Olin yli kolmenkymmenen kun aloin miettimään ja tajusin että naiset olivat aina pyörineet mielessäni ja olin ihastunut hetkellisesti aina naisiin. Aloin kirjoittelemaan eräässä chatissa naisen kanssa ja muutaman viikon päästä sovimme että näemme ja vietämme viikonlopun yhdessä. Ei se ensimmäinen viikonloppu mikään kummoinen ollut mutta jatkoimme kirjoittelua ja tapaamisia. Kirjoittelimme niitä näitä ja tapailimme silloin tällöin. Vähitellen aloin tuntea tätä naista kohtaan jotain joka kumpusi syvältä itsestäni. Mutta en tunnistanut itse mitä se oli.
Lähdin sitten parin kuukauden kuluttua muutaman päivän lomamatkalle. Tällä lomalla aloin kaivata häntä enemmän kuin ketään ikinä ja olisin tehnyt sinä kauniina kevätkesän yönä mitä vain jos olisin saanut olla hänen luonaan, matkalla ei ollut mitään merkitystä, vain hänellä. Kotiuduin sitten reissulta ja tapasimme ja tunteemme syventyivät edelleen toisiamme kohtaan. Ei kaikki tietysti mennyt samanlailla kuin kumpikin olisi tahtonut aina, mutta kaikki oli vain kulmien hiomisia kumminkin.
Aloin tajuta että tämä liittyy jotenkin koko tulevaan elämääni, tämä nainen. Tuli toinen kesä ja soinnuimme aina vain enemmän yhteen, tavat, teot, harrastukset, vaikka television katselu, kaikki. Tässä vaiheessa asuimme kesän yhdessä. Töihin mennessä ajatteli häntä ja töistä tullessa, ja vapaa-ajan vietimme yhdessä. Rakkaus ja kunnioitus molemminpuolista. Toisen ajatukset pystyi lukemaan jo katseesta, ilmeestä ja tiesi heti mitä toinen tarkoitti.
Jouduin sitten muuttamaan paikkakuntaa syksyllä ja tuli muita asioita että emme voineet olla yhdessä kovinkaan paljon. Mutta puhelimella pidimme joka päivä yhteyttä toisiimme, koko ajan tiesi mitä toiselle kuuluu. 1,5 vuoden kuluttua kaikki tunteet olivat samoja kuin alussakin, kaikki vain syveni ja tiesi kuuluvansa toiselle, ajatteli vain toista, tai yhteistä.
Sitten hänelle tuli töissä vaikeita aikoja ja minäkin olin kiireinen, ja kaikille suhteemme ei sopinut. Tuli kaikkea liikaa, emme nähneet, lupasin mennä hänelle, en päässyt. Sinä vaikeana aikana jota elimme, emme kumpikaan tunteneet monia samanlaisia, ympäristön suhtautumiseen, kuinka suhtautua parhaiten itseensä ja muihin. Yhteisellä sopimuksella; elämänkokemusta, miten hän näkee ja on toiminut, miten toimitaan ympäristön suhteen?. Tuli ”tuttu” jostain kaukaa menneisyydestä, joka oli aina elänyt avoimesti elämäänsä. Kenties hän voisi kertoa jotain mm. miten suku ja vanhemmat suhtautuneet. Neuvoineen hän siis saapui. Soittelimme edelleen päivittäin monta kertaa kyselin milloin tämä vieras oikein aikoi lähteä takaisin kun viikonloppu meni ja vieras viipyikin.
Päättyihän se ; 2kk. Tämän jälkeen minut jätettiin. Minulle täysin yllättäen.
Nyt reilun vuoden jälkeen tiedän, maailma on täynnä ihania naisia, mutta minulle on vain yksi. Tiedän että hän yhä välittää minusta ja muuta.
Tämä kirjoitettu elämä on, minun menneisyyteni, nykyisyyteni ja tulevaisuuteni.
Niin paljon kysymyksiä ja vastauksia olen saanut itselleni itseltäni, oppinut kuinka ihmiset toimivat maailmassa, mikä on tärkeintä, vain yhtä en saa.
Lähdin sitten parin kuukauden kuluttua muutaman päivän lomamatkalle. Tällä lomalla aloin kaivata häntä enemmän kuin ketään ikinä ja olisin tehnyt sinä kauniina kevätkesän yönä mitä vain jos olisin saanut olla hänen luonaan, matkalla ei ollut mitään merkitystä, vain hänellä. Kotiuduin sitten reissulta ja tapasimme ja tunteemme syventyivät edelleen toisiamme kohtaan. Ei kaikki tietysti mennyt samanlailla kuin kumpikin olisi tahtonut aina, mutta kaikki oli vain kulmien hiomisia kumminkin.
Aloin tajuta että tämä liittyy jotenkin koko tulevaan elämääni, tämä nainen. Tuli toinen kesä ja soinnuimme aina vain enemmän yhteen, tavat, teot, harrastukset, vaikka television katselu, kaikki. Tässä vaiheessa asuimme kesän yhdessä. Töihin mennessä ajatteli häntä ja töistä tullessa, ja vapaa-ajan vietimme yhdessä. Rakkaus ja kunnioitus molemminpuolista. Toisen ajatukset pystyi lukemaan jo katseesta, ilmeestä ja tiesi heti mitä toinen tarkoitti.
Jouduin sitten muuttamaan paikkakuntaa syksyllä ja tuli muita asioita että emme voineet olla yhdessä kovinkaan paljon. Mutta puhelimella pidimme joka päivä yhteyttä toisiimme, koko ajan tiesi mitä toiselle kuuluu. 1,5 vuoden kuluttua kaikki tunteet olivat samoja kuin alussakin, kaikki vain syveni ja tiesi kuuluvansa toiselle, ajatteli vain toista, tai yhteistä.
Sitten hänelle tuli töissä vaikeita aikoja ja minäkin olin kiireinen, ja kaikille suhteemme ei sopinut. Tuli kaikkea liikaa, emme nähneet, lupasin mennä hänelle, en päässyt. Sinä vaikeana aikana jota elimme, emme kumpikaan tunteneet monia samanlaisia, ympäristön suhtautumiseen, kuinka suhtautua parhaiten itseensä ja muihin. Yhteisellä sopimuksella; elämänkokemusta, miten hän näkee ja on toiminut, miten toimitaan ympäristön suhteen?. Tuli ”tuttu” jostain kaukaa menneisyydestä, joka oli aina elänyt avoimesti elämäänsä. Kenties hän voisi kertoa jotain mm. miten suku ja vanhemmat suhtautuneet. Neuvoineen hän siis saapui. Soittelimme edelleen päivittäin monta kertaa kyselin milloin tämä vieras oikein aikoi lähteä takaisin kun viikonloppu meni ja vieras viipyikin.
Päättyihän se ; 2kk. Tämän jälkeen minut jätettiin. Minulle täysin yllättäen.
Nyt reilun vuoden jälkeen tiedän, maailma on täynnä ihania naisia, mutta minulle on vain yksi. Tiedän että hän yhä välittää minusta ja muuta.
Tämä kirjoitettu elämä on, minun menneisyyteni, nykyisyyteni ja tulevaisuuteni.
Niin paljon kysymyksiä ja vastauksia olen saanut itselleni itseltäni, oppinut kuinka ihmiset toimivat maailmassa, mikä on tärkeintä, vain yhtä en saa.