Miten määrittelet itsesi?

Eli koetko olevasi:


a) Femme


b) Butch


c) Sukupuolineutraali


d) Androgyyni


e) vai jotain muuta, mitä?


Tarvitaanko edes mielestäsi tälläisiä määritelmiä ja kategorioita?
Onko itsensä/muiden lokerointi ahdistavaa ja täysin turhaa?

Pilkkua viilaan: androgyyni on mielentila ja gendervalinta, androgyyniNEN taas on se ulkonäköä kuvaava termi, jota kai hait. :-)

Mutta oma mielipide on, että nuo taitavat kaikki olla aika lukkiutuneita käsitteitä, joista on enemmän haittaa kuin hyötyä nykyaikana. Kukaan ihminen ei ole 100% mitään ja ulkomuoto vaihtelee päivittäin fiiliksen mukaan, käsittäisin.

Noh,

jos vaikkapa olen jotain androgyynin ja femmen väliltä. Kai. Naisellisuus on tärkeää, kunhan sen kanssa ei tarvitse mennä 'hömppään' asti. Jossain sen naisen täytyy kuitenkin näkyä. Ja naisellisuuden on parempi näkyä myös naisessani.

Mekko minulla on aika harvoin päällä, mutta joskus tilanteeseen sopii sekin. Ja toisaalta pukuunkin voi pukeutua myös melkoisen feminiinisesti; sopivan yksinkertaista ja suoraviivaista tummaa ja valkoista tai vaaleanpunaista, nätti huomaamaton meikki, hyvin leikatut lyhyet hiukset ja sievää pitsiä 'pinnan alla'. Arkipäivänä aika sama juttu, mutta aika usein istuvat farkut 'aikuisen naisen housujen' sijaan.

Ja naiseni kanssa ruokakauppaan mennessä voisin kai olla se, joka sitä autoa ajaa, työntää ostoskärryjä ja kantaa kasseja.

ihminen käyttää sanoja (kategorioita) asioiden määrittelyyn. on kummallista, että valitamme luokittelusta, mutta kysymme itse aina "mies vai nainen" jne.

itse jotain c:n ja d:n väliltä, kai.

Määrittelisin itseni androgyyniksi butch-femmeksi, joka on hieman sukupuolineutraali. Täh? Siis olen samaa mieltä siitä, että androgyynisyys liittyy enemmänkin omasta tulkinnasti katsottuna habitukseen, fyysisyyteen ja jotenkin vähemmän rooleihin tai psykologiseen sukupuoleen. Butc-femme on jotenkin persoonallisuueltaan feminiininen josta löytyy sitä särmää olla vähän enemmän kova ja jämäkkä ja ei niin alistuva eikä mikään sievistelijä hempeilijä mut toisaalta voi olla herkkä ja sensitiivinen "oikeissa tilanteissa". No aika vaikeaahan tämä määrittely loppujen lopuksi on enkä itse allekirjoita sitä että määrittely olisi jotenkin turhaa mutta usein se on kyllä hyvinkin ärsyttävää. No joo oikeasti voisin sanoa evvk ;-) Ai niin jotain ei kysytty: 95,3% lesbo tai no tuo 4,7% voi ehkä joskus yllättää ja hämmentää.

Minä en oikein luokittele itseäni miksikään muuksi kuin itsekseni, mutta jos jotain noista pitää valita niin olen androgyyni/femme.

Tykkään pastelliväreistä ja kaikesta tyttömäisestä, hiukseni ovat pitkät ja tummanpunaiseksi värjätyt. Pidän meikkaamisesta, mutten kovin paljoa tällää normaalioloissa. Joskus en ollenkaan. Toisaalta pidän kaikesta tummasta, mustaa löytyy vaatteista paljon ja farkkua. Käytän aika avokaulaisia ja vartalonmyötäisiä toppeja ja sporttisia housuja ja kivanvärisiä huppareita. Minulla on hajuvesiä, mutten muista usein käyttää niitä. Karvoja tulee ajeltua ja siistittyä sieltä täältä..Kropaltani olen pienehkö ja jonkin verran lihaksikas.

