Enkö kelpaa?

Olen trenditietoinen, itsestäni huolta pitävä nätti nelikymppinen lepakko.
Ongelmakseni on muodostunut seuran etsintä. Kapakat, kun ei enää tällä iällä kiinnosta, joten netti jää periaattessa ainoaksi yhteydenpitovälineeksi.

Yleensä niin mukavasti alkanut meilailu päättyy siihen, kun mainitsen kaupungin missä asun.
Minulla on auto jolla pääsen nopeasti kaupungista toiseen, mutta ilmeisesti netissä seuraa etsivät naiset eivät todellakaan halua tutustua, koska tapauksessani välimatka ei ole este.
Eihän se seuralainen aina löydy samasta kaupungista, vaan siihen täytyy panostaa.
Ja suomi on pieni maa jolloin välimatkat eivät mielestäni ole todellakaan pitkiä.
Onko kokemuksia siitä, että seurustelukumppani asuu eri paikkakunnalla?

kokemusta loytyy,oma kulta loyty noin 3000km paasta.
ja hyvin menee,jo 2v yhdessa. valimatka oli kylla pitka joten aika pian muutin tanne etela eurooppaan. mutta suomen valimatkat ei kylla tunnu missaan!
tsemppia!

Seurusteltu on Suomen poikki (max 900km), maan rajojen ulkopuolelle (Suomi-Saksa) sekä maanosien yli (Suomi-Kanada). Kyllä se voi toimia. Nuo suhteet on sitten kaatunut ihan muuhun, kuin välimatkoihin. Pitkiä aikoja silti seurusteltiin.

Tsemppiä kaukosuhteisiin. Kun olis edes sellanen.

Toisaalta joku vaikka Turku-Lappeenranta voi ärsyttää enemmän, kuin Turku-Hong Kong, koska periaattessa VOIS nähdä usein, mutta ei sitten aina välttämättä pysty. Niin lähellä, mutta niin kaukana.

no onhan tuo hassua, jos itse sähköisesti deittailisin, olisin kyllä kovin otettu siitä että joku tulisi minua autotonta pidemmän matkan päästä tapaamaan. varsinkin (älkääkä nyt kiltit käsittäkö ikäsyrjintänä) jos ei ole sellainen elämäntilanne, että olisi tarve alusta alkaen aivan koko ajan "vaan olla toisen luona". kun teininä _saattaa_ usein olla sellainen tilanne (no, itsellä aikoinaan ei) että tyttöystävät vaihtuvat kohtuutiuhaan. saattaahan se tarve säilyä, mutta ehkä tilanne useilla rauhoittuu vähän kun vanhenee...

olisi siis aikaa tutustua toiseen. tarpeista se riippuu ja odotuksista, voi olla sellainen "noku se on siellä ja mä täällä, niin ei kuitenkaan koskaan nähdä"-ajatus. kandeis varmaan silti tutustua... oma kokemus on se, että "kaukopariskunnat" pyrkivät suhteen vakavoitumisen jälkeen muuttamaan lähemmäs toisiaan...?

minulla autolla huristeli 1.05-1.20h entisen kullan luo, riippuen tien kunnosta, ja jostain kumman syystä matka sinne suuntaan joutui aina nopeammin ;)

Ei minusta kaukorakkaus ole koskaan suljettu asia pois, ennemminkin sääntö kun/jos ei asustele isossa keskittymässä, ja voi se olla niinkin että myös sieltä ajellaan pienemmille paikkakunnille. En oletakaan että olisin edes löytänyt ketään kaltaistani täältä missä asun.
Autolla pääsee minne vaan....

Katkerasti katuen, entiseen tyyliini, kaukosuhteissa on oltava tarkempana siitä kenen kanssa ja missä toinen osapuoli aikaansa viettää, houkutukset osataan tarjoilla sopivammin kun itse jossain muualla.
Itse en voisi kuvitella koskaan muuttavani tai muuta heti toisen luo, niin meitä on moneen junaan. Mielestäni ensin tutustutaan ja katsellaan toisen tapoja ja elämää ja sitten edetään askel kerrallaan.Tolleen minä ajattelen, mutta lepakkomaailmassa meitä moneen junaan tai autoon siis.

Seuranetsintä on sitten hankalaa <huokaus>. Kun tilanne on tutustumisvaiheessa valmiiksi sellainen että välimatkaa on, tulee paineitakin. Enemmän sopimista, mikä viikonloppu käy ja mikä ei jne. Sellainen kokemus minullakin on että etäsuhteet on löyhempiä, tai ainakin se mikä minulla oli. Ei mitään herkkua, ja loppuikin sitten aika nopeaan.

