Liittyisitkö Sateenkaariperheisiin?
- Kiitos ei -
Tää on kyllä huvittavaa. Heti kun eräs kirjoittaa jotain, alkaa nämä ihmekommentit.
Hello?? Vastasin annettuun kysymykseen vai olenko tulkinnut Suomenkieltä väärin?
Mitä helvetin ihmeellistä siinä on jos sitten vastaa heitettyyn kysymykseen? Vai mistä tossu puristaa justjoo??
Ei kiitos. Elämä pelkästään keskittymällä homouteen on liian vähän ja liian rajoittunut ympäristö minulle.
"Vastasin annettuun kysymykseen.." ja minunkin tekisi mieli sanoa just joot. Kysymys oli oletettavasti retoriseksi tarkoitettu, eikä siten että jokainen foorumin lukija käy rustaamaasa topicin alle vastauksensa.
Tuollaiset sisällöttömät Ei kiitos -kommentit ovat omiaan laskemaan keskustelun tasoa, mitä en toivo millekään foorumille.
Tarkoitin siis lähinnä tuota kiitos ei -kommenttia. (Vrt. ei kiitos, ja tässä sitä sisältöä..)
Hyvä pikkulintu, retooriseksi heitetty kysyymys tai ei, minkä ihmeen oikeudella sinä tulkitset minun komenteja sisältömättömäksi? Kysyn vaan.
Kaikkia ei kiinosta liittyä mihinkään organisaation ja se apaus täytyy sallita.
Vai ollaanko menyt siihen että jos olet homo ja esim tänne kirjoittelet tai esität mielpiteitäsi sinun täytyy ensin esittää "jäsenkirja"????
Silloin jokaisen keskustelun aloittajan olisi kohteliasta minkälaisia vastauksia toivotaan tulevaksi. Another wise....pikkulintu shove it in your a**
Alkuperäiseen kysymykseen: kiitos, ei.
"..minkä ihmeen oikeudella sinä tulkitset minun komenteja sisältömättömäksi?"
Se oli tulkintani komentistasi - minulla on oikeus tulkintaani. Ja minusta se oli varsin SI-SÄL-LÖ-TÖN.
”Kaikkia ei kiinosta liittyä mihinkään organisaation ja se apaus täytyy sallita.”
Ei tietenkään kinnosta. Ja kuten minulla on apaus tulkita komentiasia, on sinulla apaus olla liittymättä mihinkään.
”Vai ollaanko menyt siihen että jos olet homo ja esim tänne kirjoittelet tai esität mielpiteitäsi sinun täytyy ensin esittää "jäsenkirja"????”
Minä en ole menyt mihinkään: yhä siis kirjoittelen täällä mielpiteitäni - ilman jäsenkirjaa.
”Another wise....”
Tässä oli sitä sisältöä, jota itseironisesti peräänkuulutin: opin hieman englantia!
Aivan miten sorsa haluaa....
mutta silti vastaukseni pysyy samana: "Kiitos EI"
Liittyisin heti, jos olisin perheellinen.
Pikkulintu: englannin oppimiseen DKNY/Just returned/Hmmmm:n kielenkäyttö ei oikein sovellu. Englanniksi sanotaan nimittäin "shove it UP your arse".
István...........hehehhehhheehhheh, aivan sama.
Kun nyt meni jo muutenkin asiattomaksi, niin siteeraanpa Matti Nykästä:
"Tuolla hyppyrin nokalla sä olet ihan up yours."
Minäkin voisin liittyä, jos olisi perhe, eli kumppanini kanssa lapsi tai lapsia. Siinä voisi jakaa murheet ja ilot muiden samankaltaisten kanssa.
Muuten minustakin kirjoittelu menee tässä aiheen vierestä. Jos "ei kiitos"-kirjoittelija (todellakin sama hlö, huonosti engl. taitava?) vaikka perustelisi, miksi.
Häiriköijät jättäkää ranneliike-sivut rauhaan ! En ala pleeese, pleeeese-pyydellä, riittä suomenkielinen suora pyyntö.
Yes! Cat fight again! ;) Kun olen homoseksuaali ja rakkauteni kohde ei ole kykenevä saamaan minulle jälkeläisiä (kuten en itsekään), miksi minun pitäisi niitä jostain omaan eläämääni "elämäntavastani ja taipumuksestani poiketen" kehitellä? Ei, kiitos. Minun puolestani lapset tehkööt ja kasvattakoon ne, joilla niiden tekemiseen on synnynnäiset vietit ja ominaisuudet. :o
Onko Chiron sitä mieltä, että homoseksuaali on seksuaalisen suuntauksensa vuoksi kykenemätön vanhemmaksi? Niin minä ainakin ymmärtäisin, kun sanot että meiltä puuttuu "vietit ja ominaisuudet" lasten hankintaan/kasvattamiseen.