Pidän kaikesta kauniista ja ulkonäön huolittelusta, toisaalta pidän yhtä paljon kuralätäköissä rämpimisestä:D Olen aina tykännyt leikkiä poikien kanssa metsiköissä rajumpia leikkejä ja kiipeilen puissa nykyäänkin jos sille päälle satun. Harrastan kiipeilyä muutenkin. Elämääni kuuluu impulsiivisuus, joten saatan yhtäkkiä toteuttaa jonkun aivan älyttömän idean kuten lähteä toiselle puolelle maapalloa yksikseni seikkailemaan tai hypellä pukkihyppelyä betonipossujen ylitse tai tehdä drinkkejä kaikista kaapista löytyvistä pippureista. Mikäpä hauskanpidon ja kokeilemisen estää?:-D Elämä on nyt!

Eli jos tuota voi kutsua poikamaisemmaksi puolekseni. Ulkonäöltäni olen tyttö ja sisältä olen tasaisesti tyttö että poika, jos riehumispuoli tarkoittaa poikamaisuutta..Olen melko herkkä, taiteellinen ja tunteellinen, mutta myös tarvittaesa sopivan järjellinen ja päättäväinen. Suutun tosi harvoin, mutta silloin yleensä aika kunnolla. En kuitenkaan jaksa olla kauaa vihainen kun olen luonteeltani liiankin kiltti enkä halua loukata ihmisiä.

Vietän paljon aikaa elokuvien ja tietokoneen parissa ja elelen haavemaailmoissani aina jos maailma ahdistaa. Tomb Raiderit ja Lara Croft on minulle henki ja elämä. Oma sänky on maailman paras paikka. Siellä minä luen Harry Pottereita ja haaveilen Angelina Joliesta..

Ja olen 100% lesbo. Ja uskomattoman kova höpöttämään!^^

"Tarvitaanko edes mielestäsi tälläisiä määritelmiä ja kategorioita?
Onko itsensä/muiden lokerointi ahdistavaa ja täysin turhaa?"

Ei tarvita kategoriointia ja lokerointi on turhaa ja ahdistavaa.

Minä olen minä ja muut keskustelevat olenko minä femme vai putsi. Olin kumpaa tahansa niin yleensä olen keskustelijan mielestä sitä "aivan liikaa".

Mikä tekee femmen, mikä putsin? Onko se pukeutuminen, eleet vai mielenkiinnon kohteet? Minua itseäni vaivaa täydellinen uusavuttomuus teknisissä asioissa. Kun kaveri pyytää ristipääruuvimeisseliä, minä tuon tasapään.

Mun taitoni ovat enemmän tuolla kyökin puolella.

Mitä tulee pukeutumiseen, minä olen eri mieltä Solzhenitsynin kanssa joka sanoi että kun pukeudumme, niin oikeastaan riisuudumme, paljastamme sen mitä me olemme. Minä taas pukeudun sillä tavalla että näyttää hyvältä ja tällä hetkellä femmet releet eivät näytä kovin hyvältä minun päälläni!

jaa että mitä minä olen . kaipa minä olen sellainen sukupuoli neutraali " poika tyttö ".

pukeutumis tyyli ja olemus yleensäkkin on aika miesmäistä laatua , ventovieraat tuskin mua naiseksi vois kuvitellakkaan.

koska tykkään käyttää löysiä vaatteita , niin naiselliset muodotkin piilottu niiden alle.

oikeastaan ventovieraat tajuaa minut naiseksi vasta sitten kun aletaan jutella , ja ääni paljastaa kuka minä olen .

tosin kyllä minä joskus " aikamoisella viskibassollakin " pystyn ihmisiä "huijaamaan " .

tosin sitä "viskibasso " puhetyyliä ei kyllä pidemmän päälle kauaakaan jaksa käyttää , kun se ei kuitenkaan ole oma puhetyylini , niin äänijänteet rasittuu liikaa . mutta joskus sillä on kylläkin mukava " naurattaa " kavereita .

Femmepä taidan olla.

Ei ahdista tämä nimitys, korkeintaan nimitykseen mahdollisesti liittyvät ennakkoluulot/rajoitukset. Nämä määritelmät kertovat vain ulkoisesta tyylistä ja olemuksesta.
Ehkä henkisesti olen sitten enemmän androgyyninen. Jos siis olisi pakko jotenkin määritellä...

Jokainen kuitenkin määrittelee itse itsensä ja kaikki ei aina ole sitä miltä ulkopuolisen silmissä saattaa näyttää.

