Nelonen: Midnight Express la 12.2. 00.10

Midnight Express (Keskiyön pikajuna) on tositarina jenkistä, joka joutuu huumeiden takia vankilaan Turkissa. Ihan tavallinen vankilatarina ei ole, vaan siihen sisältyy, vanhaksi elokuvaksi (80-luvulta), yllättävän paljon homoteemaa.

Elokuva on paikoin varsin raaka, joten ihan herkimmille en sitä suosittele. Elokuvan pohjalta ei kuitenkaan kannata tehdä johtopäätöksiä Turkin nykypäivästä. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 1970-luvulle, jolloin maassa oli sotilashallitus.

kiitti kun ilmotit tästä leffasta , pitänee katsoa . oon nähnyt sen 2 kertaa leffassa , ja on kieltämättä aika " henkisesti raaka ja raastava " leffa . leffahan perustuu kuten sanoit tositapahtumiin . kaveri yrittää salakuljettaa itteensä teipattuna , mielettömän määrän huumeita turkista jenkkeihin . mutta jää sitten lentoasemalla kiinni ja siitä alkaa sitten " suorastaan sadistisen rankka elämä turkkilaisessa vankilassa " . vois vaan kuvitella , että ei ne turkin vankila olot noista kuvauksista juurikaan ole muuttuneet. kun nyt turkki yrittää pyrkiä eu.hun. ja isoin ongelma on just noi kidutukset ja kaikenlainen muukin ihmisten alistaminen. tää leffa oli ainakin mulle , yhtä rankkaa katsomis kokemus kun papillon. joka sekin on omalla tavallaan " raaka leffa " , virtsan juomisineen ja torakoiden ja rottien syömisineen. sekin perustuu tositapahtumiin . siinähän " pääosaa " näyttelee ilotytön murha , josta sitten kanssa tuomitaan syytön mies vankilaan . ja mitä sitten tapahtuu , se jokaisen täytyy kattoo ite.

Niin siis nelosella ensi su 13.2.

Pääosassa Brad Davies, joka esitti pääosaa myös Querelle leffassa.

Tässä leffassa voittoisa Giorgio Moroderin soundtrack, joka sisältää mm. elektronisen musiikin klassikon Chase. Ja herra Moroderhan tunnetaan ehkä parhaiten Donna Summerin klassikoiden päätekijänä 70-luvulta.

Elokuvan pääosan esittäjästä Brad Davisista sellainen triviatieto, että hän kuoli 41-vuotiaana 1991 aidsiin, jonka hän oli joidenkin tietojen mukaan saanut aiemman huumeongelmansa aikoihin 70/80-lukujen vaihteessa.

Viimeisinä elinvuosinaan hän julkisti sairautensa ja toimi aktiivisesti aidsin ja aids-potilaiden syrjinnän vastaisessa liikkeessä. Hänen leskensä Susan Bluestein jatkoi hänen työtään.

Niin no ei se elokuva nyt ihan tositarina ole. Elokuva kylläkin _perustuu_ Billy Hayesin kirjoittamaan kirjaan todellisista tapahtumista. Elokuvassa väkivallan määrää lisättiin ja seksin määrää vähennettiin. Tietenkin.

Hayesin haastattelu löytyy ainakin
http://www.outrate.net/billyhayes.html