Minusta tulisi varmasti parempi faija kuin mitä minulla oli, vaikka omani olikin piinkova hetero.
Jos moiseen klubiin liittyminen tulee minulle joskus ajankohtaiseksi ja satun asumaan Suomessa, niin mikä ettei. Onhan sitä turhempiakin yhdistyksiä.
Peter: En ole sitä mieltä. Uskon ja tiedän, että homoista löytyy samalla tavalla erittäin hyviä, huolehtivia, osaavia vanhempia ja kasvattajia, kuin heteroseksuaaleistakin. Puhuin omasta käsityksestäni vanhemmuuteen. Eli, perustan näkemykseni homoseksuaalisten parien biologisiin lähtökohtiin; Kun emme pysty miesystäväni kanssa saamaan keskenämme lapsia, jätämme lapsenteon ja kasvattamisen niille, jotka ovat siihen biologisesti kykeneviä. Tämä ei tarkoita sitä, että en välittäisi tai rakastaisi lapsia.
Englanniksi sanotaan nimittäin "shove it UP your arse".
Kiitti! Mihin tässä elämässä voi enää luottaa :)
Heti, kun saan lapsen/lapsia, liittynen porukkaan mukaan aktiivisemmin.
Jos olisisin lapsia hankkimassa, en liittyisi. Itsensä tai perheensä eristäminen johonkin kategoriaan vanhempien seksuaalisuuden perusteella tuntuu hölmöltä. Tällä luonteenlaadulla osaisin kyllä itsekin hoitaa mahdolliset ongelmatilanteet, jos niitä esiin nousisi.
Jos ei tuota yhteisöä koe tarvitsevansa, niin mikä minä olen siihen mitään sanomaan. Kukin taaplaa tyylillään. Silti haluaisin tietää, että miten Sateenkaariperheet ry:n jäsenyys eristäisi johonkin kategoriaan? Eristyminenhän on kuitenkin viime kädessä itsestä kiinni. Meistä itse kukin kuuluu erilaisiin viiteryhmiin, jopa jäseninä erilaisiin yhteisöihin. Eiväthän ne itsessään sulje pois muuta maailmaa? Tiedän kyllä, että on esimerkiksi hengellisiä yhteisöjä, joissa ulkopuolinen maailma nähdään vihollisena, mutta tässä tapauksessa näkisin kyseisen yhteisön ainoastaan väriläiskänä ja yhtenä osana elämää. Ja kenties Sinä, Sagittara, voisit luonteenlaadullasi auttaa jotakuta toista selviämään ongelmatilanteista?
Uskon että se on ihan ihmisestä itsestä kiinni jos kokee yhteisöt, ryhmät omakseen. Uskon että esim jos skidinä on jo ollut niin sanotusti "monessa mukana" niin usein varmaan mieltää myös aikuisiällä ryhmät, järjestöt mielyttäviksi.
Uskon että Sagittara auttaa varmasti ihan omassa vaikutuspiirissään sitä tarvitsevia, niin minäkin.
Mutta ehkä ujommat, hiljaisemmat ihmiset kokevat ryhmät helpommiksi tehdä tuttavuuksia ja olla osana jotain suurempaa...tms.
Seksuaalivähemistö ryhmistä saa varmaan myös helpommin tietoa ja tukea pulmatilaanteessa.
Mutta itse henkilökohtaisesti karsastan usein niissä huseraavia ihmisiä jotka hyvin helpolla ovat sitten neuvomassa tilaanteessa kuin tilaanteessa, auttamisvietti on turhan suuri.
Tottakai tuen itseäni heikompia ihmisiä ongelmatilanteissa, jos vain voin. En kuitenkaan tarvitse siihen järjestöä. Olen aika kotihiiri ihmiseksi, joten tiedän että pitäisin perheellisenäkin omat asiat ominani ja hoitaisin ne omalla tavallani.
Aika usein järjestötyössä huomaa sen, että muodostuu kollektiivisia oletuksia siitä, miten hommat hoidetaan ja jos tuon järjestön jäsenenä haluaakin toimia sitä näkemystä vastaan, tulee kaikille vähintäänkin paha mieli ja pahimmillaan asiat voivat mennä umpisolmuun. Tämän sanon ihmisenä, joka on toiminut tähän mennessä ainakin seitsemässä yhdistyksessä aktiivina.
En ole kieltämässä keneltäkään Sateenkaariperheisiin liittymistä, liittykää ihan mihin tykkäätte. Minä vain en liittyisi.
Sagittralla oli tosi tärkeä huomio.