Mie olen kyllä ihka aito femme. Ikävä puoli vaan siinä mielessä, että toiset leppikset ei tunnista mua naisista pitäväksi...

Minä olen kanssa niitä joiden mielestä kaikki luokittelu on ahdistavaa... Siis itsensä, muut luokitelkoot rauhassa! :) Mutta välillä tunnen olevani aika femme, välillä varsin butch, androgyyninen jne... mielentiloja. Ja riippuu mihin vertaa tietysti!

Välillä tulee olo että jumalauta mitä sitä itseään määrittelemään, ihan kun kun on sen oikean lokeron löytänyt niin sitten kaikki muukin loksahtaa paikalleen. Kun itsensä on muokannut johonkin malliin, niin sitten löytää "samanhenkistä" seuraa jne... Voihan se niinkin olla, ärsyttää vaan välillä.

Joku toinen kerta analyyttisempää tekstiä, tulipahan nyt tämmönen purskaus..

niin, minä olen aika vahvasti Nainen, se jotenkin vaan on muotoutunut identiteetikseni. en oikein tiedä, miten muut minut näkevät. femme/butch-kategoriat tuntuvat aikamoisen turhilta. androgyyni voisin (henkisesti) väittää olevani, mutta olenko sittenkään... siis jos näihin keskustelun aloittajan luokkiin pitäisi mahtua.

lokerot ovat tarpeellisia, siis niin kuin "ensisilmäys"-systeemin kannalta, ja pikkusen siitä edespäinkin. aika kaoottista olis elää maailmassa jossa ei olisi mitään luokitteluja. mutta niiden taakse katsominen tutustuttaessa onkin eri juttu.

eli kandee varmaan katella sinne aivan ensivaikutelman taaksekin... minä en sinänsä ole tuollaisten kategorioiden vierastaja, mutta se nyt todellakin koskee vaikutelmaa, minkä ihminen itsestään muille antaa (olkoot tietoista tai tiedostamatonta). jos kiinnostaa (enkä nyt tarkoita vain jotain iskemis-meininkiä), niin kannattais yrittää tutustua. tämä ehkä siksikin, että minua itseäni jostain ihmeen syystä (olen kuullut), ihmiset pelkäävät. voi ihmetys! siis että ihmisen minäkuva ja toisten kuva itsestä eivät aina kohtaa...

öö.. yhteenveto(?): luokittelut ovat ihan kivoja apuvälineitä, mutta eivät ne kaikille sovi. roolejahan voi vaihdella. ja se ihminen löytyy sieltä, oli sitten vahvasti "luokiteltu" tahi ei ollenkaan...

tjahans, tässä kirjoittelee parikymppiseksi vain miehiin sekaantunut naikkonen, joka sitten osui naisen tielle tässä hiljattain. silti kysyttäessä suuntautumistani vastaisin luultavasti hetero, ihan vain TOTTUMUKSESTA. hmm.
naisen kanssa oli yhtä kiihottavaa kuin miehen.

harvinaisen tympeää tunkea itsensä tai muut yhden tai parin sanan sisään. tympeää. ehkä voisin opetella tästä eteenpäin vastaamaan "suurinpiirtein hetero" ja jos ja kun huomaan taas kiinnostuneeni naisesta opettelen itsestäni ilmauksen "bi". pyh. voi luoja.

jos pysyteltäs ihmisinä ja kieltäydyttäisiin käyttämästä noita ahtaita sanoja.

Hassua kun mua ei ahdista ollenkaan tälläset lokeroinnit sikäli että mun näkemyksen mukaan ne kuvaa vain tiettyä ulkoista olemusta tai identiteettiä, esim. jos vaikka puhutaan jostain ihmisestä jonka nimeä ei toinen tiedä niin voidaan kuvailla häntä että "se pitkä ja hoikka tyyppi" tai "se femme punapää" tai "se jolla oli vihreät housut" jne. Eli ajattelen että nämä ovat vain sellaisia ulkonäköön liittyviä kategorioita ja käsittääkseni keskustelun aloittaja antoi vain tiettyjä yleisessä tiedossa olevia esimerkkejä erilaisista kategorioista. Ei niihin kannata niin kovin vakavasti suhtautua, jokainen on mitä on. Tottakai ihminen on paljon paljon muutakin kuin vain ulkoinen pinta.

