Adoptio ja lesbous
Tietääkö joku, voiko lesbo adoptoida yksinhakijana. Laki ei tätä kiellä, mutta miten sosiaalityöntekijät ja adoptiomaat suhtautuvat asiaan? Sattuuko kukaan tietämään adoptoinutta lesboa? Entäs miten lesbous vaikuttaisi adoptiolapsen elämään, kun erinäköisenä ja adoptiotaustalla kuuluisi muutenkin vähemmistöön.
Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta oon ymmärtänyt, ettei voi adoptoida, ellei ole naimisissa, ollut sitä vähintään viis vuotta, taloudellinen tilanne ja kaikki muutkin tsekataan.
Siis edes tuore hetskuaviopari ei voi vielä tulla adoptiovanhemmiksi, kun avioliittokaan ei oo kestäny tarpeeks kauan. Käytännössä kai perinteinen adoptiopariskunta on (varsinkin kun nykyään mennään niin myöhään naimisiin) jo reippaasti yli kolmenkymmenen ihan käytännöllisistä syistä.
Voin kyllä olla väärässä. Jossain vaiheessa oli tällaiset säädökset, en oo viime aikoina seurannut. Ja adoptio-oikeutta homoseksuaaleilla ei taida Suomessa vielä siis olla muutenkaan.
Kyllä sinkku voi adoptoida, yleensä nainen, en tiedä miten käy jos ilmaisee olevansa lesbo. Mutta oikeastaan ei sosiaaliviranomainen saisi kysyä seksuaalista suuntautumista adoptiota hakevalta. Pariskunnan kohdallahan se asia on taas selvä kysymättä...
Sitten kun lapsi on adoptoitu, ei häntä kukaan pois vie vaikka äidin lesbous tulee selväksi siinä vaiheessa - eikä salailu muutenkaan ole hyvää lastenkasvatusta (tulee vain välitettyä lapselle luulo että homoseksuaalisuus on jotakin hävettävää, jos sen takia pitää hyssyttää ja valehdella).
Naimaton nainen voi adoptoida yksinhakijana. Pariskunnilta vaaditaan avioliitto, mutta se voi olla ihan tuorekin. Jotkut lapsia luovuttavat maat vaativat avioliitolta jotain tiettyä kestoa, mutta on maita, joilla ei ole vaatimuksia tämän suhteen ja jotkut maat hyväksyvät avoliiton yhdessäolon historiaksi. Taloudellinen tilanne on suhteellinen eli äveriäs ei tarvitse olla. On siis erilaisia vaatimuksia, mutta erilaisilla adoptiokohteilla on erilaiset vaatimukset.
Tiedän kyllä, että adoptio on purkamaton ja tämä koskee myös sitä, vaikka lesbous paljastuisi. Mietin asiaa eettisestä näkökulmasta, että onko oikein lesbon edes lähteä adoptioprosessiin. Onko oikein salailla seksuaalista suuntautumistaan, jos sitä ei adoptiossa pidetä hyvänä? Onko lesbon oikein adoptoida ulkomailta lapsi kasvamaan vähemmistön vähemmistönä ja kokemaan suvaitsemattomuuden eri muotoja?
Lapsettomuus on minulla tällä hetkellä tosi iso suru. Muumimukia olen ajatellut, mutta adoptio tuntuu sitten taas omalla tavallaan paremmalta ja eettiseltä, sillä kodittomia lapsiahan maailmassa riittää.
Se annetaanko lasta lesbolle adoptoitavaksi riippuu ymmärtääkseni lähinnä maasta josta adoptoidaan, esim. Kiina on tässä suhteessa tosi tarkka ja ilmeisesti myös Etelä-Amerikan maat.
Nyt minäkin tiedän taas lisää =)
Oli tosi hienoa löytää tämä viestiketju, sillä olen miettinyt itsekin aivan samoja asioita! Adoptio tuntuisi paremmalta vaihtoehdolta kuin muumimuki-menetelmä, mutta mitenköhän onnistuisi...
Olisi upeaa, jos voisin adoptoida ja asiaa salaamatta kertoa lesboudestani, jos asia tulee esille. Mutta jos adoptio ei lesbouteni vuoksi onnistu, niin pääsenköhän sen jälkeen "mustalle listalle", jonka jälkeen adoptiosta on turha enää edes haaveilla :)