Ei fyysinen etäisyys seurustelun sinänsä este ole, samat perusasiat on voimassa kuin muutoinkin. Seurustelusta voi kai puhua vasta sitten kun pariskunta tuntee toisensa kunnolla ja molemmilla on yhteinen tahto viedä suhdetta eteenpäin, muutenhan kyseessä onkin sit muunlainen keikkailu.

Minä toki haluaisin tutustua, mutta perinteisesti minun taas ei olla sallittu sanoa sitä ääneen.

Meikäläisenkin pariutuminen on kuin terven juontia vaikka asun pääkaupunkiseudulla. Ongelma on siinä etten tykkää kapakkailloista.

Kokemusta on siitä, että suhde voi jatkua aika pitkään, vaikka valtameri olisi välissä. Siis kun on ensin tutustuttu kunnolla ns. lähisuhteena ja sitten tulee muutaman vuoden välimatka semmoisen kuin jonkun ihmeellisen uran luomisen ja kehittämisen takia. Ja kun itse ei just pystykään lähtemään mukaan, niin sitä yritetään jatkaa suhdetta siten, että kuvittellaan välimatkan olevan vain väliaikaista. Kaikki saattaa toimia aika pitkäänkin (nimim. ainakin 6 vuotta), tulee jopa lähdettyä riennoistakin hyvillä mielin varhain kotio, kun tietää toisen soittavan aamuyöstä ja säästettyä ties mistä, että saa taas reissurahat kokoon. Sitten yhtäkkiä ollaankin taas samassa maassa ja melkein samassa kaupungissakin ja huomataan, että lähinnä arjen pienet kiinnostukset eivät olekaan enää samoja. Se siitä sitten. Tykkään kyllä niin, että aina sitä jonkin aikaa välimatkaakin kestää ja suhde voi toimia hyvin silläkin tavoin jonkin aikaa ja että pieni välimatka toisinaan voi tehdä suhteelle pelkästään hyvää. Mutta jos oikein ’tositarkoituksella’ yritetään, niin sitten on parasta jossain vaiheessa pyrkiä melkein samaan osoitteeseen. Tai ainakin 50 km:n etäisyydelle... Tai ainakin silloin, jos tykkää jakaa arjen pieniä juttuja juuri jonkun tärkeän kanssa.

Olen utelias. Kerropa Bemarinainen, millainen välimatka on tullut esteeksi. Itse olen nyt 37 v. ja yritin joskus olla tyrkyllä n. 400 km:n päässä pohjoisesta Tampereen suuntaan. Pohjoisesta etelään matka tuntui olevan aika lyhyt, toisinpäin se oli kai aivan liian pitkä. Mutta se lienee jo ihan klassikko juttu, että etelän kilometrit pohjoiseen on aina vähän pitempiä kuin toisinpäin (mistähän sekin johtuu?).

No, eipä itseäni pää-osin haittaa tre-hki väli... On tietty hyvät julkiset kulkuyhteydet ja oma autokin/motska löytyy, eli helppo päästä perille... Mut jos oikein tykkää, ei matka saa haitata :)
Sitäpaits, aina voi muutta lähemmäks, jos hommat natsaa... ni, sillain mä ajattelen!

Ensikski kiitos kaikille vastanneille.

Kohdallani tre-hki välinen matka on muodostunut ongelmaksi. Ei siis minun puoleltani, koska bemarilla pääsee ja junatkin kulkee ainaskin tre:lta hesaan, mutta ilmeisestikin hesasta junien tulo on lakkautettu. Tai onkohan se sitten vain niin ettei aikuisen oikeesti haluta edes tutustua?

Vai että Tampere? Minä luulin että Rovaniemi vähintään.

Kyllähän Tampereelle voi tulla, mutta mitenkäs yöpyminen? On minusta törkeää kysyä että pääsiskös viettään sun himaas yötä ennen kun on edes kunnolla tutustunut. Päiväseltään Tampereella käyminen taas on perin rasittava keikka.

Minä tosin ottaisin mukaan rinkan ja teltan ja yöpyisin vaikka Kaupin metsässä, mutta sinäpä tuskin minunkaltaistani etsit. (Pitäis siellä Kaupin metsässä duunailla dödön ja meikin kanssa ja ehkä fööninkin ja sitten treffeille tultaessa on havunoksa jäänyt hiuksiin)