mm miten määrittelen itseni..
siis seksuaalisesti?,sukupuoleltanihan olen ihanainen nainen,siis kaikkea mitä nainen sukuolena voi edustaa joten rikas,henkisesti ja fyysisesti.
Olemukseni on kuitenkin aina ollut poikamainen,asenteenani ehkä "pärjätä miehisenä miesten maailmassa"
En osaa puketua enkä tunne oloani vähääkään kotoiseksi hameissa tms naisten rihkamassa.
Käytän myös usein miesten parfyymeja
Olen kuitenkin sisimmältäni lämmin jopaäidillinenkin,tunnen suurta myötätuntoa väärinkohdeltuja jaepävarmimmat esim eläimiä kohtaan.
Miesten maailma on vain aina tuntunut vieraalta,miesten maailmassa vahvimmat(epävarmimmat)menevät ensin,asioista ei osata puhua..Jotenkin tosi etäännyttävää.
Johtuneekohan myöskin isättömästä lapsuudesta osittain.
Naisten pehmeät arvot saavat minut sulaamaan ja taas toisaalta syttymään.Olemme samalla aaltopituudella

Luokittelu,lokerointi,normit
ovat kaikki tarpeellisia, opimmehan jo pienestä pitäen määrittelemään itsemme ja toisemme,kansallisuutemme uskontomme yms
Sillä tavoin,apuvälinein, väritämme maailmankuvaamme ja suhdettamme siihen.
Mielemme täytyy olla avoin ja emme saa hyväksyä toisten asettamia ratkaisumalleja omiksemme ilman omaa harkintaa.

toiset eivät tykkää lokeroinnista, mutta minusta on mukava, kun on olemukselleen joku kuvaava sana. omalla kohdallani se on hyvinkin butch.

tätä sivustoa suunniteltaessa oli puhetta, että tekisimme tänne sellaisen "määrittele itsesi"-listan, johon voisi laittaa kaikkia nimityksiä, mitä vinksahtaneet naisihmiset itsestään käyttävät. ihan noin huvin ja urheilun vuoksi. mitäs siihen sanotte?

Ihan jees. Siitä vaan listaa vääntämään:)

Noista valitsisin jotain androgyynin, mutta femme eleiden ja asenteiden puolesta. Meikkaan joo mutta vähän kummallisesti ja juhliin tulen puvussa enkä mekossa. Mene ja tiedä. Itsensä lokerointi on joskus kivaa mutta muiden arvostelukriteerinä se on aika tyhmää.

Koen olevani ensisijaisesti nainen. Sitten vasta ihminen. Muiden ihmisten lokerointihan on tehty heteroille. Kun kaikki ihmiset on tavallaan laitettu omille paikoilleen niin ne eivät pelota niin paljon. En vain ymmärrä sitä miksi lesbojen ja homojenkin pitää lokeroida ihmiset. No onneksi on myös fiksuja ihmisiä, jotka ajattelevat ihmistä ihmisenä eikä minään muuna. Olkoonkin hän sitten vaikka transu niin se jää taka-alalle eikä nämä fiksut ihmiset edes ajattele häntä transuna VAAN ihmisenä.

nainen, femme. olen sitä, mitä tunnen olevani, en sitä, mitä muut väittävät esimerkiksi naisen tai femmen sisällöksi sopivan.

minun mielestä lokerointi on aika pahantuntuista. ollaan ihmisiä ja ennekaikkea jos oltaisiin ihmisiksi kukin toisillemme.
jos tuntisin olevani lesbo, niin se kai olisin. en haluaisi itseäni kutsuvan bisseksikään, mutta hetero en ole. olen ihminen, nainen ja tietääkseni ihan samanarvoinen kuin kuka tahansa.

nojaa, minen ole ihan samaa mieltä siitä, että lokerointi olis heetroja varten vain. jonkinlaisesta jäsentämisestä on kai kyse... minusta sitä tapahtuu koko ajan (tiedostamattakin), että luokittelee ihmisiä (ensivaikutelman mukaan) tiettyihin lokeroihin.

mutta ei siinä ole mitään pahaa, kunhan (niin kuin aikaisemmin sanoin), yrittää nähdä niiden kaikkien luokittelujen taakse.

ja itse asiassa (just tuli mieleen), ehkä sellainen "no en olis susta uskonut"-reaktio hyvänkin ystävän kohdalla johtuu just siitä ihmisen taipumuksesta jäsentää maailmaansa tiettyihin raameihin...?