Moi,
"Aika usein järjestötyössä huomaa sen, että muodostuu kollektiivisia oletuksia siitä, miten hommat hoidetaan ja jos tuon järjestön jäsenenä haluaakin toimia sitä näkemystä vastaan, tulee kaikille vähintäänkin paha mieli ja pahimmillaan asiat voivat mennä umpisolmuun."
Juupa juu, mutta Juhanihan kysyi, haluaisivatko ihmiset liittyä järjestön jäseniksi. On ehkä tarpeen tähdentää, että järjestön jäsenyys ei edellytä aktiivista toimintaa järjestössä. Itse olen joissain järjestöissä aktiivinen jäsen, toisissa ilmaisen kannatustani pienellä taloudellisella panoksella ja pelkällä jäsenyydelläni. (On selvää, että 50 aktiivisen ja 5000 passiivisen jäsenen järjestön sanomisilla on lähtökohtaisesti enemmän uutis- ja yhteiskunnallista painoarvoa kuin muutoin samoin toimivalla järjestöllä, jossa on pelkästään ne 50 aktiivijäsentä.)
Niissä järjestöissä, joihin kuulun passiivisesti, en muista minua säväyttäneen suuret linjaristiriidat. Niitä kai syntyy lähinnä siinä vaiheessa, kun aktivoituu itse ja tuntee, että haluaa itse osallistua asioiden viilaamiseen pilkulleen. Siinä tilanteessa eri näkemyksistä keskusteleminen ja tarpeen tullen riiteleminen on tietysti ihan eri roolissa ja mahdollisesti aivan paikallaankin, eikä tämä vielä välttämättä tarkoita suurta melodraamaa.
Sinällään olen tietysti, jos sinut oikein ymmärsin, samaa mieltä siitä, että ihmisten "moraalinen velvollisuus" on pikemminkin tehdä etu- ja ihmisoikeusjärjestöistä tarpeettomia kukin itse parhaaksi katsomallaan tavalla kuin rynnätä jakamaan niiden flaiereita. (Flaiereiden jakaminen on tosin kivaa. :-)
Monet järjestöt tuikevat toiminnallaan myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät järjestöön kuulu. Sateenkaariperheet on järjestönä vaikuttanut mm. lainsäädäntöön ja lapsiperheiden asemaan.
Liityin aikanaan urheiluseura HOTiin siksi, että urheiluvuoroja ja -paikkoja jaettaessa tuijotetaan jäsenmääriin turhankin paljon. HOT tarjoaa mielestäni oivallisen yhdessäolon vaihtoehdon sateenkaari-ihmisille. Halusin tukea jäsenyydelläni heidän toimintaansa. Itse urheilen toisessa urheiluseurassa.
Sateenkaariperheiden kohdalla on lähes samoin. Tuen jäsenyydelläni toimintaa. Yhdistyksen aktiiveilla on pieniä lapsia, meidän lapsemme ovat nuoria aikuisia. Mielestäni juuri nuo lapsiperheet hyötyvät keskinäisestä tuesta.
Seta Foorumin Rainbow-listalla (
http://keskustelu.seta.fi/ ) keskustellaan vaikkapa päivähoitomaksuista, lastenhoidon järjestämisestä, lasta odottavien perheiden tapaamisesta, kotiäitien yhteydenpidosta, sateenkaari-isien tapaamisesta jne. Ne eivät ole enää meidän perheemme arkipäivää. Siksi niihin tapaamisiin emme juurikaan osallistu.
Juhani
Sateenkaariperheitä on ympäri Suomen. Pääkaupunkiseudun sateenkaariperheillä oli Vuosaaressa lauantaina tapahtuma, johon osallistui peräti n. 60 henkeä. Enemmänkin olisi tullut, ellei olisi sattunut samaan aikaan muita tapahtumia. Kertoivat siellä olleen oikein kivaa.
Seta Foorumilla, Rainbow-keskustelulistalla on "Lasten suusta" -osio, joka on tosi hauskaa luettavaa. Kopioin yhden tarinan luvalla tänne iloksemme.
Juhani
***
Tänään töissä juteltiin pikkujannujen kanssa. Kyselin mitä kukin on tekemässä viikonloppuna...
Yksi päätyi kysymään, että mitä minä teen viikonloppuna. Kerroin, että menen semmoiseen Sateenkaaritapaamiseen meidän lasten kanssa, että se on semmoisille lapsille, joilla on kaksi isää tai äitiä jotka tykkää toisistaan. Eli kahden miehen tai kahden naisen perhe +lapsia.
Eetu 7-v, voi harmi, kun mäkin haluaisin tulla. Riittääkö jos mä piirrän iskälle miehen. Minä: Ei, kun sun iskän pitäis seurustella ja tykätä siitä miehestä. Olli: Okei, mä puhun iskälle kun pääsen kotiin.
Saa nähdä mitä Eetun iskä ens kerralla minut nähdessään sanoo. :-)