Edellisen kirjoittajan kommentti oli hyvä, sillä ainakaan itse en enää (lähempänä 40-v) halua sellaisia alkututustumisia, jossa pitäisi mennä ventovieraan ihmisen luokse yöksi tai sitten päinvastoin. Haluan tutustua ihmiseen kunnolla ennen sen päätöksen tekoa.
Toisaalta oma kokemukseni on, että vanhemmiten se muuttohalukkuus vähenee eli entäs jos homma toimiikin hyvin, mutta kummallakaan ei ole kiinnostusta vaihtaa paikkakuntaa. Itse en ainakaan aivan hevin muuta, koska hyvän duunin löytäminen pääkaupunkiseudun ulkopuolelta on aika vaikeaa.
Ja kyllä se jatkuva reissaaminen rasittaa, sen huomaa jo kun töiden vuoksi on usein matkoilla. Itselläni se tekee sen, että en halua enää seurustelun takia lisää matkustusta... onhan sitä kiva olla joskus kotonakin;-)

Seurustelin itse linjalla tre-helsinki useamman vuoden. Suhde toimi vaikka edellyttikin sitä, että kumpikin piti autoa. Hankaluus oli lähinnä siinä, että homma tuli aika kalliiksi. Itsellni on vähän saman oneglma, eli kun ikää on yli 40, ei viitsi kovin innokkaasti notkua missään bileissä. Toisaalta en edes osaa kuvitella, että muuttaisin kenenkään kanssa samaan huusholliin, joten ei ole oleellista, missä kukakin asuu.

Tuntuu siltä, ettäjos tre-hki väli tuottaa ongelmia, ei tunteet ole aitoja... Itse omnasta kokemuksestani tietäen... Tuo välimatka ei ole mitään ja rakkaushan voittaa pienet ongelmat, eikö ?? Minulle kyllä kelpaisi kaunis nainen bemarin kera...

Enpä menisi niin pitkälle, että syyttäisi tunteiden puutetta, jos ei halua reissata kuin pieni eläin lähes 400 kilsaa per käynti. Mä en ainakaan halua, että vapaa-aika on lähes kokonaan reissaamista.

Osa meistä haluaa myös, että seurustelu aikaan johtaa siihen, että asutaan samassa osoitteessa. Jos lähtökohta on se, että toinen asuu jossain muualla eikä hänellä ole mitään kiinnostusta asuinpaikan vaihtoon, niin silloin on ihan turha alkaa tapailemaan sellaista henkilöä. Mutta ihan varmasti löytyy henkilöitä, joille kyseinen kuvio sopii hyvinkin.

Mielestäni on paljon reilumpaa sanoa heti suoraan, että ei halua mitään etäsuhdetta ja päättää tutustuminen alkuunsa sen sijaan, että vedättää toista ensin jonkun aikaa.

hei bemarinainen! välimatka ja etäsuhde ovat olleet minunkin hyvien naissuhteideni kompastuskivi. sadan kilometrin välimatka on vielä helppo juttu..yleensä vierailut,tapaamiset vaativat vähintään viikonlopun,2 päivää tai useamman. minullakin tapaamiset ajoittuivat viikonloppuihin,ilta-yö-seuraava päivä...siinä tiivistyi kaikki suhteen asiat intohimoisesti,ne ihanat ja ne vähemmän ihanat. kaikki tämä on mielestäni kiinni myös kahdesta aikuisesta naisesta,miten tärkeitä he kokevat toisillensa olevan. jostain pitää elämässä myös osata luopua saadakseen! omalla kohdallani olisin voinut jatkaakin seurustelua etänä,mutta toinen koki välimatkan rasitteena. vaikka minä matkustin myöskin,tasapuolisesti.kertokaa missä on vika,kun ikäiseni naiset(yli 40v) tälläkin foorumilla haikailevat hyvän ihmissuhteen perään...eivätkä löydä ketään?? sama ongelma minullakin.kevään jatkoja kaikille tällä palstalla kävijöille

Hei!

Minulla on jo kahdeksan vuotta kestänyt suhde---välimatkaa 700 km.
Toisella on auto, toisella ei.
"Onneksi" kumpikin tekee töitä sellaisilla aloilla, että välillä ei ole töitä ja välillä on töitä liikaakin. Eli voidaan väliaikoina olla viikko tai kaksikin yhdessä ja sitten taas pari kuukautta näkemättä kokonaan.
Aikaisempi 10 vuoden suhde samalla paikkakunnalla kariutui kun toinen muutti ulkomaille ja halusi lopettaa suhteen.
Soittelemme ja lähetämme maileja päivittäin. Netissä voi jutella adsl-yhteydellä iltakaudet...

Nykyisen viisivuotta kestäneen suhteemme ensimmäisen vuoden aikana asuinpaikkojemme välmatka oli välillä 350-600km. Kalliiksi tuli ja viikonlopputapaamisen jälkeen tyttökaverilta menikin sitten se seuraava viikko reissusta toipumiseen. Siispä vuoden seurustelun jälkeen muutettiin yhteen asumaan. Tosin töiden takia saman katon alla tulee asuttua noin puolet vuodesta.