Femme olen, eikä minulla ole tarvetta tästä muuksi muuttua.

Tosin saan jatkuvasti ystävällistä ohjausta niin dtm:ssä kuin mixeissäkin, että '... siis tiedätsä, et.. siis tiiätkö et tää on niinku sellanen tuota.. siis homobaari?' =)

Ehkä minut jossain vaiheessa hyväksytään joukkoon, vaikka en sitä stereotyyppistä lepakkokuvaa itsestäni annakaan. Tai sanoisin, että toivottavasti...

Ei kai näissä lokeroinnessa ole mitään pahaa, nehän vain kuvaa ihmisen olemusta pikakuvakkeen tyyliin?

Naisessani (hmm... missä olet???) arvostaisin ennen kaikkea sitä, ettei sukupuolta joudu arvailemaan. Pidän siis naisesta, joka on selvästi nainen, mutta varustettu sitten tietyllä poikamaisuudella. Vaikea määritellä tarkkaan, mutta kapsahdan itse siis ei-niin-femmeihin naisiin. Eikä naiseus minusta riipu hiuksen mitasta eikä kuppikoosta, vaan se riippuu ennemminkin kokonaisuudesta.

Tjaa...ulkonäöllisesti menen selkeästi naisen muottiin, en ehkä siihen ihan perinteisimpään mutta kuitenkin. "Poikamaisuus" näkyy sitten harrastuksissa, vaikka ko määritelmä onkin taas käsittämättömän epätarkka (raisuus, valmius tosiaan mennä mehtään etc?) ja toki ällöttävän seksistinen!:-)

Lokerointi on musta lähinnä välttämätön paha, maailman tietomäärä nyt sattuu olemaan liikaa pienille ihmisille. Lokeroinnin vois varmaan rinnastaa kartan maamerkkeihin - lopulta toiv. koko "kartta" käy tarpeettomaksi kun ihmisen oppii tuntemaan. Mutta tärkeämpää kuin itse lokerointi on ihmisten - uusien tuttavuuksien, vanhojen ystävien - valmius muokata toiselle tekemiään lokeroita. Tai no niin, tärkeintähän on oma valmius muuttaa omaa lokeroaan! (kaapistatulon abc...) Eli eipä niistä muoteista turhaan kannata ressata, oltaisiin me aika hukassa ilman sitä perspektiiviä, jonka minäkuvan lokero vs. ympäristön meille määrittelemä lokero tarjoaa.
Enivei, mielenkiintoisempia kuin jokaisen itselleen rakentamat lokerot ovat niiden takana olevat syyt.

Ja ai niin, lokeroinnin yksi suurista ongelmista on määritelmien moniselitteisyys ja määrittelemättömyys. Ts lyhyt verbaalinen kaava on jees jos se toimii.

Mutta mutta...jos ei itse halua/pysty/tahdo ja kykene määrittelemään ja laittamaan itseään tiettyyn ulkoiseen rooliin niin tämän määrittelyn aivan varmasti tekee muut. Kuinka jyrkästi ja suorastikkin joskus.

Tästä kuvaava esimerkki: olimme ystäväni (ehta lesbo niinkuin minäkin) setan bileissä ja puolitutut tulivat minulta kyselemään että "mitä, oletko sä tuonut heteron bileisiin?" Oho, ystävälläni sattui vaan olemaan hame päällä ja pitkät hiukset. Nämä "tyypilliset" ja vanhakantaiset ns odotetut lesbouden ulkoiset koodit puuttuivat ystävältäni joidenkin kyselijoiden mielestä.

Kun olemme vähemmistö niin pitääkö meidän sitten tukeutua myös ulkonäöllisesti vähemmistöksi. Saada siitä turvaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ehkä parisenkymmentä vuotta sitten asia olikin enemmän näin. Mielestäni ajat on muuttuneet kaikinpuolin suvaitsevaisemmaksi. Kun vaadimme hyväksyntää ulkoa (yhteiskunta, arvomaailma, yleiset käsitykset) niin voisimme omissa "piireissämme" harjoittaa suvaitsevaisuutta antamalla itse arvoa rikkaalle ja erinlaiselle käsitykselle lesboudesta.

