaaliseen ulottuvuuteen.

Miesten mielestä ei ilmeisesti ainakaan näy.

Jakoa miehiin ja naisiin? Miten homous tai lesbous mahtaa liittyä tähän?

Ok. Gaydar ajatellaan sosiaalisena antennina. Eli mitä tarkemmin? Käyttäytyminen laajemmin, vai sosiaalisen kanssakäymisen tyyli? Pukeutuminen? Puhetyyli? Käytetty sanasto? Käytetty kosmetiikka?

"Jakoa miehiin ja naisiin? Miten homous tai lesbous mahtaa liittyä tähän?"

Kirjoitin tänne taannoin ylipitkän sepustuksen siitä, miten lajinsisäinen dimorphia (hede-emi, naaras-uros) on yhteydessä sukuvietin suuntaan ("vastayksikön" aiheuttama stimulus jne). Nämä asiat näyttäisivät luonnossa kulkevan samassa paketissa. Itse asiassa sekä sukupuoli että sukupuolisuus (mukaanlukien sukuvietin suunta) ovat saman seksuaalivalinnaksi kutsutun luonnonilmiön ilmenemismuotoja. Luonnossa mikään ei tietty ole 100%:sta ja variaatioita on. Koska kuitenkin sekä sukupuoli että sukuvietin suunta ovat kytköksissä toisiinsa ja toisaalta sukupuoli on kytköksissä fenotyyppiin/käyttäytymiseen, niin ei liene kaukaa haettua, että myös sukuvietti ja fenotyyppi/käyttäytyminen olisivat vastaavasti kytköksissä toisiinsa. Any sense?

Noh, omakohtaisesti kun yritän saada selkoa miehestä, kiinnitän huomiota juuri käytökseen, ruumiin elekieleen, puhetyyliin, sanastoon. Myös puheenaiheet, pukeutuminen ja kosmetiikka ovat vaikuttavat.

Gaydar-touhu kuulostaa hirveän pinnalliselta, mitä se tietysti onkin, mutta se on myös samalla inhimillistä ja ympäröivän kulttuurin tuotosta ja sen soveltamista. Kulttuuri ohjaa ihmisten käytöstä. Juuri pinnallisuuden takia edellä mainitut piirteet eivät kuitenkaan välttämättä takaa mitään ja sitä paitsi jokaisella on omat ihanteensa ja kriteerinsä.

Gaydar piippasi taas väärin

Tapasin äskettäin nuorehkon miehen, josta gaydarini piippasi heti. Feminiinisiä piirteitä useita: rento ranne, kävely, yleinen motoriikka, puhetapa ja habitus muutenkin. Jonkin ajan kuluttua minulle selvisi, että hän on ehta hetero.

Tuo ei ollut gaydar-piippaus, tuo oli sterotyyppihälytys.

Näinpä.

Olen nainen ja minua pidetään yleisesti lesbona. Homma kuitenkin on niin, etten oikein itsekään ole varma siitä asiasta. En haluaisi näyttää lesbolta, vaan pohtia asioita ilman että muut tulevat tössöttämään.

Kun vuoden 2001 silmin näkisi tämän päivän kaupungilla liikkuvia nuoriamiehiä muotivaatteissaan, niin päättelisi yleisolemuksestaan helposti, että illalla näiden matka suuntautuisi Simonkatua ylös Annankadun dtm:ään.

Ja jos taas ei näkisi, vaan vain kuulisi juttujaan, niin kuvittelisi näiden olevan pullonpohjalasisia ykkösluokan nörttejä: puheenaiheena lähinnä tietokonepelit. Ei ryyppääminen, ei tytöt, eikä juuri edes mahtailu.

Vajaan sukupolven aikana kaikki on mennyt ihan sekaisin, eikä mikään ole kuin ennen.

Riippuu ihmisestä, jos on joku neitimäinen hihhuli niin sitten kyllä. Itse olen homo mies ja tykkään miehistä. En siis etsi feminiinejä miehiä.
Parille kaverille oon kertonu olevani homo, muttei se mee perille, luulevat että vitsailen.

Itse en ole kaapissa, mutta en myöskään koe, että homouteni määrittää mua suuremmin.

Tarkoitan siis tällä sitä, ettei mulla ole tarvetta tuoda asiaa missään kenellekkään esiin, mutta puhun avoimesti "Puoliso" ja jos - niinkuin aina, häneen viitataan nainen, korjaan tilanteen vastaamalla, mies.

Hyvin usein leuat loksahtaa auki, ihmiset aina kommentoi ettei kyllä olisi arvannut.
Mutta, jos asiasta ei tule puhetta, sanoo ihmiset sitten että kun pidempään ja lähemmin ollaan tekemisissä, he alkavat huomailla merkkejä tai viitteitä.

Ja kun ollaan puolison kanssa samassa paikassa, meidän keskinäinen kanssakäyminen paljastaa asian.