Kuitenkin kaikki lesbonaiset ovat omalla tavallaan ihania, ulkoinen kuori on vaan kuitenkin pintaa :)

Ei mua lokerointi tai määrittely ahdista, mutta ahdasmielinen lokerointi ahdistaa. Siis juuri tuo tuollainen, että jos on jotakin niin sitten täytyy kanssa näyttää siltä.

Itseäni en oikein koskaan ole osannut lokeroida yhtään mihinkään. Naiseksi mut ihan varmasti tunnistaa, mutta en ikinä ole kokenut olevani erityisen naisellinen. Ns. perinteiset naisten jutut on aina tuntuneet aika vierailta. En osaa pitää hameita enkä osaa meikata (ja inhoan shoppailua). En kuitenkaan pidä itseäni kovin miehisenäkään. Etenkin miehisinä pidetyt arvot ei yhtään istu.

Jotakuinkin androgyyniksi tai sukupuolineutraaliksi itseäni ehkä sanoisin. Hetkittäin jopa ärsyttää ihmisten tarve lajitella ihmiset kahteen sukupuoleen, vaikka ei enää nykyisin niin paljon kuin ennen. Jotenkin olen alkanut löytämään sisäisen naiseuteni ja hyväksymään sen tosiseikan että olen nainen :)

hmmm... olen vasta löytämässä ns. "lesboidenttiteettini". En ole ylitsevuotavan naisellinen, mutten myöskään mikään butch. Olen vähän molempia kai, olen kuitenkin nainen ja naisellisuus on minulle melko tärkeää. Pidän naisellisuudesta, olen etenkin melko heikkona naisellisiin naisiin. Mitä ulkonäköön tulee (jos se nyt voi määritellä jotakin) käytän useimmiten pöksyjä, tummia värejä( "miehistä"?), en pidä vaaleanpunaisesta, en koskaan meikkaa ja minulla on pitkät hiukset ja lyhyet kynnet. En käytä koruja niin usein... sanooko tämä jotakin?

Eiköhän meistä suurin osa sovi noista mihin tahansa riippuen ihan päivästä ja mielialasta. Yhtenä päivänä on jotenkin hirmu naisellinen olo ja toisena taas sitä on ihan 'jätkänä'..;-)

Harvat enää määrittelee itseään selkeästi femmeksi tai butchiksi vanhoillisesti eli se kunnon rekkis flanellipaita päällä tai pitkät kiharat hiukset, korkkarit, hame ja meikkikerros.. missä sellaisia muka on?

Minun kaveripiiristä kukaan ei enää edes käytä tuollaista lokerointia. Toiset näyttävät ehkä maskuliinisemmilta ja toiset feminiinisemmiltä, mitä väliä? onhan heteronaisissakin samoja eroja ulkonäössä, mutta eivät hekään toisiaan lokeroi niin.

Minusta tuollainen lokerointi on ihan vanhanaikaista ja naurettavaa.

voi olla että se on vanhanaikaista ja naurettavaa mutta hauskaa kuitenkin. Emmehän me ihan täysin vakavissamme koko tästä hommasta puhuneetkaan. Se on vain mielenkiintoinen keskusteluaihe jonka tarkoitus ei pelkästään ole saada vastauksia vaan myös herättää keskustelua kysymyksestä. En minäkään koe tätä lokerointia vakavana asiana, peruskivenä suuntautumisessa kuten ei varmaankaan keskustelun aloittajakaan tai ketkään muut keskusteluun osallistuneet . On hyvä saada erilaisia näkökulmia asioihin. =)

Setan sukupuolitestin mukaan olen sukupuolineutraali, mikä on varmaan ihan totta. En koe olevani mikään tyypillinen nainen sen enempää kuin mieskään. Olen jotain ihan omaa lajiani kummankin kategorian ulkopuolella. En edes sanoisi että niiden välissä.

Identifioidun kuitenkin eniten femmeksi (ilman hametta), ihan joka mielessä ;)

Oon tullu siihen tulokseen ettei miun tarvitse tunkea itseäni mihinkään lokeroon vaan voin olla mikä olen.